Kun työpaikka on niin kamala että sinne meno oikeasti ahdistaa ja itkettää

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa irtisanoutuminen on paras vaihtoehto.

Ei ole vaan paras on yhteydenotto työterveyteen.

Toiseksi paras on yhteydenotto avin työsuohjeluviranomaiseen.

Kolmas on yhteys omaan ammattiliittoon.

Neljäntenä vasta irtinaoutuminen.

Up

No ota loparit. Huoh miten uusavuttomia ihmisiä on olemassa.

Vaihtamalla paranee, kokemusta on itselläkin.

Vierailija kirjoitti:

No ota loparit. Huoh miten uusavuttomia ihmisiä on olemassa.

Vaihtamalla paranee, kokemusta on itselläkin.

Totta helvetissä vaihtamalla paranee, mutta irtosanoutuminen karenssiin ei ole mitään vaihtamista vaan tilanteen vaihtamista vittuimaisesta toiseen vittumaiseen tilanteeseen. Lisäksi uuden työpaikan saaminen työssäolevana on paljon helpompaa kuin työttömänä. 

Välittömästi siis uusi työpaikka hakuun ja uutta paikkaa odotellessasi kovetat itsesi ja haet tarvittaessa sairaslomaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa työelämässä on kyllä niin paljon pielessä. Se aika mikä käytetään työpaikkakiusaamiseen voitais käyttää itse työhön.

Monessako maassa olet työskennellyt?

Vierailija kirjoitti:

Kun työpäivä päättyy, on hetken helpottunut olo. Sitten voi alkaakin jo stressata seuraavaa päivää. Nukkuminenkaan ei onnistu, mikä tietysti pahentaa tilannetta. Aamu onkin jo tullut, mahanpohjassa velloo ikävästi, vaikka ikävät ajatukset pysyvätkin kutakuinkin kurissa. Työpaikalla eväät kaappiin, onkin aika mennä ensimmäiselle stressiripulille. Työpaikan tunnelma kokonaisuudessaan ikävä päivittäin. Välillä saattaa itkettää, mutta parhaani mukaan välttelen pahimpia työkavereita, päivät silloin huomattavasti parempia. Takapuoli ei enää iltapäivällä kestä pyyhkimistä ja maha tuntuu turvonneen palloksi. Mutta onneksi tarvitsee jäädä vielä ylitöihin, koska joku toinen samassa tilanteessa oleva on "sairastunut yllättäen", eikä varahenkilöstöä saa paikalle, koska kaikki tietää työyhteisön olevan läpimätä. Sosiaali- ja terveysalan arkipäivää. Opiskelen toista alaa ja toivon löytäväni työpaikan valmistumisen jälkeen. Motivaatio on ainakin kova. En tosin syytä pelkästään huonoa työpaikkaa, syynä varmaa myös oma sopimattomuus alalle, hyvin ne työpaikan mätämunat siellä tuntuvat pärjäävän keskenään.

Onkohan tässä nyt vähän myös omaa "yliherkkyyttä", menneisyyden traumoja tai muuta mukana. Mene työterveyteen, sinulla on selvästi muitakin ongelma kuin pelkästään paska työpaikka. Kaikella hyvällä, vaikka vittuimaiselta viestini kuulostaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun työpäivä päättyy, on hetken helpottunut olo. Sitten voi alkaakin jo stressata seuraavaa päivää. Nukkuminenkaan ei onnistu, mikä tietysti pahentaa tilannetta. Aamu onkin jo tullut, mahanpohjassa velloo ikävästi, vaikka ikävät ajatukset pysyvätkin kutakuinkin kurissa. Työpaikalla eväät kaappiin, onkin aika mennä ensimmäiselle stressiripulille. Työpaikan tunnelma kokonaisuudessaan ikävä päivittäin. Välillä saattaa itkettää, mutta parhaani mukaan välttelen pahimpia työkavereita, päivät silloin huomattavasti parempia. Takapuoli ei enää iltapäivällä kestä pyyhkimistä ja maha tuntuu turvonneen palloksi. Mutta onneksi tarvitsee jäädä vielä ylitöihin, koska joku toinen samassa tilanteessa oleva on "sairastunut yllättäen", eikä varahenkilöstöä saa paikalle, koska kaikki tietää työyhteisön olevan läpimätä. Sosiaali- ja terveysalan arkipäivää. Opiskelen toista alaa ja toivon löytäväni työpaikan valmistumisen jälkeen. Motivaatio on ainakin kova. En tosin syytä pelkästään huonoa työpaikkaa, syynä varmaa myös oma sopimattomuus alalle, hyvin ne työpaikan mätämunat siellä tuntuvat pärjäävän keskenään.

Enemmän sääntö kuin poikkeus sosiaali-ja terveysalalla. T. Lähtemään joutunut työtön hoitaja.

Up

Irtisanoudu hyvä ihminen. Älä pilaa elämääsi!!!!!!

Pilaat terveytesi. Lähde pois!

Työterveyslääkäriin ja siitä työterveyspsykologille? Jos ei silti mitään apua oo niin irtisanoudu, älä tuhlaa ainoaa elämääsi sellaiseen työhön joka noin paljon ahdistaa!

Osuuspankissa oli tuollaista. Karhinen pahin bully. Eroamalla paranee.

Minäkin lähdin pois ikävästä työstä. Tarpeekis monta vuotta yritin kestää ja mikään ei muuttunut. Onneksi oli vararahastoa, jolla pärjään ensi alkuun.

Ahdistaa edellisenä iltana eniten. Myös aamulla kävellessä mietin koko ajan osaanko sanoa huomenta oikeaan aikaan, miten kestän taas sen että toinen puhuu ja olen itse hiljaa, miten selviän katsekontakteista ja siitä kun en tiedä olenko jo tervehtinyt kyseistä henkilöä. Töissäkin jännittää mutta tunne menee ohi tilanteen mukana. Jostain syystä en masennu tms vaikka koko päivä on täynnä pahoja tilanteita. Tunnen ihmisen jonka koko päivä meni pilalle kun ei tiennyt mihin katsoa kun joku käveli vastaan. Näki myös painajaisia töistä, oli väsynyt työpäivän jälkeen. Itseäni hävettää vain tapahtumahetkellä etten taaskaan uskaltanut kunnolla nostaa katsettani lattiasta. Päiväunia en ole tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työpäivä päättyy, on hetken helpottunut olo. Sitten voi alkaakin jo stressata seuraavaa päivää. Nukkuminenkaan ei onnistu, mikä tietysti pahentaa tilannetta. Aamu onkin jo tullut, mahanpohjassa velloo ikävästi, vaikka ikävät ajatukset pysyvätkin kutakuinkin kurissa. Työpaikalla eväät kaappiin, onkin aika mennä ensimmäiselle stressiripulille. Työpaikan tunnelma kokonaisuudessaan ikävä päivittäin. Välillä saattaa itkettää, mutta parhaani mukaan välttelen pahimpia työkavereita, päivät silloin huomattavasti parempia. Takapuoli ei enää iltapäivällä kestä pyyhkimistä ja maha tuntuu turvonneen palloksi. Mutta onneksi tarvitsee jäädä vielä ylitöihin, koska joku toinen samassa tilanteessa oleva on "sairastunut yllättäen", eikä varahenkilöstöä saa paikalle, koska kaikki tietää työyhteisön olevan läpimätä. Sosiaali- ja terveysalan arkipäivää. Opiskelen toista alaa ja toivon löytäväni työpaikan valmistumisen jälkeen. Motivaatio on ainakin kova. En tosin syytä pelkästään huonoa työpaikkaa, syynä varmaa myös oma sopimattomuus alalle, hyvin ne työpaikan mätämunat siellä tuntuvat pärjäävän keskenään.

Onkohan tässä nyt vähän myös omaa "yliherkkyyttä", menneisyyden traumoja tai muuta mukana. Mene työterveyteen, sinulla on selvästi muitakin ongelma kuin pelkästään paska työpaikka. Kaikella hyvällä, vaikka vittuimaiselta viestini kuulostaakin. 

Ymmärrän toki näkökantasi, en selvästikään soveltunut syystä tai toisesta kyseiseen työpaikkaan. Olin tehnyt vastaavaa työtä monessa muussakin paikassa ongelmitta, mutta tuo työpaikka sai minut muuttumaan hermoheikoksi. En tunnistanut enää itseäni. Ennen ja jälkeen kyseisestä työpaikkaa mitään vastaavia tuntemuksia ei ole itsellä ollut, nykyään voin taas hyvin ja jaksan arjessa, en menetä yöuniani tai stressaa juurikaan. Joskus se työpaikan tai ammatin vaihtaminen on paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusataanko/syrjitäänkö sua siellä vai miksi kamala?

Kyllä, sinnepäin. Asioita ei voida sanoa suoraan mulle vaan puhutaan sitten selän takana sitä itseään...  Vaikka muutamakin hyvä työkaveri löytyy niin en vain tahdo jaksaa, en edes heidän tuellaan.

Ap

Minkä alan työtä teet.?Toimistossa vai tehtaassa?

Sosiaali ja terveysala..  Ap

Lähde AP. Älä enää pitkitä ahdistustasi. Olen ollut itsekin samassa tilanteessa muutama vuosi takaperin. Ja en kyllä kadu! Tuntui että kivi vierähti sydämeltä. Pystyin taas olemaan oma itseni ja parisen kuukautta vietin "lomaa" ennen kuin sain uuden työpaikan jossa viihdyn mainiosti.

Se on vaikeaa, mutta tulet huomaamaan, että teit oikean päätöksen. Olet vahva!

Up

Mulla oli tuo tilanne. Sairas työyhteisö ja persoonallisuushäiriöinen esimies. Olin niin ahdistunut, etten enää pystynyt nukahtamaan, koska pelkäsin heräämistä uuteen päivään.

Olisi pitänyt lähteä sieltä pous ihan mihin työhön vain aiemmin. Lopulta irtisanouduin tyhjän päälle, kun pelkäsin vakavasti hyvinvointini puolesta. Se oli sellainen haitta, etten saamut uutta työtä ja leimauduin siis irtisanoutumisesta. Sitten ns otin aikalisän saamalla lapsen ja olemalla kotiäiti ja ajauduin ihan syrjään työmarkkinoilta. En varmaan enää koskaan työllisty.

Eli älä irtisanoudu tyhjänmpäälle vaan mene ihan mihin työhön tahansa, vaikka postinjakajaksi ja täydennysopiskele samalla. Mitä vain mikä saa löhdön töistä näyttämään ns normaalilta ja siltä, ettei vika ole sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuo tilanne. Sairas työyhteisö ja persoonallisuushäiriöinen esimies. Olin niin ahdistunut, etten enää pystynyt nukahtamaan, koska pelkäsin heräämistä uuteen päivään.

Olisi pitänyt lähteä sieltä pous ihan mihin työhön vain aiemmin. Lopulta irtisanouduin tyhjän päälle, kun pelkäsin vakavasti hyvinvointini puolesta. Se oli sellainen haitta, etten saamut uutta työtä ja leimauduin siis irtisanoutumisesta. Sitten ns otin aikalisän saamalla lapsen ja olemalla kotiäiti ja ajauduin ihan syrjään työmarkkinoilta. En varmaan enää koskaan työllisty.

Eli älä irtisanoudu tyhjänmpäälle vaan mene ihan mihin työhön tahansa, vaikka postinjakajaksi ja täydennysopiskele samalla. Mitä vain mikä saa löhdön töistä näyttämään ns normaalilta ja siltä, ettei vika ole sinussa.

No, en usko tuohon että leimautuu eikä saa töitä enää. Moni on lähtenyt tyhjän päälle ja työllistynyt sen jälkeen. Lähteminen on pikemminkin osoitus rohkeudesta.