Kauanko "tarvitsee" odottaa kuolleen läheisen lapsen asettumista kotiin ennen kuin saa luovuttaa?

Ilman mitään traumaakin on vielä täysin normaalia, että nelivuotias pissii housuun. Pidätyskyky tulee kyllä aikanaan. Pistätte yövaipat, jos on jatkuvaa. Muuten muovitettu frotee sänkyyn.

Nelivuotias on usein myös kypsymätön suhteessa toisiin lapsiin, ja tarvitsee kärsivällistä ohjausta.

Aloittajan kielenkäytöstä voi päätellä, ettei sitä tarvitse ainakaan pelätä, että lapsi toisi huonoja käytöstapoja muuten hyväkäytöksiseen perheeseen.

Wtf, meidän 3v alkoi yökastella kun kuuli että hänestä tulee isosisko ja sitä kesti vuoden. Se oli iso muutos, mutta ei mitään verrattuna siihen että äiti kuolee. Nykyään isosisko 6v kyllä kiusaa 3v pikkuveljeään paljon ja se on ihan normaalia. Toivottavasti et oikeasti ole lastenhoitaja kun ilmeisesti et lapsista ymmärrä mitään...

Positiivista tuossa on se, että sinä, edes lauantai-iltana ja mahdollisesti kännissä, tiedostat, että asialle pitää tehdä jotain, tuo ei voi jatkua. Se menee pieleen, että pidät nelivuotiasta syyllisenä.

Teidän vanhempina, tai jos miehesi ei siihen kykene, pitää nyt tehdä se ainoa oikea ratkaisu, ja puhua rehellisesti lastensuojelun kanssa tilanteestanne. Se, mitä nimität hymistelyksi, on valehtelua, niin itsellenne kuin lastensuojelulle.

Kyllä te apua saatte, kun sitä osaatte pyytää. Jos sanot, että kyllä tämä tästä, vaikka vähän vaikeeta on ollut, ei tilanteeseenne silloin välttämättä apua löydy. Lähtökohtaisesti kun kuitenkin viranomaisetkin ajattelevat, että fiksut aikuiset puhuvat totta.

Kerro lastensuojelulle miten asiat oikeasti ovat, siitä tilanteen selvittäminen lähtee.

Pissiminen ei johdu AINA traumoista, vaan joskus elimistön toiminnasta, netissä tietoa. Joillakin on yöllä vaipat 6-7 vuotiaaksi asti. Ja suojalakana jossain välissä. Kumppanisi voisi etsiä lapsiystävällisiä kasvatusohjeita nopeasti, ei käyttää entisiä jotka eivät toimi. Sun ei ole pakko nukkua lapsen kanssa. Lapselle oma huone ja se toinen vanhempi menee sinne nukkumaan joskus. Tai luetaan kirjaa, juttelee. Tai voitte asua erillään lähekkäin, jos muu ei toimi. Mitä lapsi tarvitsee? Ainakin kumppanisi positiivisen huomion. Muutaman vuoden kuluttua lapset ovat jo isompia. Ero parempi kuin ilmoituksen teko. Ohjeita ja neuvoja saa muutenkin asiantuntijoilta, jopa voi maksaa niistä, jos ei itse löydä. 

Vierailija kirjoitti:

Ohan meillä lastensuojelu "tukena". Ihan täys nolla se apu. Hymistellään kerran kuussa kahvikupin äärellä miten hyvin menee, koska mies käskee niin. Miten mä voin sanoa että vihaan koko pentua välillä, kun kuulemma meiltä lähtis omatkin lapset sitten. Helvetin hienoa!!! Joo lapsen narkki äiti tappoi itsensä eli niin hienoa vastuun kantoa sieltä puolelta. 

Mä oon töikseni lastenhoitaja eikä ykskään kakara käyttäydy niin vammasesti kun tää ipana. Oon nimettömänä meistä tehny jo vaikka kuinka monta (ainaki 3 ) lasua, että esikoisen kans ei pärjätä, oireilee ja on vaikee mut ei niihin vittu oo mitenkää reagoitu. Kai mun on sit suoraan miehelle sanottava et jää sä ton vajukin kans ja mä lähden. Anteeksi raju kielenkäyttö mutta oon ihan POIKKI. Pennulle oon nätisti mutta vihaan sitä ja sitä miten se pilaa meidän elämän!!!!!

Juurihan sanoit, että miehesi 4-vuotias käyttäytyy hyvin päiväkodissa.

Lapsi vaistoaa vastenmielisyytesi häntä kohtaan ja oireilee sen takia.

Varmaan se lapsi päiväkodissa unohtaa kaiken ikävän, kun siellä on tekemistä yms.

Kotona näkee, kun pienemmät saa rakkautta ja tulee ikävä äitiä, kun vaistoaa äitipuolen inhon.

En minä sitä lasta inhonnut mitenkään, ja alun alkaen oikeasti yritin saada toimimaan osaksi perhettämme. Käsi ylös joka teistä jaksais katsoa päivittäin oman vauvan ja 2-v satuttamista ja lapsellisempaa käytöstä 4-veeltä kuin 2-veeltä? Lapsi sijoitettiin pois luotamme, meidän omasta tahdosta. Nyt käy joka toinen v.loppu ja luulen että olemme kaikki onnellisempia. Sijaisperhe tappelee nyt lapsen kanssa, mutta ovat sentään ammattilaisia. ap

Vierailija kirjoitti:

En minä sitä lasta inhonnut mitenkään, ja alun alkaen oikeasti yritin saada toimimaan osaksi perhettämme. Käsi ylös joka teistä jaksais katsoa päivittäin oman vauvan ja 2-v satuttamista ja lapsellisempaa käytöstä 4-veeltä kuin 2-veeltä? Lapsi sijoitettiin pois luotamme, meidän omasta tahdosta. Nyt käy joka toinen v.loppu ja luulen että olemme kaikki onnellisempia. Sijaisperhe tappelee nyt lapsen kanssa, mutta ovat sentään ammattilaisia. ap

Annatko myös omat lapsesi pois kun heittäytyvät hankalaksi?

*Ihmisjätettä

Vielä kun aloitusviestistä olisi saanut jotain selvää....älykkyys ilmeisesti yhtä matalalla tasolla kuin oikeinkirjoitus.

Siis ymmärsinkö oikein, että nyt on lapsen äiti kuollut ja isä hylännyt? Ja kyse on nelivuotiaasta? Kiva isä.

Voi pientä, kumpa ei tarttis tulla teidän luo enää ollenkaan. Aika onneton lapsenhoitaja olet, jos et sen vertaa sydäntä omista, että löytyis ymmärrystä pienelle äitinsä menettäneelle. Sääliksi käy. Äitipuolen inhon huomaa pienikin. Kokemusta on. Nimimerkillä: Itsekin äitinsä menettänyt äitipuolen inhon kohteeksi joutunut ja sittemmin sijoitukseen hylätty lapsi. Nyt ihmettelevät ja itkevät pitkin kyliä, kun en edes käy enkä vie omia lapsiani sinne käymään. Olen opiskellut ammatin korkeakoulua myöten, käsitellyt traumani yksin ja tulen toimeen paremmin, kuin hyvin ilman äitipuoltani ja isääni.

Vierailija kirjoitti:

Ohan meillä lastensuojelu "tukena". Ihan täys nolla se apu. Hymistellään kerran kuussa kahvikupin äärellä miten hyvin menee, koska mies käskee niin. Miten mä voin sanoa että vihaan koko pentua välillä, kun kuulemma meiltä lähtis omatkin lapset sitten. Helvetin hienoa!!! Joo lapsen narkki äiti tappoi itsensä eli niin hienoa vastuun kantoa sieltä puolelta. 

Mä oon töikseni lastenhoitaja eikä ykskään kakara käyttäydy niin vammasesti kun tää ipana. Oon nimettömänä meistä tehny jo vaikka kuinka monta (ainaki 3 ) lasua, että esikoisen kans ei pärjätä, oireilee ja on vaikee mut ei niihin vittu oo mitenkää reagoitu. Kai mun on sit suoraan miehelle sanottava et jää sä ton vajukin kans ja mä lähden. Anteeksi raju kielenkäyttö mutta oon ihan POIKKI. Pennulle oon nätisti mutta vihaan sitä ja sitä miten se pilaa meidän elämän!!!!!

Tottakai se lapsi vaistoaa että vihaat sitä.

Kuinka yksinkertainen voit olla?

No jos ei osaa yhdyssanoja, niin ehkä et tosiaan ole älyllä pilattu.

Vierailija kirjoitti:

En minä sitä lasta inhonnut mitenkään, ja alun alkaen oikeasti yritin saada toimimaan osaksi perhettämme. Käsi ylös joka teistä jaksais katsoa päivittäin oman vauvan ja 2-v satuttamista ja lapsellisempaa käytöstä 4-veeltä kuin 2-veeltä? Lapsi sijoitettiin pois luotamme, meidän omasta tahdosta. Nyt käy joka toinen v.loppu ja luulen että olemme kaikki onnellisempia. Sijaisperhe tappelee nyt lapsen kanssa, mutta ovat sentään ammattilaisia. ap

Kai muistat kertoa omille lapsillesi, että heille käy samoin heti jos tulee vähän vaikeampaa?

Oikeasti, tilanne jossa lapsi eniten tarvitsisi läheisten aikuisten tukea, niin he kääntävät selkänsä ja lähettävät pois, jottei idylli särjy.

Hyi helvetti, mitä touhua. Ja vielä kasvatusalan ammattilaiselta, jolta pitäisi kyllä löytyä keinot asian selvittämiseen sekä avun ja tuen hakemiseen. Kovin älykkäältä tuo sinun keskustelutyylikään ei ole täällä vaikuttanut. Toivottavasti ei ikinä törmätä työelämässä ja toivon todella, ettet samanlaista tuhoa saa aikaiseksi työssäsi kuin mitä kotona lapselle, joka ei vain satu olemaan sinun lapsesi ja oirehtii ihan ymmärrettävällä tavalla. 

Älkää syyllistäkö kun ette tiedä tilannetta ja esimerkiksi tunne-elämältään häiriintyneiden lasten arjesta ja hoidosta mitään.

Erittäin hyvä , että alkuperäinen kirjoittaja etsi tilanteelle ratkaisun missä perheen lapset ovat turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko siitä kuolemasta on? Nelivuotias tuskin muistaa koko kuollutta, jos siitä on muutamaa kuukautta pitenpi aika, eli oireilu johtuu perheenne nykyisestä kieroutuneesta dynamiikasta.

Mitä ihmettä, minä menetin isän 6-vuotiaana ja muistan hänet vielä 50-vuotiaana. Äidin menetin 9-vuotiaana, ja olin surusta vereslihalla ensimmäiset kolme vuotta, kaivannut olen senkin jälkeen.

Minunkin sijoitusvanhemmat ilmeisesti luuli että olen liian nuori suremaan... opin vain peittämään kaikki tunteeni, siinä kaikki.

Hahaa, ihan oikein sille!

Ei oo helppoa sillä lapsella.. Äiti kuoli ja isä hylkäsi sen takia että sä et itse sopeutunut.Oot säälittävä ja inhottava ihminen! Se lapsi todellakin kaipaa rakkautta ja aikuisia jotka välittää siitä ja antaa turvallisen ympäristön.

Tuntuu älyttömän pahalta koko juttu ja en pysty ksittämään miten kukaan "isä" voi oikeesti tollasella hetkellä vielä hylätä ??

Käy juttelemassa lääkärille. Oma vointisi ei ole hyvä, sen aistii teksti mitä kirjoitat. Lapsi reagoi pahaan oloosi. Yökastelu (josta vasta yli 5v.n kohdalla puhutaan) onko yleistä, myös stressi altistaa siihen. Laita yöksi vaippa varalle, niin säästyy pyykiltä. Opetelkaa yö kuivaksi sitten kun olet saanut itsesi kuntoon.