Miksi päiväkotiin hakeutuu töihin niin moni, jotka selkeästi inhoavat lapsia eivätkä sovellu alalle ollenkaan?

Olisin oikeasti kiinnostunut kuulemaan muidenkin ajatuksia tästä.

Empatiakyky on katoamassa, nykykasvatus tekee itsekkääksi.

Varmaan kun on melko helppo päästä päiväkotiin töihin verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, ja jotain on elääkseen tehtävä. En minäkään jaksaisi olla kiva koko päivää kun en pidä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyky on katoamassa, nykykasvatus tekee itsekkääksi.

Nykykasvatus ei nyt tähän taida olla selityksenä, kun puhutaan aikuisista jotka ovat syntyneet 1950-1990-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun on melko helppo päästä päiväkotiin töihin verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, ja jotain on elääkseen tehtävä. En minäkään jaksaisi olla kiva koko päivää kun en pidä lapsista.

Joo tämä varmasti on yksi syy - päivähoitoalalla on töitä tarjolla. Harmi vaan, että viattomat lapset joutuvat tällaisissa tapauksissa kärsimään.

ap

Varmaankin se, että työ on hyvin kuormittavaa, kun aikuisia on liian vähän ja lapsia liikaa. Stressaavassa tilanteessa herkkyys ja empatiakyky vähenee. Ja sitten vaikuttaa se oma kiintymyssuhdehistoriatausta ja millainen kiintymyssuhdetyyli ihmisellä on: välttelevä kiintymyssuhdetyyli on Suomessa hyvin yleinen, ja siinä tunneilmaisut ovat juuri tuollainen, että hankalat tunteet halutaan vaimentaa tai niitä ei huomioida. Kiintymyssuhdetyylin mukainen reagointitapa lapsen tarpeille aktivoituu etenkin kiiretilanteissa. Toivottavasti päiväkotien henkilömitoitus järkevöityy nykyisestä, ja päiväkoteihin saadaan lisää työntekijöitä. Lisäksi kun palkka on kehno eikä missään suhteessa työn vaativuuteen, onhan selvää, että henkilökunnassa on myös ihmisiä, jotka eivät ole niin sopivia alalle. Ala on aliarvostettu kaikin tavoin. 

Työolosuhteet ovat koko ajan heikentyneet varhaiskasvatuksessa: lapsiryhmien koko kasvaa ja haasteellisten lasten osuus lisääntyy. On tosi turhauttavaa tehdä työtä, kun sitä ei voi riittämättömien henkilökuntaresurssien takia tehdä hyvin. On kiirettä, melua, koska tilat ovat ahtaat jne. Luulen,. että moni on hakeutunut alalle, koska aidosti kokee lasten kehityksen tukemisen ja edistämisen ja lasten kasvattamisen tärkeäksi, mutta työn olosuhteet väsyttävät. Työntekijöiden hyvinvointiin ei paljoa huomiota kiinnitetä, sen sijaan vaatimukset kasvavat koko ajan, samoin työaika Kikyn myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Työolosuhteet ovat koko ajan heikentyneet varhaiskasvatuksessa: lapsiryhmien koko kasvaa ja haasteellisten lasten osuus lisääntyy. On tosi turhauttavaa tehdä työtä, kun sitä ei voi riittämättömien henkilökuntaresurssien takia tehdä hyvin. On kiirettä, melua, koska tilat ovat ahtaat jne. Luulen,. että moni on hakeutunut alalle, koska aidosti kokee lasten kehityksen tukemisen ja edistämisen ja lasten kasvattamisen tärkeäksi, mutta työn olosuhteet väsyttävät. Työntekijöiden hyvinvointiin ei paljoa huomiota kiinnitetä, sen sijaan vaatimukset kasvavat koko ajan, samoin työaika Kikyn myötä. 

Tämä ei oikeuta puhumaan lapsille rumasti, saati melkein retuuttamaan. Päässä on vikaa jos kohtelee lapsia näin.

Onhan ne resurssit aika huonot nykyään. Mutta ei sen saisi antaa vaikuttaa. Ymmärrän, mistä ap puhuu. Olen lastentarhanopettajana päiväkodissa ja kuuntelen juuri kuvatun kaltaista vuorovaikutusta aika monen lastenhoitajan taholta. En pidä siitä yhtään ja olenkin ajatellut kysyä seuraavassa opettajapalaverissa, ovatko muut huomanneet saman ilmiön ja voiko sille tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Työolosuhteet ovat koko ajan heikentyneet varhaiskasvatuksessa: lapsiryhmien koko kasvaa ja haasteellisten lasten osuus lisääntyy. On tosi turhauttavaa tehdä työtä, kun sitä ei voi riittämättömien henkilökuntaresurssien takia tehdä hyvin. On kiirettä, melua, koska tilat ovat ahtaat jne. Luulen,. että moni on hakeutunut alalle, koska aidosti kokee lasten kehityksen tukemisen ja edistämisen ja lasten kasvattamisen tärkeäksi, mutta työn olosuhteet väsyttävät. Työntekijöiden hyvinvointiin ei paljoa huomiota kiinnitetä, sen sijaan vaatimukset kasvavat koko ajan, samoin työaika Kikyn myötä. 

Kyllähän nuo työolot ovat samat lastentarhanopettajilla, mutta heiltä useimmin onnistuu lasten sensitiivinen kohtaaminen. En todellakaan tarkoita yleistää; olen työskennellyt myös todella hyvien lastenhoitajien kanssa, sekä nähnyt lastentarhanopettajia, joista ihmettelen, kuinka ovat koskaan edes valmistuneet. Silti kokemukseni mukaan juuri lastenhoitajissa näkee todella paljon niitä, jotka tuntuvat tulevan töihin vain kuluttamaan aikaansa ja vuorovaikutustaidot lasten kanssa ovat olemattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun on melko helppo päästä päiväkotiin töihin verrattuna joihinkin muihin paikkoihin, ja jotain on elääkseen tehtävä. En minäkään jaksaisi olla kiva koko päivää kun en pidä lapsista.

Joo tämä varmasti on yksi syy - päivähoitoalalla on töitä tarjolla. Harmi vaan, että viattomat lapset joutuvat tällaisissa tapauksissa kärsimään.

ap

Kukaan ei ole viaton.

Kahden tunnin kahvitauko joka päivä. Siinä ehtii juoruta tekemättä mitään.

Lähihoitajakoulutukseen pääsee nykyään kuka tahansa. Näin on ollut jo parikyt vuotta. Opot suosittelee lähihoitajakoulutusta lähes kaikille tytöille, joiden kapasiteetti ei riitä lukio-yliopisto-polulle. Lisäksi työkkärissä suositellaan lähihoitajakoulutusta melkein kaikille. Näin ollen koulutukseen menee valtavasti sellaista väkeä, joita ala ei oikeasti kiinnosta yhtään, jotain vaan pitää opiskella jotta saisi jotain tukea (kun alle 25-veet ei saa edes työmarkkinatukea jos eivät hae kouluihin ja jos he hakevat lähihoitajaopintoihin niin he eivät voi estää sisäänpääsyä, koska kaikki pääsee). Siellä lähihoitajakoulussa sitten pitää valita se suuntautumisvaihtoehto, ja moni miettii että vanhukset inhottaa ja vammaiset myös ja mielenterveysongelmat pelottaa joten lastenhoito on se "helpoin ja kevyin" valinta. Päätyvät sitten päiväkoteihin lastenhoitajiksi.

Minäkin olen ihmetellyt esim.puistoissa miten väsyneitä pienten lasten vanhemmat on.Naama nurinkurin ollaan ja ei innostuta lapsen tekemisistä ja ei osallistuta lapsen leikkeihin.Itsehän ovat lapsensa tehneet ja halunneet.Oisko siinä jotain sellasta että vaikka miten lapsista tykkää niin se ei riitä.Niihin näyttää väsyvän vaik ois omia.4

Voisiko yhtenä syynä olla se, että jos alalle kerran pääsee niin helposti, sinne myös hakeutuu ihmisiä jotka nauttivat kontrollista ja jopa kiusaamisesta? 

Suurella osalla on luulo, että työ on mukavaa ja lasten kanssa puuhastellaan kivoja asioita. Mutta suurin osa päivistä on selviytymistä tilanteesta toiseen ja toiveita, että kenellekään ei satu mitään. Kostautuu äkkiä työuupumuksena. Siihen pitäisi esimiesten puuttua heti, kun alkaa näkymään tuollaista ap.n mainitsemaa käytöstä.

Käykää siis allekirjoittamassa muutama päivä sitten tehty kansalaisaloite lisäresurssien saamiseksi päivähoitoon.

Monta syytä.

1. Jo aiemmin mainittu työn kuormittavuus. Vaikka kuinka olisi valinnut kutsumus-ammatikseen lasten kanssa toimimisen, niin jatkuva kiire, ahtaus, melu, stressi, henkilökunnan vähyys, vieraiden sijaisten ramppaaminen ja pelko siitä sattuuko jollekin jotain kun joutuu yksin pitämään silmällä kuutta ympäri juoksevaa muksua samalla kun yrittää hoputtaa ja auttaa sitä yhtä hidasta pukemaan.... Kun tämä jatkuu viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen, niin se pakostakin aiheuttaa burn-outin oireita, jolloin stressikäyrä on korkealla ja päivän haluaisi vain mahdollisimman pienillä vahingoilla ohi.

2. Jokaisessa päiväkodissa ramppaa kokoajan pätkätyöläisiä ja kertakeikkalaisia, koska ihmisiä ei palkata tarpeeksi. Siinä sitten joutuu joko olemaan siinä asemassa, että paimentaa kaikkia niitä lapsia samalla kun perehdyttää keikkalaista, joka tekee keikkaa noin kahteentoista eri päiväkotiin eikä siksi tiedä mistä asiat löytyvät ja mihin aikaan tehdään mitäkin, tai sitten sen keikkalaisen asemassa, joka ei tunne lapsia, ei millään ehdi heitä tuntemaan, ei oikeasti tiedä kiukutteleeko lapsi ihan vain osoittaakseen mieltään jostain mistä ei tykkää vai onko erityisherkkä tms.

3. Päiväkotiajastakin yritetään tehdä kokoajan byrokraattisempaa hoitajille, joten se aika, jonka lapset ovat esim. päiväunilla ei tosiaankaan ole aikaa "kahden tunnin kahvitauolle", vaan siinä saa kirjata raporttia, valmistella papereita, suunnitella seuraavan kuun aktiviteetteja ja niistä lähetettäviä tiedotteita vanhemmille, tehdä valmisteluja näihin hommiin, käydä vasu-keskusteluja ja muita palavereita tai pyörittää papereita näihin liittyen jne jne jne. Empatia lapsia kohtaan vähenee, koska heidän kanssaan ei enää voi viettää niin keskittyneesti aikaa, ja se turhauttaa, että joutuu tekemään niin paljon kaikkea, mikä on lapsilta pois ihan vaan siksi, että johtoportaassa näyttäisi hyvältä.

4. Monessa päiväkodissa tehdään vakituisten palkkaamisen sijaan sitä, että palkataan lyhyitä sijaisuuksia. Tämäkin vähentää halua kiintyä lapsiin, kun tietää, että kuukauden päästä on taas jossain ihan muualla. Ei sitä kestä kyynistymättä, että juuri kun on tutustunut niihin ihaniin pieniin luonteisiin, niin joutuu heittämään heille hyvästit.

5. lasten erityistarpeiden lisääntyminen ilman, että tukitoimet ovat lisääntyneet samassa suhteessa. Täälläkin on kerrottu päiväkotiryhmässä olevasta väkivaltaisesta erityislapsesta, jolle hoitajat eivät voi juuri muuta kuin levitellä käsiään. Päiväkodissa on ehkä jopa vähemmän rajoitusmahdollisuuksia kuin kouluissa nykyään. Joka paikassa korostetaan sitä, että ei saa pitää väkisin kiinni, ei saa käyttää minkäänlaista voimaa, ei saa eristää ryhmästä, ei saa sitä, ei saa tätä, vaikka kyseessä oikeasti olisi esim. ikäisekseen iso lapsi, joka on monta kertaa päivässä muita kohtaan väkivaltainen ilman mitään järkevää syytä. Ja voitte olla varmoja, että resurssien takia tällä lapsella ei ole erityisavustajaa. Eikä nykyään tarvi olla edes kovin huono tuuri, että samassa ikäryhmässä olisi useampi tällainen lapsi. Siinäkin empatia karisee kun pitää vain sietää, vaikka joka päivä töihin mennessä miettii, montako kertaa tänään saa nyrkistä ja lentääkö sakset. Lisäksi kaikki näihin erityislapsiin käytetty aika ja energia on niiltä muilta pois. Kun on koko aamun taistellut sen erityislapsen kanssa, ettei tämä satuttaisi itseä tai muita, niin kyllä se voi turhauttaa kun se ihan tavallinen, yleensä omatoiminen lapsi kieltäytyy laittamasta saappaita jalkaan. Hoitajatkin ovat vain ihmisiä, ja joissain tilanteissa vain menee kuppi nurin.

Moni voi kuvitella alan olevan kivaa ja kevyttä, eikä osaa varautua todellisuuteen : Koti-ikävää itkeviä, nuhaneniä, vaippahousuja, kuravaateruljanssi, ulkoilua räntäsateessa tai pakkasella.

Näköjään tosiaan joku kansalaisaloite asiaan liittyen. Menkää nyt ihmeessä allekirjoittamaan joilla on lapsia päiväkodissa tai jotka siellä olette työssä.

Itse teen enää keikkaa mutta tiedän että ala on täysin ylikuormitettu.

Ja muutenkin ulalla sanotaanko näin. Laadusta puhutaan mutta homman taso vaihtelee ihan tosi paljon alueittaan, yksiköittäin ja ihan henkilötasolla.