Mitä jos mielenterveysongelmat johtuvatkin siitä että ihmiset ovat alkaneet paisuttelemaan mielessään joidenkin heille tapahtuneiden pahojen asioiden merkitystä?

No sehän on hienoa, jos selviät ongelmistasi "paisuttelematta" niitä, ap.

Itsekin olen välillä miettinyt terapiassa käyvistä läheisistäni, että onko tuota koiran kuolemaa nyt välttämätöntä puida viikkokaupalla terapeutin kanssa. Mutta sitten taas tajuan olevani onnekas, kun itse selviydyn itkemällä parit itkut ja kirjoittamalla runoja. Sitä on hyvä mielenterveys.

Kokonaisuudessaan nämä terapiat ja masennuslääkkeet sun muut ovat pelastaneet lukemattomia ihmisiä kuolemasta mielen sairauksiin. Joten ne toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se olla niinkin , että ne maton alle laastut pompsahtavat joku kerta pintaan ja sitten onkin monenlaista setvittävää. Parempi kai olisi kohdata asiat silloin kun ne sattuu , tarvittaessa terapiassakin .

Minulle kävi näin. Kaikki vuosien aikana maton alle lakaistut asiat nousivat pintaan ja siinä oli mieli vähän sekaisin. Kova homma oli käsitellä asiat, mutta terapian avulla selvisin. 

No ainakin mun tuttu päätyi psykiatrialle ihan vaan viatonta työpaikkauupumustaan hoidattamaan ja kotiutui sieltä varmaan 10 diagnoosin kanssa joilla ei ole sinänsä mitään suoranaista yhteyttä alkuperäiseen sairauteen edes...

Vierailija kirjoitti:

Eikä siitä että nämä pahat asiat olisivat heidät varsinaisesti traumatisoineet ja olisivat olleet ihan kestämättömän pahoja?

Minkä takia ihmiset kuoli keskitysleireihin? Minkä takia osa oppi edes jotenkin elämään niissä oloissa ja eivät selvinneet vapauduttuaan?

Sinä tajuat vasta, kun sisuksesi rikotaan. Ne muokataan uusiksi tai siihen muodostuu fantasia jne. Tätä paskaa voi tapahtua myös pienemmässä mittakaavassa ja silloinkin se voi syödä ihmisen. Sitä ei toivottavasti tapahdu sinulle tai tarvitse tajuta asiaa edes teoreettisela tasolla.

Ehkä lievät...mutta esimerkiksi psykoosit, skitsofrenia ym...löytyy kyllä ihan aivokuvissa, ei taida itse sellaista pystyä tekemään.

Eikös tuuli johdu siitä, että puut heiluvat ja pistävät ilman liikkumaan?

On siis ihan psykologiassa tuttu ilmiö tämä, että jos ihminen käyttää joidenkin asioiden tapahtumien, varsinkin ikävien asioitden ..käsittelyyn liikaa mielen puolustuskeinoja (jotka on siis epäkehittyneempiä, esim asiaa ei käsitellä ollenkaan kognitiivisesti, "lakaistaan maton alle") niin ne usein sitten palaa mieleen koska niitä ei ole käsitelty oikein. Se voi altistaa mielenterveydenhäiriölle, mutta usein itse häiriön kehittymisen taustalla on monia muitakin tekijöitä.

Useinhan psykoterapiassa yritetään saada näitä kiperiä muistoja esiin ja saada niitä sitten käsiteltyä

Itse yritin tätä maton alle lakaisu -tekniikkaa vuosia. Omasta taustasta sen verran, että oon kasvanut mielisairaan alkoholisti-isän ja tunnekylmän äidin kanssa. Ajattelin jo lapsena, että oon kasa paskaa ja elämässä on vaan velvollisuuksia, jotka tulee täyttää. Olin melko hyvä koulussa ja opiskelin DI-tutkinnon. Siihen asti kaikki meni suht ok, vaikka olo oli säännöllisin väliajoin masentinut, haudoin itsaria ja välillä taas olin ihan taivaissa. Työelämään siirtyessä en oikein päässyt uraputkeen, kun itseviha ja epävarmuus lamaannutti mut. Jäin roikkumaan huonoon työpaikkaan, ahdistuin ja masennuin. Sit laukesi kaksisuuntainen mielialahäiriö, kuvaan tuli hypomaniset sekoilut, itsemurhayritykset, psykoosit, osastojaksot. Nyt oon ollu 5 vuotta tekemättä mitään ja ehkä pikkuhiljaa alkanu ymmärtämään, etten mä saa itseäni oireettomaksi, ellen käy kunnon psykoterapiaa läpi ja hoida itseäni arjessa kunnolla. Ehkä sit voidaan katsoa, kestänkö esim työelämää.

Mietin usein, jos oisin saanu psykoterapiaa jo 20-vuotiaana niin oisko kaksisuuntaisuus jäänyt lievemmäksi (esim vaan syklotymia) ja olisin selvinnyt vähän helpommalla. Kun itseänikin esimerkinomaisesti mietiin, niin vasta im-yrityksen jälkeen oon saanu kunnon hoitoa. Vaikea kuvitella, että ihmisiä hoidettaisiin mt-puolella liikaa. Masislääkkeet tietty saa, mutta ei ne auta paskaan elämäntilanteen tai ihmisen ajatustoimintaan, joka masentuneistuneisuuteen taipuvaisilla ihmisillä voi ylläpitää negatiivista kierrettä. Eikä sitä muuteta läheskään kaikilla millään niskasta kiinni -jorinalla, pitää analysoida tilannetta ja harjoitella, harjoitella ja harjoitella siellä psykoterapiassa.

-

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuuli johdu siitä, että puut heiluvat ja pistävät ilman liikkumaan?

Tuuli johtuu siitä kun puut heiluu ja liput liehuu.

Et voi kyseenalaistaa toisen kokemusta.

Traumatisoituminen on luonnollinen reaktio luonnottomaan tapahtumaan.

T.isän panema

Hei arvaa mitä..? Toi on keksitty jo. Aiheesta on järjetön määrä kirjallisuutta. Aloita vaikka Antti S Mattilasta.

Muistan erään tutkimuksen, jossa todettiin traumaattisen tapahtuman jälkeen terapiaa saaneiden toipuneen huonommin kuin verrokkiryhmän. Tuossa oli muistaakseni se oleellista, että joutuivat terapiassa kertaamaan tapahtunutta. Mutta varmasti terapioissa ja taustalla vaikuttavissa tapauksissa on eroja, mikä milloinkin toimii. Toivottavasti terapiamenetelmätkin ovat kehittyneet.

En nyt valitettavasti muista, mistä tuo tutkimus löytyy.

Joo, ei se raiskaus niin kauhea asia ole.

Itsekin yritin sen jälkeen olla ettei mitään ole tapahtunut. Se on vaan vaikeeta, aina kun yrittää harrastaa seksiä, niin se aina vaan sattuu tosi paljon, siis fyysisesti. Nyt olen joutunut sitten elämään ilman seksiä kokonaan.

Mun ongelma on tavallaan se, että lakaisin maton alle. Sairastan siis traumaperäistä dissosiaatiohäiriötä ja mulla on joitakin sivupersoonia. Osa ei tiedä eikä muista mitä toinen tekee, osa tiedostaa. 

Tämä häiriö muodustuu lapsuudessa välttämättömäksi selviytymiskeinoksi tilanteessa, jossa lapsi ei muuten mitenkään voisi pärjätä. Näillä näkymin mun ensimmäinen sivupersoona on ilmennyt n. 10- vuotiaana. 

Nyt aikuisiällä persoonani vaihtuu yhä mikäli joku traumamuisto, joka voi olla tiedostamatonkin, kuten tuoksu, tulee liian lähelle. 

Psykoterapiaan psyykkeeni ei ole vielä tarpeeksi vahva, sitä ennen yritetään muita keinoja.

"Itsekin olen välillä miettinyt terapiassa käyvistä läheisistäni, että onko tuota koiran kuolemaa nyt välttämätöntä puida viikkokaupalla terapeutin kanssa. Mutta sitten taas tajuan olevani onnekas, kun itse selviydyn itkemällä parit itkut ja kirjoittamalla runoja. Sitä on hyvä mielenterveys."

Itse en edes itkenyt kun isäni kuoli hirvittävässä onnettomuudessa 20 vuotta sitten. Sitten näitä alkoi kasaantumalla kasaantumaan kunnes pakka kaatui.

Kenties sinulla on myös turvaverkosto ja läheisiä ja sukulaisia joiden kanssa käydä asiaa läpi, tai joilta saa jopa fyysistä apua esim. jos itse joudut onnettomuuteen etkä pysty nousemaan sängystä. Sitten on meitä joilla ei ole mitään läheisiä, yksin pitää taisteilla kaikenlaisia vakavia ongelmia vastaan niin fyysisesti kuin henkisestikin ja taloudellisestikin, jotka ollaan totisesti tyhjän päällä.

Nri. 16 psykoottinen ahdistus

Just tästä ne johtuu. Luulosairauksia kaikki tommoset. Ajattelisivat normaalisti, eikä tollosti. Ei voi olla vaikeaa.