KIITOS Sinulle tuntematon (unohdin kiittää, teen sen nyt tässä)

Tänään tapahtunutta. 

Myöhästyin bussista ja tosi kiireessä ryntäsin vain seuraavaan ilman tietoa reitistä. Kysyin kuskilta meneekö tämä Cumulus-hotellille tullinpuomille. 

Kuljettaja ei tajunnut, ulkomaalaistaustainen kuin oli. Mutta ystävälinen rouva bussin takaa tuli välittömästi kertomaan, että menee ihan viereen. 

Hyvin nopeata reagointia ja sellaista epäsuomalaista spontaaniutta heti tarttua tilanteeseen. 

Eli kiitos ja sanoin sen tietysti bussissakin. Arjen huomaavaisuutta parhaimmillaan. Pikkuasia, mutta tilanteessa tosi tärkeää. 

Kiitos kaikille kohteliaille ovenavaajille!

Aikaa tästä on kymmenisen vuotta. Olin isäni kanssa uimassa paikkakunnan suht suositulla uimarannalla, jonka sivussa on kivikkoa.

12-vuotiaana pyöräilin kapeaa reunaa, kunnes tuuli, että tasapaino tekivät tepposet. Kaaduin fillarin kanssa kivikkoon, meni alle 30 sekuntia, kun eräs mies juoksi paikalle ja nosti sekä minut että fillarini kivikosta.

En ehkä shokin takia ymmärtänyt kiittää, kiitos siis sinulle!

Kiitos niille kahdelle koirakasvattajalle jotka siinä Maarit Tastulan dokkarissa kävi pelastaas niitä koiria .

Otti oikein sydämestä se jakso.

Olin tulossa kaupasta, laitoin ostokset autoon ja olin käynnistämässä autoa, kun huomasin edessä vanhan mummon, joka hitaasti käveli kahden ostoskassin kanssa. Mummon toinen ostoskassi meni rikki ja suurin osa tavaroista putosi maahan. Kuulin kun voivotteli ja alkoi keräämään tavaroita maasta.

Nousin autosta ja menin auttamaan, mummero oli tosi kiitollinen. Autossani oli lapsen koulureppu, jonka kävin hakemassa ja laitoin ostokset siihen. Kysyin, kuinka kaukana hän asuu ja vastasi että tuossa ihan lähellä kerrostalossa. Sanoin että voin kantaa ostokset hänen kotiinsa saakka.

Voi että kun mummo oli niin kauhean kiitollinen ja toisteli, että ei sinun tarvitse, kyllä hän pärjää, voi että kiitos nyt kuitenkin jne :D No sinne asuntoon asti mentiin, mummo keitti kiitokseksi kahvit ja rahaakin tarjosi, mutta sanoin etten missään nimessä ota rahaa tälläsestä.

Lopulta se tilanne siinä kahvittelun lomassa muuttui sellaiseksi, että annoin mummolle numeroni ja aika säännöllisesti aloin kyläilemään hänen luonaan kahvilla ja juttuseurana. Hän oli lapseton ja hyvin yksinäinen :( Oli tosi iloinen kun sai minusta kaverin. Käytiin yhdessä kaupassakin ja välillä kävin hänen puolestaan.

Tästä on jo vuosia aikaa ja mummokin on kuollut :( Lämmöllä häntä muistan. Meille kehkeytyi vuosien saatossa syvä ystävyyssuhde. 

En olisi ikinä voinut uskoa, että kauppareissulla voi tapahtua tälläistä :D

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kaupasta, laitoin ostokset autoon ja olin käynnistämässä autoa, kun huomasin edessä vanhan mummon, joka hitaasti käveli kahden ostoskassin kanssa. Mummon toinen ostoskassi meni rikki ja suurin osa tavaroista putosi maahan. Kuulin kun voivotteli ja alkoi keräämään tavaroita maasta.

Nousin autosta ja menin auttamaan, mummero oli tosi kiitollinen. Autossani oli lapsen koulureppu, jonka kävin hakemassa ja laitoin ostokset siihen. Kysyin, kuinka kaukana hän asuu ja vastasi että tuossa ihan lähellä kerrostalossa. Sanoin että voin kantaa ostokset hänen kotiinsa saakka.

Voi että kun mummo oli niin kauhean kiitollinen ja toisteli, että ei sinun tarvitse, kyllä hän pärjää, voi että kiitos nyt kuitenkin jne :D No sinne asuntoon asti mentiin, mummo keitti kiitokseksi kahvit ja rahaakin tarjosi, mutta sanoin etten missään nimessä ota rahaa tälläsestä.

Lopulta se tilanne siinä kahvittelun lomassa muuttui sellaiseksi, että annoin mummolle numeroni ja aika säännöllisesti aloin kyläilemään hänen luonaan kahvilla ja juttuseurana. Hän oli lapseton ja hyvin yksinäinen :( Oli tosi iloinen kun sai minusta kaverin. Käytiin yhdessä kaupassakin ja välillä kävin hänen puolestaan.

Tästä on jo vuosia aikaa ja mummokin on kuollut :( Lämmöllä häntä muistan. Meille kehkeytyi vuosien saatossa syvä ystävyyssuhde. 

En olisi ikinä voinut uskoa, että kauppareissulla voi tapahtua tälläistä :D

Aika mahtavaa, sinä "adoptoit" tavallaan itsellesi mummon joka tarvitsi ihmistä elämäänsä!

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kaupasta, laitoin ostokset autoon ja olin käynnistämässä autoa, kun huomasin edessä vanhan mummon, joka hitaasti käveli kahden ostoskassin kanssa. Mummon toinen ostoskassi meni rikki ja suurin osa tavaroista putosi maahan. Kuulin kun voivotteli ja alkoi keräämään tavaroita maasta.

Nousin autosta ja menin auttamaan, mummero oli tosi kiitollinen. Autossani oli lapsen koulureppu, jonka kävin hakemassa ja laitoin ostokset siihen. Kysyin, kuinka kaukana hän asuu ja vastasi että tuossa ihan lähellä kerrostalossa. Sanoin että voin kantaa ostokset hänen kotiinsa saakka.

Voi että kun mummo oli niin kauhean kiitollinen ja toisteli, että ei sinun tarvitse, kyllä hän pärjää, voi että kiitos nyt kuitenkin jne :D No sinne asuntoon asti mentiin, mummo keitti kiitokseksi kahvit ja rahaakin tarjosi, mutta sanoin etten missään nimessä ota rahaa tälläsestä.

Lopulta se tilanne siinä kahvittelun lomassa muuttui sellaiseksi, että annoin mummolle numeroni ja aika säännöllisesti aloin kyläilemään hänen luonaan kahvilla ja juttuseurana. Hän oli lapseton ja hyvin yksinäinen :( Oli tosi iloinen kun sai minusta kaverin. Käytiin yhdessä kaupassakin ja välillä kävin hänen puolestaan.

Tästä on jo vuosia aikaa ja mummokin on kuollut :( Lämmöllä häntä muistan. Meille kehkeytyi vuosien saatossa syvä ystävyyssuhde. 

En olisi ikinä voinut uskoa, että kauppareissulla voi tapahtua tälläistä :D

Tässä oli nyt tarkoitus kiittää muita eikä kehua itseään...

Kiitos ihmisille, jotka tekevät parhaansa auttaakseen vähempiosaisia.

Kiitos hyville terveydenhuollon ammattilaisille, he saavat aivan liian vähän kiitosta työstään.

Kiitos heille, jotka auttavat pulaan joutuneita eläimiä - oli sitten kyseessä karhu taikka hiiri.

Kiitos niille, jotka jaksavat kaupassa ja julkisilla paikoilla hymyillä tuntemattomille ja ehkä jopa jutellakin. Pieni juttutuokio voi pelastaa yksinäisen ihmisen päivän.

Kiitos ihanalle kassanaiselle lähikahvilassa. Hän on aina aurinkoinen ja todella asiakaspalvelun ammattilainen. Tuskin tunnistaa näinkin laajoista tuntomerkeistä itseään, mutta tämä voi mennä muillekin varmoille asiakaspalvelijoille.

Kiitos heille jotka toimivat mielenterveyskuntoutujien parissa, tekin pelastatte elämiä.

Kiitos koiranulkoiluttajille, jotka jäävät rupattelemaan kanssani koirista. Yleensä tapaamani koirakot ovat hyvin, hyvin mukavia.

Kiitos oikeudenmukaisille ihmisille.

Tämä tapahtui ollessani 3. luokalla, eli olin 9-vuotias.

Taitoin koulumatkani silloin kahdella bussilla. Aloin ensimmäisessä bussissa sitomaan auenneita kengännauhojani ja olin laittanut bussikorttini viereiselle penkille.

Bussista jäätyäni tajusin, että korttini jäi siihen bussin penkille. Kouluuni olisi mennyt yli tunti kävellä siitä pysäkiltä. Aloin itkeä - miten pääsisin nyt kouluun kun ei ole lippua. Ei silloin pystynyt maksamaan lippua kännykällä, eikä minulla ollut käteistä rahaa mukana.

Kunnes paikalle sattui vanhempi rouva. Kysyit minulta, mikä on hätänä. Kerroin tilanteen, ja annoit minulle käteistä rahaa bussimatkaa varten, myös kotimatkalle.

Myöhästyin koulusta ehkä 10min, mutta sinun ansiostasi pääsin sentään perille.

Kiitos! <3

Kiitos päiväkirurgisen osaston hoitajille ja lääkäreille erittäin hyvästä hoidosta. Pieni leikkaus mutta  ystävällinen ja hyvä huolenpito ja hoito. Kiitos Kelataksin kuljettajalle joka haki osastolta, talutti autolle ja toi kotiovelle. Loistavaa palvelua!

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa kaupasta, laitoin ostokset autoon ja olin käynnistämässä autoa, kun huomasin edessä vanhan mummon, joka hitaasti käveli kahden ostoskassin kanssa. Mummon toinen ostoskassi meni rikki ja suurin osa tavaroista putosi maahan. Kuulin kun voivotteli ja alkoi keräämään tavaroita maasta.

Nousin autosta ja menin auttamaan, mummero oli tosi kiitollinen. Autossani oli lapsen koulureppu, jonka kävin hakemassa ja laitoin ostokset siihen. Kysyin, kuinka kaukana hän asuu ja vastasi että tuossa ihan lähellä kerrostalossa. Sanoin että voin kantaa ostokset hänen kotiinsa saakka.

Voi että kun mummo oli niin kauhean kiitollinen ja toisteli, että ei sinun tarvitse, kyllä hän pärjää, voi että kiitos nyt kuitenkin jne :D No sinne asuntoon asti mentiin, mummo keitti kiitokseksi kahvit ja rahaakin tarjosi, mutta sanoin etten missään nimessä ota rahaa tälläsestä.

Lopulta se tilanne siinä kahvittelun lomassa muuttui sellaiseksi, että annoin mummolle numeroni ja aika säännöllisesti aloin kyläilemään hänen luonaan kahvilla ja juttuseurana. Hän oli lapseton ja hyvin yksinäinen :( Oli tosi iloinen kun sai minusta kaverin. Käytiin yhdessä kaupassakin ja välillä kävin hänen puolestaan.

Tästä on jo vuosia aikaa ja mummokin on kuollut :( Lämmöllä häntä muistan. Meille kehkeytyi vuosien saatossa syvä ystävyyssuhde. 

En olisi ikinä voinut uskoa, että kauppareissulla voi tapahtua tälläistä :D

Tuli tippa linssiin.

Oli pakko mennä lähikauppaan.

Alkoi raju ukkonen ja sade.

Juttelin erään naisen kanssa ja se lupasi viedä minut kotiin, kuuli että lapset yksin kotona ja minä pelkään ukkosta yli kaiken.

Kaunis kiitos sinulle Tamperelainen nainen ja tästä on jo monta vuotta aikaa.

Kuopus oli laittanut sälekaihtimet kiinni, oli turvallisempi olo.

Kiitos läheiselle ystävälleni,joka pyyteettömästi auttaa apua tarvitsevia.Tässä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä,toiset narsistia hyväksikäyttäjiä ja toiset jotka uhraavat itseänsä toisen puolesta,kumpi sinä olet?

Kun teininä olin juonut räkäkännit ja odotin dösää kampissa, muistikuvat pätkii pahasti. Muistan vain istuneeni ja varmaan olen sammunutkin hetkittäin. Kiitos sinulle joka tulit herättelemään, kysymään onko kaikki okei ja annoit vesipullon ja pahvimukin jotka olit käynyt hakemassa ärrältä. En varmaan tajunnut siinä kunnossa edes kiittää ja häpesin muutenkin sen hetkistä tilaani, mutta ansiostasi pysyin hereillä ja pääsin turvallisesti kotiin.

Kiitos sinulle, joka tulit juttelemaan junassa. Minulla oli elämässä rankka aika menossa ja sillä hetkellä toivoin kaiken loppumista. Nieleskelin kyyneleitä. Huomasit pahan oloni ja tulit kysymään onko kaikki hyvin johon en osannut vastata oikein mitään muutakuin että joo on. Jatkoit, että sinulle ei tarvitse kertoa mikä mieltä painaa, mutta asioilla on tapana järjestyä ja pitää vain jaksaa niiden vaikeiden hetkien yli. Ja aina elämässä on jotain minkä vuoksi hymyillä. Et ehkä itsekään tajunnut kuinka paljon valoa elämään toi se, että uskalsit tulla silloin luokseni. Sain rohkeutta ja voimaa pelkästään siitä, että juttelit kanssani pari minuuttia. Maailmassa on hyvääkin.

kiitos sinulle joka 20 vuotta sitten maksoit puolestani junalipun kun en ollut tajunnut, että siinä junassa ei käynyt minun interrail-lippuni. Muistan sen ikuisesti. Näin olen yrittänyt laittaa aina hyvän kiertämään niin kuin sinäkin teit minulle.

Kiitos sinulle joka otit mielenterveysongelmista kärsivän läheiseni töihin. Sinä annoit ihmisarvoa, toivoa, merkitystä elämälle, uskoa ja iloa meille läheisille. Voi olla, että joskus vielä sinulle tulee vaikeita tilanteita esimiehenä, mutta muista silloin tämä kiitos.  Ne vaikeat tilanteet  eivät varjosta sitä onnistumisen iloa nyt, josta me puhumme luultavasti vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Kiitos! 

Kiitos niille ihmislle jotka ovat lukemattomia kertoja nostaneet pudonneet hansikkaani ja tuoneet ne minulle hajamieliselle -- tai juosseet perääni tuoden kassahihnalle unohtuneen tuotteen.

erään kerrankin olin Lidlissä ja tavaroita tutkiessani olin laittanut raskaan avainnippuni siihen johonkin tasolle ja kuinkas kävikään...

ulkona hätäännys ja sydän pampattaen ryntäsin takaisin kauppaan niin siinäpä Sinä tuntematon heiluttelit avainnippua hymyillen ennen kuin ehdin henkeä vetää, KIITOS.

(pelkkä kotioven avaus meillä maksaa 70-90euroa, saati että olisi muutkin avaimet menneet sen siliän tien ellei olisi hyvä tyyppi sattunut kohdalle)

Kiitos sinä Pispalassa salessa joka tarjouduit ja autoit minua kassalla maksussa..

Synkkä vuosi takana, haudannut äitini, ero ja tekosi muistutti kuinka vielä on olemassa hyviä ihmisiä.

Näin joulun alla antoi voimia.

Hyvää joulua ja kiitos.