Kun työpaikka on niin kamala että sinne meno oikeasti ahdistaa ja itkettää

Vierailija kirjoitti:

Lapsena jouduin koulukiusatuksi ja silloin ajattelin että onpa mukava päästä sitten aikuisena työelämään, koska aikuiset ovat fiksumpia. Mitä vielä....... Samalainen lasten leikkikenttä se on aikuistenkin työmaailmassa. :(

Luojan kiitos joku muukin oli lapsena yhtä naiivi kuin minä. Olet ensimmäinen jonka olen koskaan nähnyt. Sinä ihana ihminen! :) Minä kuvittelin lapsena aivan samalla tavalla. Aivan haaveilin että kunpa jo vanhenisin niin pääsisin kaikista mänteistä ja kiusaajista eroon.

Mutta kyllä aloissa on eroja. Useimmilla aloilla ihmiset käyttäytyy kuin teini-ikäiset, eli käyttää suurimman osan työajastaan kiusaamiseen työnteon sijaan. Mutta on kyllä aloja joilla ihmiset keskittyvät enemmän työntekoon. Ja tietysti jotkut onnekkaat ovat alalla missä voi tehdä erittäin itsenäisesti töitä. Valitettavasti niitä aloja nykyään on vain vähemmän ja vähemmän.

Onko se rahan ja oman ylpeyden valta niin suuri, että kaikesta niskaan putoavasta "paskasta" huolimatta antaa sen vain jatkua ja jatkua ja jatkua......Yks elämä ystävät hyvät. Miettikää edes, että voisiko sitä elää jollain muulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena jouduin koulukiusatuksi ja silloin ajattelin että onpa mukava päästä sitten aikuisena työelämään, koska aikuiset ovat fiksumpia. Mitä vielä....... Samalainen lasten leikkikenttä se on aikuistenkin työmaailmassa. :(

Luojan kiitos joku muukin oli lapsena yhtä naiivi kuin minä. Olet ensimmäinen jonka olen koskaan nähnyt. Sinä ihana ihminen! :) Minä kuvittelin lapsena aivan samalla tavalla. Aivan haaveilin että kunpa jo vanhenisin niin pääsisin kaikista mänteistä ja kiusaajista eroon.

Mutta kyllä aloissa on eroja. Useimmilla aloilla ihmiset käyttäytyy kuin teini-ikäiset, eli käyttää suurimman osan työajastaan kiusaamiseen työnteon sijaan. Mutta on kyllä aloja joilla ihmiset keskittyvät enemmän työntekoon. Ja tietysti jotkut onnekkaat ovat alalla missä voi tehdä erittäin itsenäisesti töitä. Valitettavasti niitä aloja nykyään on vain vähemmän ja vähemmän.

Teen mieluummin vähemmällä rahalla töitä kotoa käsin kuin menen enää yhteenkään työpaikkaan raadeltavaksi. Mikä aikuisia ihmisiä vaivaa kun pitää olla kiusaajina?

Juu. Itseä kiusattiin eskarista ylä-asteelle. Ammattikoulu oli parasta aikaa, mutta kun muutin pikkupaikkakuntaab. Menin ensimmäiseen harjotteluun alkoi paskamyrsky. Työssä yritin parhaani mutta ikinö en olkut hyvä. Lopussa kaiki meni per'iilleen ja vapaa ajalla ihmiset yrittävät kaikkensa, etten saa mukavaa työtä. Kun sain työpaikan huomasin ettei minusta pidetty alkujaankaan. Siellä alkoi sitten seuraava pyörittely. Nyt odotan kauhulla seuraavaa tapahtumaa. Lähi ihmiset, jotka vaikutti ensin mukavilta ovatkin todellisuudessa pahimpia kaksinaamoja mitö olen nähnyt. Ei passaa sanoa onista asioista yhtikäs mitään. Olen harkinnut paikkakunnan vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa irtisanoutuminen on paras vaihtoehto.

Ei. Älä eroa. Liian suuri riski että jumiudut ikiajoiksi työttömäksi ja sitten saattaa ahdistaa vielä pahemmin. Toivottavasti voit ensin pitkään yrittää muuta, esim:

1. Positiivinen ratkaisu. Löydä parempi työpaikka tai siirto oman firman sisällä, eri kollegat, eri maa, eri toimisto, eri ihan mikä vain. Tai jatkokouluttaudu, pääset etenemään. Tai opiskele töiden ohella toinen ammatti ja sitten vasta vaihda alaa.

2. Negatiivinen ratkaisu. Sairasloma. Masennuksesta saa helposti kuukausia lomaa heti, vaikka ei olisi oikeasti masentunut. Jos et muuten lomaa saa niin feikkaa sairautta, mene joka päivä lääkäriin, valita, kisko hiuksiasi, itke, huuda, käy lääkärin hermoille kunnes antaa sulle pitkät sairaslomat ihan vain susta eroon päästäkseen. Sinun on kuitenkin vähemmän ahdistavaa mennä lääkärille kuin työpaikalle. Ja siis... pitkän sairasloman aikana voit etsiä positiivista ratkaisua.

Voit tosiaan yhdistää positiivista ja negatiivista ratkaisua. Negatiivinen ratkaisu vain ostaa sinulle aikaa. Positiivinen todella ratkaisee ongelman. Tietysti voit yrittää saada töistä taukoa myös jollain muulla kuin sairaslomalla... esim ota normaalilomaa tai vuorotteluvapaata tai tiesmitä. Mutta jos ei muu onnistu... niin mene sairaslomalle heti, se on hyvä ensiapu.

Noissa on vain se ongelma että olet sidottu edelleen työpaikkaan jota inhoat. Takaraivossa jyskyttää tieto että siellä se odottaa. Monesti on vain parempi lähteä ja luottaa siihen että elämä kantaa. Silloin on ainakin katkaissut kaikki yhteydet entiseen p*skaan ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ei. Älä lähde. Älä irtisanoudu. Jos et sitten löydäkään uusia töitä niin sitten olet jumissa työttömänä ja se on kaikista pahin. Joku sanoisi että työttömänä voi etsiä jotain uutta, mutta ei voi, koska:

1. Työttömänä ei rahat riitä minkään etsimiseen. Työttömänä on varaa vain selviytyä.

2. Työttömänä ei ole aikaa etsiä mitään. Kaikki aika menee työkkärin määräämiin kursseihin ym.

Niin kauan kuin sinulla on työpaikka, sinulla on paremmat mahdollisuudet löytää jotain uutta, vaikka et edes kävisi työpaikallasi eli vaikka olisit ikuisesti sairaslomalla tms. Uuden työpaikankin saat paljon paremmin jos sinulla on työpaikka etkä ole työtön. Irtisanoutumalla saa välimatkaa paskatyöhön... mutta joutuu vain entistä alemmas (tai toiseen paskatyöhön). Ota välimatkaa paskatyöhösi millä hyvänsä muulla tavalla! Vaikka sairaslomalla seuraavat 40 vuotta.

Työntekijä voi saada sairaslomaa. Työntekijä voi saada etäisyyttä paskatyöhönsä.

Työtön ei voi saada sairaslomaa. Työtön ei voi saada etäisyyttä paskatyöttömyyteensä.

Ja paska työ on vain väliaikaista. Jokin ratkaisu kyllä löytyy kun jaksaa odottaa ja sinnitellä 10 vuotta. Mutta työttömyys on lopullista - sitä jatkuu siihen asti kunnes täyttää 65 ja pääsee eläkkeelle.

Lopeta työt. Puhun kokemuksesta. Yritin vuoden sinnitellä, mutta ei siitä mitään tullut kun kotona olin ihan zombi ja vihasin elämää. Työuupumus ja saikkuja paljon. Lopulta pääsin pitkälle sairaslomalle, ja irti koko paikasta. Aikani toipuessa osasin katsoa tilannetta ihan eri kantilta. "Miten olin jaksanu?!" "Ihan mahtavaa että uskalsin lopettaa!" Näin ajattelin. Koska ennen lopetuspäätöstä olin stressannut toimeentulosta, ja uusista töistä, mutta nyt tajusin, että mielenterveys on tärkeämpi. Jos olisin jatkanut tuolla, olisin varmaan narun jatkona, tai jossain suljetulla kun mieli olisi lopulta sanonut itsensä irti. Tuollaisesta toipuminen ottaa suunnilleen saman ajan kuin itse uupumisaika, eli vuosi tässä mennään ja terapeutin avulla.

Tsemppiä sinulle, ja toivottavasti teet päätöksen, joka on sinulle paras!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa irtisanoutuminen on paras vaihtoehto.

Ei. Älä eroa. Liian suuri riski että jumiudut ikiajoiksi työttömäksi ja sitten saattaa ahdistaa vielä pahemmin. Toivottavasti voit ensin pitkään yrittää muuta, esim:

1. Positiivinen ratkaisu. Löydä parempi työpaikka tai siirto oman firman sisällä, eri kollegat, eri maa, eri toimisto, eri ihan mikä vain. Tai jatkokouluttaudu, pääset etenemään. Tai opiskele töiden ohella toinen ammatti ja sitten vasta vaihda alaa.

2. Negatiivinen ratkaisu. Sairasloma. Masennuksesta saa helposti kuukausia lomaa heti, vaikka ei olisi oikeasti masentunut. Jos et muuten lomaa saa niin feikkaa sairautta, mene joka päivä lääkäriin, valita, kisko hiuksiasi, itke, huuda, käy lääkärin hermoille kunnes antaa sulle pitkät sairaslomat ihan vain susta eroon päästäkseen. Sinun on kuitenkin vähemmän ahdistavaa mennä lääkärille kuin työpaikalle. Ja siis... pitkän sairasloman aikana voit etsiä positiivista ratkaisua.

Voit tosiaan yhdistää positiivista ja negatiivista ratkaisua. Negatiivinen ratkaisu vain ostaa sinulle aikaa. Positiivinen todella ratkaisee ongelman. Tietysti voit yrittää saada töistä taukoa myös jollain muulla kuin sairaslomalla... esim ota normaalilomaa tai vuorotteluvapaata tai tiesmitä. Mutta jos ei muu onnistu... niin mene sairaslomalle heti, se on hyvä ensiapu.

Noissa on vain se ongelma että olet sidottu edelleen työpaikkaan jota inhoat. Takaraivossa jyskyttää tieto että siellä se odottaa. Monesti on vain parempi lähteä ja luottaa siihen että elämä kantaa. Silloin on ainakin katkaissut kaikki yhteydet entiseen p*skaan ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ei. Älä lähde. Älä irtisanoudu. Jos et sitten löydäkään uusia töitä niin sitten olet jumissa työttömänä ja se on kaikista pahin. Joku sanoisi että työttömänä voi etsiä jotain uutta, mutta ei voi, koska:

1. Työttömänä ei rahat riitä minkään etsimiseen. Työttömänä on varaa vain selviytyä.

2. Työttömänä ei ole aikaa etsiä mitään. Kaikki aika menee työkkärin määräämiin kursseihin ym.

Niin kauan kuin sinulla on työpaikka, sinulla on paremmat mahdollisuudet löytää jotain uutta, vaikka et edes kävisi työpaikallasi eli vaikka olisit ikuisesti sairaslomalla tms. Uuden työpaikankin saat paljon paremmin jos sinulla on työpaikka etkä ole työtön. Irtisanoutumalla saa välimatkaa paskatyöhön... mutta joutuu vain entistä alemmas (tai toiseen paskatyöhön). Ota välimatkaa paskatyöhösi millä hyvänsä muulla tavalla! Vaikka sairaslomalla seuraavat 40 vuotta.

Työntekijä voi saada sairaslomaa. Työntekijä voi saada etäisyyttä paskatyöhönsä.

Työtön ei voi saada sairaslomaa. Työtön ei voi saada etäisyyttä paskatyöttömyyteensä.

Ja paska työ on vain väliaikaista. Jokin ratkaisu kyllä löytyy kun jaksaa odottaa ja sinnitellä 10 vuotta. Mutta työttömyys on lopullista - sitä jatkuu siihen asti kunnes täyttää 65 ja pääsee eläkkeelle.

Ensinnäkin sairaslomaa ei saa kuinka pitkäksi aikaa tahansa, josssin vaiheessa on pakko palata töihin yrittämään. Ja taas alkaa alusta. Toisekseen olen lukenut paljon näitä tyhjän päälle lähtijöiden kertomuksia ja jokikinen on sanonut että paras päötös ikinä ja ovat myös työllistyneet sen jälkeen kivoihin paikkoihin. Kolmanneksi huonokuntoinen entisessä paikassa roikkuva saikkulainen tai töissä oleva ei ole siinä kunnossa että pystyy hakemaan töitä ja antamaan parastaan työhaastatteluissa, näin on moni sanonut. Joskus pitää vain lähteä, niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta työt. Puhun kokemuksesta. Yritin vuoden sinnitellä, mutta ei siitä mitään tullut kun kotona olin ihan zombi ja vihasin elämää. Työuupumus ja saikkuja paljon. Lopulta pääsin pitkälle sairaslomalle, ja irti koko paikasta. Aikani toipuessa osasin katsoa tilannetta ihan eri kantilta. "Miten olin jaksanu?!" "Ihan mahtavaa että uskalsin lopettaa!" Näin ajattelin. Koska ennen lopetuspäätöstä olin stressannut toimeentulosta, ja uusista töistä, mutta nyt tajusin, että mielenterveys on tärkeämpi. Jos olisin jatkanut tuolla, olisin varmaan narun jatkona, tai jossain suljetulla kun mieli olisi lopulta sanonut itsensä irti. Tuollaisesta toipuminen ottaa suunnilleen saman ajan kuin itse uupumisaika, eli vuosi tässä mennään ja terapeutin avulla.

Tsemppiä sinulle, ja toivottavasti teet päätöksen, joka on sinulle paras!

Juuri noin!! Olen itselleni vihainen näin jälkikäteen miksi annoin tilanteen jatkua niin kauan, miksen lähtenyt aiemmin ja mitn jaksoin noin kauan. Ei mielenterveydelle tosiaankaan voi laittaa hintalappua!

Vaihda työpaikkaa. Toisin kuin moni näyttää täällä ajattelevan, elämä on oikeasti ihmisen omissa käsissä aika pitkälle. Aika harvan on ihan välttämätöntä sinnitellä missä tahansa työpaikassa.

Yleensä kurjassa työpaikassa helpottaa jo vähän pelkästään se, että on päättänyt lähteä. Voi katsella firman menoa sillä silmällä, että pitäkää tunkkinne, minä en jää tänne.

Ja sen aikaa, mitä uuden työpaikan etsimiseen menee, suhtautuu työhönsä pelkkänä työnä, tekee vain sen vähän, mikä on ihan pakko tehdä, ei sitoudu mihinkään, antaa muiden ihmisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Keskittyy ajattelemaan sitä päivää, kun tänne ei enää tarvitse tulla.

Mikä ala kyseessä, onko naisvaltainen?

Onko pääkiusaaja ylempiarvoisempi sinua?

Googleta työsuojelu, epäasiallinen kohtelu. Vie asia eteenpäin jotta kiusaaja saadaan kuriin tai siirretään.

Voimia!!!

Ja kannatan saikkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa irtisanoutuminen on paras vaihtoehto.

Ei. Älä eroa. Liian suuri riski että jumiudut ikiajoiksi työttömäksi ja sitten saattaa ahdistaa vielä pahemmin. Toivottavasti voit ensin pitkään yrittää muuta, esim:

1. Positiivinen ratkaisu. Löydä parempi työpaikka tai siirto oman firman sisällä, eri kollegat, eri maa, eri toimisto, eri ihan mikä vain. Tai jatkokouluttaudu, pääset etenemään. Tai opiskele töiden ohella toinen ammatti ja sitten vasta vaihda alaa.

2. Negatiivinen ratkaisu. Sairasloma. Masennuksesta saa helposti kuukausia lomaa heti, vaikka ei olisi oikeasti masentunut. Jos et muuten lomaa saa niin feikkaa sairautta, mene joka päivä lääkäriin, valita, kisko hiuksiasi, itke, huuda, käy lääkärin hermoille kunnes antaa sulle pitkät sairaslomat ihan vain susta eroon päästäkseen. Sinun on kuitenkin vähemmän ahdistavaa mennä lääkärille kuin työpaikalle. Ja siis... pitkän sairasloman aikana voit etsiä positiivista ratkaisua.

Voit tosiaan yhdistää positiivista ja negatiivista ratkaisua. Negatiivinen ratkaisu vain ostaa sinulle aikaa. Positiivinen todella ratkaisee ongelman. Tietysti voit yrittää saada töistä taukoa myös jollain muulla kuin sairaslomalla... esim ota normaalilomaa tai vuorotteluvapaata tai tiesmitä. Mutta jos ei muu onnistu... niin mene sairaslomalle heti, se on hyvä ensiapu.

Noissa on vain se ongelma että olet sidottu edelleen työpaikkaan jota inhoat. Takaraivossa jyskyttää tieto että siellä se odottaa. Monesti on vain parempi lähteä ja luottaa siihen että elämä kantaa. Silloin on ainakin katkaissut kaikki yhteydet entiseen p*skaan ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ei. Älä lähde. Älä irtisanoudu. Jos et sitten löydäkään uusia töitä niin sitten olet jumissa työttömänä ja se on kaikista pahin. Joku sanoisi että työttömänä voi etsiä jotain uutta, mutta ei voi, koska:

1. Työttömänä ei rahat riitä minkään etsimiseen. Työttömänä on varaa vain selviytyä.

2. Työttömänä ei ole aikaa etsiä mitään. Kaikki aika menee työkkärin määräämiin kursseihin ym.

Niin kauan kuin sinulla on työpaikka, sinulla on paremmat mahdollisuudet löytää jotain uutta, vaikka et edes kävisi työpaikallasi eli vaikka olisit ikuisesti sairaslomalla tms. Uuden työpaikankin saat paljon paremmin jos sinulla on työpaikka etkä ole työtön. Irtisanoutumalla saa välimatkaa paskatyöhön... mutta joutuu vain entistä alemmas (tai toiseen paskatyöhön). Ota välimatkaa paskatyöhösi millä hyvänsä muulla tavalla! Vaikka sairaslomalla seuraavat 40 vuotta.

Työntekijä voi saada sairaslomaa. Työntekijä voi saada etäisyyttä paskatyöhönsä.

Työtön ei voi saada sairaslomaa. Työtön ei voi saada etäisyyttä paskatyöttömyyteensä.

Ja paska työ on vain väliaikaista. Jokin ratkaisu kyllä löytyy kun jaksaa odottaa ja sinnitellä 10 vuotta. Mutta työttömyys on lopullista - sitä jatkuu siihen asti kunnes täyttää 65 ja pääsee eläkkeelle.

Ensinnäkin sairaslomaa ei saa kuinka pitkäksi aikaa tahansa, josssin vaiheessa on pakko palata töihin yrittämään. Ja taas alkaa alusta. Toisekseen olen lukenut paljon näitä tyhjän päälle lähtijöiden kertomuksia ja jokikinen on sanonut että paras päötös ikinä ja ovat myös työllistyneet sen jälkeen kivoihin paikkoihin. Kolmanneksi huonokuntoinen entisessä paikassa roikkuva saikkulainen tai töissä oleva ei ole siinä kunnossa että pystyy hakemaan töitä ja antamaan parastaan työhaastatteluissa, näin on moni sanonut. Joskus pitää vain lähteä, niin yksinkertaista.

Jos on pakko lähteä niin on pakko lähteä. Pakko on pakko. Toisaalta on aina vaikea arvioida missä kohtaa se oma "pakko" on. Tosi ikävää jos joutuu puntaroimaan että kumpaa on enemmän varaa menettää: "mielenterveys vs työpaikka", mutta monella juuri tuo tilanne on. Perhanan Suomen perhanan työelämä.

Tuo sinun "toisekseen", että kaikki tyhjän päälle lähtijät ovat löytäneet onnellisen lopun... öö... ihan älytöntä, potaskaa, olet kuullut vain outoja tarinoita, en ehkä usko sinua. Minun tarinani ainakin on aivan päinvastainen. Nuorena, parikymppisenä, lähdin tyhjän päälle yli kahdestakymmenestä työstä. Katso kun aina oma työ tuntui niin ahdistavalta ja aina ajattelin että pakko lähteä ja pakko löytää jotain parempaa. Pakko. No, nyt olen 35v. Vuosiin en ole enää saanut ainuttakaan työpaikkaa. Kumma juttu kun kukaan ei tahdo palkata 35 vuotiasta jolla ei ole suosittelijoita ja jonka ainutkaan työsuhde ei ole kestänyt yli 3kk ja melkein kaikki työsuhteet ovat eri aloilta. Kyllä nyt jälkeenpäin minusta tuntuu että ehkä minun olisi pitänyt kestää edes jotain niistä minun työpaikoistani. Niin ettei nyt tarttis kestää työttömyyttä seuraavat 30 vuotta.

Eli sinä aloittaja, jos et muuta voi niin lopeta työsi. Mutta irtisanoutuminen on todellakin vain se viimeinen vaihtoehto. Anna itsellesi ensin aikaa, niin että lopuksi olet varma että parempia vaihtoehtoja ei ole. Ja irtisanoutumisesta ei sitten kannata tehdä tapaa, älä ajaudu irtisanoutumiskierteeseen. Kenelläkään ei ole varaa irtisanoutua liian montaa kertaa.

Työskentelin kanssa puoli vuotta samankuuloisessa paikassa. Karu totuus paljastui hiljalleen jo muutamassa viikossa. Ensimmäisen kuukauden oli todella kamalaa mennä töihin, oksentelin harva se aamu ja oli aivan hirveää. Parisuhdekin meinasi kaatua siihen, kun kotiin tullessani olin niin poissa tolaltani koko päivän. Taloudellinen tilanne ei mahdollistanut töistä eroamista ja asioiden piti parantua. Saamaan aikaan aloittanut työkaveri sai kahden kuukauden jälkeen alkavan vatsahaavan ja sitä myötä vaihtoi työpaikkaa. Hänestä puhuttiin tämän jälkeen vain pahaa yms. Sinnittelin siellä puolen vuotta ja muistelen vieläkin kauhulla tuota paikkaa. Onneksi nyt olen hyvässä työpaikassa ja varsinkin tällä hetkellä on mahdotonta käsittää, miksi kärsin sillä lailla. Ei siinä tilanteessa vaan nähnyt muuta vaihtoehtoa ja siihen jotenkin turtui.

Tsemppiä ap, toivottavasti helpottaisi pian.

Yksi sana: lähde

Sairaassa työympäristössä terveet kärsivät eniten.

Aloittaja, ole iloinen, että et viihdy sairaalla työpaikallasi. Parempi olla onneton kuin psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Sairaassa työympäristössä terveet kärsivät eniten.

Aloittaja, ole iloinen, että et viihdy sairaalla työpaikallasi. Parempi olla onneton kuin psykopaatti.

Tuo on niin totta. Terveet lähtee ja psykopaatit jää.

Työelämä vois olla jopa "ihan mukavaa" tai ehkä kivaakin, jos kaikki työkaverit osaisivat edes peruskäytöstavat ja kenelläkään ei olisi tarvetta kiusata ketään.

Mutta kun ei.

T: jo kolmatta kertaa vaihtamassa työpaikkaa kiusaamisen takia

Saatko opintovapaata? Itselläni oli työpaikka niin perseestä, että heti kun pystyin otin opintovapaata maisterintutkintoon ja opiskellessa hankin aktiivisesti uutta työtä. Sain työn, irtisanouduin ja siirryin heti uuteen työhön paremmalla palkalla ja hoidin gradun siinä sivussa. Olin työssä ollessakin yhä kirjoilla yliopistolla, sillä sain kandivaiheessa jo töitä ja pidin 10 vuoden välivuoden töissä, mutten ikinä virallisesti lopettanut opintoja, eli oli helppo palata. Nykyään ei vissiin enää saa olla ikuisesti kirjoilla, mutta aina voi hakea kouluun!

Kun työpäivä päättyy, on hetken helpottunut olo. Sitten voi alkaakin jo stressata seuraavaa päivää. Nukkuminenkaan ei onnistu, mikä tietysti pahentaa tilannetta. Aamu onkin jo tullut, mahanpohjassa velloo ikävästi, vaikka ikävät ajatukset pysyvätkin kutakuinkin kurissa. Työpaikalla eväät kaappiin, onkin aika mennä ensimmäiselle stressiripulille. Työpaikan tunnelma kokonaisuudessaan ikävä päivittäin. Välillä saattaa itkettää, mutta parhaani mukaan välttelen pahimpia työkavereita, päivät silloin huomattavasti parempia. Takapuoli ei enää iltapäivällä kestä pyyhkimistä ja maha tuntuu turvonneen palloksi. Mutta onneksi tarvitsee jäädä vielä ylitöihin, koska joku toinen samassa tilanteessa oleva on "sairastunut yllättäen", eikä varahenkilöstöä saa paikalle, koska kaikki tietää työyhteisön olevan läpimätä. Sosiaali- ja terveysalan arkipäivää. Opiskelen toista alaa ja toivon löytäväni työpaikan valmistumisen jälkeen. Motivaatio on ainakin kova. En tosin syytä pelkästään huonoa työpaikkaa, syynä varmaa myös oma sopimattomuus alalle, hyvin ne työpaikan mätämunat siellä tuntuvat pärjäävän keskenään.

Sairas(tunut) työpaikka on siitä jännä, että kun kiusattu lähtee, niin uusi syntipukki katsotaan tilalle. Tämä koska johto on huono, tietyt ihmiset saavat mellastaa vapaasti, kukaan ei halua sotkeentua ettei ole seuraava uhri. On kyräilyä, pelokkuutta, juoruilua ja ym. Se vie hirveesti energiaa työpaikalta. Ex-työpaikalla ovi käy tiuhaan, moni hakeutuu muihin työpaikkoihin töihin ja jäljelle jää ne jotka ovat niitä narsistipsykopaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kiusataanko/syrjitäänkö sua siellä vai miksi kamala?

Kyllä, sinnepäin. Asioita ei voida sanoa suoraan mulle vaan puhutaan sitten selän takana sitä itseään...  Vaikka muutamakin hyvä työkaveri löytyy niin en vain tahdo jaksaa, en edes heidän tuellaan.

Ap

Minkä alan työtä teet.?Toimistossa vai tehtaassa?