Keskusteletko usein puolisosi kanssa parisuhteestanne?
Olen pitkässä parisuhteessa, eikä meillä aivan alkuaikoja lukuunottamatta ole koskaan ollut tapana keskustella parisuhteestamme rakentavasti tai kysyä toisiltamme, mitä haluamme suhteelta. Emme kumpikaan halua lapsia tai tunne tarvetta avioitua, joten olemme kyllä todenneet olevamme näiden asioiden suhteen samoilla linjoilla. Emme kuitenkaan koskaan keskustele siitä, miten meillä noin yleisesti menee. Olen ryhtynyt miettimään, eikö meillä ehkä vain ole mitään -
- hyvää tai pahaa - keskusteltavaa, vai välttelemmekö kenties ikävien asioiden nostamista pöydälle.
Kiinnostaisi tietää, keskustelevatko muut puolisoidensa kanssa parisuhteestaan usein, vai ovatko tälläiset keskustelut vain elokuvien luomaa harhaa?
Kommentit (41)
Keskustelen. Aika paljon tulee peilattua muiden suhteita omaan, ja monet tuntuvat käytöksensä perusteella olevan väärän ihmisen kanssa. Pohdimme omaamme ja muiden käytöstä usein yhdessä. Toki myös nuo perus tulevaisuuskuvat on käyty läpi.
En alkanut syvempään suhteseen mehen kanssa, joka ei ollut valmis puhumaan.
Satunnaisesti keskustellaan. Ei kyllä ikinä erikseen kysytä, että mitäs tältä parisuhteelta haluat, mutta aasinsiltana muista asioista voi nousta esille keskustelunarvioisia asioita :) Sanotaan että keskimäärin varmaan kerran parissa kuukaudessa tulee syvällisemmin keskusteltua
Mä kyllä otan pari kertaa vuodessa puheeksi parisuhteen tilan. Kysyn mieheltä onko hän onnellinen, kokeeko saavansa tarpeeksi omaa aikaa perhe-elämän keskellä yms. Mies ei varmaan oma-aloitteisesti kävisi näitä keskusteluja, mutta aina niissä saadaan hyvin käytyä läpi nykytilanne ja toiveet ja odotukset tulevaa varten.
Harvakseltaan, alkuun tietty enemmän kun haettiin niitä suuntaviivoja. 18v yhdessä.
Viimeksi pari vuotta sitten kun sain perintöä ja puhuttiin meidän keskinäisestä testamentista ja mitä tapahtuu kun toinen kuolee..... Kai mä jopa "kosin" kun sanoin että aviopuoliso voi periä isomman summan ilman perintöveroa + ositus, ei kelvannut :)
Muuten mennään sillä periaatteella, että sovitusta pidetää kiinni ja jos tilanne muuttuu, sitten siitä keskustellaan.
No ei kyllä olla koskaan paljoa keskusteltu. Alussa huomattiin, että meillä on hyvin samanlaiset taustat ja arvot ja siinä se yhteinen visio tulevaisuudesta muodostui. Tietenkin välillä tulee ongelmia ja vastoinkäymisiä ja ne tietenkin puhumme avoimesti ja rehellisesti selväksi. Miehen lapsuuden perheessä on tapana lakaista ikävät jutut maton alle ja miehen oli vaikea aluksi luottaa siihen ettei jokainen erimielisyys johda repivää riitaan ja eroon.
Mun mielestä siitä suhdetta ei tarvitse koko ajan vatvoa ja analysoida. Epäkohdat tietty pitää pystyä yhdessä ratkomaan sitä mukaan kun jompi kumpi niitä havaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustellaan paljonkin meidän suhteesta, väleistä ja ongelmakohdista. Välillä yritämme miettiä ja listata asioita, mitkä ovat hyvin, ettei aina tulisi puitua vaan niitä ongelmia. Varmaan vähintään kerran viikossa.
Kuulostaapa erilaiselta omaan suhteeseen verrattuna. Mielelläni kyllä itse keskustelisin asiasta paljon enemmän ja kuulisin oman puolisoni ajatuksia. Koetko, että miehesi on jotenkin ns. "perusmiestä" avoimempi keskustelemaan tunteistaan ja suhteestanne? Mietin nimittäin, voiko tuollaista hyvin avointa keskustelua odottaa myös henkilöltä, joka ei välttämättä noin muuten itsestään ryhdy avautumaan tunne-elämänsä asioista. Onko teillä aina ollut tälläistä keskustelua, vai aloititteko sen jomman kumman ehdotuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuuden perheessä on tapana lakaista ikävät jutut maton alle ja miehen oli vaikea aluksi luottaa siihen ettei jokainen erimielisyys johda repivää riitaan ja eroon.
Pystyn samaistumaan tähän hyvin. :) Haluaisin keskustella asioista, mutta samalla pelkään, että ikävistä asioista puhumisesta kehittyisi jokin kriisi tai useamman päivän kesktävä mielipaha. Usein siirräänkin ikäviä keskusteluja mielessäni, tyyliin "ei tänä viikonloppuna, koska haluan nyt vain nauttia vapaapäivistä" tai "ei tänä iltana, ettei huominen työpäivä mene pilalle".
Joskus yritin, mutta miehen mielestä se on riitelyä ja painostusta. Luovutin.
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuuden perheessä on tapana lakaista ikävät jutut maton alle ja miehen oli vaikea aluksi luottaa siihen ettei jokainen erimielisyys johda repivää riitaan ja eroon.
Pystyn samaistumaan tähän hyvin. :) Haluaisin keskustella asioista, mutta samalla pelkään, että ikävistä asioista puhumisesta kehittyisi jokin kriisi tai useamman päivän kesktävä mielipaha. Usein siirräänkin ikäviä keskusteluja mielessäni, tyyliin "ei tänä viikonloppuna, koska haluan nyt vain nauttia vapaapäivistä" tai "ei tänä iltana, ettei huominen työpäivä mene pilalle".
Näin meilläkin. Eikä tietenkään voi lomallakaan, koska muuten on loma pilalla. Ei voi milloinkaan. Joskus kyllä sitten on iso riita kun kaikki vyöryää kerralla.
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me keskustellaan paljonkin meidän suhteesta, väleistä ja ongelmakohdista. Välillä yritämme miettiä ja listata asioita, mitkä ovat hyvin, ettei aina tulisi puitua vaan niitä ongelmia. Varmaan vähintään kerran viikossa.
Kuulostaapa erilaiselta omaan suhteeseen verrattuna. Mielelläni kyllä itse keskustelisin asiasta paljon enemmän ja kuulisin oman puolisoni ajatuksia. Koetko, että miehesi on jotenkin ns. "perusmiestä" avoimempi keskustelemaan tunteistaan ja suhteestanne? Mietin nimittäin, voiko tuollaista hyvin avointa keskustelua odottaa myös henkilöltä, joka ei välttämättä noin muuten itsestään ryhdy avautumaan tunne-elämänsä asioista. Onko teillä aina ollut tälläistä keskustelua, vai aloititteko sen jomman kumman ehdotuksesta?
Meillä minä olen enemmänkin se maton alle lakaisija, ja mies ottaa asiat puheeksi. Alkuun, ja välillä vieläkin, keskustelu on minulle vaikeaa ja mieluummin työntäisin pääni pensaaseen. Mutta kun tiedän ettei asiat niin hoidu niin olen mukana keskustelussa. Ajan myötä se on toki helpottanut, nykyään otan itsekin asioita puheeksi.
Suhteen alussa puhuttiin ehkä enemmän kun haettiin yhteistä suuntaa jne. Nyt kun ollaan oltu 10v yhdessä, puhutaan parisuhteesta vähän harvemmin. Ei varsinaisesti käydä mitään isoja keskusteluja vaan semmoisia pieniä juttutuokioita aina kun joku asia tulee mieleen. Minä taidan olla useimmiten niiden aloittaja, mutta kyllä mieskin joskus tosi tosi harvoin ottaa suhteemme puheeksi. Mies ei aluksi ymmrränyt suhteesta puhumista lainkaan mutta nykyään kyllä kokee keskustelut tärkeiksi. Useimmiten tilanne on sellainen, että mieheni posottaa tyytyväisenä eteenpäin ja minä koen että joku hiertää ja sitten vuodatan sen miehelle.
Aika usein tulee keskusteltua miten hyvä suhteemme oikein on. Yhteiselo sujuu niin mutkattomasti ja suhde on kuin unelmaa vain, joten sitä tulee välillä ihmeteltyä toisillemme että miten asiat voivat olla näin täydellisesti ja miten ihminen voikaan olla niin rakastunut ja kokea niin syvän yhteyden toiseen. Etenkin silloin kun ystäväpiirin suhteissa myrskyää tai ilmenee ongelmia, keskustelemme niistä yleisesti verraten omaan suhteeseemme ja olemme helpottuneita ettei meillä ole sellaista. Todella moni tuntuu olevan ihan väärän ihmisen kanssa suhteessa.
Arvot, prioriteetit, seksihalut ja tulevaisuuden haveet käy meillä sataprosenttisesti yksiin joten sellaisista ei ole pahemmin tarve keskustella paitsi yhdessä unelmoiden ja asioista innostuen :)
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä otan pari kertaa vuodessa puheeksi parisuhteen tilan. Kysyn mieheltä onko hän onnellinen, kokeeko saavansa tarpeeksi omaa aikaa perhe-elämän keskellä yms. Mies ei varmaan oma-aloitteisesti kävisi näitä keskusteluja, mutta aina niissä saadaan hyvin käytyä läpi nykytilanne ja toiveet ja odotukset tulevaa varten.
Meillä sama, pari kolme kertaa vuodessa ns. kysellään isommin toistemme kuulumisia. Liittynee nykyään niihin kertoihin kun lapset on hoidossa ja päästään yhdessä tuulettumaan, sillon pystyy katsomaan vähän etäämpää. Ja tuleehan sitä välillä tehtyä syvempiä katsauksia esimerkiksi kun lähipiirissä tapahtuu jotain mikä sitten aiheuttaa keskustelua, muiden tapahtumien kautta helppo peilata omaa tilannetta. Tai sitten vaan kun lapset menee aikaisin nukkumaan ja isi ja äiti avaa viinipullon.
Aika 50-50 jakautuu se, kumpi aloittaa keskustelun. Ihanaa, kun on vihdoin mies, joka ei vain jurota tuppisuuna!
Me ollaan uusiopari, pitkistä suhteista eronneet ja nyt 4 v yhdessä olleet. Kyllä me keskustellaan parisuhdeasioista viikottain. Ei niin, että alettaisiin vakavasti listaamaan asioita, vaan kerrotaan toiselle mistä asioista on tullut hyvä mieli, kuinka toinen on ollut huomaavainen arjessa jne. Monesti illalla sängyssä telkkaria katsellessa mietitään tulevaisuutta, mitä kumpikin siltä toivoo. Niistä parisuhteessa hankaavista asioistakin puhutaan, mies huomaa hyvin jos minua jää joku juttu vaivaamaan, nostaa kissan pöydälle jossain vaiheessa ja minä yritän seurata samaa miehen suhteen vaikka kehnompi olen lukemaan häntä, opin hitaammin. Edellisissä suhteissa kumpikaan ei parisuhdekeskusteluja käynyt, niinpä kolahti karille. Nyt oleminen paljon helpompaa ja onnellisempaa, tietää mitä toinen ajattelee ja toivoo, ei tarvitse arvailla ja päättää sitä (tyypillinen vanha pari "tietää mitä toinen ajattelee" vaikka oikeasti on ihan väärässä).
Vakavia puhutaan, kun on pakko. Esim taloudelliset asiat, sairaudet tms.
Rakkaudesta luritellaan silloin tällöin, muttei kumpikaan olla romantikko. Pusutellaan ja halitaan paljon.
Tää on rumasti sanottu, mutta meitä yhdistää myös outo ylimielisyys toisten parisuhteisiin. Ne muut kohtelee kumppaniaan ihan väärin, rakastavat toisinaan väärin.. Sitten kikatellaan yhdessä kuin meillä olisi joku suurempitietous parisuhteen onnistumisesta. Joskus vaan vilkasu toiseen ja "joo, huomasin. meillä on paremmin!".
On tätä meidän parisuhdetta moni kehunut, ihmetellyt ja kadehtinutkin. Ihan siis ääneen meille kummallekin ja erikseen.
Yksi asia on, ettei kaikesta "lässytetä" ääneen. Ei kaikkea tarvi sanoa. Ei tarvii huomautella, että toinen väärässä ja mä olen oikeassa. Voi katsoa sivuun.
Hyvän parisuhteen lisäksi meillä on omat elämät. Tästäkin saa välillä kuulla. "etkö sä pelkää, että se pettää sua?" "Se sitten pettää, jos on pettääkseen, en mä sitä voi estää."
Yhdessä 24 vuotta.
Muutaman kerran vuodessa puhutaan tästä aiheesta syvällisemmin, muuten lähinnä kiitetään ja kehutaan. Meillä on aina mennyt tosi hyvin, joten ei ole liikaa sellaista, mitä pitäisi puida. Muuten keskustellaan kyllä paljon ja erilaisista aiheista.
Puhutaan kyllä. Tai ainakin tulevaisuuden suunnitelmista, sekä missä mennään ja onko kaikki hyvin jne. Halut muuttuu ja on hyvä päivitellä niitä kumppanille aika ajoin, että ollaanko vielä samalla linjalla :)
Ei juuri keskustella, paitsi silloin jos jotain ongelmia on. Mitä on harvoin, koska meillä arki toimii.
Kyllä me keskustellaan paljonkin meidän suhteesta, väleistä ja ongelmakohdista. Välillä yritämme miettiä ja listata asioita, mitkä ovat hyvin, ettei aina tulisi puitua vaan niitä ongelmia. Varmaan vähintään kerran viikossa.