Lue keskustelun säännöt.
Keskivertoa älykkäämpi: mikä älykkyydessä on raskainta?
Minulle henkilökohtaisesti se, että osaan hahmottaa asiat suurina kokonaisuuksina, joissa monet tekijät vaikuttavat toisiinsa ja jotka harvoin ovat kovin mustavalkoisia tai joko-tai. Näin on usein esim. poliittisten tai eettisten kysymysten kanssa. On jotenkin tuskastuttavaa huomata kerta toisensa jälkeen, että populistiset one-linerit purevat keskivertoihmisiin paljon tehokkaammin, eivätkä he edes halua ajatella asioita monelta kantilta. Muita?
Kommentit (1229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla keskivertoa älykkäämpi, mutta verbaalisesti ei niin lahjakas?
Voi tietenkin. Ainoa oikea älykkyyden laji on matemaattinen, eli tämä perinteinen älykkyys. Verbaaliset ja sosiaaliset älykkyydet on sitten kehitetty ettei ihmisille tulisi paha mieli.
Juuri näin asia todellisuudessa on.
Lisäksi monille ihmisille näyttää olevan vaikeaa ymmärtää tai ainakin hyväksyä, että ihmispopulaatioilla eri puolilla Maapalloamme on varsin toisistaan poikkeavat ominaisuudet tässäKIN asiassa. Miksi Suomen kansan tulevaisuus halutaan tahallisesti tuhota kontaminoimalla se?
Tässäpä kaikille asiasta kiinnostuneille ihmeteltäväksi taulukko, joka selittää montakin asiaa maailman menosta:
"Kehitysmaat ovat kehitysmaita yksinomaan siksi, että ne ovat täynnä kehitysmaalaisia!"
Ja tästä seuraa vääjäämättä, että kun Suomeen päästetään tarpeeksi kehitysmaalaisia, tulee Suomestakin kehitysmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä päättelit että toimin noin? Päätelmä on virheellinen, vaikka ehkä johtuu siitä etten todellakaan lähtenyt kaikkia prosesseja avaamaan tähän vauvalla...
No, sitten minäkin palaan siihen mitä ruokaa tein eilen koska oli S marketissa tarjouksessa tai löysin uuden ihanan jäätelömaun, kokeileppa :-)
- se on muuten kokeilepa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että miksi ajattelet asioista niin monimutkaisesti ja vaikeasti. Kun yrittää perustella jotain asiaa hiukan laajemmalti tai eri näkökulmista.
Monelta tuntuu puuttuvan kyky nähdä ja kokea asioita kuin hyvin suppealta pohjalta.
Eikö ongelma ole silloin siinä ns. älykkäässä jos tuo ei osaa selittää asiaansa ymmärrettävällä tavalla? Aika moni älykäs ei muuten osaa, eli yhtä lailla henkistä laiskuutta on tuossakin porukassa kuin tavallisempiälyisissä.
Aika harvoin näitä suunapäänä-huutajia edes kiinnostaa kuunnella.
"If you can't explain it simply, you don't understand it well enough." Albert Einstein.
- - -
Tuota olen itse viljellyt kolmannesvuosisadan, saaden samalla itse palauteta, että osaan selittää asioita niin että se ymmärretään. Varsin monimutkaisia ja kompleksisia asioita pystyy palastelemaan rautalankaversioiksi. Välillä pitää kertoa, että nyt asia kerrotaan hiukan symboolisesti, idean ymmärtäminen on tärkeintä...
Rautalankaesimerkki tästä:
Selitä "resonanssi"
Wiki:
>>Resonanssi eli myötävärähtely on fysiikan ilmiö. Värähtelykykyinen systeemi on resonanssissa, kun siihen vaikuttaa ulkopuolinen voima, jonka vaihtelun taajuus on sama tai lähes sama kuin järjestelmän ominaisvärähtelytaajuus. Voiman voi aiheuttaa esimerkiksi toinen värähtelevä kappale, sähkökenttä tai magneettikenttä. Resonanssi voimistaa värähtelyn erityisen suureksi<<
Osaakos kukaan kertoa esimerkin, jonka Ville 10v ymmärtäisi mekaniikkaan, sähkötekniikkaan tms. liittyen?
Vierailija kirjoitti:
Minut on testattu joskus ihan virallisesti terveydenhuollon toimesta ja todettu älykkääksi. Ehkä älykkyydessä on raskasta se että kun itse katsoo asioita kuin lintuperspektiivistä niin muut on siellä vähän alempana. Siis näkee isompia kokonaisuuksia eikä pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Olen pohtinut paljon esimerkiksi hierarkian rakentumista ja merkitystä, jopa sitä voisiko hierarkiasta luopua kokonaan. En halua osallistua sosiaalisiin peleihin kuten juoruiluun tms. Olen aika kiltti ihminen ja minua harmittaa että kiltteyttä pidetään joskus yksinkertaisuutena. Ihmiset eivät ymmärrä että kiltteys ja moraalisuus ylipäätään luovat kollektiivista hyvinvointia. Maailma olisi parempi paikka jos me kaikki oltaisiin vähän kiltimpiä toisillemme.
Sehän on ihan tieteellisesti tutkittukin, että ystävällisyys korreloi älykkyyden kanssa ja ilkeys tyhmyyden. Tyhmien kannattaisi siis edes esittää ystävällistä antaakseen itsestään älykkäämmän vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan kaikki Tarzankirjat ulkoa, koska lapsena ne opettelin. Minut luokiteltiin huippuälykkääksi.
En ymmärrä. Voisiko aloittaja kertoa, mitä hän tarkoittaa keskiverrolla. Entä älykkyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisaus on opiskeltua, mutta älykkyys syntymälahja. Ja toisaalta rautalanka on aina lopussa.
Onko ihminen keskivertoa älykkäämpi, kun hän toistelee muiden ihmisten kirjoittamista kirjoista mielipiteitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohimennen sanoen, elämäni onneksi en kysynyt puolisoni
koulupapereita avioon
mennessäni, vaan olin niin ihastunut,
myyty koko hänen olemukseensa.
Yhteiselo ei ole opintosuorituskeskeistä.
Tottakai kuin samalta oksalta-piirteistä on huvia ja hyötyä.
Huomaan, että hän, tuo ukko on keskivertoa hoksaavampi:
- hän opasti käyttämään
ruuhkatonta kulkureittiä ruuhkaisen sijaan.
Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta.
Toisella on sisua, jota vaaditaan,
toisella taas taito käyttää ohituskaistaa.
Lahjat ovat monet,
vahvat yksilöt hioutuvat, ja vähän nynnyt
kristallisoituvat tosi-välkkyjen vain ohitellessa.
Ehkä raskainta on, että kun on saanut älykkään maineen (riippumatta siitä olenko oikeasti, en edes tiedä olenko), niin muiden ihmisten ennakko-odotukset kaikkiin asioihin nousevat. Minun odotetaan tietävän vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Minun odotetaan osaavan hoitaa vaikeita asioita tuosta noin vaan. Yksi pieni esimerkki on vaikkapa se, että vaikka minulla ei ole koskaan ollut iPhonea, niin osaan kuulemma ratkaista sen käytössä eteen tulleita ongelmia hyvin nopeasti, koska olen niin fiksu. Tuo nyt vain yksi konkreettinen esimerkki satojen joukossa.
Joskus tiedän ja osaan, joskus taas en. Mutta koska toisen ihmisen ennakko-odotus oli, että tiedän/osaan, en voi koskaan ylittää odotuksia. Joko täytän odotuksen tai "aiheutan" pettymyksen. Tästä syystä minun apuun ei oikeastaan olla tyytyväisiä koskaan, koska pettymyksiä tulee useammin kuin yllätyksiä, joita en siis edes voi toimittaa korkeiden ennakko-odotusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideointi ryhmässä on oikeastaan mahdotonta. Täsmällisemmin hierarkialtaan dynaaminen toiminta. Parhaaseen lopputulokseen pääsee ihmisiä käyttämällä, ja tämä on hieman raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä raskainta on, että kun on saanut älykkään maineen (riippumatta siitä olenko oikeasti, en edes tiedä olenko), niin muiden ihmisten ennakko-odotukset kaikkiin asioihin nousevat. Minun odotetaan tietävän vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Minun odotetaan osaavan hoitaa vaikeita asioita tuosta noin vaan. Yksi pieni esimerkki on vaikkapa se, että vaikka minulla ei ole koskaan ollut iPhonea, niin osaan kuulemma ratkaista sen käytössä eteen tulleita ongelmia hyvin nopeasti, koska olen niin fiksu. Tuo nyt vain yksi konkreettinen esimerkki satojen joukossa.
Joskus tiedän ja osaan, joskus taas en. Mutta koska toisen ihmisen ennakko-odotus oli, että tiedän/osaan, en voi koskaan ylittää odotuksia. Joko täytän odotuksen tai "aiheutan" pettymyksen. Tästä syystä minun apuun ei oikeastaan olla tyytyväisiä koskaan, koska pettymyksiä tulee useammin kuin yllätyksiä, joita en siis edes voi toimittaa korkeiden ennakko-odotusten takia.
Voit olla fiksu tai et, mutta tuo fiksun maine ei luultavasti pohjaudu siihen, vaan alttiuteesi auttaa muita. Ja laiskemmat ovat tämän huomanneet, varmistavat imartelulla avun saamisen jatkossakin. Todennäköisesti pystyisivät itsekin asiat samoin ratkomaan, "mut hei sulta käy nopeammin" ja imartelua päälle. Todennäköisesti pitävät itseään sinua ovelampina (=älykkäämpinä), kun manipulointi toimii. Mikään tästä ei kerro niinkään sinusta, kuin heistä. Etenkin jos olet huomattavasti fiksumpi, eivät he tunnistaisi asiaa joten puhuvat lämpimikseen fiksuudesta. Apuun pettymisen ilmaisu kertoo muutenkin hyväksikäyttävästä asenteesta, eihän se mikään sinun velvollisuus ole jota muut rajattomasti voivat odottaa. Tällaisia kuvioita olen havainnut ihmisten kanssa toimiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on se, että kelaan kaikkea ihan liikaa. Muija on samanlainen neropatti myös. Toisaalta asioiden miettiminen on ollut myös siunaus elämässä ja luovuuden lähteenä harrastuksissa. Comme ci comme ça.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on testattu joskus ihan virallisesti terveydenhuollon toimesta ja todettu älykkääksi. Ehkä älykkyydessä on raskasta se että kun itse katsoo asioita kuin lintuperspektiivistä niin muut on siellä vähän alempana. Siis näkee isompia kokonaisuuksia eikä pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Olen pohtinut paljon esimerkiksi hierarkian rakentumista ja merkitystä, jopa sitä voisiko hierarkiasta luopua kokonaan. En halua osallistua sosiaalisiin peleihin kuten juoruiluun tms. Olen aika kiltti ihminen ja minua harmittaa että kiltteyttä pidetään joskus yksinkertaisuutena. Ihmiset eivät ymmärrä että kiltteys ja moraalisuus ylipäätään luovat kollektiivista hyvinvointia. Maailma olisi parempi paikka jos me kaikki oltaisiin vähän kiltimpiä toisillemme.
Sehän on ihan tieteellisesti tutkittukin, että ystävällisyys korreloi älykkyyden kanssa ja ilkeys tyhmyyde
Onko älykkyyttä olla ystävällinen silloinkin, kun kohtaa ilkeilyä? Samoin joustavuus ja mukautuminen, jos lopputulemana on se, että jokainen saa mitä haluaa paitsi hän joka on joustanut ja mukautunut? Kysyn, koska muutaman vuoden aikana ovat kaikki sosiaalisen vuorovaikutksen ja oman käytöksen väliset seuraamussuhteisiin liittyvät käsitykset romutettu. Kohteliaisuuteen ei enää vastata kohteliaisuudella ja sillä olenko ystävällinen ei ole enä mitään merkitystä sen kannalta ollaanko minua kohtaan ystävällisiä. Lopetin siis turhan ystävällisyyden, koska kukapa pidemmään päälle jaksaa pysytellä ystävällisenä, jos vastauksena on kerta toisensa jälkeen mulkkuilua? sivusta
Olin joskus älykäs, enää en ole. Voin kyllä omalta kohdaltani sanoa, että heikkojen älyllisten kykyjen kanssa on vaikeampaa kuin hyvien. Ikävintä älyssä omalla kohdallani on ollut se, että synkkaa vain harvojen kanssa, etenkin peruskoulussa. Tämä korostuu parisuhteen etsinnässä. Korkeakouluista puolestaan löytyy jo helpommin sopivaa seuraa. Aika paljon oli peruskoulussa niitä ihmisiä, joiden seurassa tuntui, kuin olisi ollut valtava kuilu välillä, samaan tyyliin kuin normeilla kehitysvammaisten kanssa. Itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut, en kaveerannut heidän kanssaan, mutta tulin toimeen. Ainoa asia missä tyhmemmät ovat ärsyttäneet, on joissain mielipiteissä, jotka ovat epäloogisia ja aiheuttavat haittaa muille (esim. jotkin poliittiset näkemykset). Sukuni ja perheeni on täynnä älykkäitä, joten heidän seurassaan oli pienestä pitäen sellainen olo, että tulin ymmärretyksi.
Olen aina ollut todella realistinen ja hereillä vaaroista ja ongelmista. Se tekee tietyssä mielessä elämästä hieman raskaampaa, mutta toisaalta saa myös esimerkiksi ennakoimaan ongelmia ja tekemään hyviä päätöksiä. Jos olisin herkkä, olisin varmasti kärsinyt tuosta piirteestä enemmän.
Ongelmia on varmaan enemmän, jos äo on tyyliin 160.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo, että miksi ajattelet asioista niin monimutkaisesti ja vaikeasti. Kun yrittää perustella jotain asiaa hiukan laajemmalti tai eri näkökulmista.
Monelta tuntuu puuttuvan kyky nähdä ja kokea asioita kuin hyvin suppealta pohjalta.
Eikö ongelma ole silloin siinä ns. älykkäässä jos tuo ei osaa selittää asiaansa ymmärrettävällä tavalla? Aika moni älykäs ei muuten osaa, eli yhtä lailla henkistä laiskuutta on tuossakin porukassa kuin tavallisempiälyisissä.
Aika harvoin näitä suunapäänä-huutajia edes kiinnostaa kuunnella.
"If you can't explain it simply, you don't understand it well enough." Albert Einstein.
Ihan hyvin menee siis. Kokeilkaa muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut on testattu joskus ihan virallisesti terveydenhuollon toimesta ja todettu älykkääksi. Ehkä älykkyydessä on raskasta se että kun itse katsoo asioita kuin lintuperspektiivistä niin muut on siellä vähän alempana. Siis näkee isompia kokonaisuuksia eikä pääse muiden kanssa samalle aaltopituudelle. Olen pohtinut paljon esimerkiksi hierarkian rakentumista ja merkitystä, jopa sitä voisiko hierarkiasta luopua kokonaan. En halua osallistua sosiaalisiin peleihin kuten juoruiluun tms. Olen aika kiltti ihminen ja minua harmittaa että kiltteyttä pidetään joskus yksinkertaisuutena. Ihmiset eivät ymmärrä että kiltteys ja moraalisuus ylipäätään luovat kollektiivista hyvinvointia. Maailma olisi parempi paikka jos me kaikki oltaisiin vähän kiltimpiä toisillemme.
Sehän on ihan tieteellisesti tutkittukin, että ystävällisyys korreloi älykkyyden kanssa ja ilkeys tyhmyyde
Ei kannata esittää väkipakolla vaan haluta tehdä niitä muutoksia ja olla aidosti ystävällinen. Muuten se kostautuu.
Minus harmittaa se, että olen ajautunut älykkyyteni vuoksi vastuullisiin tehtäviin, joissa törmään jatkuvasti moraalittomiin ja itsekkäisiin huijari-ihmisiin.
"If you can't explain it simply, you don't understand it well enough." Albert Einstein.