Lue keskustelun säännöt.
Onko asperger aina turno off? miehille?
09.01.2018 |
Olen aloittanut seurustelut useamman koeamman luokan työssäkäyvän miehen kanssa. Meilä on ollut kivaa yhdessä ja aälykkäitä keskusteluita. Kaikki on kuitenkin tyssännyt siihen että olen sanonut minulla olevan aspergerin. ONKO TÄMÄ loputun kierre? Mua on sanottu kauniiksi aja älykkääksi. Noh koulutusta ei ole ja eläkkeellä olen ollut jo 15vuotta, mutta tämä ei näy päälle. Vähän onmyös ylipainoa kertynyt mutta ei tämä ole haitannut mitään ennen kun oon sanonut tuosta aspererista. Mitä voisin tehdä? Rupeanko vaan salaamaan diagnoosini. Eihän se edes näy päälle!
Kommentit (26)
Käypäs kurkkaamassa peiliin, sieltä löytyy yksi syy.
T. Nainen stadista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käypäs kurkkaamassa peiliin, sieltä löytyy yksi syy.
T. Nainen stadista
Olipas rumasti sanottu!
En usko että asperger siinäälläään on turn off luultavimmin turn offiin vaikuttaa henkilön käytös oma yksilöllinen käytöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi henna, varmaan tuo vauvakuumeesi jota hehkutat facessakin on ankaraa. Mutta valitettavasti olet liian ailahtelevainen ja impulsiivinen äidiksi.
Miksi laittelet tänne jotakin luottamuksellisia asioita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi henna, varmaan tuo vauvakuumeesi jota hehkutat facessakin on ankaraa. Mutta valitettavasti olet liian ailahtelevainen ja impulsiivinen äidiksi.
Miksi laittelet tänne jotakin luottamuksellisia asioita!
Anteeksi mitä? Minä en tunne sinua etkä sinä minua. Emme ole edes tavanneet mitenkään, miten välillämme voisi olla luottamuksellisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko että olisi, pitäisi ehkä varmaan ensin tietää mikä toi asperger on...joku tauti? Tarttuuko se? Niinko naiselta miehelle?
Helpointa on salata oma diagnoosi. Ehkä seurustelukumppaneita pelottaa se ajatus että et tule tuosta enään "paranemaan".
Elämän rakentaminen on tosi hankalaa sellaisen puolison kanssa joka on loppuelämän eläkkeellä.
Itse en ole kenellekkään kertonut omasta diagnoosista. Vanhemmat ja sisarukset tietävät mutten ole sitä koskaan kertonut työkavereille tai kumppaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että syy on yksin aspergerissä, mutta luulen että se voi hieman pelottaa tai epäilyttää ihmistä, joka ei tiedä siitä juuri mitään. Onko sitä pakko kertoa heti kättelyssä (ellei se käy selvästi ilmi)? Eihän muutkaan käy ensi tapaamisella läpi potilashistoriaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hennaseni, asperger on turn off joillekin, toisille ei, ihan niin kuin mikä tahansa muukin ominaisuus. Sillä tosin ei pitäisi olla sinulle väliä, koska sinulla ei ole aspergeria vaan ihan muut mt-diagnoosit joista et jostain syystä halua keskustella.
140 kg ei myöskään ole "vähän ylipainoa" vaan sairaalloista lihavuutta. Et ole kaunis, koulutettu etkä älykäs- etkös itsekin joskus ollut mielestäsi lievästi kehitysvammainen? Et ole siis älykkyydeltäsi edes normaalitasoa, ja sekin kertoo paljon ettet ole opiskellut mitään.
Kaikesta huolimatta, isoin ongelmasi on epärehellisyytesi ja kieltäytymisesi tarvitsemastasi hoidosta, toiseksi isoin ongelmasi takertuminen jopa vieraisiin, varattuihin miehiin.
t: sivustaseuraaja seinän takaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se rasittavaa olla ihmisen kanssa, jolla on jokin mieleen liittyvä sairaus.
Jäin miettimään sitä että siellä diagnoosin alla on ihminen.
Jos heti aluksi kerrot diagnoosista niin se ihminen siellä alhaalla jää helposti piiloon ja se toinen näkee vain sen diagnoosin.
Seurustelun kannalta suosittelen pyrkimään normaalipainoon ja pitämään huoli itsestäsi. Itse huomasin että ylipaino on tosi rajoittava tekijä deittailussa.
Homssuisuus ja vihjailut lievään autismiin karkoittaa tosi tehokkaasti mahdolliset seuralaiset. Jos ne luulee että olet vain vähän outo niin heti on tutustuminen helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut seurustelut useamman koeamman luokan työssäkäyvän miehen kanssa. Meilä on ollut kivaa yhdessä ja aälykkäitä keskusteluita. Kaikki on kuitenkin tyssännyt siihen että olen sanonut minulla olevan aspergerin. ONKO TÄMÄ loputun kierre? Mua on sanottu kauniiksi aja älykkääksi. Noh koulutusta ei ole ja eläkkeellä olen ollut jo 15vuotta, mutta tämä ei näy päälle. Vähän onmyös ylipainoa kertynyt mutta ei tämä ole haitannut mitään ennen kun oon sanonut tuosta aspererista. Mitä voisin tehdä? Rupeanko vaan salaamaan diagnoosini. Eihän se edes näy päälle!
Hmm. Minkä ikäinen olet? - Ehkä tuo asperger syy on helpompi "läimäyttää" eron syyksi, kuin lähes kaikki muut syyt saattavat olla todellisuutta monelle "komeamman luokan miehelle," vaikka töissä kävisivätkin. Ja ainakin minun mielestäni on reilumpaa kertoa aspergeristä suoraan, kun se näet tuppaa näkymään usein myös käytöksessä, vaikkei aspergeria sairastava ("kärsivä"), sitä aina itse tiedostaisikaan. - Toisaalta kyllä minua ainakin hieman kummeksuttaisi, jos tapailemani ihminen olisi kokonaan vailla koulutusta tai ollut vuosia eläkkeellä. - Miten hän rakentaa mielekkään päivän? - Mitä meillä oikeastaan on yhteistä? Kuvitteleeko hän, että minun tuloillani voitaisiin rakentaa yhteistä tulevaisuutta, mitä se sitten tarkottaisi? - Minä jatkaisin vielä (vuosia) töissä ja hän, niin mitä? Myönnän olen itse vielä aika nuori, enkä tiedä olsiko tilanne toinen jos omaan mahd. eläkeikääni olisi vuosia, eikä niinkuin nyt vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut seurustelut useamman koeamman luokan työssäkäyvän miehen kanssa. Meilä on ollut kivaa yhdessä ja aälykkäitä keskusteluita. Kaikki on kuitenkin tyssännyt siihen että olen sanonut minulla olevan aspergerin. ONKO TÄMÄ loputun kierre? Mua on sanottu kauniiksi aja älykkääksi. Noh koulutusta ei ole ja eläkkeellä olen ollut jo 15vuotta, mutta tämä ei näy päälle. Vähän onmyös ylipainoa kertynyt mutta ei tämä ole haitannut mitään ennen kun oon sanonut tuosta aspererista. Mitä voisin tehdä? Rupeanko vaan salaamaan diagnoosini. Eihän se edes näy päälle!
Hmm. Minkä ikäinen olet? - Ehkä tuo asperger syy on helpompi "läimäyttää" eron syyksi, kuin lähes kaikki muut syyt saattavat olla todellisuutta monelle "komeamman luokan miehelle," vaikka töissä kävisivätkin. Ja ainakin minun mielestäni on reilumpaa kertoa aspergeristä suoraan, kun se näet tuppaa näkymään usein myös käytöksessä, vaikkei aspergeria sairastava ("kärsivä"), sitä aina itse tiedostaisikaan. - Toisaalta kyllä minua ainakin hieman kummeksuttaisi, jos tapailemani ihminen olisi kokonaan vailla koulutusta tai ollut vuosia eläkkeellä. - Miten hän rakentaa mielekkään päivän? - Mitä meillä oikeastaan on yhteistä? Kuvitteleeko hän, että minun tuloillani voitaisiin rakentaa yhteistä tulevaisuutta, mitä se sitten tarkottaisi? - Minä jatkaisin vielä (vuosia) töissä ja hän, niin mitä? Myönnän olen itse vielä aika nuori, enkä tiedä olsiko tilanne toinen jos omaan mahd. eläkeikääni olisi vuosia, eikä niinkuin nyt vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hennaseni, asperger on turn off joillekin, toisille ei, ihan niin kuin mikä tahansa muukin ominaisuus. Sillä tosin ei pitäisi olla sinulle väliä, koska sinulla ei ole aspergeria vaan ihan muut mt-diagnoosit joista et jostain syystä halua keskustella.
140 kg ei myöskään ole "vähän ylipainoa" vaan sairaalloista lihavuutta. Et ole kaunis, koulutettu etkä älykäs- etkös itsekin joskus ollut mielestäsi lievästi kehitysvammainen? Et ole siis älykkyydeltäsi edes normaalitasoa, ja sekin kertoo paljon ettet ole opiskellut mitään.
Kaikesta huolimatta, isoin ongelmasi on epärehellisyytesi ja kieltäytymisesi tarvitsemastasi hoidosta, toiseksi isoin ongelmasi takertuminen jopa vieraisiin, varattuihin miehiin.
t: sivustaseuraaja seinän takaa
Kuka hitto puhuu toisesta näin, anonyymisti tai irl. Ei taida sulla olla kaikki muumit laaksossa.
On täällä taas kyllä törkeitä kommentteja!
Itselleni ei ole!
T. Jaska Karkkilasta