Minkä ikäiset teillä vielä nuutittaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuutinpäivänä lapset pukeutuvat vaikka turtlesiksi tai miksi ikinä haluavatkaan ja lähtevät kiertelemään ovelta ovelle kysyen saako laulaa. Jos saa, lurauttavat laulun ja saavat pienen palkan. Tällä suunnalla ei ole virpominen tapana vaan nuuttaaminen.
Meillä lapset eivät halunneet lähteä kierrokselle mikä on harmi. On kuolemassa oleva perinne. Vielä omassa lapsuudessani lähes tulkoon kaikki lapset lähtivät nuuttauskierokselle.
terv. yksi porilainen
Ei kyllä ole kuolemassa meilläpäin, n 30 käynyt ovella tänään. Eikä ihan naapureissa edes asu lapsia.
Ap.
Tällä suunnalla ei kauheasti ole lapsia mutta muualla Porissa asuvat ovat sanoneet, ettei pahemmin ole näkynyt lapsia liikenteessä aikasempinakaan vuosina. Kyllä tänä(kin) vuonna varasin karkkia palkaksi mutta joudun taas syömään ne itse.
Nuuttipukkihan vie talosta joulun pois. Ilmeisesti nämä nuutittajat vie taloista karkitkin:)
Juu, onhan tuo perinne Satakunnassa edelleen, jossain määrin tätä esiintyi myös Turun seudulla. Mies on ollut nuuttipukkina 80-luvulla Vakka-Suomen alueella.
Eikö tosiaan ole muualla tapana kuin Porissa? Olen Porista kotoisin ja kyllä silloin käytiin ehkä noin nelosluokkalaisiksi asti nuutittamassa. Muutin Helsinkiin parikymppisenä ja kuulin silloin ensimmäistä kertaa, että pääsiäisenä käydään virpomassa. Porissa ei kukaan virponut ainakaan silloin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan ole muualla tapana kuin Porissa? Olen Porista kotoisin ja kyllä silloin käytiin ehkä noin nelosluokkalaisiksi asti nuutittamassa. Muutin Helsinkiin parikymppisenä ja kuulin silloin ensimmäistä kertaa, että pääsiäisenä käydään virpomassa. Porissa ei kukaan virponut ainakaan silloin.
Ihan samat muistot, nuutipukkeina kierreltiin viidesluokkalaisiksi asti, 80-luvun lopulla. Kun muutin opiskelemaan, yllätti virpomisperinne, Porissa siitä ei lapsena tiennyt mitään. Kuten ei pääsiäiskokoistakaan. Näin sitä pienenkin maan sisällä on isoja perinne-eroja😊
Nyt kun asun jälleen Satakunnassa, pienet nuutipukit tosiaan on vähentyneet vuosi vuodelta, ja tänään kävi eka kerran niin ettei ketään ole käynyt. Mutta toisaalta, ei aluekaan ole nuorten lapsiperheiden asuttamaa.
Meillä ei ole kukaan nuutittanut koskaan eikä edes kuullut koko asiasta. Siis näköjään joli porilainen perinne. Tai porvoolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan ole muualla tapana kuin Porissa? Olen Porista kotoisin ja kyllä silloin käytiin ehkä noin nelosluokkalaisiksi asti nuutittamassa. Muutin Helsinkiin parikymppisenä ja kuulin silloin ensimmäistä kertaa, että pääsiäisenä käydään virpomassa. Porissa ei kukaan virponut ainakaan silloin.
Ihan samat muistot, nuutipukkeina kierreltiin viidesluokkalaisiksi asti, 80-luvun lopulla. Kun muutin opiskelemaan, yllätti virpomisperinne, Porissa siitä ei lapsena tiennyt mitään. Kuten ei pääsiäiskokoistakaan. Näin sitä pienenkin maan sisällä on isoja perinne-eroja😊
Nyt kun asun jälleen Satakunnassa, pienet nuutipukit tosiaan on vähentyneet vuosi vuodelta, ja tänään kävi eka kerran niin ettei ketään ole käynyt. Mutta toisaalta, ei aluekaan ole nuorten lapsiperheiden asuttamaa.
Mä kävin nuuttaamassa kasiluokkalaiseksi asti. Tosin siitä syystä että olin nuorempien sisarusten vahtina ja he ehdottomasti halusivat myös minun pukeutuvan. Sinä vuonna lainasin siskoni penkkaripukua. Oli sellainen lehmäpuku, jonka utareet toimivat pussina (kätevä laittaa karkit siihen). Oli siinä monilla naurussa pidättelemistä :D
Mutta juu, itselläni on sama havainto, että nuuttaaminen on roimasti vähentynyt. Tiedä sitten johtuuko siitä, että lapsia on vähemmän vai eikö vanhemmat uskalla päästää lapsia kiertelemään ovelta ovelle (ties minkälaisia sekopäitä tulee vastaan, häiritseekö nuuttaaminen jotakuta jne.).
Tänään juuri luin perinteestä fb.n ryhmässä,ja keskustelussa joku mainitsi, että perinne elää yhä Vakka-Suomessa.
"Nuutinpäivän perinne on säilynyt Lounais-Suomessa. Perjantain aikana nuuttipukit kiertävät talosta taloon esiintymässä palkkiota vastaan. Nuuttipukkeja voi näkyä etenkin Vakka-Suomessa, Ahvenanmaalla, Satakunnassa ja Hämeessä. Nuutinpäivänä lasketaan jouluaika päättyväksi."
Nykyään taitaa tätä nuutittamista tai nuuttaamista lähinnä lapset harrastaa, mutta ennen vanhaan asialla olivat aikuiset ja karkkien sijaan "palkaksi" saatiin olutta.
"Nuutinpäivä (13.1.) päätti lopullisesti joulun juhlakauden. Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu vierailevia vainajia ja haltijoita. Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt.
Kansanperinteessä Nuutti on tarkoittanut loppiaisen jälkeistä päivää, tammikuun seitsemättä. Päivä siirrettiin kalenterissa nykyiselle paikalleen tammikuun 13. päiväksi vasta 1700-luvun alussa. Monet joulun loppumiseen liittyvät Nuutin tavat ja sananparret kuuluvat oikeastaan loppiaisen jälkeiseen päivään.
Nuuttipukkiperinne on jatkunut Suomessa elävänä viime sotiin asti. Hiiva- eli nuuttipukkien kulkueen ytimen muodostivat kummallisesti pukeutuneet miehet tai naiset. Pukeilla oli päässään pukin tai lampaan nahka, kasvot oli peitetty nahalla tai tuohisella naamarilla taikka noettu mustaksi. Leuassa roikkui pitkä parta. Takkina pukilla saattoi olla nurinpäin käännetty nahka tai olkipalmikoista valmistettu takki. Joillakin oli kädessään seiväs, jonka päässä oli märkä vihta ihmisten huitomista varten.
Nuuttipukit kulkivat talostaan taloon, lauloivat tervehdyssanat ja kyselivät: »Onko hiivoja jälellä?» Talonväen kuului kestitä pukkeja sahdilla ja ruoalla. Jos sahti oli lopussa, pukit veivät oluttynnyreistä tapit ja lauloivat pilkkalauluja. Pohjois-Suomessa huonoihin taloihin kannettiin myös kantoja sisälle. Jos kestitystä kuitenkin saatiin, pukit kiittivät ja lauloivat. Talonväki vastasi pukeille omalla laulullaan.
Talosta toiseen kulkevaan joukkioon liittyi mukaan ihmisiä matkan varrelta. Kulkue merkitsi kunkin talon oveen tai peräseinään tiedon siitä, että talo oli maksanut “veronsa”. Jos kestitys oli ollut runsasta, piirrettiin seinään niin monta haarikan kuvaa kuin talossa oli tarjottu. Piirros sai olla koko talven paikallaan todistamassa talon vaurautta ja vieraanvaraisuutta.
Pukkien keräämät ruuat ja juomat saatettiin koota yhteen taloon, joka oli valittu järjestämään joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Kylän väki saapui sinne iltasella yhdessä syömään, juomaan ja näin hyvästelemään joulun ajan. Pidoissa soitettiin, tanssittiin ja meluttiin. Juhlan päätteeksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta."
Lähde: http://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/nuutinpaiva/
Mies lähti juuri nuutittamaan naapurin yh-äitiä.
Mielenkiintoista kansanperinnettä
Nuuttipukeista ei puhuta kuin kansanperinteessä, puhekielessä ne on nuutipukkeja.
Olen porilainen ja itse nuutitin 90-luvulla noin 10-vuotiaaksi asti. Olen ymmärtänyt että perinne on hiipunut. Asutaan omakotitaloalueella jossa asuu lapsiperheitä, viime vuonna kävi vain tutut naapurin lapset ja tänään ei ketään. :( Kun asuin Tampereella joitakin vuosia sitten, siellä kukaan ei ymmärtänyt mistä on kyse kun puhuin asiasta.
Onko muita sanoja kuin nuutittaa ja nuutata?
Millä paikkakunnilla olette nuutittaneet? Pori on ainakin mainittu useamman kerran. Onko muita paikkoja?
Ei kyllä ole kuolemassa meilläpäin, n 30 käynyt ovella tänään. Eikä ihan naapureissa edes asu lapsia.
Ap.