Miksi lähes kaikilla naisilla Tinderissä on korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

ghjfjgj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Okei, sinä puhut nyt hieman erilaisista kriteereistä kuin minä. Sinä puhut nyt sellaisista pinnallisista ja epäolennaisista kriteereistä. Minä puhun niistä oikeasti merkityksellisistä, joiden olen kokenut tuovan suuria ongelmia aiemmissa suhteissa. En esimerkiksi vaadi koulutustasoa vaan sivistystä. Enkä vaadi tiettyä poliittista kantaa, vaan kiinnostusta politiikkaan. Enkä vaadi teatterissa käyntiä tai museossa käyntiä harrastuksena tai että pitäisi tietää niistä valtavasti, mutta ettei nyt naura päin naamaa, jos ehdotan teatteriin tai museoon lähtemistä. 

Ai, minäkö tässä nyt puhun pinnallisista ja epäolennaisista aiheista? Sinähän tässä luulet, että joku tutkintopaperi todistaa sivistyksestä tai mielenkiinnon kohteista, etkä ole valmis kohtaamaan ihmistä ilman ennakkokäsityksiä.

Etkö lukenut tekstiäni? Siinä nimenomaan kirjoitin, että en vaadi tutkintoa vaan sivistystä. Minua ei pätkääkään kiinnosta ne paperit, vaan se elämänasenne. 

Olemmeko siis samaa mieltä siitä, että sivistys ja etenkään kiinnostuksen kohteet eivät ole riippuvaisia virallisesta koulutuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa vielä hankalampi löytää akateemisen naisen akateemista miestä. Siis suomalaista. Pojat ei tahdo koulussa pärjätä. 

Ongelma on ennemminkin siinä, että poikia ei koulu kiinnosta. Suomessa akateemisen tutkinnon suorittaminen on todella helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa vielä hankalampi löytää akateemisen naisen akateemista miestä. Siis suomalaista. Pojat ei tahdo koulussa pärjätä. 

Ongelma on ennemminkin siinä, että poikia ei koulu kiinnosta. Suomessa akateemisen tutkinnon suorittaminen on todella helppoa. 

Pian ei mukasivistyneelle snobille löydykään mukasivistynyttä snobia tuosta vaan. Kyllä on kova kohtalo edessä.

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Puhu vain omasta puolestani. En minä naisena tunne seksuaalista vetoa kuin tietyn tyyppisiin miehiin. Luulisin jo aikuisena naisena itse tämän osaavan tunnistaa. Minuun vetoaa miehessä äly, oppineisuus, maailmankatsomus ja arvot. Näitä ei yleensä yhdisty ilman korkeinta aksteemista koulutusta.

Niin, yleensä. Sitä paitsi seksuaalinen veto koostuu enimmäkseen tiedostamattomista asioista, sitä ei voikaan mitenkään akateemisesti kontrolloida. Ehkä ongelma onkin siinä, että pitkälle viety koulutus johtaa siihen että kaikkea aletaan älyllistää ja analysoida liikaa ja lopulta vaistonvarainen toiminta ei enää toimi kunnolla tai sitä ei osata seurata. Ihminen on ollut olemassa nykymuodossaan suunnilleen 200000 vuotta, korkeakoulutus aika paljon pienemmän ajan. Mitä luulet, ohjaako meitä enemmän älyllisyys vai vaistot näissä asioissa? Potentiaalisten kumppanien määrä tuhotaan melkein nolliin, kun rajataan väärillä muuttujilla. Sitten joko ihmetellään kolmen kissan kanssa, että miestä ei löydy, tai kärvistellään tukahduttavassa ja sieluttomassa, mutta ah niin porvarillisessa liitossa, nojataan kulisseihin ja kuiskutellaan itselle, että olen saavuttanut täyttymyksen, olen onnellinen.

Pieni kärjistäminen sallittakoon, muuten käy tylsäksi :D

No itse tunnen vetoa enemmän mieheen, joka analysoi esim. syrjäytymisen tematiikkaa fiksusti kuin sellaiseen, joka haisee hielle vaikka jälkimmöinen erittäisi mitä feromenoja tahansa.

Entäs, jos se fiksusti analysoiva haisee hielle? ;) Tai mitäs sitten, kun syrjäytymisen tematiikka on käsitelty? Kuinka monta tuntia sillä saa kulumaan? Tätä olen miettinyt siis ihan yleisellä tasolla, kun ihmiset sanovat että heitä vetää puoleensa mies, joka osaa keskustella aiheesta x. Kuinka monta vuotta se aihe x jaksaa suhdetta kantaa? Joo joo, sillä tarkoitetaan laajemminkin tietynlaista fiksuutta, mutta kun parisuhde on kuitenkin valtaosin jotain muuta kuin fiksua keskustelua. Se on enimmäkseen arkisia asioita. Jotenkin hassua, että joku voisi osoittaa jotain asiaa x ja sanoa, että tuo yksittäinen asia on se, joka takaa pitkän ja onnellisen liiton. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?

dhfghfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Puhu vain omasta puolestani. En minä naisena tunne seksuaalista vetoa kuin tietyn tyyppisiin miehiin. Luulisin jo aikuisena naisena itse tämän osaavan tunnistaa. Minuun vetoaa miehessä äly, oppineisuus, maailmankatsomus ja arvot. Näitä ei yleensä yhdisty ilman korkeinta aksteemista koulutusta.

Niin, yleensä. Sitä paitsi seksuaalinen veto koostuu enimmäkseen tiedostamattomista asioista, sitä ei voikaan mitenkään akateemisesti kontrolloida. Ehkä ongelma onkin siinä, että pitkälle viety koulutus johtaa siihen että kaikkea aletaan älyllistää ja analysoida liikaa ja lopulta vaistonvarainen toiminta ei enää toimi kunnolla tai sitä ei osata seurata. Ihminen on ollut olemassa nykymuodossaan suunnilleen 200000 vuotta, korkeakoulutus aika paljon pienemmän ajan. Mitä luulet, ohjaako meitä enemmän älyllisyys vai vaistot näissä asioissa? Potentiaalisten kumppanien määrä tuhotaan melkein nolliin, kun rajataan väärillä muuttujilla. Sitten joko ihmetellään kolmen kissan kanssa, että miestä ei löydy, tai kärvistellään tukahduttavassa ja sieluttomassa, mutta ah niin porvarillisessa liitossa, nojataan kulisseihin ja kuiskutellaan itselle, että olen saavuttanut täyttymyksen, olen onnellinen.

Pieni kärjistäminen sallittakoon, muuten käy tylsäksi :D

No itse tunnen vetoa enemmän mieheen, joka analysoi esim. syrjäytymisen tematiikkaa fiksusti kuin sellaiseen, joka haisee hielle vaikka jälkimmöinen erittäisi mitä feromenoja tahansa.

Entäs, jos se fiksusti analysoiva haisee hielle? ;) Tai mitäs sitten, kun syrjäytymisen tematiikka on käsitelty? Kuinka monta tuntia sillä saa kulumaan? Tätä olen miettinyt siis ihan yleisellä tasolla, kun ihmiset sanovat että heitä vetää puoleensa mies, joka osaa keskustella aiheesta x. Kuinka monta vuotta se aihe x jaksaa suhdetta kantaa? Joo joo, sillä tarkoitetaan laajemminkin tietynlaista fiksuutta, mutta kun parisuhde on kuitenkin valtaosin jotain muuta kuin fiksua keskustelua. Se on enimmäkseen arkisia asioita. Jotenkin hassua, että joku voisi osoittaa jotain asiaa x ja sanoa, että tuo yksittäinen asia on se, joka takaa pitkän ja onnellisen liiton. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?

Olen ollut kahdesti naimisissa tohtoritason miehen kanssa. Ei ole tullut hetkeä etteikö fiksut jutut olisi riittäneet ja silti on ehditty pannakin. Huolesi on siis turha. Kyllä me akateemiset naiset saamne tyydytyksen akateemisten miestemme kanssa.

Miehillä on isommat aivot.

Tämä ketju aiheuttaa myötähäpeää.

T. Varattu duunarinainen

gdsfgsdfgsf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghjfjgj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Okei, sinä puhut nyt hieman erilaisista kriteereistä kuin minä. Sinä puhut nyt sellaisista pinnallisista ja epäolennaisista kriteereistä. Minä puhun niistä oikeasti merkityksellisistä, joiden olen kokenut tuovan suuria ongelmia aiemmissa suhteissa. En esimerkiksi vaadi koulutustasoa vaan sivistystä. Enkä vaadi tiettyä poliittista kantaa, vaan kiinnostusta politiikkaan. Enkä vaadi teatterissa käyntiä tai museossa käyntiä harrastuksena tai että pitäisi tietää niistä valtavasti, mutta ettei nyt naura päin naamaa, jos ehdotan teatteriin tai museoon lähtemistä. 

Ai, minäkö tässä nyt puhun pinnallisista ja epäolennaisista aiheista? Sinähän tässä luulet, että joku tutkintopaperi todistaa sivistyksestä tai mielenkiinnon kohteista, etkä ole valmis kohtaamaan ihmistä ilman ennakkokäsityksiä.

Etkö lukenut tekstiäni? Siinä nimenomaan kirjoitin, että en vaadi tutkintoa vaan sivistystä. Minua ei pätkääkään kiinnosta ne paperit, vaan se elämänasenne. 

Olemmeko siis samaa mieltä siitä, että sivistys ja etenkään kiinnostuksen kohteet eivät ole riippuvaisia virallisesta koulutuksesta?

Kyllä olemme. En ole mielestäni missään muuta väittänytkään.

fsdafsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Okei, sinä puhut nyt hieman erilaisista kriteereistä kuin minä. Sinä puhut nyt sellaisista pinnallisista ja epäolennaisista kriteereistä. Minä puhun niistä oikeasti merkityksellisistä, joiden olen kokenut tuovan suuria ongelmia aiemmissa suhteissa. En esimerkiksi vaadi koulutustasoa vaan sivistystä. Enkä vaadi tiettyä poliittista kantaa, vaan kiinnostusta politiikkaan. Enkä vaadi teatterissa käyntiä tai museossa käyntiä harrastuksena tai että pitäisi tietää niistä valtavasti, mutta ettei nyt naura päin naamaa, jos ehdotan teatteriin tai museoon lähtemistä. 

Ja tähän vielä jatkan. Tuolla aiemmassa viestissäni kerroinkin, että olen kerran tehnyt sen virheen, että olin valmis heittämään ne "turhat" kriteerit romukoppaan. Ajattelin, että eihän sen miehen nyt tarvitse osata paljoa keskustella eikä olla kiinnostunut samoista asioista. Aika kauan tosiaan sinnittelin ja ne ongelmat liittyivät aika pitkälti juuri niihin "turhiin" kriteereihin. Ei se nyt vain tee ihmiselle hyvää, jos huomaat, että parisuhteessa toinen ei arvosta ollenkaan niitä asioita, jotka itse koet mielenkiintoisiksi ja arvokkaiksi. Tiesin, että miestä ei lukuhommat kiinnosta, enkä antanut sen häiritä itseäni. Mutta sitten kun tarvitsin tukea ja ymmärrystä opiskeluihin liittyvissä asioissa, minulle sanottiin ihan suoraan, että ihan turhaa opiskella jossain hienojen kirjaviisaiden ihmisten koulussa, kun voi mennä kaupan kassalle. Tämän takia minulle on todella tärkeää, että miehellä on jonkinlainen kunnioitus itselleni tärkeitä asioita kohtaan. 

No kuulostaa kyllä aika törpöltä tyypiltä, mutta näitä on ihan joka yhteiskuntaluokassa ja asemassa. Tämän tapauksen perusteella ei ehkä kannata vetää johtopäätöstä, ettei yksikään ei-akateeminen mies osaa tukea kumppaniaan tämän omissa hankkeissa. Kuulostaa vähän siltä, että tuo mies koki sinun opiskelusi jotenkin uhkana, eikä hänen itsetuntonsa kestänyt sitä että sinä tulisit ehkä tienaamaan enemmän.

Missään en ole siis puhunut koulutuksesta. Jostain syystä te nyt itse teette tämän oletuksen.

En ole Tinderissä, joten en ota kantaa alkuperäiseen kysymykseen. Sen sijaan haluaisin ottaa kantaa tähän koulutus keskusteluun.

Olen amiksen käynyt nainen ja olen hakemassa luovalle alalle korkeakouluun. Miksi aina näistä keskusteluista unohdetaan henkilöt jotka käyvät amiksen siksi, että ovat luovia ihmisiä ja heidän lahjakkuutensa on heidän käsissään. Ei se tarkoita, että henkilö on tyhmä tai sivistymätön. Itse harrastan musiikkia, kirjallisuutta ja taidetta. Seuraan politiikkaa ja maailman tapahtumia, tiedän aika paljon fine diningista ja pystyn keskustelemaan monista aiheista.

Veljeni on kokki, lahjakas sellainen ja heti harjoittelusta tarjottiin paikkaa yhteen suomen parhaista ravintoloista. Hänen toinen työ on musiikki, sävellys, piano ja rummut, hän on ollut musiikillisesti aina erittäin lahjakas. Hän lukee paljon, katsoo dokumentteja ja seuraa maailman menoa, ei missään nimessä ole tyhmä tai juntti. Ainiin ja hänkin osaa fine diningia, onhan hän kokki.

Setäni on puuseppä, joka opiskeli hirrenveiston ja on matkustellut ympäri Eurooppaa tekemässä erittäin kauniita hirsitaloja. Hän tietää paljon jokaisen maan kulttuurista jossa on käynyt, koska kulttuuri kiinnostaa häntä, myös se ruokakulttuuri. Hän on aina lukenut erittäin paljon, etenkin historiaa. Hän on myös taiteellisesti lahjakas, osaa maalata ja piirtää erittäin hyvin.

Ja tässä oli vain muutama esimerkki.

Minulla on muuten ystäviä yliopistoissa ja eivät he mitenkään erityisen älykkäitä tai sivistyneitä ole. Suurinta osaa ei saa edes mukaan kulttuuritapahtumiin tai taidenäyttelyihin.

Minä en halua asettaa ihmisiä noin ahtaisiin lokeroihin, koska jos maailman näkee noin mustavalkoisena, se tappaa kaiken luovuuden ja uusien näkökulmien etsimisen.

Ne on niin nirsoja...

Vierailija kirjoitti:

- Punainen viini

- Trävelleri

- Not a basic bitch

Siinä keskiverron 20 vuotiaan tinderämmän starter pack.

Unohdit muka-syvälliset aforismilainaukset tyyliin "if you can't handle me at my worst, you don't deserve me at my best..."

Kaikista eniten koulutuksellaan leveilevät maisterit tai opiskelijat, jotka eivät ole edes yliopistosta valmistuneet. Ne, joilla on oikeita meriittejä ( tohtorin tutkinto, monta tutkintoa jne) ovat usein paljon avarakatseisempia eivätkä enää pidä itseään niin tärkeänä. Näinhän se on vähän joka alalla, tyhjät tynnyrit kolisee eniten. Tästä esimerkkinä oma mieheni, joka on professori ja jonka parhaat ystävät ovat lapsuudenkaverit (ammatit putkimies ja maanviljelijä). Itselläni on maisterin tutkinto, mutta ex-vaimonsa oli käynyt vain peruskoulun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Huolimatta siitä, että miltei kaikki isot älylliset saavutukset ovat miesten tekemiä ja miesten ÄO on keskimäärin 4-5 yksikköä korkeampi?

Miesten äö taitaa kylläkin olla keskiarvollisesti sama kuin naisilla, mutta älykkyys ja muu kyvykkyys on tosin tutkitusti jakautunut eri tavalla kuin naisilla. Miehissä on enemmän ääripäitä kun taas naiset ovat tasaisempi ryhmä.

Miehillä on hieman korkeampi äo keskimäärin.

Laitapa linkki tutkimukseen jossa väitetään noin ja mitkään 50-luvun tutkimukset ei kelpaa.

Täältä löydät viitteet akateemisista löydöksistä, joiden mukaan miesten älykkyys on 15 ikävuoden jälkeen keskimäärin korkeampi kuin naisilla

http://www.iqcomparisonsite.com/sexdifferences.aspx

Lisää akateemisia artikkeleja löydät tekstin lopussa olevasta lähdelistauksesta.

Molemmat sukupuolet ovat samanarvoisia, mutta ärsyttää kun osa ei voi myöntää faktoja, eli miehet ovat tilastollisesti älykkäämpiä matemaattisia ja loogisia kykyjä mittaavissa testeissä. Naiset taas pärjäävät paremmin esim. kielen oppimiseen keskittyvissä teksteissä. Faktat eivät muuksi muutu, vaikka humanistit kuinka haluaisivat tehdä kaikista samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Huolimatta siitä, että miltei kaikki isot älylliset saavutukset ovat miesten tekemiä ja miesten ÄO on keskimäärin 4-5 yksikköä korkeampi?

Miesten äö taitaa kylläkin olla keskiarvollisesti sama kuin naisilla, mutta älykkyys ja muu kyvykkyys on tosin tutkitusti jakautunut eri tavalla kuin naisilla. Miehissä on enemmän ääripäitä kun taas naiset ovat tasaisempi ryhmä.

Miehillä on hieman korkeampi äo keskimäärin.

Korkea äo ei ole tae siitä, että yksilö on mukavaa seuraa tai edes siedettävä kumppani. Se on kyllä totta, että monet "bensalenkkaritkin" osaavat olla sanavalmiita ja tarkkanäköisiä. Mutta ei se pitkälle kanna, jos mielenkiinnon kohteet ovat samoja kun kavereilla. Silloin saa tyytyä kavereiden seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään korkeakoulutetaan noin 60% ikäluokista ja korkeakoulutetuista suurin osa on naisia. Siispä jos mies haluaa työtä, hyvän palkan, naisen ja perheen niin varmin keino on korkeakouluttautua.

Jos mies haluaa hyvän naisen, ainakin akateemiset primadonnat kannattaa kiertää kaukaa. Tinder on vain yksi esimerkki tästä. Mukasivistyneitä mukaälykköjä lähes järjestäänsä. Harmi niiden poikkeuksien kannalta, joita siellä varmasti on.

Tässä on valitettavan paljon totuutta. Kymmenien treffien kokemuksella kaikista parhaiten on aina tullu juttuun naisten kanssa, joilla vähän erikoisempi tausta. Ehkä halvaantunut nuorena, mutta kuin ihmeen kautta kuntoutunut liki täysin, mutta ton vuoks löytyy nöyryyttä, huumoria, pelisilmää, aitoa innostusta elämää ja maailmaa kohtaan, eikä vain sen ja sen poliittisen ideologian seuraamista ja siitä viinilasillisella ulkoa opittuja fraaseja toistelua ja aitoa KAIKKIEN ihmisten arvostusta, vaikka koulutus melko vähäinen. Yks mieleen jäänyt oli taas pätkätöitä tekevä lukiopohjalta ponnistava nainen, joka oli yksin kiertänyt jo 150 maata. Oli kerrottavana paljon muutakin kuin sieltä feministien Face-ryhmästä opittuja outouksia siitä mikä mukamas on nainen. Ja ennen kaikkea ei välittänyt paskaakaan siitä mitä naiseus MUKAMAS on tai miten tietyt piirit vaativat naisen olevan. Hän oli tulisinta chiliä sängyssä, alistuva ja seksikkäimpiä naisiani ikinä, mutta toisaalta otti porakoneen käteen ja asens ne lamput kattoon, joita mä en miehenä osannut. Siinä oli todellista naisellisuutta eli sitä, että on täysin oma itsensä ja kuuntelee biologiaansa, eikä yritä miellyttää miehiä tai feministejä. Korkeasti koulutettu suomalainen nainen on valitettavan usein ideologien vanki ja rakentaa omaa naiseuttaan ulkopuolelta tulevien toiveiden ja tarpeiden mukaan, eikä kuuntele sydäntään. Myös uraan keskittyminen luo paljon osaamattomuutta parisuhteita koskien, ei jousteta, nipotetaan ihan pikku asioista ja ennen kaikkea ollaan olevinaan empaattisia humanisteja, vaikka tosiasiassa ollaan nimen omaan elitistejä, jotka ovat vain ja ainoastaan samanmielisten seurassa ja väheksytään kaikkia, jotka ajattelevat väärin tai elävät eri tavalla kuin he. Ikinä en ole tavannut pinnallisempaa naista kuin suomalainen yliopistossa opiskeleva humanisti. Kauppiksen naisillakin on sentään rahallinen arvo sille väärin ajattelevallekin, mutta yliopiston tytöt elävät siinä harhassa, että he ja vain he ovat hyviä ihmisiä ja muut eivät. Ovat myös usein itsekkäitä, eikä käytännön elämän taidot juurikaan vakuuta. Kaikki on raskasta ja rankkaa siivoamisesta lasten hoitoon.

Karrikoitua, mutta hyvin totta.

Ihmettelen tota, koska hyvin monissa kulttuureissa naiset ovat myös korkeastikouluttautuneita, mutta siinä sivussa perheen hoito vain kuuluu asiaan. Perhe on positiivinen ja iloinen, energiaa elämään tuova asia, kun suomalaiselle etenkin yliopistotaustaiselle se on pelottava ja raskas asia. Suomalainen kuvittelee perheen tappavan itsenäisyyden, vaikka se nimenomaan vapauttaa tekemään mitä ikinä haluaa, koska sulla on aina ihmisiä, jotka on valmiita tekemään sun puolesta ja auttamaan sua, ja sulla on aina paikka minne tulla. Paitsi yliopistopiireissä tietysti keskitytään siihen uraan ja opintoihin, niin eihän sitä jaksa siihen kumppaniin panostaa. Sängyssäkin suomalainen nainen ikään kuin tiedostaa itsensä jatkuvasti, eikä uskalla antaa vaan intohimon viedä ja tuloksena kaksi ihmistä vain masturboi itseään toisiaan vasten. Mitä korkeammin kouluttautunut sitä huonompaa seksiä n. 90%:n varmuudella. Itsekästä ja tunteetonta seksiä. Valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa vielä hankalampi löytää akateemisen naisen akateemista miestä. Siis suomalaista. Pojat ei tahdo koulussa pärjätä. 

Ongelma on ennemminkin siinä, että poikia ei koulu kiinnosta. Suomessa akateemisen tutkinnon suorittaminen on todella helppoa. 

Pian ei mukasivistyneelle snobille löydykään mukasivistynyttä snobia tuosta vaan. Kyllä on kova kohtalo edessä.

Mahtava työ ja työkaverit, ystäviä joiden kanssa voi käydä tapahtumissa ja matkustella, mahdollisuus syödä, juoda, lukea ja katsoa telkkarista ihan mitä milloinkin haluaa.  Välillä yhden illan romansseja ja tinderöintiä. Jouluna ja pääsiäisenä laatuaikaa perheen kanssa. Voi tätä kovaa kohtaloa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Huolimatta siitä, että miltei kaikki isot älylliset saavutukset ovat miesten tekemiä ja miesten ÄO on keskimäärin 4-5 yksikköä korkeampi?

Miesten äö taitaa kylläkin olla keskiarvollisesti sama kuin naisilla, mutta älykkyys ja muu kyvykkyys on tosin tutkitusti jakautunut eri tavalla kuin naisilla. Miehissä on enemmän ääripäitä kun taas naiset ovat tasaisempi ryhmä.

Miehillä on hieman korkeampi äo keskimäärin.

Korkea äo ei ole tae siitä, että yksilö on mukavaa seuraa tai edes siedettävä kumppani. Se on kyllä totta, että monet "bensalenkkaritkin" osaavat olla sanavalmiita ja tarkkanäköisiä. Mutta ei se pitkälle kanna, jos mielenkiinnon kohteet ovat samoja kun kavereilla. Silloin saa tyytyä kavereiden seuraan.

Ehkä tästä lassukoiden jankkaamisesta päästään eteenpäin jos mietitään, että missä asioissa täytyy natsata, että kaksi ihmistä voi muodostaa parisuhteen.

Yksi on ainakin lastenkasvatus. Siinä jos ollaan eri linjoilla niin vaihtoehtona on ero tai onneton elämä.

Toinen on varmaankin rahankäyttö ja kotitöiden jakaminen.

Tuleeko muita mieleen?

Voiko ne vaan valehdella siellä tinderissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Huolimatta siitä, että miltei kaikki isot älylliset saavutukset ovat miesten tekemiä ja miesten ÄO on keskimäärin 4-5 yksikköä korkeampi?

Miesten äö taitaa kylläkin olla keskiarvollisesti sama kuin naisilla, mutta älykkyys ja muu kyvykkyys on tosin tutkitusti jakautunut eri tavalla kuin naisilla. Miehissä on enemmän ääripäitä kun taas naiset ovat tasaisempi ryhmä.

Miehillä on hieman korkeampi äo keskimäärin.

Korkea äo ei ole tae siitä, että yksilö on mukavaa seuraa tai edes siedettävä kumppani. Se on kyllä totta, että monet "bensalenkkaritkin" osaavat olla sanavalmiita ja tarkkanäköisiä. Mutta ei se pitkälle kanna, jos mielenkiinnon kohteet ovat samoja kun kavereilla. Silloin saa tyytyä kavereiden seuraan.

Ehkä tästä lassukoiden jankkaamisesta päästään eteenpäin jos mietitään, että missä asioissa täytyy natsata, että kaksi ihmistä voi muodostaa parisuhteen.

Yksi on ainakin lastenkasvatus. Siinä jos ollaan eri linjoilla niin vaihtoehtona on ero tai onneton elämä.

Toinen on varmaankin rahankäyttö ja kotitöiden jakaminen.

Tuleeko muita mieleen?

Seksi, kuinka usein ja minkälaista.

Elämäntapakysymykset, asutaanko kaupungissa vai maalla, syödäänkö mitä vai pitääkö olla eri ruuat, mitä tehdään vapaa-ajalla, paljonko käytetään esim. alkoholia, millaisia lomia vietetään ( kulttuurilomia vai rantalomia), harrastukset jne. Näitähän on loputtomiin.