Minkä ikäiset teillä vielä nuutittaa?
Kommentit (65)
Kiva kuulla erilaisista perinteistä. Itse en olisi ennen tätä ketjua tiennyt, mitä verbi "nuutittaa" tarkoittaa. Nuutinpäivän tosin tiesin entuudestaan.
Nuuttaus
Vahvasta kartongista tehty rasia on nuutattu taitoskohdista, jottei se murtuisi taitoksen ulkosyrjältä. Osa kartongin kerroksista taittuu sisäänpäin nuuttauksen seurauksena.
Nuuttaus on painotekniikan jälkikäsittelyprosesseissa käytettävä menetelmä, jolla käsiteltävänä olevaan materiaaliin (yleensä kartonkiin tai pahviin) tehdään kokoon puristamalla uramainen taitekohta. Uraa myöten painotuote on helpommin taivutettavissa haluttuun suuntaan kuin vastaava tasapaksuinen tuote.[1]
Myös menetelmällä aikaan saatavaa uraa nimitetään nuuttaukseksi. Menetelmää käytetään muun muassa kirjoja, kansioitaja laatikoita valmistettaessa.
Ylivetokansia käyttäessä, esim. koulu- ja pokkarikirjoissa, käytetään kaksinkertaista nuuttia, jolloin toinen nuutti toimii saranana ja kirja on helpompi avata.
Nuuttaus tehdään kirjapainossa kohopaino- tai stanssauskoneella tai käsikäyttöisillä puristimilla. Paras nuuttaustulos saadaan kartongin kuidun suuntaan.[2]
Kirjoittakaapa Googlen kuvahakuun NUUTTIPUKKI!
Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä.
Noormarkku 1938
Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalle nukutin.
Nuutti nukku nuhjuhinsa,
vaipu vaateriesyhinsä.
Tuopa tuolta hiivanpieliist
tammisesta huonehesta,
koivusen tapin takaa,
jos tuolla jotakin makaa.
Sitten mä mahtan toki tuhma olla,
jos mä toistai teille tulen.
Heinolan pitäjä 1914
Kiitos tästä ketjusta! Mun sivistyksessä oli aukko tämän perinteen kohdalla. En ollut ennen tätä kuullutkaan moisesta nuutittamisesta!
Kun näin tän ketjun otsikon, niin avasin, koska ajattelin, että tämä on syytikka- ja pyypyy-tasoa oleva viihdyttävä ketju. Olikin maailmaa avartava tietoisku! 😊
"Perinteisen ajanlaskun mukaan joulukausi, joka alkoi Tuomaan päivästä 21.12., päättyi loppiaisen jälkeisenä Nuutin päivänä 7.1. ("vanha nuutti"), josta alkoivat "härkäviikot" tai "selkäviikot" eli laskiaiseen kestävä juhlaton, työntäyteinen aika. Päivän taustalla on tanskalainen pyhimys Knut Lavard. Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, jonka koki marttyyrikuoleman 7.1.1131 ja julistettiin pyhäksi vuonna 1169. Nuutin päivä siirtyi pohjoismaisissa almanakoissa tammikuun 13:een ("uusi nuutti") vuonna 1708. Tästä huolimatta loppiaisen jälkeinen päivä pysyi kansan mielissä päivänä, jolloin viimeistä kertaa pitkään aikaan sai kunnolla juhlia.
Joulun jälkipyhinä ja erityisesti Nuutin päivänä, oli tapana lähteä joukolla kiertelemään oman ja naapurikylien taloja. Kiertuetta varten lapset, nuoret ja entisaikaan varsinkin aikuiset miehet pukeutuivat vanhoihin vaatteisiin, nurinkäännettyihin turkkeihin tai loppuun kuluneisiin nuttuihin. Miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi, kasvoille pantiin naamiot, laulettiin pilkkalauluja ja virittäydyttiin muutenkin juhlatunnelmaan. Olennainen osa pukeutumista oli naamari ja jonkinlaiset sarvet, joten heitä kutsuttiin nimellä nuuttipukki.
Myöhempinä aikoina tutuksi tullut joulupukki muistutti ulkoasultaan hyvin paljon nuuttipukkia aina 1940-luvulle asti. Naamari oli tehty tuohesta, paperista, pukin tai lampaan nahasta ja siinä oli reiät silmille, nenälle ja suulle. Jalat ympäröitiin joskus vohlan tai lampaan nahoilla, toisena jalkana voitiin käyttää hevosen kaviota. Pääpukkia kutsuttiin paroniksi. Hänellä oli naamari, oljista tehty takki, lakki ja pamppu sekä vyössä paljon tiukuja ja pitkä puumiekka. Talosta taloon kiertelevän joukkion oli tarkoitus pysytellä tuntemattomina koko vierailun ajan. Isäntäväen huvina oli taas yrittää tunnistaa vieraat.
Iloiset seurueet kiertelivät taloissa kumoamassa loppuja joulujuomia ja vaatimassa muutakin kestitystä. Olut ja sahti olivat tässä vaiheessa joulukautta sen verran lopuillaan, että tynnyreistä saatiin saaliiksi melko sakeaa juomaa. Tämän vuoksi päivää kutsuttiin myös hiivanuutiksi tai sakkanuutiksi. Jos juomatarjoilussa pihisteltiin, pukki vei tynnyristä tapin tai teki muita kepposia.
Nuutin päivän naamiokiertueet edustavat vanhaa pohjoismaista juhlaperinnettä. Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.
Talon oma väki ei tietenkään voinut karkottamista suorittaa, koska he olivat hengille liian tuttuja. Myös Norjassa ajetaan joulu ulos esim. koivun varvulla; tästä perinteestä kertoo mm. se, että vanhoissa riimusauvoissa on Nuutin päivän kohdalla kumollaan olevan juomasarven ohella risun kuva. Vainajien henkien karkottaminen juhlien päätteeksi on kuulunut jo antiikin kreikkalaisten juhlaperinteisiin.
Nuutin päivän kiertueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen ja länsirannikolle, mutta tapaninpäivän ja loppiaisen välinen vuodenvaihteeseen liittyvä karnevaalikäyttäytyminen, kiertueet ja seremoniallinen kyläily on ollut yleistä muuallakin Suomessa. Itäisessä Suomessa kuljettiin talosta taloon erityisesti kekrinä. Nykyään perinnettä jatkavat naamiaisasuihin pukeutuneet lapset, jotka kiertävät taloja laulamassa lauluja makeisia tai rahaa vastaan."
Lähde: http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden-esin…
Oon koht viiskymppine ja asunu aina Turus, mut en oo ikinä kuullu tommosest.
Tässä vielä lisää lukemista aiheesta:
Oli hauska lukee tästä nuutittamisesta. Vieras perinne mullekin. Mäkin luulin ensin otsikon perusteella, että tää on joku pikkulapsien wc-käyttäytymiseen yms. liittyvä ketju. : )
Missäpäin poria liikkui paljon nuutipukkeja? Meillä ei käynyt yhtään toejoella.
Hyi helevete, mää ainakin olen sanonut lapsille että muiden nähden ei ole soveliasta nuutittaa että nää nuutittamiset hoidetaan ihan omassa rauhassa esim omassa vuoteessa tai suihkussa.
Olen Eurajoelta kotoisin, ja lapsena lähestulkoon kaikki alakouluikäiset kävivät nuutittamassa. Myös Raumalla nuutittaminen oli tapana.
Asun edelleen Satakunnassa, ja viime vuosina nuuttipukkien määrä on dramaattisesti vähentynyt. Eilen kävi vain yksi ryhmä. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin poria liikkui paljon nuutipukkeja? Meillä ei käynyt yhtään toejoella.
Minäkin haluan tietää. Täällä Meri-Porin perukoilla oli myös hiljaista mikä on harmi.
Vierailija kirjoitti:
Kierretään joksikin pukeuteneena ( keiju, noita, prinsessa, dart wader tms) ovelta ovelle ja kysytään saako laulaa. Ja kun saa luvan, vedetään joku biisi (tuiki tuiki tähtönen, rati riti rallaa tms) ja palkaksi saa karkkia. Meiltä saa paperipäällysteisiä joulusuklaita, moni antaa lakupötköjä ja tikkareita joita tänään myyty jättilaatikoissa tarjouksessa.
Nykylapset panostaa pukeutumiseen ja esityksiin. Omassa lapsuudessani laitettiin vain mummon huivi ja vähän poskipunaa ja laulettiin ukko nooa. Palkaksi sai appelsiinin, piparin ja joskus karkkia.
Ap.
Aika turhalta perinteeltä vaikuttaa. Ärsyttävä sana nuuttaaminen.
Onkos teillä vielä käynyt kukaan tänään nuutittamassa (millä paikkakunnalla)?
Vierailija kirjoitti:
Nuutinpäivänä lapset pukeutuvat vaikka turtlesiksi tai miksi ikinä haluavatkaan ja lähtevät kiertelemään ovelta ovelle kysyen saako laulaa. Jos saa, lurauttavat laulun ja saavat pienen palkan. Tällä suunnalla ei ole virpominen tapana vaan nuuttaaminen.
Meillä lapset eivät halunneet lähteä kierrokselle mikä on harmi. On kuolemassa oleva perinne. Vielä omassa lapsuudessani lähes tulkoon kaikki lapset lähtivät nuuttauskierokselle.
terv. yksi porilainen
Vanha sanontahan sanoo että hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti joulun viepi. Eli nuuttipukit hakevat joulun pois laulamalla ja palkalla. Yleistä länsirannikolla, ei vain Porissa.
no tuo mun vaimo on 43v ja edelleen se pööpittää jo kööpittää, eli tuskin vielä lähivuosiin lopettaa
Muistan, että joskus 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa ruotsin opettaja kertoi nuutipukkiperinteen olemassaolosta Länsi-Suomessa. Itse olen valtaosan elämästäni viettänyt Keski-Suomessa, missä ei tietääkseni ole tällaista perinnettä ollut.