Tuleva ero

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit hyvin olla mieheni, joka on nyt viimeiset puoli vuotta ollut isä lapsille. Sitä ennen, hän oli vuosia vain töissäkäyvä "perheenisä", jonka tarvitsi jaksaa töissä, ja joka jatkuvasti pakeni ongelmia töihin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti täysin yksin parisuhteessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä luovutin ja mies heräsi.

Voi noinkin käydä meillä puuttui turva verkosto mistä saada apua. Juuri kun ruuhkavuosien paine rupee helpottamaan käy näin.

Päivät vaan loppui aina kesken arjen keskellä nukututtamisten ja muiden kanssa jonka jälkeen fyysinen läheisyys jäi aika harvinaiseksi.  Kumpikin oli yleensä jo siinä vaiheessa kun lapset nukkui aivan poikki.

Ap sun vaimo voi olla todella, todella loppu todella pitkältä ajalta. Kuuntelitko, kun sulle sanottiin että kysy siltä vaimolta vielä ihan aidosti, mitkä asiat sitä painaa. Ja sit vaan kuuntele, älä yhtään selitä, älä yhtään puolustele. Kuuntele vaan ja tee vaikka muistiinpanoja jos tuntuu ettet tajua. Tai pyydä vaikka että kirjoittaa kirjeen tai paiväkirjaa, että mitä tuntee ja mitkä asiat saa eroomaan.

Jos vuosien rankan ajan jälkeen et yhtään ymmärrä miksi lähtee, niin et ole sitten ollut kuulolla kun olisi pitänyt. Siinä ei ole yksi eikä kaksi asiaa.

Olet onnekas mies jos vaimo vielä tuossa lähdön kynnyksellä haluaa sinulle selittää, silloin on vielä toivoa. Hänkin silloin vielä välittää ja toivoo että asiat olisi voinut korjaantua. Se on se sun ainutkertainen tilaisuus näyttää hänelle että aidosti voit toimia toisin kun yrität ja kuuntelet häntä.

Tietysti sinun kannattaa itse tehdä samoin, kirjoittaa kirjeitä ja päiväkirjaa sun tunteista ja pohtia siinä asioita mitkä johti tähän, ja mitkä olisi pitänyt tehdä toisin. Oikeasti katso peiliin. Toisen syyttely ei siinä enää johda mihinkään. Vaikka vaimo muuttaisi pois, anna mukaan luettavaksi, jatka hänelle kirjoittamista. Niin hän saa pohtia niitä yksin ilman painetta sinulta.

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.

Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.

Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.

Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?

Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon

Hän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.

Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa 

Aikooko hän jättää lapset sulle, vai miten kuvittelee, että voi tehdä mitä haluaa? Älä ota lapsia, jos tähän asti olet ollut pääasiassa vastuussa. Voi tulla vaimolle itku.

Miksei voi tehdä niin, suurin osa eroavista miehistä ei edes harkitse muuta kuin lasten jättämistä ex-vaimolle. Ja jos kerran mies on sen arjen pyörittänyt niin se olisi ihan luonnollistakin että pitää myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit hyvin olla mieheni, joka on nyt viimeiset puoli vuotta ollut isä lapsille. Sitä ennen, hän oli vuosia vain töissäkäyvä "perheenisä", jonka tarvitsi jaksaa töissä, ja joka jatkuvasti pakeni ongelmia töihin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti täysin yksin parisuhteessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä luovutin ja mies heräsi.

Voi noinkin käydä meillä puuttui turva verkosto mistä saada apua. Juuri kun ruuhkavuosien paine rupee helpottamaan käy näin.

Päivät vaan loppui aina kesken arjen keskellä nukututtamisten ja muiden kanssa jonka jälkeen fyysinen läheisyys jäi aika harvinaiseksi.  Kumpikin oli yleensä jo siinä vaiheessa kun lapset nukkui aivan poikki.

Ap sun vaimo voi olla todella, todella loppu todella pitkältä ajalta. Kuuntelitko, kun sulle sanottiin että kysy siltä vaimolta vielä ihan aidosti, mitkä asiat sitä painaa. Ja sit vaan kuuntele, älä yhtään selitä, älä yhtään puolustele. Kuuntele vaan ja tee vaikka muistiinpanoja jos tuntuu ettet tajua. Tai pyydä vaikka että kirjoittaa kirjeen tai paiväkirjaa, että mitä tuntee ja mitkä asiat saa eroomaan.

Jos vuosien rankan ajan jälkeen et yhtään ymmärrä miksi lähtee, niin et ole sitten ollut kuulolla kun olisi pitänyt. Siinä ei ole yksi eikä kaksi asiaa.

Olet onnekas mies jos vaimo vielä tuossa lähdön kynnyksellä haluaa sinulle selittää, silloin on vielä toivoa. Hänkin silloin vielä välittää ja toivoo että asiat olisi voinut korjaantua. Se on se sun ainutkertainen tilaisuus näyttää hänelle että aidosti voit toimia toisin kun yrität ja kuuntelet häntä.

Tietysti sinun kannattaa itse tehdä samoin, kirjoittaa kirjeitä ja päiväkirjaa sun tunteista ja pohtia siinä asioita mitkä johti tähän, ja mitkä olisi pitänyt tehdä toisin. Oikeasti katso peiliin. Toisen syyttely ei siinä enää johda mihinkään. Vaikka vaimo muuttaisi pois, anna mukaan luettavaksi, jatka hänelle kirjoittamista. Niin hän saa pohtia niitä yksin ilman painetta sinulta.

kyllä näitä asioita käytiin pitkään läpi terapiassakin.

Aidosti kuunneltiin ja puhuttiin, on kirjoitettu paperille ja muuta.

Suurin syy tuntuu olevan se että meillä ei ole vuosiin aidosti ollut laatuaikaa kahdestaan.

Lisäksi ehkä se perhe elämän asettamat rajoitukset, jos minusta tuntuu pahalta että pitää aina olla menossa. Viikonloput ja muut kaikki mahdolliset kissanristiäiset on käytävä.  En halua rajoittaa ja estää mutta sitten se on johtanut siihen että ne vähäiset vapaahetket on omissa riennoissaan.... Päivässä loppuu tunnit toinen tulee kotiin toine joutuu jo lähtemään lasten harrastuksiin tai omiin. Omat menoni olen karsinut minimiin että olisi edes jotain aikaa. Minua ei harmita se olen onnellinen kotona lasten kanssa ei se siitä, mutta kun tuntuu että toinen harvoin on. Mutta jos toinen haluaa mennä ja olla ja kokee perhe elämän kahleeksi minkä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.

Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.

Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.

Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?

Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon

Hän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.

Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa 

Aikooko hän jättää lapset sulle, vai miten kuvittelee, että voi tehdä mitä haluaa? Älä ota lapsia, jos tähän asti olet ollut pääasiassa vastuussa. Voi tulla vaimolle itku.

Miksei voi tehdä niin, suurin osa eroavista miehistä ei edes harkitse muuta kuin lasten jättämistä ex-vaimolle. Ja jos kerran mies on sen arjen pyörittänyt niin se olisi ihan luonnollistakin että pitää myös lapset.

No puhuttu on että 50/50 kyllä mä voisin ne kokonaanki hoitaa. Ei se haittaisi päinvastoin ovat elämäni ja arkeni sisältö.

Tietämättä ikiänne tulee mieleen että vaimosi on 40v ikäkriisissä myös. Paljon omia menoja ja vapaudenkaipuu ruuhkavuosien uupumuksen jälkeen.

Harmi kun ei voi toisen puolesta elää. Itse jokainen virheensä tekee. Harvoin se onni eroamalla tulee. Parisuhde muuttuu ja huonojen aikojen jälkeen tulee parempaa JOS kumpikin tahtoo. Hän ei nyt näytä tahtovan.

Epäilen näin naisena että voi olla suhde/ihastusta/ huomioimista tullut nyt joltain mieheltäkin. Kokee olevansa taas haluttu ja vapaa. Onko teillä ollut hyvä seksielämä?

Et sinä nyt voi muutakuin sanoa että tossa on ovi että menee vain. Asumuserokim voi tehdä hyvää!

Siinä vaiheessa kun nainen on päättänyt, että tunteet ovat kuolleet, niin ne ajatukset ruokkivat itseään ja niitä on aika hankala palauttaa ellei nainen ota ensin etäisyyttä sinuun ja huomaa itse, että ilman sinua ei olekaan kivempaa.

Eli sanoisin, että sinun ei kannata yrittää vakuutella häntä jäämään liiaksi. Sanot, että sinusta eroon ei olisi tarvetta, mutta jos hänen pitää mennä, niin sitten hän menee. Ääni voi muuttua kellossa jo siinä vaiheessa, kun on hetki asuttu erillään. Toki voi olla, että hän on jo käsitellyt eron suhteenne aikana ja alkaa heti tapailemaan muita miehiä. Silloin sinun ei auta kuin katsella vierestä. Tosin kannattaa kyllä käyttää tuo sauma hyödyksi jos muut naiset kiinnostavat. Ikävää nimittäin palata yhtään naisen "kokeilujen" jälkeen jos et itse tehnyt niitä lainkaan. Siitäkään ei ole haittaa, että nainen näkee, että sinulla on vientiä. Jos hän on alkanut pitämään sinua epäseksikkäänä suhteen aikana, niin muisten naisten kiinnostuksesta hän huomaa olleensa väärässä. Toki tätä ei kannata pyrkiä tuomaan esiin, koska se vaikuttaa epätoivoiselta. Toisaalta sitä ei tarvitse myöskään erityisemmin peitellä. 

Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.

Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.

Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.

Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.

Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.

Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun nainen on päättänyt, että tunteet ovat kuolleet, niin ne ajatukset ruokkivat itseään ja niitä on aika hankala palauttaa ellei nainen ota ensin etäisyyttä sinuun ja huomaa itse, että ilman sinua ei olekaan kivempaa.

Eli sanoisin, että sinun ei kannata yrittää vakuutella häntä jäämään liiaksi. Sanot, että sinusta eroon ei olisi tarvetta, mutta jos hänen pitää mennä, niin sitten hän menee. Ääni voi muuttua kellossa jo siinä vaiheessa, kun on hetki asuttu erillään. Toki voi olla, että hän on jo käsitellyt eron suhteenne aikana ja alkaa heti tapailemaan muita miehiä. Silloin sinun ei auta kuin katsella vierestä. Tosin kannattaa kyllä käyttää tuo sauma hyödyksi jos muut naiset kiinnostavat. Ikävää nimittäin palata yhtään naisen "kokeilujen" jälkeen jos et itse tehnyt niitä lainkaan. Siitäkään ei ole haittaa, että nainen näkee, että sinulla on vientiä. Jos hän on alkanut pitämään sinua epäseksikkäänä suhteen aikana, niin muisten naisten kiinnostuksesta hän huomaa olleensa väärässä. Toki tätä ei kannata pyrkiä tuomaan esiin, koska se vaikuttaa epätoivoiselta. Toisaalta sitä ei tarvitse myöskään erityisemmin peitellä. 

Hyvin sanottu kiitos

Mies sanoo ap:n menoja kissanristiäisiksi, ei halua että vaimo menee yksin, mutta ei halua lähteä mukaankaan. Eli käytännössä vaimon pitäisi jäädä kotiin.

Mulle tulee kyllä kuva läheisriippuvasta tarvitsevasta ja omistavasta puolisosta, joka oikeastaan toivoisi että vaimo olisi vaan hänen kanssa kotona. Ei tarvita toista miestä että tuosta haluaa lähteä.

Onko tämä tullut esille terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.

Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.

Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.

Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.

Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.

Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.

Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee

Vierailija kirjoitti:

Ap, meillä oli noin kun lapset pieniä.

Mies suostutteli minut jäämään siksi aikaa että järjestetään asioita. Hän oli sitkeästi kiltti ja huolehtiva minulle, vaikka olin ihan varma että hellän ei enää rakasta minua.

Minulle oli siis siinä vauva-ajan kurjuudessa tullut se vakaa käsitys että hän ei enää rakasta minua. Selvintähän oli siis erota.

Oikeasti olimme molemmat hukassa ja puhuimme toistemme ohi ja ymmärsimme väärin ja oletimme väärin.

Mieheni taivutteli minut perheneuvolaan ja parisihdeterapeutille. Suostuin kun ajattelin että sitten voi erota. Meidän pitkinkin kertoa kaikki mikä ottaa päähän. Huomasin että olin luullut asioita väärin. Meidän piti tehdä lista asioista joita arvostamme toisessa. Huomasin että mieheni puhui minusta tosi kauniisti ja arvostavasti.

Olen ihminen jonka on vaikea puhua, vaikka kohdata konfliktia, helpommin pakenen. Mieheni täytyi huijata minut tilanteeseen vieraan ihmisen kanssa jossa en kokenut olevani nurkassa eikä tullut pakoreaktio ja puolustautuminen vaan puhuin suuni puhtaaksi.

Siitä se paraneminen lähti ja rakastuimme uuselleen. Mies haki uuden työn ja muutimme helpompaan asuntoon lähemmäs tukiverkkoja.

Jep! Monikohan turha ero olis vältettävissä, jos ihmiset jaksais todella katsoa kaikki kortit ja käydä tällaisen prosessin. Moni luovuttaa, nostaa kädet pystyyn ja taas on yksi perhe hajonnut. Ja harvemmin ne uudet suhteetkaan sitten kestävät, kun ei ole aiempia asioita työstetty kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo ap:n menoja kissanristiäisiksi, ei halua että vaimo menee yksin, mutta ei halua lähteä mukaankaan. Eli käytännössä vaimon pitäisi jäädä kotiin.

Mulle tulee kyllä kuva läheisriippuvasta tarvitsevasta ja omistavasta puolisosta, joka oikeastaan toivoisi että vaimo olisi vaan hänen kanssa kotona. Ei tarvita toista miestä että tuosta haluaa lähteä.

Onko tämä tullut esille terapiassa?

Ehkä artikuloin väärin kyse on tyttöjen jutuista ym menoista. Työpaikan juhlista ym ym. Vaan tarkoitin tarvitseeko joka ikinen kerta mennä jos joku pyytää. Pitääkö joka vkl olla aina joku oma meno..?

Saa mennä ja pitääkin mutta kai parisuhteelle ja lapsillekkin voi sitä vapaaaikaa suvaita

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo ap:n menoja kissanristiäisiksi, ei halua että vaimo menee yksin, mutta ei halua lähteä mukaankaan. Eli käytännössä vaimon pitäisi jäädä kotiin.

Mulle tulee kyllä kuva läheisriippuvasta tarvitsevasta ja omistavasta puolisosta, joka oikeastaan toivoisi että vaimo olisi vaan hänen kanssa kotona. Ei tarvita toista miestä että tuosta haluaa lähteä.

Onko tämä tullut esille terapiassa?

Ehkä artikuloin väärin kyse on tyttöjen jutuista ym menoista. Työpaikan juhlista ym ym. Vaan tarkoitin tarvitseeko joka ikinen kerta mennä jos joku pyytää. Pitääkö joka vkl olla aina joku oma meno..?

Näköjään sinun vaimolle se on tärkeää, ja sinusta joku asia joka vaimolle on tärkeää, on turhaa ja hänen ei pitäisi saada. Miksi? Koska sinä et tarvitse sellaista? Olette erilaisia. Vai koska sinä et pääse ikinä mihinkään? Se on hyvä argumentti, mutta eikö tuollaisen vuorottelun voisi sopia. Vai koska ette ole koskaan kaksin? Kysyn sitten, koska teidän kahdenolo on viimeksi ollut kivaa, rentouttavaa, nautinnollista. Ja miten sen silloin saitte aikaan? Eikö niitä pitäisi pyrkiä lisäämään, positiivisen eikä negatiivisen kautta, kyllä ne muut menot siihen asettuvat ympärille.

En mä kyllä tiedä miksi sä edes haluaisit olla tuollaisen ihmisen kanssa... No toivottavasti asiat kuitenkin järjestyvät parhain päin!

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.

Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.

Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.

Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.

Aha, sä olet näitä yrittelijöitä. Tiukan paikan tullen sä aina lupaat ja yrität kaikenlaista. Lopulta jopa uskot omiin kuvitelmiisi. Vaikka todellisuudessa mikään ei kotona muuttunut. Vaimon vaan pitäis olla kiitollinen ja pysyä kotona, koska sä yrität.

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.

Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.

Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.

Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.

Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.

Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.

Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee

Lounastreffit kotona? Vapaapäivä viikolla kun lapset koulussa ja hoidossa? Töistä aikaisin kotiin ja vasta sitten lapset hoidosta? Lapset kaverille leikkimään ja pyydätte tekstaamaan kun lähtevät takaisin päin. Vanhemmat menee kaksin saunaan ja laittaa elokuvan pyörimään lapsille ja sipsit eteen.

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.

Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.

Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.

Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.

Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.

Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.

Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee

Lounastreffit kotona? Vapaapäivä viikolla kun lapset koulussa ja hoidossa? Töistä aikaisin kotiin ja vasta sitten lapset hoidosta? Lapset kaverille leikkimään ja pyydätte tekstaamaan kun lähtevät takaisin päin. Vanhemmat menee kaksin saunaan ja laittaa elokuvan pyörimään lapsille ja sipsit eteen.

Hyviä ajatuksia mutta tässä aina on se tukiverkoston puuttuminen tullut eteen. Töistä puhumattakaan. Ehkä olisi molempien pitänyt olla itsekkäämpiä ja lähteä kesken päivää. Potkuthan siitä oisi seurannut.... pieni juttu tässä sopassa.

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.

Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.

Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.

Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.

Aha, sä olet näitä yrittelijöitä. Tiukan paikan tullen sä aina lupaat ja yrität kaikenlaista. Lopulta jopa uskot omiin kuvitelmiisi. Vaikka todellisuudessa mikään ei kotona muuttunut. Vaimon vaan pitäis olla kiitollinen ja pysyä kotona, koska sä yrität.

Sinä olet taas näitä trolleja kyllä se on kahden työ tehdä ja yrittää.

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.

Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.

Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.

Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.

Olen "yrittänyt antaa" hänelle omaa aikaa (?) Koska "oli terapiassa sitä mieltä" että ei sitä saa.

Entä: olemme yhdessä puhuneet, mitä hänen oma aika olisi, ja sopineet miten hän saa sen, koska ymmärsin ettei hän ollut sitä saanut, kun me terapiassa kävimme tätä yhdessä läpi.

Oletko oikeasti ymmärtänyt mitä hän pyytää, ja antanut sen, ja ootte muuttanut teidän arjen toimintatapoja, vai itse tulkinnut mitä se varmaan on, ja yrität muistaa tehdä sille jotain aina välillä kun ei ole muuta kiireempää.

Pystytkö sanomaan mitä hänen oma tärkeä aika on ja miksi?

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.

Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.

Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.

Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.

Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.

Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.

Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee

Lounastreffit kotona? Vapaapäivä viikolla kun lapset koulussa ja hoidossa? Töistä aikaisin kotiin ja vasta sitten lapset hoidosta? Lapset kaverille leikkimään ja pyydätte tekstaamaan kun lähtevät takaisin päin. Vanhemmat menee kaksin saunaan ja laittaa elokuvan pyörimään lapsille ja sipsit eteen.

Hyviä ajatuksia mutta tässä aina on se tukiverkoston puuttuminen tullut eteen. Töistä puhumattakaan. Ehkä olisi molempien pitänyt olla itsekkäämpiä ja lähteä kesken päivää. Potkuthan siitä oisi seurannut.... pieni juttu tässä sopassa.

Millaisissa töissä olette, kyllä meillä saa lähteä aikaisemmin jonain päivänä asioille, kun sopii esimiehen kanssa. Ja lomapäivä on jokatapauksessa arkena, ei sen loman tarvi olla koulun loma-aikana pelkästään, eikä joka ainoa päivä lasten kanssa.

Lapset kärsii vähemmän siitä parin lomapäivän puutteesta tai tunnin pidemmästä hoitopäivästä joskus, kuin erosta.