Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS:n jutussa 8.luokkalaisia joiden kotiintuloajat viikolla klo 21-23, viikonloppuna klo 01
Tuosta jutusta siis pisti silmään: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005523918.html?utm_campaign=tf-HS&ut…
Mitäs on mammat mieltä? Minusta kyllä tosi myöhäiset kotiintuloajat jos ulkona hillutaan 22-23 asti viikolla. Myös tuo 01 viikonloppuna on minusta liian myöhäinen tuon ikäisille.
Kommentit (179)
Niin mikä noissa nimissä oli erikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostareilla hengailu ei ole nuorelle hyvä ajanviettotapa. Itse näen sen selvästi lähiostarilla. Paikallinen aikuisten puliremmi dokaa ja örveltää ostarin kulmilla lähes 24/7. Samoilla hoodeilla yläkoululaiset meluavat ja tappelevat keskenään ja päätellen siitä, missä kunnossa nämä hengailupaikat aamuisin on, niin muutakin juodaan kuin ES:ää. Ilkivaltaa on paljon ja säännöllisesti saa lehdestä lukea, että ostarilla ja aseman seudulla on ollut nuorten tekemiä ryöstöjä ja pahoinpiteilyjä. Seassa sitten parveilee alakoululaisia ottamassa isommistaan oppia.
Omat lapseni olen kasvattanut niin, ettei heillä tule edes mieleen lähteä notkumaan kylille/ostarille. Keskittyvät kouluun ja harrastuksiin, kavereita tapaavat toistensa kodeissa, joskus käyvät leffassa/kahvilla/uimassa tms. asiallista ajanviettoa. Kotiintuloaikoja ei ole toistaiseksi tarvinnut vielä määrätä kun eivät ole hinkuneet ulos myöhään illalla.
En ole sanonut ettei rupusakkiakon tarvittaisi, sanoin ettei kukaan vanhempi toivo lapsestaan rupusakkia. Lu-ku-tai-to.[/quote]
Ja aina kannattaa muistaa myös oikeinkirjoitustaito.
Mun piti olla jo nukkumassa klo 20, jos koulu alkoi seuraavana päivänä klo 8. :-( Jos alkoi klo 9 niin nukkumaanmenoaika oli klo 21 jne. Kotiintuloaika oli tuntia ennen, eli jopa klo 19. Tämä sääntö oli yläasteen loppuun saakka, ja kärsin siitä että mua kohdeltiin tässä asiassa kuin pikkulasta. Kun äitini mielestä lapsen on pakko nukkua täsmälleen 10 tunnin unet tai muuten tapahtuu kauheita.
Jos mulla olis yläasteikäinen lapsi, niin hänen pitäisi tulla viikolla kotiin varmaankin klo 21, ja klo 22 nukkumaan.
Aakkoset kirjoitti:
En ole sanonut ettei rupusakkiakon tarvittaisi, sanoin ettei kukaan vanhempi toivo lapsestaan rupusakkia. Lu-ku-tai-to.
Ja aina kannattaa muistaa myös oikeinkirjoitustaito.
Lyöntivirhe. Sama sana toistuu tuossa, konteksti on selkeä, ja aikuinen ihminen käsittää että sormi osunut viereiseen näppäimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä vastauksissa kannattaa ottaa huomioon se, että suurin osa palstalaisista on sosiaalisesti enemmän tai vähemmän rajoittuneita. Päätelkää loput itse.
Meillä kasiluokkalaisen kotiintuloajat ovat viikolla klo 18.00 ja pe ja la klo 21.00. Muuten ei ehdi tarpeeksi levätä, syödä kunnolla, tehdä läksyjä, lukea kokeisiin ja tehdä kotihommia. Hieman on välillä kitinää ajoista mutta taitaa kaikki (joita on todella paljon) kavereillakin olla vastaavat kotiintuloajat.
Tietenkin on erikseen harrastusmenot mitkä vievät yhden arki-illan ja sunnuntaista hieman aikaa.
Itselläni oli aikoinaan kasiluokkalaisena viikolla klo 20.00 kotiintuloaika ja viikonloppuna noin 04.00! Se oli sitä aikaa kun nuoret sai mennä vapaasti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotiintuloaika on 19-20 arkena ja viikonloppuna. Vanhin lapsi 15v, eikä ole ikinä tarvinnut tapella kotiintuloajasta.
En hyväksy ollenkaan kaupungilla oleskelua enää kasin jälkeen. Mitä järkeä edes on istuskella jossain, kun koko muu perhe esim. katsoo Netflixiä ja syö jotain hyvää iltapalaa? Meillä teini rakastaa olla perheen kanssa ja just kattoa yhdessä ohjelmia. En tiedä onko yleistä :D Kavereiden kanssa on sitten koulun jälkeen.
Meillä siis teini menee omaan huoneeseen noin klo 21 ja siellä saa tehdä mitä nyt haluaakin. Yleensä katsoo YouTubea tai Netflixiä
Ensin perheen kanssa Netflixiä ja sitten Netflixiä omassa huoneessa. Niin mitä järkeä olla jossain kavereiden kanssa, jos voi katsoa perheen kanssa Netflixiä?
Ei me joka päivä katsota Netflixiä todellakaan. Ja hän on koulun jälkeen (eli noin klo 16-20) kavereiden kanssa. Ei minusta tarvitse enää olla myöhään illalla, varsinkaan arkisin.
Hän muutenkin rakastaa illalla olla rauhassa omassa huoneessa. (ns. ”omaa aikaa”, kun koko iltapäivän on kavereiden kanssa. Jos hän haluaa sen käyttää hyviä sarjoja katsoen, niin se on mulle ok) teinitkin tarvitsee omaa aikaa. Ei kokoajan tarvitse olla kaverien kanssa missä sattuu.
Teinejäkin on erilaisia ja meillä sattuu olemaan todella kiltti :)
Mun kotiintuloajat oli kasilla ollessani 90-luvun puolivälissä arkisin klo 22 ja viikonloppuisin klo 24. Sain tulla myöhempäänkin, jos siitä oli sovittu. Vanhempani halusivat tietää missä ja kenen kanssa olen. En koskaan hengannut ostareilla. Ei päihteitä. Keskiarvo yli ysi. Joka ilta en ollut myöhään ulkona. Olen välittävästä perheestä. Monella ei ollut mitään kotiintuloaikoja. Omat lapseni ovat vielä niin pieniä, ettei ole ollut ajankohtaista miettiä kotiintuloaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin elämässä menestyy paremmin ne jotka keskittyy kouluun ja harrastuksiin. Noista hengaajista tulee tavan duunareita. Toki niitäki tarvitaan. Oman lapsen kaveripiirissä halveksutaan nuoria jotka hengaa ostareilla illat.
Haluaisitko mieluummin, että lapsesi on onnellinen vai menestynyt?
Yleensä menestynyt on onnellinen.
En usko että kukaan vanhempi toivoo lapsestaan duunaria.
Hyi kamala mikä ihminen!!!! Letko se joka puhuu rupusaksta?
Huomaa kyllä mikä moukkanousukas olet.
Meillä on vanhaa rahaa takana ja ole kyllä opettanut lapsilleni että JOKAINEN ihminen on arvokas, jopa se rapajuoppo.
Minä arvostan kyllä aika korkealle duunarit sillä ilman heitä meillä ei olisi asuntoa, ei olisi saatu hoitoa ja kaupassakäyminenkin olisi hankalaa ilman kaupan työntekijöitä.
Kyllä minulle on tärkeintä että lapsi on onnellinen, tietenkin.
Miksi ihmeessä haluaisin lapsestani onnettoman?
Yksi lapsista olisi päässyt pariinkin maailman huippuyliopistoon mutta EI halunnut, haluaa tehdä käsillään töitä, kouluttautui sitten ihan tavan duunariksi ja ON erittäin onnellinen.
Älliä olisi kyllä vaikka teollisee muotoiluun tms mutta EI halua...
Lapset ovat saaneet vapautta, hengailivat kavereiden kanssa kylillä, testailivat rajoja, yms.
SILTI heistä tuli ihan hyviä aikuisia.
ONNELLISIA sellaisia...
Mun luokkakavereista niillä keillä oli tiukat rajat, tuli osittain kapinallisia, osa muutti heti pois kotoa kun vähänkin oli mahdollisuus, yhdestä tuli teiniäiti kun ei muuten päässyt vanhempien ikeen alta (olen muuten tuon lapsen kummi), ja kyllä, parista tuli niitä yhteiskunnan hylkiöitä..
Onko rakkaan palstamme ihanin nelikirjaiminen lyhenne jo mainittu...? 🧐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tästä ollenkaan yllättynyt. Kävin itse loppukesästä, koulujen jo alettua arkipäivinä ulkona klo 22 jälkeen ja kaupungilla näytti yllättävän nuoria lapsia melko paljonkin olevan, vaikka koulua varmasti oli seuraavana päivänä.
Minun nuoruudessani (mistä ei ole kuin 10v) kotiin piti tulla arkena kun nuorisotalo meni kiinni, eli klo 21. Viikonloppuna klo 00. Ei kukaan odotellut ja valvonut että tulenko, mutta aamulla oli herätys klo 8-9 ja piti olla täysin toimintakykyinen. Opetti vastuulliseksi, kiva oli nuoruus ja iskän ja äidin kanssa välit hyvät. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin elämässä menestyy paremmin ne jotka keskittyy kouluun ja harrastuksiin. Noista hengaajista tulee tavan duunareita. Toki niitäki tarvitaan. Oman lapsen kaveripiirissä halveksutaan nuoria jotka hengaa ostareilla illat.
Haluaisitko mieluummin, että lapsesi on onnellinen vai menestynyt?
Yleensä menestynyt on onnellinen.
En usko että kukaan vanhempi toivoo lapsestaan duunaria.
Hyi kamala mikä ihminen!!!! Letko se joka puhuu rupusaksta?
Huomaa kyllä mikä moukkanousukas olet.
Meillä on vanhaa rahaa takana ja ole kyllä opettanut lapsilleni että JOKAINEN ihminen on arvokas, jopa se rapajuoppo.
Minä arvostan kyllä aika korkealle duunarit sillä ilman heitä meillä ei olisi asuntoa, ei olisi saatu hoitoa ja kaupassakäyminenkin olisi hankalaa ilman kaupan työntekijöitä.
Kyllä minulle on tärkeintä että lapsi on onnellinen, tietenkin.
Miksi ihmeessä haluaisin lapsestani onnettoman?
Yksi lapsista olisi päässyt pariinkin maailman huippuyliopistoon mutta EI halunnut, haluaa tehdä käsillään töitä, kouluttautui sitten ihan tavan duunariksi ja ON erittäin onnellinen.
Älliä olisi kyllä vaikka teollisee muotoiluun tms mutta EI halua...Lapset ovat saaneet vapautta, hengailivat kavereiden kanssa kylillä, testailivat rajoja, yms.
SILTI heistä tuli ihan hyviä aikuisia.
ONNELLISIA sellaisia...Mun luokkakavereista niillä keillä oli tiukat rajat, tuli osittain kapinallisia, osa muutti heti pois kotoa kun vähänkin oli mahdollisuus, yhdestä tuli teiniäiti kun ei muuten päässyt vanhempien ikeen alta (olen muuten tuon lapsen kummi), ja kyllä, parista tuli niitä yhteiskunnan hylkiöitä..
Et osaa lukea.
Hyvä vannhempi ei toivo lapsestaan duunaria. Ihan jo siksi että nuo työt ovat monotonisia, raskaita, huonosti palkattuja, huonosti arvostettuja niiatä puuttuu kehittymismahdollisuudet.
Hoitaja hoitaa koko työuransa, joka nykylapsilla sitten jatkuukin pitkään. 50 vuotta lääkkeiden jakelua, pyllyjen pesua, yhtä ja samaa.
Kaupan kassa kuluttaa yhtä ja samaa käden kohtaa sen 50 vuotta. Yhtä ja samaa.
Hyvä vanhempi toivoo lapselleen hyvää elämää. Eikä lässytä tuollaisia lapsellisuuksia!
Hyvä elämä ei ole yhtä kuin "hyvä ja arvostettu" työ. Minun mielestäni hyvä elämä on sitä, että on tyytyväinen ja onnellinen itseensä ja elämäänsä. On terveyttä, ettei tarvitse vaivoista ja sairauksista kärsiä. On elämänkumppani ja mahdollisesti perhettäkin, jos näitä elämäänsä toivoo. On mahdollisuudet harrastaa ja toteuttaa niitä asioita, mitä haluaakin.
Työ tulee vasta jossain kaukana takana. Monihan työtä tekeekin vain siksi, että sillä saadaan elämään se välttämätön taloudellinen toimeentulo. Eikä korkeampi koulutus nykyään todellakaan takaa, että töitä olisi ja että olisi varsinkaan niitä arvostetuimpia töitä. Työttömyyttä on nykyään korkeasti koulutetuissakin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Monet korkeammin koulutetut, ihan itsenikin mukaan lukien, ovat joutuneet työskentelemään jopa ihan palkattomina harjoittelijoina. Kaiken lisäksi ne kaikkein arvostetuimmat duunit menevät nykyään vain koko ajan entistä enemmän suhteiden kautta. Eli ne paikat jaetaan jo ihmisen syntyessä, kun sattuu tuntemaan oikeat ihmiset, eikä siihen ole muilla sen jälkeen mahdollisuuksia on ihan sama millaiset koulut siinä käy ja millaiset tutkinnot hankkii itselleen.
Voikin sit valmistautua poimimaan ongelmia kuin omenoita, jos alle 17 vuotiaat saavat olla kaupungilla
klo 23 saakka.
Vanhemmat ovat niin uus avuttomia laatimaan sääntöjä nuorilleen. Rajoja ei jakseta / uskalleta laittaa, pääsee siten helpommalla.
Ilmankos saa lukea lehdistä nuorten toilauksista öisin.
Nyt jo huomaa työelämässä, miten näyttää nuorille olevan kuin maailmanloppu kun duunissa on oltava klo 7.00. Ollaan niin "vanukkaita" ja vetämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin elämässä menestyy paremmin ne jotka keskittyy kouluun ja harrastuksiin. Noista hengaajista tulee tavan duunareita. Toki niitäki tarvitaan. Oman lapsen kaveripiirissä halveksutaan nuoria jotka hengaa ostareilla illat.
Haluaisitko mieluummin, että lapsesi on onnellinen vai menestynyt?
Yleensä menestynyt on onnellinen.
En usko että kukaan vanhempi toivoo lapsestaan duunaria.
Hyi kamala mikä ihminen!!!! Letko se joka puhuu rupusaksta?
Huomaa kyllä mikä moukkanousukas olet.
Meillä on vanhaa rahaa takana ja ole kyllä opettanut lapsilleni että JOKAINEN ihminen on arvokas, jopa se rapajuoppo.
Minä arvostan kyllä aika korkealle duunarit sillä ilman heitä meillä ei olisi asuntoa, ei olisi saatu hoitoa ja kaupassakäyminenkin olisi hankalaa ilman kaupan työntekijöitä.
Kyllä minulle on tärkeintä että lapsi on onnellinen, tietenkin.
Miksi ihmeessä haluaisin lapsestani onnettoman?
Yksi lapsista olisi päässyt pariinkin maailman huippuyliopistoon mutta EI halunnut, haluaa tehdä käsillään töitä, kouluttautui sitten ihan tavan duunariksi ja ON erittäin onnellinen.
Älliä olisi kyllä vaikka teollisee muotoiluun tms mutta EI halua...Lapset ovat saaneet vapautta, hengailivat kavereiden kanssa kylillä, testailivat rajoja, yms.
SILTI heistä tuli ihan hyviä aikuisia.
ONNELLISIA sellaisia...Mun luokkakavereista niillä keillä oli tiukat rajat, tuli osittain kapinallisia, osa muutti heti pois kotoa kun vähänkin oli mahdollisuus, yhdestä tuli teiniäiti kun ei muuten päässyt vanhempien ikeen alta (olen muuten tuon lapsen kummi), ja kyllä, parista tuli niitä yhteiskunnan hylkiöitä..
Et osaa lukea.
Hyvä vannhempi ei toivo lapsestaan duunaria. Ihan jo siksi että nuo työt ovat monotonisia, raskaita, huonosti palkattuja, huonosti arvostettuja niiatä puuttuu kehittymismahdollisuudet.
Hoitaja hoitaa koko työuransa, joka nykylapsilla sitten jatkuukin pitkään. 50 vuotta lääkkeiden jakelua, pyllyjen pesua, yhtä ja samaa.
Kaupan kassa kuluttaa yhtä ja samaa käden kohtaa sen 50 vuotta. Yhtä ja samaa.
Hyvä vanhempi toivoo lapselleen hyvää elämää. Eikä lässytä tuollaisia lapsellisuuksia!
Hyvä elämä ei ole yhtä kuin "hyvä ja arvostettu" työ. Minun mielestäni hyvä elämä on sitä, että on tyytyväinen ja onnellinen itseensä ja elämäänsä. On terveyttä, ettei tarvitse vaivoista ja sairauksista kärsiä. On elämänkumppani ja mahdollisesti perhettäkin, jos näitä elämäänsä toivoo. On mahdollisuudet harrastaa ja toteuttaa niitä asioita, mitä haluaakin.
Työ tulee vasta jossain kaukana takana. Monihan työtä tekeekin vain siksi, että sillä saadaan elämään se välttämätön taloudellinen toimeentulo. Eikä korkeampi koulutus nykyään todellakaan takaa, että töitä olisi ja että olisi varsinkaan niitä arvostetuimpia töitä. Työttömyyttä on nykyään korkeasti koulutetuissakin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Monet korkeammin koulutetut, ihan itsenikin mukaan lukien, ovat joutuneet työskentelemään jopa ihan palkattomina harjoittelijoina. Kaiken lisäksi ne kaikkein arvostetuimmat duunit menevät nykyään vain koko ajan entistä enemmän suhteiden kautta. Eli ne paikat jaetaan jo ihmisen syntyessä, kun sattuu tuntemaan oikeat ihmiset, eikä siihen ole muilla sen jälkeen mahdollisuuksia on ihan sama millaiset koulut siinä käy ja millaiset tutkinnot hankkii itselleen.
Ihmienn tekee 50 vuotta työtä.
Jos se työ on epävarmaa, ei kehity mihinkään, ei tarjoa tarpeellista turvaa, kuormittaa ilman vaikutusmahdollisuuksia ja siitä tienaa liian vähän, se painaa niin paljon siellä muussa elämässä, ettei sitä pysty korvaamaan enää millään.
Kunnollinen laaja-alainen koulutus takaa sen, että työelämässä on neuvottelumahdollisuuksia, mahdollisuuksia ansaita kunnolla, mahdollisuus päästä sellaiseen asemaan, ettei ole toisten komenneltavissa ja on mahdollisuus myös kehittyä.
Kukaan kunnollinen vanhempi ei toivo sitä lapselleen, että hän koulutusvalinnoillaan rajaa pois kaikki nämä ylempänä mainitut.
Ja klisee siitä miten köyhä olisi jotenkin onnellisempi ja jalompi on ihan vaan Topeliuksen sadussa lanseerattu hölmöys.
Mitä köyhempi ihminen on sitä tyhmempää, kapeampaa ja kurjempaa se elämä on.
Vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia. Ollaan täysin teinien vietävissä. Rajoja ei uskalleta laittaa.
Jos teini tivaa vastaan säännöissä ( joita tuskin edes on ), annetaan periksi.
Koulun henkilökunta ( myös kouluterveydenhoito) katsoo joka päivä näitä läpeensä vapaudessa kasvaneita
toisenpolven vapaankasvatuksen hedelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin elämässä menestyy paremmin ne jotka keskittyy kouluun ja harrastuksiin. Noista hengaajista tulee tavan duunareita. Toki niitäki tarvitaan. Oman lapsen kaveripiirissä halveksutaan nuoria jotka hengaa ostareilla illat.
Haluaisitko mieluummin, että lapsesi on onnellinen vai menestynyt?
Yleensä menestynyt on onnellinen.
En usko että kukaan vanhempi toivoo lapsestaan duunaria.
"Yleensä menestynyt on onnellinen." Mistä ihmeestä tämän olet saanut päähäsi? Vaikka onhan se toki kivempi itkeä mersussa kuin skodassa..
Mistä sinä olet saanut päähäsi että onni tulee epäonniatumisiata, alisuorittamisesta ja olemattomista tavoitteista?
Kun katsoo esim kuolleisuuslukuja, köyhä luuseri kuoleekin aiemmin.
Mistä sinä olet saanut päähäsi että duunarilla ei voisi olla tavoitteita? Eikä duunarius ole yhtä kuin köyhyys
Siitä ettei hän kouluttaudu. jokin oma putkiliike ei ole tavoite.
Yleensä mitä matalampi koulutustaso, sitä huonommat tulot. Erityisesti naisilla duunariammatit ei todellakaan ole kultakaivoksia.
Oma putkiliike on ihan hyvä tavoite. Ja tavoitteita voi asettaa myös työn ulkopuolelle.
No ei ole. Eikä jokin painonnosto tai maakunnan pisimmät tekokynnnet ole sitä myöskään.
Kun noin halveksut niin toivottavasti osaat sitten omatoimisesti tehdä putkiremontin jos satut sellaista tarvitsemaan.
En ole sanonut ettei rupusakkiakon tarvittaisi, sanoin ettei kukaan vanhempi toivo lapsestaan rupusakkia. Lu-ku-tai-to.
Toisten ihmisten kunnioittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin elämässä menestyy paremmin ne jotka keskittyy kouluun ja harrastuksiin. Noista hengaajista tulee tavan duunareita. Toki niitäki tarvitaan. Oman lapsen kaveripiirissä halveksutaan nuoria jotka hengaa ostareilla illat.
Haluaisitko mieluummin, että lapsesi on onnellinen vai menestynyt?
Minä ainakin haluaisin että menestynyt.Sitä paitsi jos oikein hyvin menestyy elämässään on myös onnellinen.
Omat eivät tuolla lailla hengaile,mutta kyllä usein toivon että niin tekisivät.
Alue: Aihe vapaa
Minäkään en ole koskaan hengannut ostareilla, mutta siitä huolimatta olen monesti tullut yhdeksän jälkeen kotiin. Minusta kertoo jotain ihmisestä, ettei voi edes kuvitella nuorilla olevan muutakin tekemistä kuin ostareilla hengailu ja ulkona pakkasessa pönöttäminen. Nämä ovat varmaan niitä samoja, jotka eivät aikuisena ymmärrä että aikuisilla voi olla ilta-aikaan muutakin tekemistä kuin ryyppääminen tai television toljotus.
-Eri