HS:n jutussa 8.luokkalaisia joiden kotiintuloajat viikolla klo 21-23, viikonloppuna klo 01

Eli mihin siis kiinnitit huomion? Ruotsinkielisiin nimiinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naperot, 16v ja 18v, tulevat kotiin jo kello 19. 

18-vuotias "napero" ...

Tiedetään, on täysi-ikäinen, mutta moni 18v on hyvin lapsellinen ja vastuuton vielä. Varhais-aikuinen tjms. Itse kun on tullut kaupungilla pyörittyä niin en helvetissä laskisi lastani sinne pyörimään klo 01:00 asti.

Kyllä 18-vuotias on jo vapaa päättämään siitä itse

Alapeukun antaja vois kertoa kuinka kauan tuon ikäistä sit pitäis vielä holhota :D moni on tuohon mennessä jo muuttanut menestyksekkäästi pois kotoakin

Liian aikaisin joutuu isot pojat menee kotiin. Eppää.

Vierailija kirjoitti:

Onneks oma 15v ei ole missään kylillä enää ysin jälkeen. Ei edes viikonloppuna.

Voi raukkaa.

Täysin välinpitämättömiä vanhempia, nuoriso suoranaisesti heitteillä, jos luuhaavat arkisinkin liki puoliyöhön saakka ties missä. Ei tarvitse paljonkaan mielikuvitusta ennustaa, missä nämä nuoret ovat muutaman vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naperot, 16v ja 18v, tulevat kotiin jo kello 19. 

18-vuotias "napero" ...

Tiedetään, on täysi-ikäinen, mutta moni 18v on hyvin lapsellinen ja vastuuton vielä. Varhais-aikuinen tjms. Itse kun on tullut kaupungilla pyörittyä niin en helvetissä laskisi lastani sinne pyörimään klo 01:00 asti.

Kyllä 18-vuotias on jo vapaa päättämään siitä itse

Alapeukun antaja vois kertoa kuinka kauan tuon ikäistä sit pitäis vielä holhota :D moni on tuohon mennessä jo muuttanut menestyksekkäästi pois kotoakin

No täytyy kyllä myöntää näin 35v että kyllä moni 18v on aika lapsi vielä. Vaihtelee, jotkut kypsempiä, mutta moni on kyllä aika ''pentu'' vielä tuossa iässä.

Onpa kyllä nykyään vanhemmat ylisuojelevaisia lapsiaan kohtaan. Ne kännit voi vetää vaikka kuudelta illalla, eli ei se aikainen kotiintuloaika estä sitä, ettei lapsi voisi halutessaan tehdä pahojaan. Minulla ei yläasteella (kymmenisen vuotta sitten) ollut enää kotiintuloaikaa, sääntönä oli, että kotona pitää olla ennen kuin vanhemmat menevät nukkumaan. Viikolla soitettiin tulemaan kotiin klo 21-22, viikonloppuisin 23 tai jopa 00. Tämä perustui molemminpuoliseen luottamukseen, vanhemmat tiesivät etten ole sellainen teini joka ryyppäisi tjms. Jos olisin pettänyt luottamuksen, kotiintuloajat olisivat varmasti kiristyneet. Miksi omasta lapsesta pitää aina ajatella pahinta, että siellä se kumminkin on huonossa seurassa ja kännää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naperot, 16v ja 18v, tulevat kotiin jo kello 19. 

18-vuotias "napero" ...

Tiedetään, on täysi-ikäinen, mutta moni 18v on hyvin lapsellinen ja vastuuton vielä. Varhais-aikuinen tjms. Itse kun on tullut kaupungilla pyörittyä niin en helvetissä laskisi lastani sinne pyörimään klo 01:00 asti.

Kyllä 18-vuotias on jo vapaa päättämään siitä itse

Alapeukun antaja vois kertoa kuinka kauan tuon ikäistä sit pitäis vielä holhota :D moni on tuohon mennessä jo muuttanut menestyksekkäästi pois kotoakin

No täytyy kyllä myöntää näin 35v että kyllä moni 18v on aika lapsi vielä. Vaihtelee, jotkut kypsempiä, mutta moni on kyllä aika ''pentu'' vielä tuossa iässä.

No sitä en epäile hetkeäkään mutta kyllä silti mamman täytyy opetella pikkuhiljaa päästämään irti täysi-ikäisestä lapsesta ja löysäämään liekaa

Mun 14v ei tarvi kotiintuloaikaa. Harrastaa urheilua, treeneistä tulee kotiin. Joskus käy iltapäivällä koulun jälkeen kaupungissa. Ei todellakaan hengaa missään ostareilla. Meillä mennään arkena klo 22 nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä nykyään vanhemmat ylisuojelevaisia lapsiaan kohtaan. Ne kännit voi vetää vaikka kuudelta illalla, eli ei se aikainen kotiintuloaika estä sitä, ettei lapsi voisi halutessaan tehdä pahojaan. Minulla ei yläasteella (kymmenisen vuotta sitten) ollut enää kotiintuloaikaa, sääntönä oli, että kotona pitää olla ennen kuin vanhemmat menevät nukkumaan. Viikolla soitettiin tulemaan kotiin klo 21-22, viikonloppuisin 23 tai jopa 00. Tämä perustui molemminpuoliseen luottamukseen, vanhemmat tiesivät etten ole sellainen teini joka ryyppäisi tjms. Jos olisin pettänyt luottamuksen, kotiintuloajat olisivat varmasti kiristyneet. Miksi omasta lapsesta pitää aina ajatella pahinta, että siellä se kumminkin on huonossa seurassa ja kännää?

Minä en pelkää niinkään sitä, että oma lapsi kännää, vaan sitä, mitä lapselle voi tapahtua yöllä siellä muiden kännäävien keskellä. 

2345432515 kirjoitti:

Mulla oli kauhea kuri, kontrolli ja kyttääminen kotona nuorena ja nyt vajaa kolmekymppisenä tuntuu että menetin parhaat teinivuoteni sen takia jollekin mukasiveelliselle kurinalaisuudelle josta ei ole sittemmin ollut kuin haittaa elämässä. Seksuaalisesta suuntautumisesta johtuen seurustelukin oli käytännössä mahdotonta äärikonservatiivisessa perheessä jossa lietsottiin avointa vihaa suunnilleen kaikkea poikkeavaa kohtaan ja seksuaalisuus oli muutenkin enemmän tai vähemmän tabu. Olenkin nyt sitten parikymppisenä elänyt menetettyjä teinivuosia katkerana. Vanhempien mielestä kaikki muut ihmiset olivat jotenkin heikompaa ainesta, potentiaalisia rikollisia ja narkkareita. Ainoa syy miksi pidän nykyään yhteyttä ko. ihmisiin on taloudellinen hyöty. Kaikenlaisesta paskasta johtuen opin nuorena ammattimaiseksi, tunnekylmäksi valehtelijaksi ja moraalittomaksi näyttelijäksi ja vaikka siitä on monissa tilanteissa hyötyä niin se on hyvin tuhoisaa tunne-elämän ja läheisten ihmissuhteiden muodostamisen kannalta.

On nuoria jotka tarvitsevat kontrollia ja opastusta, ja sitten on niitä joille hyysääminen aiheuttaa vain ahdistusta. Kannattaa vaalia avointa ja rakentavaa ilmapiiriä eikä pyrkiä sanelemaan perusteettomia ehtoja.

Mitä sellaista sinun olisi teininä pitänyt saada kokea, mitä et ole pystynyt tekemään enää aikuisena?

Kyllähän alaikäisen olisi hyvä tulla kotiin viimeistään 20-21, jotta ehtii klo 22 nukkumaan. Oli sitten arki tai viikonloppu. Kannattaa opettaa säännöllinen ja ajoissa nukkumaan -rytmi.

Huvittavaa kun täällä aina valitetaan kuinka nuoret vaan pelaa pleikkaria tai on on vaan koneella eikä käy missään. Sitten kun on nuoria jotka tosiaan viettää kaiken ajan kodin ulkopuolella pihalla kavereiden kanssa niin sekin on väärin :D

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kun täällä aina valitetaan kuinka nuoret vaan pelaa pleikkaria tai on on vaan koneella eikä käy missään. Sitten kun on nuoria jotka tosiaan viettää kaiken ajan kodin ulkopuolella pihalla kavereiden kanssa niin sekin on väärin :D

No ei ne tenavat kyllä missään pihalla leiki. Torilla ja ostareissa notkuvat ja vetävät nuuskaa, kaljaa ja röökiä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä nykyään vanhemmat ylisuojelevaisia lapsiaan kohtaan. Ne kännit voi vetää vaikka kuudelta illalla, eli ei se aikainen kotiintuloaika estä sitä, ettei lapsi voisi halutessaan tehdä pahojaan. Minulla ei yläasteella (kymmenisen vuotta sitten) ollut enää kotiintuloaikaa, sääntönä oli, että kotona pitää olla ennen kuin vanhemmat menevät nukkumaan. Viikolla soitettiin tulemaan kotiin klo 21-22, viikonloppuisin 23 tai jopa 00. Tämä perustui molemminpuoliseen luottamukseen, vanhemmat tiesivät etten ole sellainen teini joka ryyppäisi tjms. Jos olisin pettänyt luottamuksen, kotiintuloajat olisivat varmasti kiristyneet. Miksi omasta lapsesta pitää aina ajatella pahinta, että siellä se kumminkin on huonossa seurassa ja kännää?

En minä ainakaan yhtään miettinyt sitä puolta, että nuoret olisi huonossa seurassa tai tekisi sopimattomuuksia. En vain tajua, miksi siellä ulkona ollaan niin myöhään. Kavereiden kanssa on kivaa, mutta minulle nuorena tärkeää oli myös harrastukset ja en ikinä olisi suostunut juoksemaan kaikki päivät kylillä niin, että harrastukset olisi jääneet sivusuun. Outo ajatus minulle, että jollekin nuorelle harrastukset olisi ihan toisarvoinen juttu. (Harrastuksen ei tarvitse olla esim. mitään tavoitteellista tai ohjattua, vaan se voi vaikka villasukan kutomista, jos nauttii siitä.)

Ja joskus varmaan olisi ihan hyvä syödä, nukkua, käydä suihkussa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin, ulkoiluttaa mahdollinen koira ja jopa viettää aikaa perheenkin kanssa ja tehdä vähän kotitöitäkin. 

Jos kasiluokkalainen tulee klo 23 tai klo 1 kotiin ja sen jälkeen on vielä vähintäänkin syötävä iltapala ja pestävä hampaat, se ei kuulosta järkevältä nukkumaanmenoajalta nuorelle. Senkö jälkeen herätään klo 12, lähdetään taas kaupungille hengaamaan, (jossa jaksetaan pikaruoan voimalla) ja tullaan takaisin kotiin vain nukkumaan? Sellaista elämää en haluaisi omalle lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneks oma 15v ei ole missään kylillä enää ysin jälkeen. Ei edes viikonloppuna.

Kuulostaa tutulta. Näin 15v myöhemmin kaduttaa tosi paljon, että ei tullut eläneeksi kunnon nuoruutta. Sitä yrittää saada menetettyjä kokemuksia, mutta muut ihmiset pitävät vain säälittävänä. En siis käyttäisi ilmaisua "onneks"

Millaisia kokemuksia koet menettäneesi, kun et hengannut ostarilla tai ulkona paukkupakkasella yömyöhään?

En ole se, jolta kysyt, mutta itseltäni jäi puuttumaan ne pitkäaikaiset ystävyyssuhteet. Olin vain koulukaveri. Iltaisin nuorilla oli omat juttunsa. Ystäviä sain vasta kotoa muutettuani. Niitä, joiden kanssa pohditaan elämää, avaudutaan vaikeistakin asioista.

Onnekasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneks oma 15v ei ole missään kylillä enää ysin jälkeen. Ei edes viikonloppuna.

Kuulostaa tutulta. Näin 15v myöhemmin kaduttaa tosi paljon, että ei tullut eläneeksi kunnon nuoruutta. Sitä yrittää saada menetettyjä kokemuksia, mutta muut ihmiset pitävät vain säälittävänä. En siis käyttäisi ilmaisua "onneks"

Millaisia kokemuksia koet menettäneesi, kun et hengannut ostarilla tai ulkona paukkupakkasella yömyöhään?

En ole se, jolta kysyt, mutta itseltäni jäi puuttumaan ne pitkäaikaiset ystävyyssuhteet. Olin vain koulukaveri. Iltaisin nuorilla oli omat juttunsa. Ystäviä sain vasta kotoa muutettuani. Niitä, joiden kanssa pohditaan elämää, avaudutaan vaikeistakin asioista.

Onnekasta?

Minä en koskaan alaikäisenä hengaillut ostareilla ja kotiintuloaika oli vielä lukiossakin ennen puoltayötä, silti pisimmät ystävyyssuhteeni ovat päiväkodista ja ala-asteelta asti jatkuneet.

Mulla ei ikinä ollut mitään kotiintuloaikoja, kun viihdyin kotona muutenkin niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut kyllä niistäkin nuorista, jotka kiertelevät toistensa kodeissa, ratsaavat jääkaapeista pihvilihat, kokkailevat ja syövät suihinsa. Mutta osaako tuollaisestakaan olla edes vihainen?

Raakanako???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneks oma 15v ei ole missään kylillä enää ysin jälkeen. Ei edes viikonloppuna.

Kuulostaa tutulta. Näin 15v myöhemmin kaduttaa tosi paljon, että ei tullut eläneeksi kunnon nuoruutta. Sitä yrittää saada menetettyjä kokemuksia, mutta muut ihmiset pitävät vain säälittävänä. En siis käyttäisi ilmaisua "onneks"

Millaisia kokemuksia koet menettäneesi, kun et hengannut ostarilla tai ulkona paukkupakkasella yömyöhään?

En ole se, jolta kysyt, mutta itseltäni jäi puuttumaan ne pitkäaikaiset ystävyyssuhteet. Olin vain koulukaveri. Iltaisin nuorilla oli omat juttunsa. Ystäviä sain vasta kotoa muutettuani. Niitä, joiden kanssa pohditaan elämää, avaudutaan vaikeistakin asioista.

Onnekasta?

Mutta sieltä ostariltako ne ystävät saadaan? Minä olin "kotihiiri", mutta niin olivat ystävänikin. Kukin oltiin arkena omissa kodeissamme, söimme iltapalaa ja katsoimme oman perheen kanssa telkkaria, tämä siis 80-luvulla. Tämä oli meille normaalia, ei ollut mitään tarvetta kellään ostareille hengailemaan. Ja näin on nyt omien lapsiemmekin kanssa, missä lie geeneissä "vika" :) No ei ole vika vaan tavallaan siunauskin, jääpähän riskit pienemmiksi  eikä tarvitse pelätä, mitähän siellä steissillä nyt oikein tapahtuu.