Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei tervehdi naapureitaan?
Miksi ihmiset ovat usein niin outoja, ettei naapureitakaan voida avoimesti tervehtiä? Mitä sillä mököttämisellä voittaa?
Kommentit (96)
Naapureiden tervehtimisessä on olemassa riski, että naapuri alkaa puhua jotain muutakin kuin vain "huomenta" tai "moi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapureiden tervehtimisessä on olemassa riski, että naapuri alkaa puhua jotain muutakin kuin vain "huomenta" tai "moi".
Tämä. Tervehdin ennen aina naapureita, ja jouduin muuttamaan edellisestä asunnostani yhden tädin takia, joka ensin ryhtyi jaarittelemaan ummet ja lammet aina törmätessämme, alkoi sitten pyydellä apua yhä suurempiin ja suurempiin asioihin ja ilmestyi jatkuvasti soittelemaan ovikelloani. Täti oli kuitenkin hyväntahtoinen ja minä olen niin kiltti ja ujo, etten kyennyt sanomaan haluavani olla rauhassa, ja lopulta ahdistuin niin paljon että muutin. Nykyään en tervehdi ainuttakaan naapuria ja varon edes kohtaamasta kenenkään katsetta. En halua enää joutua muuttamaan.
Ei ole aikaa. Voin nyökätä, jos pakko ohittaa tms ettei pääse ohi. Ennen tervehdin ja siksi myöhästyin monta kertaa bussista. Täällä maalla kulkee bussi kerran tunnissa, niin ei ole kivaa palella pakkasessa sitä odottamassa. Mun naapurit ovat eläkeläisiä, joilla on aikaa ja halua udella ja lässyttää.
Ihan olen alkanut vihata heitä ja koen loukkauksena kaikenlaisen tuttavallisuuden.
Ajat ja tavat muuttuvat. Enää ei asuta agraarikyläyhteisössä , jossa ehkä joskus tarvitsi muiden apua ja siksi piti kaveerata kaikkien kanssa.
En ymmärrä miten vaikeaa on sanoa "hei" tai "moi." Ei sitä sen enempää tarvitse lätistä. Yksi pieni sana riittää. Eikä tarvitse kaveerata kenenkään kanssa, mutta olisi kohteliasta edes vastata tervehdykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun nyt kolme kuukautta putkirempan takia Turun vanhaan Kakolan ”hullujen huoneeseen” tehtyyn hostelliin. Henkilökunta on mukavaa ja tervehtii, monet asukkaat vaihtuu aika tiheästikin, mutta on huomannut, että ulkomaalaiset tervehtii, mut suomalaiset ei ees kato päi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on kummallinen tapaus se moikkaa naapureita, kassatätejä ja ketä tahansa tuntemattomia. Kysynyt/sanonut mullekin että munkin pitää moikata naapureita ja siihen oon vastanut ei kuulu tapoihini ja en uskalla 😁
Mieheni on aina ollut kiltti ja kohtelias. Mä vaa jäädyn jos mieheni moikkaa naapurille ja sit mäkin yritän perässä sönköttää "aa.. moi..." 😂😂😂😂
Minusta miehesi ei ole teistä se kummallinen tapaus.
En sitä kirjamellisesti tarkoittanut vaa sarkastisesti. Sitä täällä kukaan ei ymmärrä 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kyllästyin aikanaan siihen että lähes kaikki naispuoliset naapurit odottivat minun tervehtivän ensin ja sitte vasta olivat valmiita tervehtimään takaisin (ja osa ei edes silloinkaan tervehtinyt) joten nykyään en yleensä enää oma-aloitteisesti tervehdi naisia, vaan ainoastaan vastaan jos he tervehtivät ensin.
Katsos kun ne naiset osaavat käyttäytyä oikein. Sääntöjen mukaan mies tervehtii naista ensin ja nainen vastaa tervehdykseen.
Iso osa suomalaisista ei varmasti ole ikinä kuulleetkaan tuollaisesta. Ja muutenkin, onhan sellaisiakin "sääntöjä" ollut että naisen kuuluu huolehtia lapsista ja ruoanlaitosta ja asunnon kunnosta, mutta eipä niitäkään enää noudateta.
T. Mies
Käytöstapojen puute.
Vanhemmat eivät ole opettaneet käytöstapoja lapsilleen. Ja nyt nämä aikuiset luulevat, että normaali käytöstapa on olla tervehtimättä naapureita. :-( ja kun ei osata käytöstapoja, niin pelätään, että naapurista saa riesan, kun tervehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko. Ei osata olla ihmisten kanssa. Ei kukaan ole ikinä opettanut, eikä haluta oppia.
Pelätään, että yksi tervehdys aiheuttaa kamalan asian. Joutuu olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Ja kun ei osata luonnollisesti kohdata muita ihmisiä, niin jätetään tervehtimättä. Suoraan sanottuna kasvatus ja ihmiseksi kasvu on jäänyt kesken.
Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki ihmiset ei tunne edes naapuriaan kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja jotka poukkoilevat kuin saalis kalat sumpussa kaikilla on kiire ei minnekkään
Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä. on vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta en tahtoisi olla yksi heistä tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua täällä olen kuin vanki....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En erityisemmin kaveeraa kenenkään naapurin kanssa mutta kyllä minä kaikille huomenet sanon tai muuten tervehdin. Asutaan siis rivarissa. Ulkomailta samat kokemukset kun jollain tuolla aiemmin eli vaelluksella ollessa kaikkia vastaantulijoita tervehdittiin.
Itse tervehdin ja saatan jäädä juttelemaan, mutta mieheni ei jostain syystä halua tervehtiä. Mieheni on töissä alalla jossa joutuu päivittäin olemaan erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja hän hoitaa työnsä hyvin, myös sosiaalisen puolen. Siksikin ihmettelen hänen käytöstään ja minusta se on kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä moikkaan kyllä, mutta huomaan että olen yleensä aina se ensimmäinen kuka moikkaa. Jos en sano hei, ei kukaan muukaan ole tervehtinyt, möllötetään kyllä päin. Kerran sattui rapussa todella huvittava juttu, odotin kerroksessani siis hissiä ja kulman takaa huoneestaan tuli naapurin mies (en ollut koskaan tavannut/nähnyt) myös hissille. Mutta pysähtyi portaikon taakse ikäänkuin piiloon, kun tajusi, että joku onkin siinä hissiä odottamassa. Siis teki aivan yhtäkkisen pysähdyksen. :D Huomasin sitten alhaalla, että tilasi sitten vasta hissin kun olin jo alhaalla.. Miten voi noin paljon pelätä toista ihmistä, pelkkä nyökkäys olisi riittänyt :D Tämä siis Helsingissä.
Tervehdin kaikkia samassa (kerros)talossa kulkevia ihmisiä!
Meillä kun on monella samassa rapussa koira, on tullut jäätyä pihalle yhdessä ja juteltua enemmänkin. Yksi ei-koirallinen naapuri tosin sanoo aina koiralleni tyyliin "ei hauku" (vaikka koira ois hiljaa) mutta miulle ei vastaa edes tervehdykseen! Onneksi suurin osa naapureista mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ovat usein niin outoja, ettei naapureitakaan voida avoimesti tervehtiä? Mitä sillä mököttämisellä voittaa?
Sinuna katsoisin ensimmäiseksi peiliin.
Miksi sua ei tervehditä, miksi et tervehdi?
Olen asunut monessa paikassa Helsingissä ja Espoossa. Tervehdykset on vaihdettu kaikkialla.
Kumma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä moikkaan kyllä, mutta huomaan että olen yleensä aina se ensimmäinen kuka moikkaa. Jos en sano hei, ei kukaan muukaan ole tervehtinyt, möllötetään kyllä päin. Kerran sattui rapussa todella huvittava juttu, odotin kerroksessani siis hissiä ja kulman takaa huoneestaan tuli naapurin mies (en ollut koskaan tavannut/nähnyt) myös hissille. Mutta pysähtyi portaikon taakse ikäänkuin piiloon, kun tajusi, että joku onkin siinä hissiä odottamassa. Siis teki aivan yhtäkkisen pysähdyksen. :D Huomasin sitten alhaalla, että tilasi sitten vasta hissin kun olin jo alhaalla.. Miten voi noin paljon pelätä toista ihmistä, pelkkä nyökkäys olisi riittänyt :D Tämä siis Helsingissä.
No minusta on ihan normaalia, ettei halua samaan hissiin naapurin kanssa, ja syitä voi olla monia alkaen sosiaalisten tilanteiden pelosta ja päättyen siihen, että naapuri löyhkää tupakalta. Itse teen noin silloin kun en millään jaksa muita ihmisiä, esim. aamulla heti herättyäni. Saatan jopa kävellä siihen hissin ovelle ja naapurin nähdessäni kääntyä ympäri ja mennä kulman taakse odottamaan. Vähästä sinäkin huvitut.
No sinä se tässä epänormaali olet. Ymmärrän kyllä että on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta tuo on vaan pelkästään outoa ja aika epäkohteliastakin käytöstä. En nyt usko että olet kauhean pidetty ihminen esimerkiksi töissäkään, jos et jaksa edes naapuria moikata.
No ne ihmiset siellä töissä ovat ainakin jollain tavalla tuttuja, vähän huono vertaus, kun naapurit eivät ole, eikä kiinnosta tutustuakaan. Vastaan kyllä aina tervehdykseen, jos naapuri tervehtii, mutta monilla tässä talossa on tapana jutustella hississä, eikä sitä aina vain kerta kaikkiaan jaksa. Olkoon epäkohteliasta, mutta en ymmärrä kuka viitsii pahoittaa mielensä siitä, että joku vieras ihminen ei tule kanssasi samaan hissiin. Pienet on murheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset ovat usein niin outoja, ettei naapureitakaan voida avoimesti tervehtiä? Mitä sillä mököttämisellä voittaa?
Sinuna katsoisin ensimmäiseksi peiliin.
Miksi sua ei tervehditä, miksi et tervehdi?Olen asunut monessa paikassa Helsingissä ja Espoossa. Tervehdykset on vaihdettu kaikkialla.
Kumma juttu.
Samoin. Viidessä eri osoitteessa olen asunut Helsingissä/Espoossa. Kaikkialla on tervehditty ja itsekin tervehdin.
Kyllä samassa talossa asuvia tietenkin tervehditään, ja vaihdetaan jokunen sana, jos on aihetta. Ei se ystävällinen toisen huomioiminen ja tervehtiminen tarkoita sitä, että kylään pitäisi kutsua tai yksityisasioista avautua. Mielestäni kertoo suoraan ihmisen sivistystason, (ei ole tekemistä koulutustason kanssa huom.) jos ei tervehdi, täysjunttihan sellainen on.
Kaikki kuskit ei tosiaan tervehdi, mutta kyllä monet sitäkin tekevät. Itse sanon aina hei kuskille, vaikka tiedän että monet ovat tuppisuita.
Olisi muuten kiva tietää, ovatko ne moikkaavat kuskit ihmisiä jotka tervehtivät naapureita ja mykät niitä tuppisuisia muuallakin :D