Miksi lähes kaikilla naisilla Tinderissä on korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Nimenomaan. Nämä kriteeri-ihmiset harvoin muuten vastavuoroisesti laskeskelevat mitä annettavaa heillä olisi suhteeseen.

He varmaan ajattelevat, että se heidän koulutustaustansa on jotenkin arvokasta parisuhteessa. Menee työelämä ja rakkauselämä sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Et siis ymmärrä, mitä tarkoitin tuolla. Ne sinun kriteerisi eivät oikeasti ole se, joka siinä kuvitellussa miehessä loppujen lopuksi vetää puoleensa. Hän voi jopa täyttää ne kaikki paperilla, mutta jos ei ole vetoa niin sitä ei ole. Jahtaat siis vääriä asioita ja sinulta menee helposti ohi se tyyppi, joka kääntäisi maailmasi ylösalaisin kun antaisit mahdollisuuden, vaikkei ihan joka kohtaan tulisi ruksia paperilla. Enkä tarkoita, että pitäisi tinkiä perusasioista joita terveeltä ja normaalilta kumppanilla voi kohtuullisesti odottaa, mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi vaatimuslista menee, sitä nopeammalla vauhdilla katoaa myös todennäköisyys sille, että löydät sen tyypin joka myös kemian puolesta vetää sinua puoleensa. Niitä nyt ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ymmärrän sinua siinä mielessä, että olen hyvin nirso itsekin naisten suhteen. Tiedän mitä haluan ja tunnistan sen, kun se tulee vastaan. Mutta jos alkaisin vaatia tiettyä koulutusta tai ammattia tai sinfoniaorkesterin fanittamista tai oikeaa kaviaarimerkkiä, en koskaan löytäisi häntä, eikä se onni olisi lopulta noista asioista kiinni. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä ja yhteen, eikä niin että tuolla jossain odottaa valmiina se minulle täydellisesti speksattu yksilö.

Näin tästä joskus hyvin silmiä avaavan videon, jossa japanilainen opiskelijatyttö listasi asiat, joita etsii miehestä. Sen jälkeen hänen ympärilleen tuli sata opiskelijapoikaa, jotka täyttivät ainakin osan noista vaatimuksista. Sitten alettiin käydä vaatimuksia läpi yksi kerrallaan ja joukosta poistuivat aina ne pojat, joiden kohdalla tuo yksittäinen vaatimus ei täyttynyt. Lopulta tytön ympärille ei jäänyt ketään jäljelle ja hän oli kovin ihmeissään, ei hän mielestään ollut mitään kovin ihmeellisiä vaatinut.

Pitää miettiä myös sitä, mitä itsellä olisi annettavaa kumppanina. Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

Jos viihtyy hyvin sinkkuna ja on sinut sen kanssa, että sen "täydellisen" kumppanin löytämisen mahdollisuus on lottovoiton luokkaa, mikäs siinä. Olen minäkin sitä mieltä, ettei pidä tyytyä keneenkään, vaan kumppanin pitää olla sellainen jonka todella haluaa ja tunteen täytyy olla molemminpuolinen.

Puhu vain omasta puolestani. En minä naisena tunne seksuaalista vetoa kuin tietyn tyyppisiin miehiin. Luulisin jo aikuisena naisena itse tämän osaavan tunnistaa. Minuun vetoaa miehessä äly, oppineisuus, maailmankatsomus ja arvot. Näitä ei yleensä yhdisty ilman korkeinta aksteemista koulutusta.

fdsfsdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdsfgsdfgg kirjoitti:

Koulutustasosta riippumatta tuntuu olevan hyvin yleistä ja harvinaisen typerää ajattelua liikkellä, jonka mukaan kumppanin löytäminen tapahtuu etsimällä joku, joka täyttää kaikki kohdat jollakin vaatimuslistalla. Ihan kuin autoa tilattaisiin ja varusteita valittaisiin. Ei se niin toimi. 90% on kemiaa ja loput sitä, että nähdään elämä ja tavoitteet suunnilleen samalla tavalla. Titteleillä ei tätä hommaa pyöritetä.

Jos sinkkuus ei ole maailmanloppu, voi asettaa vaikka millaisia kriteerejä. Sen ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse olen kerran tehnyt sen virheen, että tyydyin johonkuhun, joka ei täyttänyt läheskään kaikkia kriteerejä ja metsäänhän se meni, vaikka sinnikkäästi jatkoin yrittämistä. Nyt olen mieluummin loppuelämän sinkkuna kuin karsin niitä itselleni tärkeitä kriteerejä.

Akateemiset naiset näyttävät monesti kuvittelevan, että heidän koulutuksensa on valtava lisäarvo kumppanina, mutta uskallan sanoa että valtaosa miehistä ei näe asiaa sillä tavalla. He etsivät ensisijaisesti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää. Parisuhde ei ole työpaikka. Joillekin sopii järkiliitto, mutta minä puhun tässä kohtaa romanttisesta rakkaudesta.

En usko, että tuosta on kysymys. Kun itse netin kautta hain seuraa (Tinderiä en ole koskaan käyttänyt) niin oman koulutuksen kertominen tuntui samanlaiselta perustiedolta kuin pituuden ja painon tai harrastusten ja asuinpaikan mainitseminen. En koskaan ajatellut, että mainitsenpa sen saadakseni jotain lisäarvoa.

Oma miesystäväni etsi varmasti naista ja kumppania, lempeyttä ja hyväksyntää, mutta myös ihmistä joka jakaa samanlaisen tiedonhalun, kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin, kunnianhimon ja määrätietoisuuden. Eikä se, että me keskustelemme paljon niin molempien töistä kuin politiikasta, tieteestä ja kulttuurista, tee parisuhteestamme työpaikkaa. Fakta on kuitenkin, että vietän viikossa enemmän aikaa töissä kuin miesystäväni kanssa ja että töissä vietetään lähes puolet hereilläoloajasta. Kun kouluttautumalla pystyn tekemään työtä, jossa on enemmän haastetta, mielenkiintoa, onnistumisenkokemuksia ja itsenäisyyttä kuin ilman koulutusta, ja kun opiskelu oli mukavaa, niin miksi ihmeessä olisin jättänyt kouluttautumatta tai olisin pitänyt koulutukseni piilossa?

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vain on totuus, että aina kun lähden treffeille ei-korkeakoulutetun miehen kanssa, huomaan, että elämänarvot ja asenteet ovat ihan erilaiset kuin minulla. Ei siis ole kyse siitä, etten olisi edes halunnut heihin tutustua ja että duunarit olisivat ehdottomasti pois laskuista. Ja olen siis ollut parisuhteessa esim autonasentajan kanssa, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Ei ole kyse ennakkoluuloista vaan kokemuksesta. 

Yhden parisuhteen perusteella tuskin voi puhua kokemuksesta. Kapea on maailmankuva, jos niin väität.

Minun isäni oli sodankäynyt, tavallinen mies, duunari. Hän luki paljon ja laajasti. Oli selvillä maailman menosta. Hänellä oli analyyttinen tapa katsoa asioita. Hän oli ihana keskustelukumppani, hän osasi myös kuunnella. Tämäkin on kokemus vain yhdestä ihmisestä. Tiedän mistä puhun sanoessani, että yleistys on vaarallista, eikä ainakaan älykästä korkeakoulutetun ihmisen kynästä.

Ehkä sinun olisi hyvä opetella vähän nöyryyttä kopeuden sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amiksilla riittää vientiä. Miehet tykkäävät tyhmistä naisista. Sairaanhoitajat unelma.

Yliopistoon voi päästä älyllisesti keskiverrotkin, kovalla ja uutteralla työllä voi kompensoida älykkyyden puutetta yllätävänkin paljon. Yliopistokoulutus ei ole mikään synonyymi älykkyydelle eikä yliopistotason koulutus nykyään edes takaa työllistymistä.

Älä nyt riko akateemisten naisten kuplaa siitä, että AMK ja yliopisto on pomminvarma merkki älykkyydestä ja sivistyneisyydestä.

Olen mies ja vietin aikoinaan varmaan 8 vuotta yliopiston puolella ja pari vuotta ammatikorkeassa. Jätin molemmat kesken, en vain saanut itsestäni tarpeeksi kiinnostusta irti suorittaakseni opintoja loppuun. Ehkä en sitten löytänyt sitä omaa juttuanijoka ihan aidosti kiinnostaisi. En oikein vieläkään tiedä, mikä haluaisin olla isona. Olenko siis huippuälykäs, kun olen opiskellut molemmissa taloissa, vai huipputyhmä, kun en saanut tutkintoa kummastakaan? Vai todistaako tämä vain sen, ettei noissa ole älykkyydellä hirveän ratkaisevaa roolia, pitää vain perseen kestää opiskelua? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ei sitten nykyään enää mitenkään näy? Nyt kun naisillakin on yhtä hyvät mahdollisuudet opiskella, naiset valtaa yliopistot ja pikkuhiljaa kaikki vaativat ammatit? Ja koulussa aina ne heikoimmat yksilöt on poikia.  Epäilen, että suurinosa naisista on älykkäämpiä, kuin  suurinosa miehistä. Miehissä on vain jokunen superälykäs ja laumoittain sitten niitä, joilla ei järki päätä pakota.

Ei koulussa menestyminen mittaa älykkyyttä. Koulussa pärjää lukemalla, eikä pojilla riitä siihen mielenkiinto. Pojat eivät ole auktoriteettiuskovaisia, joten heitä ei paljon paina se jos joku käskee heidän opiskella. Pojat eivät halua miellyttää opettajaa tai vanhempiaan hyvillä arvosanoilla. Pojat eivät nosta arvoaan omissa silmissään saamalla hyviä arvosanoja. Itse asiassa liian hyvien arvosanojen saaminen on pojille jopa vähän noloa.

Jos koulu olisi käytännönläheisempää ja ratkottaisiin todellisen maailman ongelmia ja kehitettäisiin uutta, niin työt häviäisivät pojille aivan täysin jos pojat panostaisivat siihen mitä ovat tekemässä. Tytöille ja naisille on aina ollut ongelmallista soveltaa oppimaansa käytäntöön. Siinä vaiheessa kun tarvitaan usein älyä.

Naisten määrä yliopistoissa ja korkeissa viroissa on lisääntynyt, mutta alan parhaat ovat edelleen miehiä ja tulee aina olemaan. Naisilla ei yksinkertaisesti ole samanlaista potentiaalia kuin miehillä on. Tiettyyn pisteeseen asti naiset voivat näitä puutteita kompensoida tunnollisuudella, mutta ei koskaan huipulle asti pois lukien ehkä jotkut täysin poikkeavat yksilöt.

Jos Suomi haluttaan saada nousuun, niin pitäisi saada käyttöön poikien ja miesten potentiaali, koska siellä potentiaalia on huomattavasti enemmän kuin naisissa. Hyvä kuitenkin, että naisetkin ovat alkaneet nyt tekemään jotain. Ahkeria he kyllä ovat, sitä ei käy kieltäminen. 

Semmoiset mutuilut ja stereotypiot tunnollisista tytöistä ja väärinymmärretyistä neroista eli pojista taas kerran. Eikö tuon hokeminen hävetä? Tuosta ei ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta siitä taas on, että miehet mielellään arvioivat itsensä yläkanttiin, ja naiset taas aliarvioivat itseään. Sama kuvio koko ketjussa: miehet arvioivat itsensä korkeammalle kuin tavoittelemansa akateemiset naiset ja pyrkivät mustamaalaamaan nämä naiset -miesten mielestä siis primadonnat - ties miksi teeskenteleviksi instapissiksi, koska eivät lämmenneet jonkun huonosti käyttäytyvän ja heikosti koulutetun huorittelijan lähestymisyrityksille. Ts. miehet yrittävät tasoaan parempia naisia ja suuttuvat, jos eivät näille kelpaa. Mitä tämä mielestäsi kertoo miehistä?

Miten niin ei ole tieteellistä näyttöä? On aivan selvää, että poikien on hankalampi keskittyä koulussa. On myös tutkittu, että pojat oppivat paremmin jos heillä on miespuolinen opettaja. Jatkuvasti suurempi määrä opettajista on naisia. Koulumenestyksessä mitataan juuri niitä ominaisuuksia, jotka ovat vahvat naisilla ja hyvin vähän niitä, joissa pojat ovat hyviä. 

Vaikka sinua harmittaakin, niin turha tulla sitä purkamaan muihin. Vaikka naiset eivät olekaan yhtä lahjakkaita kuin miehet, niin yksilöt voivat kuitenkin aika lahjakkaita. 

Hohhoijaa, kouluahan on muovattu poikien ehdoilla jo iät ja ajat leppoisampaan suuntaan,  jossa tekemistä on painotettu teoriaa enemmän. Tulokset ovat olleet melko huonot: tyttöjen suoritukset ovat eri kokeilujen myötä parantuneet, mutta poikien eivät samassa suhteessa. Pojat pärjäsivät koulussa tyttöjä paremmin ilmeisesti vain silloin, kun tyttöjä ei sinne päästetty ja kuria valvottiin ruumiillisten rangaistusten avulla. Älykäs ihminen oppii nopeasti ja vaivatta enemmin kuin ottaa kepistä, jolla sirkuselukatkin koulutetaan.

Tuo miesten muka naisia suurempi lahjakkuus on miesten itsensä omaksuma myytti, josta ei ole mitään näyttöä. Sinä sensijaan annat taas lisänäyttöä siitä, miten eri tavoin lahjakkaaseen tyttöön ja lahjakkaaseen poikaan suhtaudutaan (tyttö typerä ulkolukija mutta ahkera, vain poika voi olla oikeasti lahjakas). Väitän, että juuri tuo myytti on ratkaisevassa osassa poikien huonoon koulumenestykseen: ahkeruus kuuluu tytöille tylsän puurtamisen kanssa, poika on nerokas syntymästään lähtien, eikä hänen tarvitse nähdä lainkaan vaivaa. Tästä syystä myös Good Will Hunting -tyyppiset elokuvat uppoavat alhaisen statuksen miehiin kuin häkä; leffassa renttumainen ja väärinymmärretty siivoaja, Will, pääsee näyttämään kykynsä ja lyö teknillisen yliopiston proffan matematiikassa, koska on huvikseen piirrellyt peiliin hieman laskelmia. Will ei ole saanut näyttää kynsiään, koska maailma on kohdellut häntä väärin --> tämä luo samastumispintaa niille itseään neroina pitäville pojille, joille koulu ei maistunut syystä x, y ja z, ja yleensä tämä on opettajien vika.

Missä sitten ovat kaikki ne naispuoliset Elon Muskit ja vastaavat, jotka eivät pelkästään opettele ulkoa kirjatietoa, vaan omaavat sen nerouden jolla soveltavat tuota tietoa uudeksi tekniikaksi ja ties miksi? Miksi ne kärkinimet ovat kaikessa tekemisessä murskaavalla enemmistöllä miehiä aina? Joku salaliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko fine dining -paikoissa jotenkin vaikeampi syödä kuin Hesburgerissa?

Saako fine dining -paikoissa syödä käsin?

Eiköhän kirjoittaja tarkoittanut hänelle kelpaavan miehen olevan on sen verran varakas, että syö säännöllisesti hyvissä ravintoloissa. Olisi ikävä tinkiä shampanjaharrastuksesta miehen takia.

Eikö trollaus oikein lähde lentoon, kun pitää yrittää sohia useilla eri tavoilla?

En vastaa muiden trollauksista ja sohimisista. Täällä on sinun lisäksesi useita muita kirjoittajia. Ei heti edes valkene, mihin kaikista trollaajista viittaat.

Oliko sinulla siis mitään oikeaa sanottavaa? Tämä keskustelu nyt tuntui kuivuvan kasaan ja jäljelle jäi enää koulutettujen naisten haukkuminen ja tyhmäksi tekeytyminen. 

ohis

Selitän kun kerra kysyt. Halusin tuoda keskusteluun kaksi asiaa: 1. Fine dining -paikassa syöminen todella eroaa Hesburgerista. 2. Fine dining -käytöstapojen vaatiminen mieheltä on ensisijaisesti keino ajaa väärään sosiaaliluokkaan kuuluvat eli köyhät pois. Miksi näitä ei olisi saanut kirjoittaa? Olivat vastauksia eri kirjoittajille lainaamassani tekstissä.

Olen seurustellut ja ollut parisuhteessa vain akateemisten naisten kanssa, joten en edes yritä verrata sellaisia muihin. Sen sijaan herkkähipiäiset naiset, joilla on aina alemmuuskompleksi tutkinnoista huolimatta, ovat kovin vaikeita ymmärtää.

 

Käytöstavat ovat kaikkien ulottuvissa, jos ne vain yhtään kiinnostavat. Pointtihan on tuossa se, että löytyy sitä kiinnostusta eikä käytöstapoja ja erilaisia elämyksiä ja mieltymyksiä halveksita. Miksi aina pitää vetää joku tulotaso tähän? 

Fine dining -käytöstavat opitaan käymällä hyvissä ravintoloissa. Monilla ei ole sellaiseen varaa, asuvat kaukana hyvistä ravintoiloista eivätkä vanhemmatkaan olen pystyneet viemään lapsena gourmet-ravintoloihin. Samoin matkailemalla hankittu yleissivistys vaatii vuosittaisia kalliita matkoja kulttuurikohteisiin. Yhtä hyvin joku voi ilmoittaa, että green card ja purjehdustaito kuuluvat yleissivistykseen, eikä ihminen ilman niitä ole kiinnostava. Kaikki nämä ovat potentiaalisten tuttavien tai seurustelukumppanien rajaamista tietyyn sosiaaliryhmään, jolla on itsellään tai perhetaustansa takia mahdollisuudet elintasoharrastuksiin.

Näiden kulutuksen muotojen osaaminen miehen valintaperusteena on ensisijaisesti taloudellisin perustein rajaamista, vaikka naamioitu hienostuneeseen muotoon. Monet miehet muuten ajattelevat toisin ja näkevät samassa tilanteessa mahdollisuuden tarjota naiselle elämyksiä, joita tämä ei vielä ole kokenut. Onpa hyvä olla mies.

Onko siinä pahaa, että hakee taloudellisesti riittävän samanlaisessa asemassa olevaa? Itse en ole kuin korkeintaan hädintuskin keskituloinen, brutto 3700/kk. En siis pysty tarjoamaan miehellekin matkoja ja ravintolaillallisia, ja leffalippuja ja teatteria - ainakaan kovin usein. Mutta koska mm. noita asioita haluan tehdä vapaa-ajallani, niin eikö ole ihan luontevaa toivoa, että mies olisi kiinnostunut samoista asioista ja pystyisi osallistumaan niihin omilla tuloillaan?

Toimisiko minun ja miesystäväni suhde, jos lähes kaikki vapaa-aikamme menisi ihan eri jutuissa? Minä matkustelisin kavereiden kanssa, kävisin heidän kanssaan leffassa ja sen jälkeen syömässä. Tapaisimme korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Kesäloma, syysloma ja talviloma olisivat menneet erillään. Mitä pahaa on siinä, että etsin elämänkumppania, joka pystyy maksamaan omat kulunsa (siis sen lisäksi että ylipäänsä on kiinnostunut samoista asioista kuin minä)? Vai olisiko minun pitänyt muuttaa omaa elämäntapaani ja harrastuksiani vain siksi, että sitten olisi ollut enemmän potentiaalisia miehiä tarjolla?

Mitään lompakkoloisimiskommentteja en edes noteeraa saati niihin vastaa. Meidän suhteessamme molemmat maksavat omat menonsa nyt ja tulevaisuudessa, kumpikaan ei elä toisen kustannuksella.

Jopa työtön ihminen pystyy maksamaan omat kulunsa. Mutta ei se sinulle oikeasti riitä, vaan haluat luksusta ja mielellään miehen kautta vielä enemmän luksusta. Ihan nätti kaunisteluyritys kyllä. Miksei näitä asioita voi sanoa suoraan? Miehellä pitää olla pätäkkää niin että snobinainen pääsee taas kipuamaan vielä vähän ylemmäs snobitikkailla. Voi voi.

gsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko fine dining -paikoissa jotenkin vaikeampi syödä kuin Hesburgerissa?

Saako fine dining -paikoissa syödä käsin?

Eiköhän kirjoittaja tarkoittanut hänelle kelpaavan miehen olevan on sen verran varakas, että syö säännöllisesti hyvissä ravintoloissa. Olisi ikävä tinkiä shampanjaharrastuksesta miehen takia.

Eikö trollaus oikein lähde lentoon, kun pitää yrittää sohia useilla eri tavoilla?

En vastaa muiden trollauksista ja sohimisista. Täällä on sinun lisäksesi useita muita kirjoittajia. Ei heti edes valkene, mihin kaikista trollaajista viittaat.

Oliko sinulla siis mitään oikeaa sanottavaa? Tämä keskustelu nyt tuntui kuivuvan kasaan ja jäljelle jäi enää koulutettujen naisten haukkuminen ja tyhmäksi tekeytyminen. 

ohis

Selitän kun kerra kysyt. Halusin tuoda keskusteluun kaksi asiaa: 1. Fine dining -paikassa syöminen todella eroaa Hesburgerista. 2. Fine dining -käytöstapojen vaatiminen mieheltä on ensisijaisesti keino ajaa väärään sosiaaliluokkaan kuuluvat eli köyhät pois. Miksi näitä ei olisi saanut kirjoittaa? Olivat vastauksia eri kirjoittajille lainaamassani tekstissä.

Olen seurustellut ja ollut parisuhteessa vain akateemisten naisten kanssa, joten en edes yritä verrata sellaisia muihin. Sen sijaan herkkähipiäiset naiset, joilla on aina alemmuuskompleksi tutkinnoista huolimatta, ovat kovin vaikeita ymmärtää.

 

Käytöstavat ovat kaikkien ulottuvissa, jos ne vain yhtään kiinnostavat. Pointtihan on tuossa se, että löytyy sitä kiinnostusta eikä käytöstapoja ja erilaisia elämyksiä ja mieltymyksiä halveksita. Miksi aina pitää vetää joku tulotaso tähän? 

Fine dining -käytöstavat opitaan käymällä hyvissä ravintoloissa. Monilla ei ole sellaiseen varaa, asuvat kaukana hyvistä ravintoiloista eivätkä vanhemmatkaan olen pystyneet viemään lapsena gourmet-ravintoloihin. Samoin matkailemalla hankittu yleissivistys vaatii vuosittaisia kalliita matkoja kulttuurikohteisiin. Yhtä hyvin joku voi ilmoittaa, että green card ja purjehdustaito kuuluvat yleissivistykseen, eikä ihminen ilman niitä ole kiinnostava. Kaikki nämä ovat potentiaalisten tuttavien tai seurustelukumppanien rajaamista tietyyn sosiaaliryhmään, jolla on itsellään tai perhetaustansa takia mahdollisuudet elintasoharrastuksiin.

Näiden kulutuksen muotojen osaaminen miehen valintaperusteena on ensisijaisesti taloudellisin perustein rajaamista, vaikka naamioitu hienostuneeseen muotoon. Monet miehet muuten ajattelevat toisin ja näkevät samassa tilanteessa mahdollisuuden tarjota naiselle elämyksiä, joita tämä ei vielä ole kokenut. Onpa hyvä olla mies.

Onko siinä pahaa, että hakee taloudellisesti riittävän samanlaisessa asemassa olevaa? Itse en ole kuin korkeintaan hädintuskin keskituloinen, brutto 3700/kk. En siis pysty tarjoamaan miehellekin matkoja ja ravintolaillallisia, ja leffalippuja ja teatteria - ainakaan kovin usein. Mutta koska mm. noita asioita haluan tehdä vapaa-ajallani, niin eikö ole ihan luontevaa toivoa, että mies olisi kiinnostunut samoista asioista ja pystyisi osallistumaan niihin omilla tuloillaan?

Toimisiko minun ja miesystäväni suhde, jos lähes kaikki vapaa-aikamme menisi ihan eri jutuissa? Minä matkustelisin kavereiden kanssa, kävisin heidän kanssaan leffassa ja sen jälkeen syömässä. Tapaisimme korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Kesäloma, syysloma ja talviloma olisivat menneet erillään. Mitä pahaa on siinä, että etsin elämänkumppania, joka pystyy maksamaan omat kulunsa (siis sen lisäksi että ylipäänsä on kiinnostunut samoista asioista kuin minä)? Vai olisiko minun pitänyt muuttaa omaa elämäntapaani ja harrastuksiani vain siksi, että sitten olisi ollut enemmän potentiaalisia miehiä tarjolla?

Mitään lompakkoloisimiskommentteja en edes noteeraa saati niihin vastaa. Meidän suhteessamme molemmat maksavat omat menonsa nyt ja tulevaisuudessa, kumpikaan ei elä toisen kustannuksella.

Jopa työtön ihminen pystyy maksamaan omat kulunsa. Mutta ei se sinulle oikeasti riitä, vaan haluat luksusta ja mielellään miehen kautta vielä enemmän luksusta. Ihan nätti kaunisteluyritys kyllä. Miksei näitä asioita voi sanoa suoraan? Miehellä pitää olla pätäkkää niin että snobinainen pääsee taas kipuamaan vielä vähän ylemmäs snobitikkailla. Voi voi.

Minusta siinä ei ole mitään snobeilua jos haluaa reissata oman miehensä kanssa, mutta ei pysty piffaamaan toista vaan edellyttää tiettyä ansiotasoa, että mies voi maksaa itsensä.

Koska mies ei huoli köyhää duunaria.

Vierailija kirjoitti:

Miehet kiinnostuvat tasoisistaan eli simppeleistä naisista. Fakta.

Miehet kiinnostuvat naisista, eivät tutkinnoista. Fakta. Jos oma naiseus on hukassa, kannattaisi ehkä vetää takki päälle ja lähteä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tule mitään, jos miehen ÄO on alhaisempi kuin naisen.

Sivistyksellä ja ÄO:llä on edelleenkin korrelaatio vain omassa harhaisessa päässäsi. Reaalimaailmassa niillä ei ole mitään korrelaatiota. Mutta uskottele toki itselle mitä haluat.

Minä olen valmis myöntämään, että siinä on jonkin verran välillistä korrelaatiota siinä mielessä, että älykäs ihminen tyypillisesti pyrkii kouluttautumaan. Ei tietenkään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Liikut kyllä sitten aika merkillisissä piireissä. Itse en edes muista koska viimeksi olisin keskustellut autoista, varmaan silloin, kun jätin auton korjaamolle. :)

t. yksi maisterijätkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Liikut kyllä sitten aika merkillisissä piireissä. Itse en edes muista koska viimeksi olisin keskustellut autoista, varmaan silloin, kun jätin auton korjaamolle. :)

t. yksi maisterijätkä.

Kyllä, liikun aika merkillisissä piireissä. Pieni paikkakunta, ja pienet piirit. Ei täällä juuri sinkkuihin maisterijätkiin törmää. Tiedän, että sillä on aika paljonkin osuutta asiaan. 

ghdffgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet kiinnostuvat tasoisistaan eli simppeleistä naisista. Fakta.

Miehet kiinnostuvat naisista, eivät tutkinnoista. Fakta.

Näinhän se menee. Miehet kiinnostuvat naisista, naiset kiinnostuvat miesten rahoista.

gsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko fine dining -paikoissa jotenkin vaikeampi syödä kuin Hesburgerissa?

Saako fine dining -paikoissa syödä käsin?

Eiköhän kirjoittaja tarkoittanut hänelle kelpaavan miehen olevan on sen verran varakas, että syö säännöllisesti hyvissä ravintoloissa. Olisi ikävä tinkiä shampanjaharrastuksesta miehen takia.

Eikö trollaus oikein lähde lentoon, kun pitää yrittää sohia useilla eri tavoilla?

En vastaa muiden trollauksista ja sohimisista. Täällä on sinun lisäksesi useita muita kirjoittajia. Ei heti edes valkene, mihin kaikista trollaajista viittaat.

Oliko sinulla siis mitään oikeaa sanottavaa? Tämä keskustelu nyt tuntui kuivuvan kasaan ja jäljelle jäi enää koulutettujen naisten haukkuminen ja tyhmäksi tekeytyminen. 

ohis

Selitän kun kerra kysyt. Halusin tuoda keskusteluun kaksi asiaa: 1. Fine dining -paikassa syöminen todella eroaa Hesburgerista. 2. Fine dining -käytöstapojen vaatiminen mieheltä on ensisijaisesti keino ajaa väärään sosiaaliluokkaan kuuluvat eli köyhät pois. Miksi näitä ei olisi saanut kirjoittaa? Olivat vastauksia eri kirjoittajille lainaamassani tekstissä.

Olen seurustellut ja ollut parisuhteessa vain akateemisten naisten kanssa, joten en edes yritä verrata sellaisia muihin. Sen sijaan herkkähipiäiset naiset, joilla on aina alemmuuskompleksi tutkinnoista huolimatta, ovat kovin vaikeita ymmärtää.

 

Käytöstavat ovat kaikkien ulottuvissa, jos ne vain yhtään kiinnostavat. Pointtihan on tuossa se, että löytyy sitä kiinnostusta eikä käytöstapoja ja erilaisia elämyksiä ja mieltymyksiä halveksita. Miksi aina pitää vetää joku tulotaso tähän? 

Fine dining -käytöstavat opitaan käymällä hyvissä ravintoloissa. Monilla ei ole sellaiseen varaa, asuvat kaukana hyvistä ravintoiloista eivätkä vanhemmatkaan olen pystyneet viemään lapsena gourmet-ravintoloihin. Samoin matkailemalla hankittu yleissivistys vaatii vuosittaisia kalliita matkoja kulttuurikohteisiin. Yhtä hyvin joku voi ilmoittaa, että green card ja purjehdustaito kuuluvat yleissivistykseen, eikä ihminen ilman niitä ole kiinnostava. Kaikki nämä ovat potentiaalisten tuttavien tai seurustelukumppanien rajaamista tietyyn sosiaaliryhmään, jolla on itsellään tai perhetaustansa takia mahdollisuudet elintasoharrastuksiin.

Näiden kulutuksen muotojen osaaminen miehen valintaperusteena on ensisijaisesti taloudellisin perustein rajaamista, vaikka naamioitu hienostuneeseen muotoon. Monet miehet muuten ajattelevat toisin ja näkevät samassa tilanteessa mahdollisuuden tarjota naiselle elämyksiä, joita tämä ei vielä ole kokenut. Onpa hyvä olla mies.

Onko siinä pahaa, että hakee taloudellisesti riittävän samanlaisessa asemassa olevaa? Itse en ole kuin korkeintaan hädintuskin keskituloinen, brutto 3700/kk. En siis pysty tarjoamaan miehellekin matkoja ja ravintolaillallisia, ja leffalippuja ja teatteria - ainakaan kovin usein. Mutta koska mm. noita asioita haluan tehdä vapaa-ajallani, niin eikö ole ihan luontevaa toivoa, että mies olisi kiinnostunut samoista asioista ja pystyisi osallistumaan niihin omilla tuloillaan?

Toimisiko minun ja miesystäväni suhde, jos lähes kaikki vapaa-aikamme menisi ihan eri jutuissa? Minä matkustelisin kavereiden kanssa, kävisin heidän kanssaan leffassa ja sen jälkeen syömässä. Tapaisimme korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Kesäloma, syysloma ja talviloma olisivat menneet erillään. Mitä pahaa on siinä, että etsin elämänkumppania, joka pystyy maksamaan omat kulunsa (siis sen lisäksi että ylipäänsä on kiinnostunut samoista asioista kuin minä)? Vai olisiko minun pitänyt muuttaa omaa elämäntapaani ja harrastuksiani vain siksi, että sitten olisi ollut enemmän potentiaalisia miehiä tarjolla?

Mitään lompakkoloisimiskommentteja en edes noteeraa saati niihin vastaa. Meidän suhteessamme molemmat maksavat omat menonsa nyt ja tulevaisuudessa, kumpikaan ei elä toisen kustannuksella.

Jopa työtön ihminen pystyy maksamaan omat kulunsa. Mutta ei se sinulle oikeasti riitä, vaan haluat luksusta ja mielellään miehen kautta vielä enemmän luksusta. Ihan nätti kaunisteluyritys kyllä. Miksei näitä asioita voi sanoa suoraan? Miehellä pitää olla pätäkkää niin että snobinainen pääsee taas kipuamaan vielä vähän ylemmäs snobitikkailla. Voi voi.

Et sitten lukenut loppukaneettia? En hyödy miehestä millään tavalla, päinvastoin, seurustelustamme koituu minulle kustannuksia joita muuten ei tulisi (lähes joka viikonlopun matkat hänen luokseen).

Mutta ei minulla ole mitään velvollisuutta puolustella valintojani lukutaidottomalle trollaajalle. Elämääni ei liikuta mihinkään suuntaan se, mitä sinä minusta, ventovieraasta ihmisestä, ajattelet.

ghdffgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet kiinnostuvat tasoisistaan eli simppeleistä naisista. Fakta.

Miehet kiinnostuvat naisista, eivät tutkinnoista. Fakta.

Näinhän se menee. Miehet kiinnostuvat naisista, naiset kiinnostuvat miesten rahoista.

Vierailija kirjoitti:

ghdffgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet kiinnostuvat tasoisistaan eli simppeleistä naisista. Fakta.

Miehet kiinnostuvat naisista, eivät tutkinnoista. Fakta.

Näinhän se menee. Miehet kiinnostuvat naisista, naiset kiinnostuvat miesten rahoista.

Lompakko-Lasse tuli linjoille. Voidaan unohtaa viimeinenkin asiallinen keskustelu, kun jankutus alkaa.

gfhgfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tule mitään, jos miehen ÄO on alhaisempi kuin naisen.

Sivistyksellä ja ÄO:llä on edelleenkin korrelaatio vain omassa harhaisessa päässäsi. Reaalimaailmassa niillä ei ole mitään korrelaatiota. Mutta uskottele toki itselle mitä haluat.

Sivistys ja koulutus todellakin korreloi älykkyyden kanssa. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että kaikki älykkäät kouluttautuisivat tai varsinkaan sitä, että kaikki kouluttautuneet olisivat älykkäitä. Yliopistolla törmää jos jonkinlaiseen vatipäähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he eivät löydä miestä ylimitoitettujen vaatimustensa kanssa.

Tämän voin allekirjoittaa korkeasti koulutettuna naisena. On vaikeaa löytää miestä, joka osaisi puhua muustakin kuin autoista ja huutokauppakeisarista. 

Liikut kyllä sitten aika merkillisissä piireissä. Itse en edes muista koska viimeksi olisin keskustellut autoista, varmaan silloin, kun jätin auton korjaamolle. :)

t. yksi maisterijätkä.

Tämä on muuten aika suuri ero koulutettujen ja kouluttamattomien välillä. Autosta puhuminen vähenee merkittävästi mitä älyä vaativampaan työhön mennään. Tämä on tietenkin aika luonnollista, koska duunareiden työhön liittyy yleensä autot vahvemmin ja noissa piireissä on siten enemmän kiinnostusta autoihin, joten niistä puhutaan, vaikka joku yksilö ei autoa työssä tarvisikaan tai harrastaisi autoja.

Tämä on myös se asia, joka tuntuu olevan minua ja jotain kavereitani eniten erottava tekijä. He alkavat puhumaan keskenään autoista ja minä nyökkäilen mukana ja koitan kehittää jotain sanottavaa aiheesta. Autot eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta minua juurikaan.