Nyt kerrotte oikeasti. Mitä ahdistelua tytöt joutui kokemaan kouluissa 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

80-90 vaihteessa just tätä. Joskus sai ihan tosissaan pitää paidasta kiinni. "Pojat on poikia"...

Ei ollut

En kokenut yhtään mitään enkä edes kuullut että kukaan kaverikaan olisi kokenut.

vm 1974

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

Rakkaudesta se hevonenkin potkii sanottiin 😙

Tämä. Ala-ja yläasteella poikien seksuaalinen ahdistelu kuitattiin aikuisten toimesta hevosen leikiksi, rakkaudesta se hevonenkin potkii eli menkääpä takaisin koulun pihalle leikkimään.

Lisäksi tuttu sanonta oli pojat on poikia, joka tarkoitti yleisesti sitä, että tyttöjen piti vain sietää huonosti käyttäytyviä poikia ja olla itse fiksumpia. Toisin sanoen, pidettiiin tytön oma vikana jos oli seksuaalisesti liian kiinnostava tai käytös oli liian provosoivaa. Tytöille saatettiin huomauttaa esimerkiksi pukeutumisesta tai keimailevasta käytöksestä, joka ruokki poikien kiinnostusta.

Tämä jatkui sitten peruskoulun ajan. Oli myös ihan normaalia, että aikuiset miehet kommentoivat nuoren tytön tai naisen vartaloa ihan randomina: on siinä tytöllä persettä tai ihan mitä vaan negatiivista tai positiivista mitä juolahti mieleen sai naisen vartalosta huomautella. Jokainen rasvaisin porsaskin katsoi oikeudekseen arvostella ääneen naisvartaloita. Työpaikoilla tytöteltiin, vitsaltiin naisille härskejä ja taputeltiin perseet ohimennessä, ysärillä ihan normimeininkiä. Työpaikalla nuoret naiset tiesi nämä taputtelijasedät, ja heitä väisteltiin. Joskus jostain ihan kourimisesta ja puristelusta naiset työpaikoilla saattoivat suuttua, mutta asiaa soviteltiin, että eivät nämä miehet pahalla ja olette nuoria nättejä tyttöjä, kukapa teistä ei tykkäisi, älkää nyt tahallanne aiheuttako pahaa mieltä hyväntahtoiselle miehelle. 

Jep, kuulostaa hullulta nyt omaankin korvaan ja nykyään tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta ajat olivat silloin hyvin erilaiset.

Ei ahdisteltu. Mua kiusattiin monet vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi aikuiset miehet käpälöi ja kouri, ihan vitsillä hohohoho. "Jokos sitä on tisisit kasvanu" ja läpällä vähä kourastaan jalkovälistä. 

Vitsi vitsi. Kyllähän sitä nyt lapsia saa taputella ja kouria pyllystä. 

Ihan sukujuhlissakin sukulaisäijät mittailivat rasvaisella katseella ja kehuivat miten on kasvanut naiseksi ja rinnatkin jo. Se oli todella hirveää. Eivät nyt sentään kehdanneet lähteä kokeilemaan. 



Mutta ihan tuntemattomat miehet saattoivat käydä perseelle tai kouraista jalkovälistä busseissa, hississä, liukuportaissa, kaupassa. Tai tahalleen estää kulkua, pakottaa kulkemaan liian läheltä ja hieraista muka vahingossa rinnasta.

Ei ole yhtään mitään kerrottavaa! En muista, että minua olisi ikinä puristeltu tai kosketeltu koulussa. Meillä oli pieni yläaste, jonne siirryin syksyllä 1988. Vain alle 400 oppilasta. Tarkkisluokkia oli 2, ja niillä oli omat välituntiajat. Joskus ruokatauolla jotkut tarkkiksen olevinaan kovat pojat saattoivat huudella rivouksia, mutta ne oli niin omissa porukoissaan, että ei nekään jaksaneet kiinnittää tavallisiin tyttöihin huomiota. Se tarkkis toimi myös pelotteena siihen aikaan. Jos joku ei osaa käyttäytyä, joutuu tarkkis-luokalle eli tarkkailuluokalle. Sieltä oli mahdoton ponnistaa enää tavalliseen koululuokkaan.

Pojat nimittelivät tyttöjä laudoiksi. Kerran yksi poika tuli välitunnilla istumaan viereeni penkille ja alkoi hivellä reittäni. Se tuntui nöyryyttävältä.

Kehityin aikaisin ja aikaisin kehittyvät ovat aika rintavia niin jotain "Samantha Fox"- juttuja sai kuulla. Muutama poika "vahingossa" koski rintoihin.

Yhden kerran tapahtui yläasteiässä ihan kunnon käpälöinti, mutta se ei ollut koulussa, vaikka oli koulukaveri. Jouduin makaamaan tämän pojan alla, kun hän kosketteli minua.

Vm. 74

Minusta tuntuu, että olen kasvanut pumpulissa, kun täältä lukee joidenkin kokemuksia. En kokenut koskaan ahdistelua, ei luokkakavereilta eikä sukulaissediltä. Koulussa pidettiin kuria ja järjestystä. Meillä ei saanut yläasteella mennä edes välitunnilta sisään muuten kuin jonossa. Välituntivalvojat piteli koulun ovia auki ja jonossa kuljettiin sisään. Jos oli vessahätä, piti välituntivalvojalta käydä kysymässä, saanko käydä vessassa ja hän tuli kyttäämään siihen ulko-ovelle, ettei mene muita sisälle samaan aikaan.

Luokassa piti olla hiljaista, kun opettaja tuli luokkaan. Jos ei ollut, opettajat ensin kerran sanoivat, että nyt hiljaa, ja jos joku vielä jatkoi mölyämistä, sai nopean lähdön rehtorin kansliaan puhutteluun. Olin itsekin pari kertaa puhuttelussa, kun tuli höpistyä kaverin kanssa. Näistä ei kyllä kotiin ilmoiteltu, silloin ei ollut Wilmaa. Jos joku oli lukukauden aikana joutunut kolme kertaa rehtorin puhutteluun, sitten lähti kotiin tieto.

Meillä ei saanut koulussa koskea toisiin ihmisiin, ei puristella eikä työntää kättä väärään paikkaan, enkä kyllä ikinä kertaakaan nähnyt sellaista tapahtuvan koulussa. Diskot oli sitten täysin eri maailma, koska diskoissa tapahtui tuota ahdistelua ja lääppimistä. Siis sen tyyppistä, että ulko-ovella jonossa joku puristaa takapuolesta tai kun tanssitaan hitaita, hivuttaa kädet pyllyn päälle. Tosin miten se eroaa aikuisten yökerhosta, tuskin mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut koulutaipaleeni vuonna 1986 ja mua ei kyllä koulussa ahdisteltu. Kun ikää tuli enemmän, eli yläasteikäisestä eteenpäin, niin minua on kourittu prseestä mm. torilla, keskellä kirkasta päivää. Huudeltu härskeyksiä ja tietysti sitten kun alettiin käymään ravintoloissa, alkoi prseen ja tissien kouriminen. Eli ysärin lopulla ja pitkästi 2000 luvun puolella oli vielä ihan normaalia, että miehet kävivät käsiksi. Normaalia siis heidän mielestään.

Mä olen samanikäinen, ja ahdistelu alkoi jo alaluokilla. Ihan erityisesti muistan yhden kerran, kun hoksaamattomuuteni pelasti tilanteen edukseni. Olin 9-10, rinnat nupullaan, päällä serkulta saatu paksu college, jossa teksti "Universite de Sorbonne" kaaren muodossa. Johan samalla luokalla ollut poika tarttui tissin (ja tekstin) kohdalta kiinni puserosta, veti ja kysyi "Mikä tää on?" ja vastasin "Kirjain".

Mulla kotona vanhemmat olivat raskaankin kiusaamisen kanssa sitä mieltä, että rakkaudesta hevonenkin potkii. Olin siis omillani ja minäkin opin potkimaan, haaroihin. Osuman ei tarvinnut olla kova eikä edes kauhean tarkka, niin se pahin into lannistui. Turpaanvedolla uhkailtiin kyllä senkin jälkeen, mutta se ei koskaan toteutunut.

Muistan, kun mut useamman kertaa ahdisteltiin nurkkaan ja pojat yrittivät pakottaa, että he saisivat koskea rintojani. Opettaja (miespuolinen) tuli tottakai paikalle, mutta totesi vain "noh noh lopettakaa" eikä muuta asian suhteen koskaan tapahtunut, vaikka uusiutui useamman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Kumma olen ollut useassa koulussa, yksi pikkukaupungissa, kolme Helsingissä vuoteen 1979, enkä muista oikein mitään tuollaista, jota yllä kuvaillaan. En usko että missän noista kouluista tuollainen käytös olisi sallittu.

Mitä ihmettä Suomessa on tapahtunut 1980-luvulla, jos meno on ollut noin kamalaa???

Kyllä se oli just noin kamalaa, eivätkä opettajat siihen puuttuneet. Itse kävin ekaluokkalaisena itkemässä opettajalle välitunnilla, että pihalla pojat kourivat yhtä tyttöä haaroista ja tyttö makaa itkien maassa, mutta opettaja jatkoi muita hommiaan.

Ennen ei tullut tytöille seurauksia jos vastasivat poikien ei toivottuihin lähentely-yrityksiin läimäyttämällä heitä kädellä vaikka kasvoille; nyt tulisi varmasti pahoinpitelyrangaistus jos tyttö uskaltaisi läimäyttää. Ensimmäisessä työpaikassani yksi setämies nipisti juoksutyttöä takapuolesta jolloin tyttö kääntyi äkisti ja mottasi mieheltä silmän mustaksi eikä tyttöä toruttu tästä, mutta  setämiehelle ja naurettiin vielä monta viikkoa tapauksen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään mitään kerrottavaa! En muista, että minua olisi ikinä puristeltu tai kosketeltu koulussa. Meillä oli pieni yläaste, jonne siirryin syksyllä 1988. Vain alle 400 oppilasta. Tarkkisluokkia oli 2, ja niillä oli omat välituntiajat. Joskus ruokatauolla jotkut tarkkiksen olevinaan kovat pojat saattoivat huudella rivouksia, mutta ne oli niin omissa porukoissaan, että ei nekään jaksaneet kiinnittää tavallisiin tyttöihin huomiota. Se tarkkis toimi myös pelotteena siihen aikaan. Jos joku ei osaa käyttäytyä, joutuu tarkkis-luokalle eli tarkkailuluokalle. Sieltä oli mahdoton ponnistaa enää tavalliseen koululuokkaan.

Sivuhuomautuksena sanon, että tarkkikset pitäisi saada takaisin. Vielä sillä 80-90-luuserin luuseristigmalla, joka tarkkikselle joutumiseen liittyi. Tarkkislainen ei ollut mikään ihaltu pahis, vaan oikeasti ongelmalapsi.

Ei kai se samanlaista ollut kuin nykyään. Ei siihen aikaan huudeltu v-sanaa. Kävin ennen hiihtolomaa tyttären koululla keskustelussa ja satuin välitunnin aikaan kulkemaan pihan läpi. Kuulin vähintään 20 kertaa v-sanan ja useamman kerran homottelua. Ahdistava ilmapiiri.

Tyttö on 14 v., ja minun ollessani tuon ikäinen kasarin lopussa kielenkäyttö ei ollut millään tavalla erityisen häiritsevää. Jos oli ruuhka ja siitä halusi mennä läpi, osattiin huutaa, että väistäkää, eikä tarvinnut huutaa, että menkää nyt v:tuun siitä. Siis tuon jälkimmäisen lauseen kuulin siellä pihalla myös, joku halusi vaan mennä ohi isomman joukon läpi, olisiko niiden välitunnit porrastettu ja yritti mennä joukon keskeltä sisälle. Ajatelkaa, jos työpaikalla olisi ns. käytäväkokous ja joku haluaisi mennä ohi ja huutaisi, että menkää nyt v:tuun siitä edestä. Sekin pisti silmään, ettei kukaan vahdi, mitä noilla teineillä on päällään. Siellä oli tyttöjä, joilla oli legginsin tyyppisiä housuja, takki auki, ei pipoa tai hanskoja ja uggit tai kesätennarit jalassa. Välituntivalvoja seisoo ihan vieressä eikä sano mitään, että ei ole sopiva varustus pakkaseen. Kyllä minun aikaan välituntivalvojat passitti hakemaan lisää vaatetta, jos joku puolialasti yritti pakkaseen välitunnilla. Meillähän oli jopa sellainen varavaatekoppa, josta piti ottaa villapusero, pipo tai hanskat, jos jollain oli unohtunut omat kotiin. Ei siihen aikaan ajateltu, tarttuuko täit. Toisaalta heti kun koulu loppui, pipot lensi päästä. Kotimatkalla suurimmalla osalla sitä pipoa ei enää näkynyt päässä, se tungettiin repun pohjalle.

Nyt kun jälkikäteen ajattelee, aikuiset oli koulussa paljon turvallisempia kuin nyt, kun ne oikeasti valvoivat, että sääntöjä noudatettiin. Ainakin oma tytär on kertonut, että koulussa tekee kukin mitä huvittaa. Sen luokalla on yksi poika, joka nukkuu ensimmäisillä tunneilla. Mitä se poika oppii, jos se nukkuu joka aamu ensimmäisen oppitunnin? Ja se nukkuu kuulemma ihan avoimesti, joskus makaa pöydän päällä ja joskus on jopa seinään nojaten nukkunut luokassa. Eihän tuollaista kasarilla olisi sallittu. Opettaja olisi huutanut naama punaisena, että tänne on tultu oppimaan eikö makaamaan. Nykyisin koulun tapa hoitaa noita tilanteita on kutsua luokkaan joku lässyttävä nuorisotyöntekijä, joka tulee ongelman jatkuttua kuukausia ja puhuu lempeästi, miten kannattaa rajata ruutuaikaa ja mennä ajoissa nukkumaan ja syödä aamupala, niin sitten jaksaa paremmin koulussa. Lopussa leikitään jotain kivaa ryhmäleikkiä, joka vahvistaa itsetuntoa. Ihan höpöhöpöä, sanon minä. Kun nuo tulee työelämään, ei enää silitellä päätä ja anneta nukkua ensimmäisiä työtunteja. Se on tulos tai ulos-mentaliteetti nykyisin.

Yläasteella 90 -luvun alussa oli pari miesopettajaa jotka saattoivat läpsäistä pyllylle jos käveli heidän edessään portaissa. Sitten toinen näistä kerran sanoi että ota isot tissit pois kirjan edestä että vieressä istuvaa näkee lukea(hänen kirja oli unohtunut kotiin). Mutta en osannut ajatella, että nuo olisivat olleet mitenkään väärin. Lähinnä ihmetytti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se samanlaista ollut kuin nykyään. Ei siihen aikaan huudeltu v-sanaa. Kävin ennen hiihtolomaa tyttären koululla keskustelussa ja satuin välitunnin aikaan kulkemaan pihan läpi. Kuulin vähintään 20 kertaa v-sanan ja useamman kerran homottelua. Ahdistava ilmapiiri.

Tyttö on 14 v., ja minun ollessani tuon ikäinen kasarin lopussa kielenkäyttö ei ollut millään tavalla erityisen häiritsevää. Jos oli ruuhka ja siitä halusi mennä läpi, osattiin huutaa, että väistäkää, eikä tarvinnut huutaa, että menkää nyt v:tuun siitä. Siis tuon jälkimmäisen lauseen kuulin siellä pihalla myös, joku halusi vaan mennä ohi isomman joukon läpi, olisiko niiden välitunnit porrastettu ja yritti mennä joukon keskeltä sisälle. Ajatelkaa, jos työpaikalla olisi ns. käytäväkokous ja joku haluaisi mennä ohi ja huutaisi, että menkää nyt v:tuun siitä edestä. Sekin pisti silmään, ettei kukaan vahdi, mitä noilla teineillä on päällään. Siellä oli ty

Luitko ollenkaan noita aikaisempia kommentteja? Mitä turvallista on aikuisissa, jotka eivät puuttuneet kourimiseen? 

Kehityin aikaisin ja rinnat kasvoivat tosi isoiksi jo viidennellä luokalla. Pojat tökkivät karttakepillä tissejä ja jalkoväliä, kysyivät saako lypsää jne. En silti traumatisoitunut. Olin ehkä jotenkin otettu että pojat osoittivat kiinnostusta enkä ollut se nk. Lauta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei tullut tytöille seurauksia jos vastasivat poikien ei toivottuihin lähentely-yrityksiin läimäyttämällä heitä kädellä vaikka kasvoille; nyt tulisi varmasti pahoinpitelyrangaistus jos tyttö uskaltaisi läimäyttää. Ensimmäisessä työpaikassani yksi setämies nipisti juoksutyttöä takapuolesta jolloin tyttö kääntyi äkisti ja mottasi mieheltä silmän mustaksi eikä tyttöä toruttu tästä, mutta  setämiehelle ja naurettiin vielä monta viikkoa tapauksen jälkeenkin.

Totta, oli se toisinkin päin vähän erilaista aikaa. Kerran kaupungilla kulkiessani takanani kävellyt nuori mies tarttui perseestäni kiinni ja puristi. Käännyin ympäri ja mitään sanomatta läsäytin lämähtävän litsarin miehen naamaan ja jatkoin matkaani. Mies ulahti auts ja hänen kaverinsa nauroivat hänelle. Se siitä. Tänä päivänä mies olisi puolustautunut ja oltu oikeudessa kohta molemmat pahoinpitelystä ja mies seksuaalisesta ahdistelusta jne. Ennen oltiin omillaan, selviydyttiin, ei turhista kanneltu. Poliisiasemalla olisi pyöritelty silmiä jos nuori nätti nainen olisi tehnyt rikosilmoituksen perseen puristelusta ja mies siitä, että nuori nätti nainen löi.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että nykyinen tapa ja asioihin puuttuminen on oikea tapa hoitaa asioita. Nollatoleranssit ahdisteluille ja väkivallalle. Aina ei ole ennen ollut paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtään mitään kerrottavaa! En muista, että minua olisi ikinä puristeltu tai kosketeltu koulussa. Meillä oli pieni yläaste, jonne siirryin syksyllä 1988. Vain alle 400 oppilasta. Tarkkisluokkia oli 2, ja niillä oli omat välituntiajat. Joskus ruokatauolla jotkut tarkkiksen olevinaan kovat pojat saattoivat huudella rivouksia, mutta ne oli niin omissa porukoissaan, että ei nekään jaksaneet kiinnittää tavallisiin tyttöihin huomiota. Se tarkkis toimi myös pelotteena siihen aikaan. Jos joku ei osaa käyttäytyä, joutuu tarkkis-luokalle eli tarkkailuluokalle. Sieltä oli mahdoton ponnistaa enää tavalliseen koululuokkaan.

Sivuhuomautuksena sanon, että tarkkikset pitäisi saada takaisin. Vielä sillä 80-90-luuserin luuseristigmalla, joka tarkkikselle joutumiseen liittyi. Tarkkislainen ei ollut mikään ihaltu pahis, vaan oikeasti ongelmalapsi.

Noista tarkkiksista kylläkin luovuttiin ihan tietystä syystä. Tutkimukset osoittivat, että a. tarkkislaisten myöhempi elämä todennäköisemmin jatkuu käytösongelmien sävyttämänä, johtaa rikollisille poluille, päihderiippuvuuksiin ja vankilaan  ja b. Tarkkisleima seurasi myös peruskoulun jälkeen, mikä vaikeutti pääsyä haluamaansa kouluun tai työpaikan saantiin. Se että monella entisajan tarkkislaisella oli esim. nepsyhaaste, kuten adhd, jäi usein huomaamatta, koska heidät leimattiin pahoiksi ilman selitystä.

Minun edesmennyt velipuoleni oli tarkkiksella koko yläasteen. Hän oli maailman vilpittömin ja iloisin poika lapsena, ihana lauluääni ja aina kaikenlaiset pienet kujeet ja vitsit mielessä. Kaikki muuttui juuri yläasteelle siirtymisen yhteydessä. En sitä kiistä, etteikö olisi ollut häiriöksi oppitunneilla ja jos joku oikein tahallaan ärsytti, varmasti sai nyrkistä. Ei häntä kukaan koskaan yrittänyt auttaa, kun ei oikein tiedetty mikä on.

Tarkkis oli kuin vankila, jonne laitetaan porukkaan ne, joilla ei ole oppimisen haasteita vaan käyttäytymisen säätelyn ja oman toiminnan ohjauksen haasteita. Velipuoleni ajautui tarkkiskavereiden kanssa päihdeongelmiin. Siinä jäi musiikkiharrastus ja oikeastaan kaikki sellainen, mikä oli ollut hänelle ilo. Ja peruskoulun 9. luokan jälkeen hän kävi kymppiluokan ja sen jälkeen ei oikein mitään rytmiä elämässä. Joskus oli tehtaan pakkaamossa, lähinnä kiireaikoina, ja sitten taas työttömänä ja päihderiippuvaisena.  Hän ehti saada adhd-diagnoosin ennen kuolemaansa, mikä oli helpotus kaikille. Enemmän vaan olisi tarvinnut tukea elämänhallintaan. Ja se, miten ilo sammui hänestä silloin yläasteella, se oli jotain raastavaa isosiskon näkökulmasta. Se tarkkis oli kuin avovankila, ja hyvä, ettei niitä enää saa olla.