Miksi ihmiset ei tervehdi naapureitaan?
Miksi ihmiset ovat usein niin outoja, ettei naapureitakaan voida avoimesti tervehtiä? Mitä sillä mököttämisellä voittaa?
Kommentit (96)
Minusta on peruskohteliaisuutta tervehtiä naapureita, kassahenkilöstöä, bussikuskeja yms. Ja minäkin olen ujo introvertti, enkä koskaan ole kaveerannut naapureiden kanssa tervehtimistä enempää. Ellei sitä lasketa, että kerran naapuri lainasi sokeria ja sain kiitokseksi muffinit perheelleni :)
Tervehdin vain naapureita ja ei kiinnosta valittajien ongelmat!
Tarpeeksi paljon kun saat "Tonnin seteli"- katseita ja mykkyyttä omiin tervedyksiisi niin alat samanlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on peruskohteliaisuutta tervehtiä naapureita, kassahenkilöstöä, bussikuskeja yms. Ja minäkin olen ujo introvertti, enkä koskaan ole kaveerannut naapureiden kanssa tervehtimistä enempää. Ellei sitä lasketa, että kerran naapuri lainasi sokeria ja sain kiitokseksi muffinit perheelleni :)
Kaikki me tervehditään. Mutta sitten on näitä muutamia umpihulluja ym joukossa, joita ei uskalla tervehtiä. Vai tervehtisitkö sinä Michael Penttilää?
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi paljon kun saat "Tonnin seteli"- katseita ja mykkyyttä omiin tervedyksiisi niin alat samanlaiseksi.
Mä olen nimenomaan tervehtinyt näitä möllejä kovaan ääneen ja julkisella paikalla, jotta kaikki tajuaa, mitä möllejä nää on, kun eivät vastaa normaaliin tervehdykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kyllästyin aikanaan siihen että lähes kaikki naispuoliset naapurit odottivat minun tervehtivän ensin ja sitte vasta olivat valmiita tervehtimään takaisin (ja osa ei edes silloinkaan tervehtinyt) joten nykyään en yleensä enää oma-aloitteisesti tervehdi naisia, vaan ainoastaan vastaan jos he tervehtivät ensin.
Katsos kun ne naiset osaavat käyttäytyä oikein. Sääntöjen mukaan mies tervehtii naista ensin ja nainen vastaa tervehdykseen.
Aika kummallista on kun ulkomailla luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset osaavat tervehtiä, mutta Suomessa voi olla yrityksen toimitusjohtaja, joka ei tätä taitoa osaa. Tämä siis tositapauksia mun elämästä.
Kyllä minä ainakin ja pa#enkin tarvittaessa jos haluavat.
Mää en niiku tiedä ketkä on naapureita ja ketkä muita kulkijoita. Sit ku on pari vuotta asunu ja tajuu, nii ei sitä sit yhtääkkiä voi alkaa moikkailee.
Eli moikkaan vaan, kun on asiaa.
Muaki joskus joku moikannu jossain ku olen kyläs nii en po kerenny vastaa, ku oon yllättyny siitä, et tuntematonta moikkaa.Varmaan luuli naapuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on peruskohteliaisuutta tervehtiä naapureita, kassahenkilöstöä, bussikuskeja yms. Ja minäkin olen ujo introvertti, enkä koskaan ole kaveerannut naapureiden kanssa tervehtimistä enempää. Ellei sitä lasketa, että kerran naapuri lainasi sokeria ja sain kiitokseksi muffinit perheelleni :)
Kaikki me tervehditään. Mutta sitten on näitä muutamia umpihulluja ym joukossa, joita ei uskalla tervehtiä. Vai tervehtisitkö sinä Michael Penttilää?
No ei kyllä kaikki tervehdi. Melkein joka paikassa missä olen asunut, on ollut joku joka ei tervehdi ketään vaikka naapurit on kaikkialla olleet ihan tavallisia eikä mitään umpihulluja kuristajia.
Tervehdin kaikkia omassa rapussa siivoojia ja remppamiehiä myöten.
Kadulla taas en tunnista naapureita, joten en tervehdikään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi puhua tuntemattomille? En tunne heitä. Satutaan vaan asumaan samassa talossa.
Et sitten osaa edes alkeellisimpia käytöstapoja.
Samanlainen roskaväki ei myöskään tervehdi kaupan kassaa, bussikuskia jne.
Bussipysäkillä pidetään muihin viiden metrin välit kuten junttisuomalaisilla on tapana. Naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on peruskohteliaisuutta tervehtiä naapureita, kassahenkilöstöä, bussikuskeja yms. Ja minäkin olen ujo introvertti, enkä koskaan ole kaveerannut naapureiden kanssa tervehtimistä enempää. Ellei sitä lasketa, että kerran naapuri lainasi sokeria ja sain kiitokseksi muffinit perheelleni :)
Hyvä vaihtokauppa!
Mäkin kyllä moikkaan naapuria sillein, jos esim kävellään toistemme ohi ja on katsekontakti tai jos molemmat on kolaamassa omilla pihoillaan. Siinä voi muutaman sanan vaihtaa, tyyliin että ”onpas taas tullut paljon lunta, tässähän sitä saa päivän jumpat samalla”- tyyliin.
Mutta mitään pidempiä lätinöitä en jaksa naapureiden kanssa ruveta lätisemään. Mies puhuu kyllä ummet ja lammet naapureiden (uteliaiden) mummeleiden kanssa, puolikin tuntia voi hurahtaa tuossa tuokiossa. 🙄
En minä tiedä tuolla pihassa, ketkä on naapureita ja ketkä vaikka naapureitten vieraita. En tiedä edes seinänaapuria tai -naapureita ulkonäöltä. Mun mielestä kaikki taloyhtiön pihassa kulkevat ovat saman näköisiä enkä siis erota heitä toisistaan. Silloin olisi tosiaan sama, vaikka tervehtisin ihan ketä tahansa ihmistä missä vaan ja se vasta outoa olisi. Bussikuskia tervehdin aina kun bussiin nousen, ja kassahenkilöitä myös.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on peruskohteliaisuutta tervehtiä naapureita, kassahenkilöstöä, bussikuskeja yms. Ja minäkin olen ujo introvertti, enkä koskaan ole kaveerannut naapureiden kanssa tervehtimistä enempää. Ellei sitä lasketa, että kerran naapuri lainasi sokeria ja sain kiitokseksi muffinit perheelleni :)
Nuo muut ymmärrän, mutta miksi bussikuskeja pitäisi tervehtiä, kun he eivät vastaa tai edes katso päin? Ilmeisesti bussikuski ei ole asiakaspalveluammatti, koska ihan kaikissa muissa asiakaspalveluammateissa on todella törkeää käytöstä olla kuin asiakasta ei olisi olemassakaan.
Unohdit otsikosta sanan "Suomessa"
Tervehdin talon pihassa kaikkia kulkijoita. Niintä vierailijoitakin. Kadun puolella en Tervehdin kuin tuttuja. Mielestäni se on normaalia.
Lasten kavereista olen huomannut, että ulkomaslaistaustaiset tervehtii kadullakin, mutta suomalaiset juuri ja juuri kylään tullessaan.
Pienistä asioista ihmiset näköjään osaavat loukkaantua. Pikkujutuista pyöritellään maailmanluokan ongelmia.
Hämmennyn jos naapuri tervehdyksen lisäksi sanoo muutakin, mutta en katkeroidu ja valita "Miksi ihmeessä se puhui minulle. Eihän ihmisten kuulu ottaa tuntemattomiin kontaktia." Osaan hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia ja saavat toimia sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin. Hyväksyn myös kirjoitusvirheet, ja miehen lattialle jättämät vaatteet. En saa tuollaisista asioista raivokohtauksia, en mitään negatiivisia tunteita koe.
Lopetin tervehtimisen naapurin tekemien aiheettomien rikosilmoitusten ja hätäsoittojen, ja terveystarkastajan aiheettoman yhteydenoton jälkeen. En halua tutustua tyyppiin, joka käy kurkkimassa mun takaikkunoista sisälle.