Lue keskustelun säännöt.
APUA! Olen ihastunut toiseen naiseen, mitä teen?
Pettääjajättääkkö
09.01.2018 |
Olen 32v perheen isä ja olen ollut avioliitossa vaimoni kanssa pian 11 vuotta. Suhteemme on ollut melko myrskyisä ja meillä on ollut monenlaisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Nuo ongelmat ovat helpottuneet huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana muunmuassa pariterapian avulla. Suhteemme on nykyään melko tasainen ja seksielämäkin sujuu paremmin kuin koskaan. En kuitenkaan koe saavani vaimolta rakkautta niin paljon kuin sitä kaipaisin. Hän ei esimerkiksi käytännössä koskaan kerro oma-aloitteisesti että rakastaa minua tai ei vaikka suutele minua oma-aloitteisesti eikä ole myöskään seksin suhteen aloitteellinen. Minusta tuntuu, että minä olen vastuussa meidän parisuhteesta, jos en olisi näin tunteellinen ihminen, olisimme lähinnä kavereita ja kämppiksiä.
Meillä on kolme lasta 3-10 ikäväliltä. Vaimo aloitti syksyllä työt ja sen jälkeen olen hoitanut käytännössä kaikki kotityöt, pyykit, ruoanlaitot, siivoukset, lasten kouluunlaitot ja hoitoonviennit. Vaimoni työaika on 7-15 ja minä työskentelen yrittäjänä kotoa käsin. Arki sujuu ihan ok, vaikka olen välillä aika väsynyt kun teen kaiken. Viikonloppuisinkin herään aina lasten kanssa aikaisin että vaimo saa nukkua koska herää viikolla joka aamu kuudelta ja minä seitsemältä.
Hoidan myös lasten lääkäri, neuvola, hammaslääkäri ja päivystyskäynnit.
Viime viikon maanantaina menin nuorimman kanssa päivystykseen koska oli kuumetta ja korva kipeänä. Olin valvonut hänen kanssaan 3 yötä todella vähillä yöunilla. Otin vuoronumeron ja menin aulaan istumaan ja poika meni leikkipaikalle. Heti minun jälkeeni sinne tuli pienen pojan kanssa uskomattoman kaunis nuori nainen, joka heti tervehti reippaasti ja hymyili minulle. Aloimme jutella niitä näitä ja lapsemme alkoivat leikkiä keskenään. Päivystyksessä oli ruuhkaa ja jouduimme odottamaan lääkärille pääsyä yli kaksi tuntia. Aulassa oli välipala-automaatti, josta tämän nuoren naisen poika kyseli saada jotain syötävää. Tämä nainen kertoi pojalle että automaatti toimii vain kolikoilla eikä hänellä ole kolikoita mukana. No, minulla sattui olemaan niin ostin sieltä sekä omalle että hänen pojalleen syötävää. Meillä riitti todella hyvin juttua, yhdistävänä tekijänä muunmuassa se, että molempien lapset ovat lievästi kehitysvammaisia erityislapsia. Pitkiä katseita, hymyä ja läppää lensi molemmin puolin. He menivät ensin lääkärille (vaikka tulivat meidän jälkeen) ajattelin, että tapaammekohan heitä enää koskaan ja tuli sellainen haikea tunne. No, kun me pääsimme lääkäriltä pois, he istuivat kuitenkin vielä aulassa, ulkovaatteet jo päällä. Ulkona satoi lunta ja oli todella kylmä tuuli. Hän siinä kertoi että aika haasteellista lähteä kotiin kävelemään yli kahden kilometrin matka, koska oli tullut lastenrattaiden kanssa kävellen koska ei omistanut autoa. No, minä tarjouduin viemään heidän kotiin. Kodin pihalla, kun nostin rattaat peräkontista ja olin lähdössä, tämä nainen ojensi kätensä, esitteli itsensä nimellä ja kiitteli kovasti ja kysyi voisinko ottaa hänen puhelinnumeronsa ja laittaa tilinumeron että hän voi maksaa nuo pienet välipalaostokset takaisin, kieltäydyin kohteliaasti ottamasta rahaa vastaan. Pitkien katseiden jälkeen toivotimme hyvää jatkoa ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Oli todella haikea fiilis. Kirosin itseäni etten ottanut hänen numeroaan, samalla muistuttelin itselleni että ei, minä olen varattu mies. jatkuu:
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kerrot naisesta vaimollesi. Sitten vastaat naiselle, että tulette koko perheen voimin sinne lähipuistoon.
Toivottavasti tajuat yhden asian: Nainen ei rakasta eikä kunnioita sinua, jos on valmis rikkomaan perheesi.
Nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa sitä miestä, ei niinkään hänen nykyistä liittoaan.
Ei rakasta eikä kunnioita, jos on valmis hajottamaan sen, mikä yleensä on ihmiselle tärkeintä, eli perheen ja vahingoittamaan miehen lapsia. Vai haluatko sinä satuttaa sinulle tärkeiden ihmisten lapsia?
Eihän se lapsia satuta vaan sitä vaimoa. Vaimot vaan yleensä syyllistävät miehiä siitä, että rikkovat perheen ja lapset mutta usein ero huonosta suhteesta on lastenkin mielestä parempi juttu kun se että äiti pitää kynsin hampain kiinni isästä joka henkisesti on jo siitä liitosta lähtenyt aikaa sitten.
Oletko muuten koskaan itse ollut lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuksia tulee ja menee. Minä itse olen 34v ja ollut mieheni kanssa 15v yhdessä, naimisissa niistä reilu 8v. Lapsia on kaksi ja ristiin meilläkin kuljetaan töissä, jonka lisäksi lasten harrastukset ja aikuisten harrastukset.
Minä usein käyn salilla jo ennen aamuseiskaa, koska muuten en ehdi.
Onhan ihastumisen tunne mahtava. Mutta niin on vakaa parisuhdekin.
Väkisinkin se suurin hurmio on muuttunut tasaiseksi lämmöksi vuosien saatossa, mutta nyt kun kaikkein hektisin pikkulapsiaika on takanapäin niin olen todella alkanut odottaa sitä, mitä elämä on mieheni kanssa vaikka kymmenen vuoden päästä. Entä kahdenkymmenen.
Mietimme monesti, miten meistä tulee vanhoja - yhdessä. Miten sitten mahdollisesti ollaan isovanhempia joko omille tai muilta lainatuille lapsille.
Polyamoria ja muutkin on toki vaihtoehtoja. Jos suhde on toimiva, niin miksi siinä ei voisi toimia avoimestikin; käydä luvan kanssa kokeilemassa vierasta.
Avainsanana tässä olisi kuitenkin olla nyt heti alussa rehellinen sille vaimolle. Sanoa, että nyt kävi sattumien kautta niin, että päivystyksessä tapasit naisen ja et nyt oikein tiedä mitä tehdä.
Vähän sinusta saa silti martyyrimaisen marisijan ja "minua pidetään itsestäänselvänä"-jankkaajan kuvan. Jos olisit nainen, niin tilanteessasi ei olisi mitään valittamisen aihetta; normisettiä. Parisuhteessa tuppaa saamaan sitä, mitä suostuu vastaan ottamaan. On se sitten vaikka kokonaan vastuu niskoille kaikesta.
Minä teen enemmän meillä kotona; mutta eilenkin se oli mies, joka käytti lapsen lääkärissä. Ja vasta kun isompi oli kipeä oli mies 3pv kotona, kun katsottiin että hänellä oli siihen parempi tilanne töissä. Pyytämättä ei kuitenkaan mitään saa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei vaikuta mitenkään miehen kirjoittamalla tämä teksti. Yleensä aina uskon kaikkien jutut mutta tämä vaikuttaa kyllä ihan keksittyä. Ei kukaan mies tee noin paljon yksin kotitöitä ja hoida lapsia koko ajan ilman että vaimo osallistuu mitenkään. Ainut tilanne jossa näin ehkä olisi jos vaimo olisi syvästi masentunut, sairaalassa tai kuollut ja tässä tapauksessa niin ei ole. Myös heitetty lapsien yhteinen kehitysvamma teoria ontuu. Ei kukaan yksinhuoltajakaan ala keskustelemaan vieraiden miesten kanssa sairaalassa "siinä mielessä". Jos tekisit töitä kotona oikeasti olisi lapsesi myös päivähoidossa päivällä.
Vaikka toki miehille varmasti on myös tunteet tärkeät niin kerrot että seksielämä on nyt parempaa kuin koskaan. Miehen kirjoittamana ontuu ettei se muka riitä. Miehelle se suuri rakkauden osoitus on juuri se seksi. Voisit myös kertoa tarvitsevasi läheisyyttä enemmän kuten me muutkin naiset yritetään kertoa miehillemme.
Älä yleistä omaa kokemustasi miehistä koskemaan kaikkia miehiä. Sinäkin olet kokenut vain muutaman miehen, jotka tuskin edustavat miessukupuolta kovinkaan kattavasti, ja vielä vähemmän kaikkia sen variaatioita. Jos AP on yrittäjä, niin paljonko se oikeasti työllistää ajallisesti? Onko rahat niin tiukalla, ettei päivähoitomaksuihin ole kerta kaikkiaan varaa? Kaiken huipuksi väität, että kaikki miehet ovat kaikista eniten seksin perään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei vaikuta mitenkään miehen kirjoittamalla tämä teksti. Yleensä aina uskon kaikkien jutut mutta tämä vaikuttaa kyllä ihan keksittyä. Ei kukaan mies tee noin paljon yksin kotitöitä ja hoida lapsia koko ajan ilman että vaimo osallistuu mitenkään. Ainut tilanne jossa näin ehkä olisi jos vaimo olisi syvästi masentunut, sairaalassa tai kuollut ja tässä tapauksessa niin ei ole. Myös heitetty lapsien yhteinen kehitysvamma teoria ontuu. Ei kukaan yksinhuoltajakaan ala keskustelemaan vieraiden miesten kanssa sairaalassa "siinä mielessä". Jos tekisit töitä kotona oikeasti olisi lapsesi myös päivähoidossa päivällä.
Vaikka toki miehille varmasti on myös tunteet tärkeät niin kerrot että seksielämä on nyt parempaa kuin koskaan. Miehen kirjoittamana ontuu ettei se muka riitä. Miehelle se suuri rakkauden osoitus on juuri se seksi. Voisit myös kertoa tarvitsevasi läheisyyttä enemmän kuten me muutkin naiset yritetään kertoa miehillemme.
Missä olen kirjoittanut, etteikö tämä pieni poika olisi päivähoidossa? Päinvastoin, kirjoitin että minä hoidan lasten hoitoonviennit ja kouluunlaitot. Ihan normaali suomalainen rillipäinen mies täällä kirjoittelee kesken töidensä :)
Aivan totta, hoidan 90% kotitöistä. Laitan ruoan ennen kuin vaimo tulee töistä, vaimo kyllä hakee lapset hoidosta töistä tullessaan. Vanhin lapsi on siis koulussa ja kaksi nuorempaa hoidossa. Vaimolla on harrastuksia kolmena iltana viikossa jossa menee niin myöhään että minä laitan lapset nukkumaan. Minä käyn harrastuksissa yhtenä iltana viikossa. Koska työskentelen päätteellä kotoa käsin, pesen pyykit päivän aikana ja siivoilen, koska se on helpompaa kun ei ole ketään jaloissa pyörimässä. Uskon, että jos en tekisi niin paljon kotitöitä oma-aloitteisesti, alkaisi myös vaimo tekemään enemmän hommia. Hän laittaa kyllä ruoat pääsääntöisesti viikonloppuisin.
Välillä, kun käyn työkeikalla niin, etten ole laittanut ruokaa, minua ärsyttää suuresti että ruoaksi on vaimo lämmittänyt jotain kaupan hampurilaisia ja pitsoja eikä ole edes silloin harvoin kun en ole tehnyt ruokaa, niin kokkaamaan kunnon ruokaa. Tienaan noin kaksi kertaa enemmän kuin vaimoni, mutta hän kuluttaa rahaa enemmän kuin itse tienaa, sekin ahdistaa. Lapsilla täytyy olla uudet merkkivaatteet, sisustus täytyy olla viimeisen päälle ym. Niin, ja kaikki ruokaostoksetkin minä teen yleensä aina, vaimo ehkä pari kertaa kuukaudessa. Uskokaa tai älkää, täysin totta on nämä mitä kerron. Silti tuntuu, että vaimoni ei oikein arvosta sitä kuinka paljon teen perheeni eteen töitä ihan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kerrot naisesta vaimollesi. Sitten vastaat naiselle, että tulette koko perheen voimin sinne lähipuistoon.
Toivottavasti tajuat yhden asian: Nainen ei rakasta eikä kunnioita sinua, jos on valmis rikkomaan perheesi.
Nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa sitä miestä, ei niinkään hänen nykyistä liittoaan.
Ei rakasta eikä kunnioita, jos on valmis hajottamaan sen, mikä yleensä on ihmiselle tärkeintä, eli perheen ja vahingoittamaan miehen lapsia. Vai haluatko sinä satuttaa sinulle tärkeiden ihmisten lapsia?
Eihän se lapsia satuta vaan sitä vaimoa. Vaimot vaan yleensä syyllistävät miehiä siitä, että rikkovat perheen ja lapset mutta usein ero huonosta suhteesta on lastenkin mielestä parempi juttu kun se että äiti pitää kynsin hampain kiinni isästä joka henkisesti on jo siitä liitosta lähtenyt aikaa sitten.
Oletko muuten koskaan itse ollut lapsi?
Kyllä, juurikin sellaisessa liitossa jossa vanhempien olisi pitänyt erota. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa puolin ja toisin, eikä se voinut olla vaikuttamatta meihin lapsiinkin, vaikka molemmat heistä yksinään olivatkin asiallisia meidän lasten suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Tässä olisi nyt keskustelun paikka vaimon kanssa. Tottakai arjen kiireen keskellä ei aina muista kertoa toiselle kuinka tätä rakastaa. Olisi tärkeää järjestää aikaa parisuhteelle. Teillä kun on vielä pieniä lapsia niin suosittelisin ihan lastenkin takia yrittämään vielä mikäli molemminpuolisia tunteita on jäljellä. Kysy suoraan vaimoltasi mitä hän tuntee sinua kohtaan. Jos hän kertoo välittävänsä sinusta ja halusta pysyä parisuhteessa kanssasi niin sitten kannattaa unohtaa tämä uusi tuttavuus.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan mies ei tee aloitusta sanalla apua.
Naisen kirjottama. Trolli.
Tämä menee vielä naurettavammaksi harhaluuloksi siitä millaisia kaikki miehet ovat. Miksi mies ei voisi pyytää anonyymisti apua keskustelupalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja uskot, että uuden naisen kanssa suhteessa ollessasi sinulla ei olisi 11 vuoden jälkeen samanlainen fiilis kuin nyt vaimosi kanssa? Totta kai viehättävä nainen herättää kiinnostuksesi enemmän kuin vaimosi, johon selvästi olet tietyllä tasolla pettynyt. Olet tunneihminen ja kaipaat huomiota, jota et mielestäsi vaimoltasi saa. Pitäisikö kuitenkin ensin käsitellä nämä tunteet vaimosi kanssa? Mitä luulet pettämisellä saavasi? Hetken hurmaa mutta onko se kaiken arvoista. Tunneihmisenä kärsit varmaan myös syyllisyyden tunteesta, joka kalvaa läpi elämäsi.
Ap on käsitellyt pariterapiassa jo vaimonsa kanssa tunteet ja asiat. Hänelle jäi veneessä moottorin rooli, kun vaimon rooli on olla ankkurina hidastava riippakivi. Vaihtoon vaan. Mitäpä tota, kun olette jo yrittäneet vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Tässä olisi nyt keskustelun paikka vaimon kanssa. Tottakai arjen kiireen keskellä ei aina muista kertoa toiselle kuinka tätä rakastaa. Olisi tärkeää järjestää aikaa parisuhteelle. Teillä kun on vielä pieniä lapsia niin suosittelisin ihan lastenkin takia yrittämään vielä mikäli molemminpuolisia tunteita on jäljellä. Kysy suoraan vaimoltasi mitä hän tuntee sinua kohtaan. Jos hän kertoo välittävänsä sinusta ja halusta pysyä parisuhteessa kanssasi niin sitten kannattaa unohtaa tämä uusi tuttavuus.
Jos osat olisivat toisin päin - eli nainen sanoisi tekevänsä 90% kotitöistä ja hoitavansa lapsia kun mies käy vaan töissä, niin kyllä täällä kaikuisi "jätä se sika"-lauseet. Mutta kun laiskottelija onkin nainen, "on keskustelun paikka" vaimon kanssa. Ja vaimon sanojen ja lupausten vielä pitäisi riittää, vaikka teot eivät siitä mihinkään muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kerrot naisesta vaimollesi. Sitten vastaat naiselle, että tulette koko perheen voimin sinne lähipuistoon.
Toivottavasti tajuat yhden asian: Nainen ei rakasta eikä kunnioita sinua, jos on valmis rikkomaan perheesi.
Nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa sitä miestä, ei niinkään hänen nykyistä liittoaan.
Ei rakasta eikä kunnioita, jos on valmis hajottamaan sen, mikä yleensä on ihmiselle tärkeintä, eli perheen ja vahingoittamaan miehen lapsia. Vai haluatko sinä satuttaa sinulle tärkeiden ihmisten lapsia?
Eihän se lapsia satuta vaan sitä vaimoa. Vaimot vaan yleensä syyllistävät miehiä siitä, että rikkovat perheen ja lapset mutta usein ero huonosta suhteesta on lastenkin mielestä parempi juttu kun se että äiti pitää kynsin hampain kiinni isästä joka henkisesti on jo siitä liitosta lähtenyt aikaa sitten.
Oletko muuten koskaan itse ollut lapsi?
Kyllä, juurikin sellaisessa liitossa jossa vanhempien olisi pitänyt erota. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa puolin ja toisin, eikä se voinut olla vaikuttamatta meihin lapsiinkin, vaikka molemmat heistä yksinään olivatkin asiallisia meidän lasten suuntaan.
Mutta mistä päättelit, että Ap:n suhteessa olisi henkistä väkivaltaa? Normisti lapset eivät halua vanhempiensa eroa ja voivat kärsiä siitä suurestikin.
Joku tuolla kirjoitti, että kirjoituksistani paistaa marttyyrius. Voihan sen toki niinkin käsittää. Mutta koittakaa ymmärtää, että on oikeasti aika rankkaa, että teen kaikista kotitöistä, lasten harrastuksiin vienneistä, nukuttamisista, aamuherätyksistä ym kaikesta käytännössä sen 90%, ja vaimo on minua kohtaan melkoisen kylmä. Seksiä toki on, mutta minun aloitteestani, vaimo on hyvin passiivinen, minä se aktiivinen osapuoli. Minä olen se joka kuskaa seksilelut kotiin ja käyttää niitä hänelle maksimaalisen nautinnon saamiseksi. Minä olen se joka joustaa kaikessa, siinä että hän lähtee kavereiden kanssa viikonlopuksi mökille ja kun minä ehdotan samaa niin vastaus tulee vähän silleen että joo voit sinä toki mennä mutta olisi ollut kyllä kiva viettää mukava yhteinen viikonloppu ja sen sellaista.
Ehkä olen liian kiltti? Ehkä ole "opettanut" vaimoni liian hyvälle? Hänellä on aina niin raskasta kun käy töissä kodin ulkopuolella ;) Joo, en tiedä. Välillä tuntuu että ihan sama, antaa mennä vaan kohti uusia seikkailuja, lapsia en jättäisi koskaan mutta vaimo joutuisi ottamaan niistä lisää vastuuta. Fiilikset heiltahtelee nyt kyllä laidasta laitaan enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Tämä nainen laittoi juuri viestiä että on kaupungilla, että jos satun olemaan huudeilla voitais kahvitella jossain. En vielä vastannut mitään, ehkä voisin käydä kahvikupposet kallistamassa tai sitten en. EN TIEDÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin kerrot naisesta vaimollesi. Sitten vastaat naiselle, että tulette koko perheen voimin sinne lähipuistoon.
Toivottavasti tajuat yhden asian: Nainen ei rakasta eikä kunnioita sinua, jos on valmis rikkomaan perheesi.
Nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa sitä miestä, ei niinkään hänen nykyistä liittoaan.
Ei rakasta eikä kunnioita, jos on valmis hajottamaan sen, mikä yleensä on ihmiselle tärkeintä, eli perheen ja vahingoittamaan miehen lapsia. Vai haluatko sinä satuttaa sinulle tärkeiden ihmisten lapsia?
Eihän se lapsia satuta vaan sitä vaimoa. Vaimot vaan yleensä syyllistävät miehiä siitä, että rikkovat perheen ja lapset mutta usein ero huonosta suhteesta on lastenkin mielestä parempi juttu kun se että äiti pitää kynsin hampain kiinni isästä joka henkisesti on jo siitä liitosta lähtenyt aikaa sitten.
Oletko muuten koskaan itse ollut lapsi?
Kyllä, juurikin sellaisessa liitossa jossa vanhempien olisi pitänyt erota. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa puolin ja toisin, eikä se voinut olla vaikuttamatta meihin lapsiinkin, vaikka molemmat heistä yksinään olivatkin asiallisia meidän lasten suuntaan.
Mutta mistä päättelit, että Ap:n suhteessa olisi henkistä väkivaltaa? Normisti lapset eivät halua vanhempiensa eroa ja voivat kärsiä siitä suurestikin.
Ap kirjoitti "Suhteemme on ollut melko myrskyisä ja meillä on ollut monenlaisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia." ... "En kuitenkaan koe saavani vaimolta rakkautta niin paljon kuin sitä kaipaisin. Hän ei esimerkiksi käytännössä koskaan kerro oma-aloitteisesti että rakastaa minua tai ei vaikka suutele minua oma-aloitteisesti eikä ole myöskään seksin suhteen aloitteellinen."
Henkistä väkivaltaa on siis aikoinaan ollut. Nykyäänkin ongelma on se että vaimo ei osoita rakkauttaan.
Normisti lapset pelkää mitä tahansa muutoksia, mutta sopeutuvat myös niiden muutosten jälkeiseen tilanteeseen melko mukavasti, ja voivat jälkikäteen todeta että ero todella oli paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pettääjajättääkkö kirjoitti:
Lapset olemme saaneet kasvatettua kohtuullisen hyvin, olemme aina pyrkineet olemaan riitelemättä lasten nähden. Rakastan vaimoani, ja olemme tehneet todella paljon töitä suhteemme eteen joten en olisi kyllä ihan heti valmis jättämään häntä ja rikkomaan ehjää, hyvinvoivaa perhettä.
Mutta, pitäisikö tämä yhteydenpito vain nyt lopettaa ja unohtaa. Vaistoan kyllä viesteistä, että tämä nainen on erittäin kiinnostunut minusta. Jos menen tapaamaan, jääkö se siihen, ihastunko lisää? rakastunko ja menen pettämään siinä huumassa? En todella tiedä nyt miten olisi järkevintä toimia.
Kyllä, voisin kertoa siinä tilanteessa vaimolleni koko jutun, uskallan kyllä ja se voisi jopa lujittaa liittoamme, kun välillä tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä.
Sinuna toimisin niin, että kertoisin tuolle viehättävälle yh:lle totuudenmukaisesti hänen olevan hyvin hurmaava ja hänen huomionsa imartelevan, mutta ettet aio rikkoa perhettäsi ja sitoudut siihen jatkossakin. Kertoisin vielä rehellisesti, että yhteydenpidon on päätyttävä, ja näin tapahtuisi. Tässä on plussana se, että tuo nainen arvostaisi sinua entistä enemmän.
Sinua itsestäänselvyytenä pitävälle vaimolle kertoisin koko kuvion ja sen minkä ratkaisun teit. Ehkäpä hän näkisi sinussa tuon jälkeen vielä jotain pitämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
pettääjajättääkkö kirjoitti:
Lapset olemme saaneet kasvatettua kohtuullisen hyvin, olemme aina pyrkineet olemaan riitelemättä lasten nähden. Rakastan vaimoani, ja olemme tehneet todella paljon töitä suhteemme eteen joten en olisi kyllä ihan heti valmis jättämään häntä ja rikkomaan ehjää, hyvinvoivaa perhettä.
Mutta, pitäisikö tämä yhteydenpito vain nyt lopettaa ja unohtaa. Vaistoan kyllä viesteistä, että tämä nainen on erittäin kiinnostunut minusta. Jos menen tapaamaan, jääkö se siihen, ihastunko lisää? rakastunko ja menen pettämään siinä huumassa? En todella tiedä nyt miten olisi järkevintä toimia.
Kyllä, voisin kertoa siinä tilanteessa vaimolleni koko jutun, uskallan kyllä ja se voisi jopa lujittaa liittoamme, kun välillä tuntuu että hän pitää minua itsestäänselvyytenä.
Sinuna toimisin niin, että kertoisin tuolle viehättävälle yh:lle totuudenmukaisesti hänen olevan hyvin hurmaava ja hänen huomionsa imartelevan, mutta ettet aio rikkoa perhettäsi ja sitoudut siihen jatkossakin. Kertoisin vielä rehellisesti, että yhteydenpidon on päätyttävä, ja näin tapahtuisi. Tässä on plussana se, että tuo nainen arvostaisi sinua entistä enemmän.
Sinua itsestäänselvyytenä pitävälle vaimolle kertoisin koko kuvion ja sen minkä ratkaisun teit. Ehkäpä hän näkisi sinussa tuon jälkeen vielä jotain pitämisen arvoista.
Se ei ole oman liiton eikä vaimon kunnioittamista, jos kehuu toista naista hurmaavaksi ja hänen huomionsa imartelevan, sikamaista käytöstä. Tekstarin "rakastan vaimoani emmekä voi enää tavata" pitäisi riittää. Tuo on jo mennyt aivan liian pitkälle.
pettääjajättääkkö kirjoitti:
Ajelin siis kotiin ja tämä nainen oli koko loppuillan mielessä siihen asti että sain unen. Mietin, että uskomatonta että hän oli saanut minut niin hyvälle tuulelle.
No, meni paripäivää, niin huomasin että minulle oli tullut viestipyyntö messengeriini. Tämä nainen otti yhteyttä, kyseli miten menee ja onko poika parantunut. Aloimme kirjoitella kaikenlaista. Kerroin perheestäni melko avoimesti ja hän kertoi että on yksinhuoltaja eikä lapsen isä ole koskaan ollut lapsen elämässä mukana. Juttua riittää ja olemme kirjoitelleet todella tiiviisti sen jälkeen. Nyt hän pyysi, että voisinko viikonloppuna tulla heidän lähipuistoon lapseni kanssa että lapset voivat leikkiä kun niillä synkkas niin hyvin. En luvannut vielä mitään vaan sanoin että katsotaan. Nainen on minua vajaa kymmenen vuotta nuorempi. En tiedä mitä teen, olisi todella houkutteleva ja kutkuttava ajatus tutustua tähän naiseen mutta ajatus tuntuu myös hyvin vaaralliselta. En ole koskaan pettänyt enkä kyllä haluaisi aiheuttaa surua perheelleni. Toisaalta koen jo jollain tasolla pettäneeni koska kirjoittelen salassa enkä ole maininnut sanallakaan tästä uudesta tuttavuudestani. Vaikea tilanne. Neuvoa kaipaan, en arvostelua enkä haukkumista.
Helppo keissi:
1. Otat yhteytta, menette Laivalle ja panet sita muijaa joka rakoon kunnolla
2. Kun laiva tulee takaisin Stadiin, sanot etta kiitos ja heippa
3. Palaat normaaliin arkeen ja lopetat tyhmien kyselyt
Henkistä väkivaltaa meillä ei ole ollut. Tai no, sellaista arvostuksen ja kunnoituksen puutetta molemmin puolin. Minulla oli masennus ja vaimolla on ollut kaksi vaikeaa synnytyksen jälkeistä masennusta ja lisäksi kriisiä aiheutti se, että tämä nuorimmainen on kehitysvammainen ja ns. vahinkolapsi joten helppoa meillä ei ole ollut mutta viimeisen kahden vuoden aikana kaikki asit ovat menneet parempaan päin.
En mennyt kahville, kerroin että ei tunnu nyt hyvältä ajatukselta.
Pitää ottaa nyt aikalisä ja miettiä mitä haluan. Tuskin lähden vaimoani pettämään. Viisainta olisi ehkä kertoa illalla koko juttu vaimolle ja kertoa tälle naiselle että koen kirjoittelumme vääränä koska olen perheellinen, varattu mies.
Et ole mies, kirjoitat kuin nainen. Yksikään mies ei kirjoita tekstinsä alkuun "APUA"
pettääjajättääkkö kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa meillä ei ole ollut. Tai no, sellaista arvostuksen ja kunnoituksen puutetta molemmin puolin. Minulla oli masennus ja vaimolla on ollut kaksi vaikeaa synnytyksen jälkeistä masennusta ja lisäksi kriisiä aiheutti se, että tämä nuorimmainen on kehitysvammainen ja ns. vahinkolapsi joten helppoa meillä ei ole ollut mutta viimeisen kahden vuoden aikana kaikki asit ovat menneet parempaan päin.
En mennyt kahville, kerroin että ei tunnu nyt hyvältä ajatukselta.
Pitää ottaa nyt aikalisä ja miettiä mitä haluan. Tuskin lähden vaimoani pettämään. Viisainta olisi ehkä kertoa illalla koko juttu vaimolle ja kertoa tälle naiselle että koen kirjoittelumme vääränä koska olen perheellinen, varattu mies.
Kerro (tai edes mieti) nyt ihan oikeasti, miten tuo nainen on osoittanut että on kiinnostunut nimenomaan seksistä tai suhteesta kanssasi, eikä vain muuten pidä seurastasi täysin ilman seksuaalista kiinnostusta?
Jos tulella leikkii, ei pidä ihmetellä palovammoja.