Miksi ihmiset ei tervehdi naapureitaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa talossa asuvia tietenkin tervehditään, ja vaihdetaan jokunen sana, jos on aihetta. Ei se ystävällinen toisen huomioiminen ja tervehtiminen tarkoita sitä, että kylään pitäisi kutsua tai yksityisasioista avautua. Mielestäni kertoo suoraan ihmisen sivistystason, (ei ole tekemistä koulutustason kanssa huom.) jos ei tervehdi, täysjunttihan sellainen on.

Tässä pihapiirissä on 3 rivitaloa ja minusta ainakin tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta tervehtiä niitä muiden talojen asukkaita, vähän sama kuin tervehtisin jotain satunnaista vastaantulijaa kadulla. Saman talon asukkaita kyllä tervehdin, kun usein törmätään ja autotkin on parkkipaikalla lähekkäin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aikaa. Voin nyökätä, jos pakko ohittaa tms ettei pääse ohi. Ennen tervehdin ja siksi myöhästyin monta kertaa bussista. Täällä maalla kulkee bussi kerran tunnissa, niin ei ole kivaa palella pakkasessa sitä odottamassa. Mun naapurit ovat eläkeläisiä, joilla on aikaa ja halua udella ja lässyttää.

Ihan olen alkanut vihata heitä ja koen loukkauksena kaikenlaisen tuttavallisuuden.

Mun on mentävä nyt.

Semmonen hyödyllinen fraasi.

Opettele ja ota käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapureiden tervehtimisessä on olemassa riski, että naapuri alkaa puhua jotain muutakin kuin vain "huomenta" tai "moi". 

Tämä. Tervehdin ennen aina naapureita, ja jouduin muuttamaan edellisestä asunnostani yhden tädin takia, joka ensin ryhtyi jaarittelemaan ummet ja lammet aina törmätessämme, alkoi sitten pyydellä apua yhä suurempiin ja suurempiin asioihin ja ilmestyi jatkuvasti soittelemaan ovikelloani. Täti oli kuitenkin hyväntahtoinen ja minä olen niin kiltti ja ujo, etten kyennyt sanomaan haluavani olla rauhassa, ja lopulta ahdistuin niin paljon että muutin. Nykyään en tervehdi ainuttakaan naapuria ja varon edes kohtaamasta kenenkään katsetta. En halua enää joutua muuttamaan.

Mä en usko tuollaista avuttomuutta.

Myös mun yksi naapuri oli tuollainen.

Silloin kun oli kiire, sanoin sen.

Mutta kerran tulin kaupasta kahden ison kassin kanssa. Avaimet oli jääneet kotiin. Oli mukava kun saattoi soittaa tutun naapurin ovikelloa. Pääsi soittamaan miehelle ja sai odotella lämpimässä ja mukavasti kahvia juoden, että mies tuli töistä ja pääsin kotiin.

Niin että on vähän tyhmää erakoita naapureistaan. Kun ei ikinä tiedä mitä sattuu.

Täällä naapurit eivät tervehtineet vaikka olivat juuri muuttaneet. Osoittautu että tää on koulun psykologi. Aina kun rapussa törmäsi hissiä odottamassa niin heti pää alaspäin. Mitä hemmettiä :D

Kyllapa teita ahdistaisi asua USAssa. Taalla tervehditaan tuttuja ja tuntemattomia. Jos olen etupihalla puutarhatoissa kaikki ohikulkijat sanovat "hi!" vaikka eivat minua tunne enka mina edes tieda missa talosssa asuvat.

Esim. tänään tulin kotiin, 3 päivän poissaolon jälkeen. Imuroin klo 20.00.

ja naapuri hakkasi patteria. Yritä siinä saada sopua aikaan. Laitan korvatulpat korviiini ja menen vielä kylpyyn.

Jotkut haluavat säilyttää riittävän välimatkan naapureihinsa, joten eivät edes tervehdi, mikä kyllä on aika moukkamaista. Meidän taloyhtiössä tervehditään niin asukkaita kuin heidän vieraitaankin. Moni tuntuu pelkäävän, että jos tervehtii, niin pitää jäädä juttusille (meillä muuten usein jäädään!) ja että siitä sitten alkaakin jo kehittyä jonkinlainen hyötymissuhde. Aletaan pyydellä palveluksia, esim. kyytiä tai kauppa-asioiden tekemistä, kun nyt kerran itse menee ostoksille. Satunnaisesti voi hyvinkin auttaa, mutta siitä ei saa tulla tapa, tai sitten sen pitää olla molemminpuolinen. Minulla on kokemusta takertumisesta ja siksi olen hieman varovainen nykyään, mutta en minä sen takia tervehtimättä ja kuulumisten kysymistä jätä.

Kun moikkaan naapureita, he oikein pelästyvät ja kulkevat seiniä pitkin hihhhi! Jos oikein haluan heitä provosoida, huikkaan perään vielä päivän jatkot!

Minulla on ainakin turvallisempi olo kun tiedän ketä naapurissani asuu, ei tarvitse parhaita kavereita olla, mutta kyllä ihan hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä. Minulla on onneksi tosi kiva seinänaapuri, kerrotaan toisillemme jos lähdetään pidemmälle matkalle, niin tiedetään ettei toiselle ole käynyt mitään kun ei vähään aikaan näy...

Tervehdin 3 naapuria koska tunnen heidät. Muita tuskin näen koskaan.

Tervehdin kaikkia työpaikalla, kaupan kassaa jne. Kerrostaloelämä ei ole samanlaista kuin maalaiselämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapureiden tervehtimisessä on olemassa riski, että naapuri alkaa puhua jotain muutakin kuin vain "huomenta" tai "moi". 

Tämä. Tervehdin ennen aina naapureita, ja jouduin muuttamaan edellisestä asunnostani yhden tädin takia, joka ensin ryhtyi jaarittelemaan ummet ja lammet aina törmätessämme, alkoi sitten pyydellä apua yhä suurempiin ja suurempiin asioihin ja ilmestyi jatkuvasti soittelemaan ovikelloani. Täti oli kuitenkin hyväntahtoinen ja minä olen niin kiltti ja ujo, etten kyennyt sanomaan haluavani olla rauhassa, ja lopulta ahdistuin niin paljon että muutin. Nykyään en tervehdi ainuttakaan naapuria ja varon edes kohtaamasta kenenkään katsetta. En halua enää joutua muuttamaan.

Mä en usko tuollaista avuttomuutta.

Myös mun yksi naapuri oli tuollainen.

Silloin kun oli kiire, sanoin sen.

Mutta kerran tulin kaupasta kahden ison kassin kanssa. Avaimet oli jääneet kotiin. Oli mukava kun saattoi soittaa tutun naapurin ovikelloa. Pääsi soittamaan miehelle ja sai odotella lämpimässä ja mukavasti kahvia juoden, että mies tuli töistä ja pääsin kotiin.

Niin että on vähän tyhmää erakoita naapureistaan. Kun ei ikinä tiedä mitä sattuu.

Kaikki eivät ajattele asioista kuin sinä. Minä ainakin olisin tuhat kertaa mieluummin odotellut sitä miestä rappukäytävässä tai vaikka ulkona pakkasessa kuin jonkun naapurin luona, meni siinä kuinka kauan tahansa.

Ei kiinnosta tervehtiä kun rouva katsoo joko varpaitaan tai vasemmalle taaksepäin.

Aika hyvä singnaali vastaantulevalle, että älä vaan tervehdi. Ei sitten.

Nykyään minäkin kävelen kierossa ohitse.

Varmaan ne samat idiootit, jotka eivät tervehdi töissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne samat idiootit, jotka eivät tervehdi töissäkään.

Ei kuulu taksvärkkiin.

t. A. Koskela

Tervehdin, jos tiedän heidän olevan naapureita. Ja tulee sitä varmaan tervehdittyä naapureiden vieraitakin. Itsestäni on jotenkin omituista, jos olen kylässä jonkun luona ja naapurit moikkailevat, kun luulevat minua naapurikseen. Tulee aina sellainen tunne, että pitäisikö jotenkin ilmaista, että en asu täällä. 

Tervehdin käytävässä ja pihalla aina, mutta talon piirin ulkopuolella en.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta kaveerata naapureiden kanssa.

Mitä tekemistä tervehtimisellä on naapureiden kanssa kaveeraamisen kanssa? Pikemminkin sillä on tekemistä sivistymättömyyden ja moukkamaisuuden kanssa. Ei edes alkeellisia käytöstapoja hallita.

Tervehdin jos minua tervehditään. Harvoin kukaan tekee aloitetta. Kun muutin taloon niin tervehdin oma-aloitteisesti jonkun aikaa koska se on kohteliasta. Sitten se alkoi tuntua hölmöltä ja oli vaivaannuttavaa koska minä olin aina aloitteen tekijä.

Pari naapuria tervehtii aina ja jutustelevat hississä. Se on ihan mukavaa. Eikä minua haittaa ettei kaikki tervehdi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta kaveerata naapureiden kanssa.

Tässä kysyttiin tervehtimisestä.

Vierailija kirjoitti:

En pidä niistä kyylistä

Tämä ongelma hoituisi niin helpolla tavalla kuin kohteliaisuus.

Minulla on niin huono kasvomuisti, etten kolmen vuoden jälkeenkään muista, miltä seinänaapuri näyttää. Vaikea siinä on sitten tervehtiä, jos ei nyt satuta avaamaan ovia ihan yhtä aikaa.