Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maailman omituisin juttu: Kaiken median mukaan mun pitäisi olla epätoivoinen rupsahtava mummo, mutta käsittämätöntä kyllä nautin elämästä ihan valtavasti 40 v.!
13.01.2018 |
Parikymppiset oli tosi hauskoja, mutta meni stressatessa opintoja ja elämässä menestymistä ja deittailua ja kumppanin löytämisestä.
Kolmekymppiset olivat vain aivan uuvuttavaa työtä ja elämän perustuksien kuntoon saamista.
Nyt huomaan, että asiat ovat aivan uskomattoman hyvin, kaikki tuo valtava työ loi megahyvän perustan jolle rakentaa tosi vapaasti elämää oikeastaan ihan miten vain haluaa ja on vain yksinkertaisesti valtavan hauskaa! Tuttavat ovat hyvissä asemissa elämässä ja ihan jo matkailua voi toteuttaa vierailemalla ihanissa paikoissa ympäri maailmaa kavereiden luona. Rahasta ei ole enää huolta ja työelämässä voi valita oikeastaan juuri tehdä sitä mikä on kiinnostavaa ja palkitsevaa.
Eli joo, on omituinen tunne kun pitäisi stereotyyppien mukaan olla onneton, epätoivoinen rupsahtava nuoruuttaa haikaileva surkimus jota kaikki nuoremmat säälii, mutta elämä onkin aivan valtavan hauskaa! Sitten vain tosiaan tulee mieleen se ikänumero ja miettii, että voiko minusta oikeasti oikeasti elämä tuntua näin upealta ...
Kenelläkään muulla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (17)
En kyl tunnista tuollaista stereotypiaa ollenkaan. Outoja medioita seurailet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka sairastuisit tai joutuisit onnettomuuteen ja menettäisit työt, niin sitten se ikä tuntuisi ihan eri tavalla. Eli onnesi johtuu työstä ja rahasta, jos työ menee, menee onnikin.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka sairastuisit tai joutuisit onnettomuuteen ja menettäisit työt, niin sitten se ikä tuntuisi ihan eri tavalla. Eli onnesi johtuu työstä ja rahasta, jos työ menee, menee onnikin.
No jos terveys pettää niin se on tragedia minkä ikäisenä tahansa, eli ei kyllä tähän liity.
Vierailija kirjoitti:
En kyl tunnista tuollaista stereotypiaa ollenkaan. Outoja medioita seurailet.[/quote
No mutta eikö kaikkialla ihannoida nuoruutta, eli juuri sitä alle-30 ikäkautta? Sitä vanhemmat ovat sitten säälittäviä tanttoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka sairastuisit tai joutuisit onnettomuuteen ja menettäisit työt, niin sitten se ikä tuntuisi ihan eri tavalla. Eli onnesi johtuu työstä ja rahasta, jos työ menee, menee onnikin.
No jos terveys pettää niin se on tragedia minkä ikäisenä tahansa, eli ei kyllä tähän liity.
Kyllä liittyy, koska jos sairastaa ja toipuu ikävuodet 15-25, ei ole myöhäistä rakentaa uraa. Jos tähän menee ikävuodet 40-50, voi ollakin vaikeampi päästä taas kiinni työelämään ja jaksaminenkin on vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka sairastuisit tai joutuisit onnettomuuteen ja menettäisit työt, niin sitten se ikä tuntuisi ihan eri tavalla. Eli onnesi johtuu työstä ja rahasta, jos työ menee, menee onnikin.
Miten tää liittyy ikään? Siis jos työ menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka sairastuisit tai joutuisit onnettomuuteen ja menettäisit työt, niin sitten se ikä tuntuisi ihan eri tavalla. Eli onnesi johtuu työstä ja rahasta, jos työ menee, menee onnikin.
No jos terveys pettää niin se on tragedia minkä ikäisenä tahansa, eli ei kyllä tähän liity.
Kyllä liittyy, koska jos sairastaa ja toipuu ikävuodet 15-25, ei ole myöhäistä rakentaa uraa. Jos tähän menee ikävuodet 40-50, voi ollakin vaikeampi päästä taas kiinni työelämään ja jaksaminenkin on vaikeampaa.
No onpa erikoinen ajattelutapa. Itse asiassa omissa piireissäni uran kannalta vahingollisinta olisi ollut menettää nuo ikävuodet 15-25, koska ne muodostivat perustan sitten kaikelle jatkolle. Mutta tämähän riippuu alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No että jos on 40 v onnellinen koska on rahaa, kun on hyvä työ, kuten ap kertoi, niin toki työn ja sitä myöten rahan menetys tekee onnettomaksi. Parikymppisenä on helpompi lisäksi olla rahaton kun kaikki muutkin on, nelikymppisenä on jo yleensä rahaa- sitten vain sairastuminen, onnettomuudet ja sitä myöten työkyvyn menetys voi viedä ne. Joka päivä on uusi mahdollisuus jäädä auton alle.
Medioissa (myös tällä palstalla) hehkutetaan miten parikymppisenä elämä on täydellistä. Opiskelua, juhlimista ja kavereita. Kolmikymppisenä elämä huononee töiden ja lasten vuoksi. Kaipaillaan niitä villejä vuosia.
Minuun ei sovi tuo kuvailu. Kavereita ja juhlia ei ollut enkä niitä halunnutkaan. Lukio oli pakkopullaa. Ammattikoulu myös, mutta ammatin vuoksi oli käytävä. Mutta töissä sitä vasta onkin mukavaa. Saa tehdä töitä eikä tarvitse istua oppitunneilla tai kirjoittaa esseitä.
Jos lapsia hankin, ei minua haittaa vapaa-ajan menetys. Muutenkin istun vaan kotona viikonloppuisin. Ei haittaisi yhtään jos saisi enemmänkin olla kotona ja tehdä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama, kohta 40v ja tähän mennessä paras aikakausi elämässäni.
Olisipa tiennyt aikoinaan miten paljon paremmin kaikki voi olla.
Itse kyllä luulen, että vanhuksenakin voi olla mukavaa, jos säilyy terveenä.
Vuodet 0-27 oli ainakin yhtä jatkuvaa painajaista eri syistä, en kaipaa niistä mitään.
Tuo johtuu vain alkavan dementian luomasta harhaisesta minäkuvasta. Luulet vain nauttivasi elämästäsi, rupsahtanut mummoparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo johtuu vain alkavan dementian luomasta harhaisesta minäkuvasta. Luulet vain nauttivasi elämästäsi, rupsahtanut mummoparka.
Heh heh, sittenhän parinkymmenen vuoden kuluttua on jatkuvaa villiä juhlaa jos se ikä tuo dementian ja dementia vaikuttaa noin!!!!
Vierailija kirjoitti:
No että jos on 40 v onnellinen koska on rahaa, kun on hyvä työ, kuten ap kertoi, niin toki työn ja sitä myöten rahan menetys tekee onnettomaksi. Parikymppisenä on helpompi lisäksi olla rahaton kun kaikki muutkin on, nelikymppisenä on jo yleensä rahaa- sitten vain sairastuminen, onnettomuudet ja sitä myöten työkyvyn menetys voi viedä ne. Joka päivä on uusi mahdollisuus jäädä auton alle.
Onpas tosi myönteinen elämännäkemys sulla! ;-)
Ja ei, itse en kyllä ollut rahaton parikymppisenä. Enkä olisi nytkään koska varallisuus ei riipu työtuloista.
Ja se on kyllä sun tulkintaa tuo, että onni tulisi töistä ja rahasta. Ennemminkin siitä, että niiden suhteen paineet on helpottaneet ja vapaus muuhun elämään lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No että jos on 40 v onnellinen koska on rahaa, kun on hyvä työ, kuten ap kertoi, niin toki työn ja sitä myöten rahan menetys tekee onnettomaksi. Parikymppisenä on helpompi lisäksi olla rahaton kun kaikki muutkin on, nelikymppisenä on jo yleensä rahaa- sitten vain sairastuminen, onnettomuudet ja sitä myöten työkyvyn menetys voi viedä ne. Joka päivä on uusi mahdollisuus jäädä auton alle.
Onpas tosi myönteinen elämännäkemys sulla! ;-)
Ja ei, itse en kyllä ollut rahaton parikymppisenä. Enkä olisi nytkään koska varallisuus ei riipu työtuloista.
Ja se on kyllä sun tulkintaa tuo, että onni tulisi töistä ja rahasta. Ennemminkin siitä, että niiden suhteen paineet on helpottaneet ja vapaus muuhun elämään lisääntynyt.
Eli jos menetät rahat, menee onnikin.
Hienoa, jos ap:lla on asiat hyvin, mutta ihmetyttää, että nelikymppinen naiivisti, silmät kirkkaina ihmettelee omaa hyväosaisuuttaan.
Olen 3-kymppinen pitkäaikaissairas kolmatta vuotta ja onnettomaksi minut tekee huono elämänlaatu ja elintaso juuri sairauden takia. Ajattelen näin olevan minkä ikäisenä tahansa, mutta vanhempana sairastuminen on vähemmän haittaavaa kuin nuorena monesta syystä:
-vanhempana kaikki muutkin ovat jo vähän raihnaisia, ihmiset ovat ymmärtäväisempiä etkä jää niin paljon ulkopuolelle kaikista aktiviteeteista, kun vanhempien ihmisten aktiviteetit ovat muutenkin vähemmän fyysisesti rasittavia
- olet ehkä ehtinyt saada jo ammatin ja varallisuutta, talon, auton ostettua jne. asiat kunnossa jotka helpottavat sairastuneen elämää
- lapset on jo tehty jos on, hedelmällisyyden menetys ei haittaa jos se aika on jo muutenkin mennyt
- ulkonäkö on jo alkanut rapistua, sairaus ei pilaa sitä kokonaan kun kukoistus on alkanut jo hiipua
Että kyllä se nuorena sairastuminen on paljon, paljon pahempi tragedia kuin vanhana. Jos olisin sairastunut 20-vuotiaana enkä 27, menetys olisi vielä pahempi.
Alue: Aihe vapaa
?