Kauanko "tarvitsee" odottaa kuolleen läheisen lapsen asettumista kotiin ennen kuin saa luovuttaa?
Onko ok, että vielä yli puolen vuoden jälkeen 4v yrittää satuttaa 2- v ja vauvaa , vaatii joka yö aikuisen viereen nukkumaan ja kusee sänkyyn monesti viikossa? Päiväkodissa on "ihan normaali" mutta kotona kamala. Mitä jos toinen "vanhemmista" haluaa luovuttaa mutta toinen ei (se biologinen)? Omalta sos.tt:ltä emme ole saaneet selviä vastauksia. Suoraan sanoen tekisi mun mieli tehdä perheestämme lasu-ilmoitus, jossa kerron että kaikki mene päin helvettiä tuon 4-v takia jota pitäis vaan loputtomiin "ymmärtää" vaikka rajoista huolimatta on suoraan sanottuna järkyttävä perseilijä, jota en halua omien lasteni kiusaksi tai "malliksi".
Kommentit (69)
Lähe menee senkin ääliö äläkä pilaa lapsen elämää.
Ei tuohon aika auta. Lapsi oireilee sinua.
Siis täh
Kuka on kuollu ja mikä lapsi?
Aha.Olipa nätisti sanottu.Kusee sänkyynkin vielä.Eikun huostaan vaan sitten.Todella oksettavaa tekstiä.
Jos olisin se biologinen, ottaisin lapseni ja lähtisin menemään.
Eiköhän lapselle ole parasta siirtyä kotiin jossa häntä rakastetaan.
Täällä olisi tilaa ja rakkautta yhdelle nelivuotiaalle.
Voisit olla siskonmiehen nyxä. Siskon kuollessa tyttönsä oli 3v ja äitipuoli oli kuin sinä eli lapsi oli kamala, lapsi oli hankala,lapsi pilasi parisuhteen - mutta lapsesta ei voinut luopua, koska tämä omisti äitinsä jälkeen melkoisen omaisuuden ja huostaanotto olisi tarkoittanut lapselle edunvalvojaa.
Kauanko siitä kuolemasta on? Nelivuotias tuskin muistaa koko kuollutta, jos siitä on muutamaa kuukautta pitenpi aika, eli oireilu johtuu perheenne nykyisestä kieroutuneesta dynamiikasta.
Voi pientä. Tuli paha mieli. Lapsi menettänyt vanhemman ja laitettu paikkaan jossa ei ymmärretä sen enempää lasta kuin hänen suruaan.
Luovuta niin hän pääsee paikkaan jossa häntä rakastetaan.
Eh. Olipa kamala teksti. toivottavasti joku oksuprovo. Varmaan se lapsi oirehtii laskemalla alleen öisin ja hakemalla huomiota kiusaamalla pienempäänsä. Ja ilmeisesti se pienempi on sinun biologisesti, koska se ei ilmeisesti aiheuta mitään ongelmia ikinä koskaan.
Pyydä neuvolan kautta lastenpsykologin apua siihen, miten lasta voisi tukea enemmän ja erityisesti itsellesi välineitä, joilla voit purkaa tuon kiukkusi ja turhautumisesi muualle kuin lapseen. Lapsi vaistoaa, kun et häntä oikeasti halua perheenjäseneksi. Veikkaisin, että jos lapsi kokee, että on ongelmineen päivineen rakastettu ja hyväksytty, niin vuoden sisään alkaa helpottaa.
Lähde sinä!! Kuulostat kamalalta ihmiseltä!
Lapsi kuulostaa traumatisoituneelta ja ahdistuneelta, joten hakekaa hänelle ehdottomasti ulkopuolista apua. Lasu ei minusta ole huono idea, voisitte hyötyä perhetyöstä tai lapsen terapiasta. Mutta älkää nyt helvetissä hylätkö lasta sen takia, että hän oireilee, lapselle se olisi taas uusi murskaava trauma!
Onko tämä se sama lapsi, jonka äiti tappoi itsensä?
Tällaista se uusperheonni voi olla. Kannattaisi itse kunkin vakavasti miettiä, lähteekö tuollaiseen kuvioon ollenkaan.
Hirvittää ajatella millainen aikuinen kasvaa lapsesta noissa oloissa.
Hakekaa perhekeskuksesta lapselle apua ja tuon ikäinen reagoi paljon sinun oman käytöksen takia.
Kamala tilanne pienelle lapselle. Lastensuojeluun yhteyttä, mahdollisimman pian.
Saako se rakkautta, hellyyttä jne vai vain rajoja?