Löytyykö mistään enää romanttisia ja herkkiä "herrasmiehiä"?
Omakohtainen kokemukseni miehistä on hyvin vähäinen, mutta mitä olen muiden menoa seurannut, on tullut sellainen käsitys että tuollaiset miehet ovat todella harvassa. Tuntuu, että pinnallisia ja ehkä jopa (tunne)kylmiä tapauksia on valtaosa.
Romanttisella ja herkällä tarkoitan sellaista herkkää tapausta, joka ei pelkää näyttää tunteitaan ja tykkää hellyydestä ja romantiikasta. Esim. pusuttelusta ja käsistä pitämisestä, yhdessä harrastamisesta (esim. musiikki, matkustelu tai mikä ikinä yhdistääkään) ja vaikka televisiota katsoessa toisen viereen käpertymisestä. Ei pelkäisi näyttää tunteitaan toista kohtaan myös muiden ihmisten ollessa läsnä. Olisi ns. ylpeä omastaan eikä peittelisi sitä. Tykkäisi ehkä myös kutsua toista välillä kullaksi tai rakkaaksi (ei mitään teiniällötyksiä kuitenkaan :D) nimen sijaan.
Herrasmiehellä taas tarkoitan sitä, että mies todella olisi yhden naisen mies, osaisi käytöstavat ja kohdella naistaan kuin naista kuuluukin. Eli antaisi erityistä huomiota vain omalle naiselleen eikä harrastaisi flirttailua muiden kanssa tai asettaisi toista asemaan jossa hän tuntee olevansa riittämätön. Siitä, että tykkäisi myös silloin tällöin keskustella syvällisiä - tai ainakin tärkeän paikan tullen osaisi sen - ei olisi mitään haittaa.
Onko tällaisia miehiä enää missään? Puhun nyt lähinnä vähän nuoremmista, alle 30-vuotiaista sillä itsekin olen vielä nuori. Tuntuu, että joskus tuollainen oli vielä yleistä, mutta nykyään tuollaiset "kultakimpaleet" vaikuttavat olevan harvassa. Olenko todella liian vaativa ja epärealistinen kun toivoisin mieheltä tuollaisia asioita? Olen itse samanlainen, romantiikasta ja hellyydestä pitävä syvällinen tapaus, jolle kumppani on elämässä etusijalla.
Haaveilenko todella aivan turhaan?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri AP:n kaltainen mies, ikääkin on alle 30v. Omien kokemuksien mukaan ei kuitenkaan sellaiselle (tai tälläiselle) miehelle hirveästi kysyntää löydy. Tosin tuntuu että näitä ominaisuuksia ei pääse edes näyttämään/osoittamaan, kun nehän ei päältäpäin näy...
Voi kuule, jos tietäisin mistä löytyy niin tulisin heti hakemaan. :D Millainen sitten olet esim. sosiaalisissa tilanteissa kun koet, että kysyntää ei ole? Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, mutta vain kun vastinpari on sopiva.
Millainen olisi sopiva vastapari? Ap
Mun mies on juuri kuvailemasi kaltainen AP, ikää 20 vuotta. :)
Löysin rinnalleni romanttisen herrasmiehen netistä ensiyrittämällä. Onnistumista auttoi varmaan, että alusta asti pyrin antamaan itsestäni realistisen vaikutelman ilman täydellisyyden esittämistä tai sen vaatimista.
Yhteiselo merkitsi minun tapauksessani muuttoa pikkupaikkakunnalle, mutta en näe syytä, miksei herrasmiehiä olisi isoissakin kaupungeissa.
gfhfdh kirjoitti:
Minä olen juuri tuollainen, tosin ikää on jo 41. Ja jos minä olen olemassa niin on meitä muitakin, vaikea sanoa kuinka paljon kuitenkaan.
Minusta nuo ovat ihan tavallisia asioita rakastuneena, eikö sellaista enää ole? Joskus kyllä tuntuu, että naiset eivät enää osaa ottaa vastaan tuollaista. Jotenkin kiusaantuvat ja pitävät sitä lällynä. Mitä pointtia on koko seurustelussa, jos siinä ei ole tuollaisia asioita+
No nimenomaan! Minustakin nuo ovat ihan tavallisia asioita ja osa rakkautta, tietysti kaikki haluavat vähän eri asioita. Minä ainakin osaan ottaa vastaan, ja nautin siitä jos toinen osoittaa herkkyyttä ja rakkautta.
Kun olin ensitreffeillä ensirakkauteni kanssa, hän kysyi yhtäkkiä, saako pitää kädestä. Se on mielessäni edelleen yksi elämäni romanttisimpia ja parhaita muistoja, vaikka olikin pieni asia. En mä kiusaannu pienestä söpöilystä puolisoni kanssa, en vaikka muita olisikin läsnä.
Ne herrasmiehet on viety jo! Oma yli viisikymppinen mieheni on viimeisen päälle herrasmies, romanttinen ja fiksu kaikin puolin.
Liian vanha sinulle, aivan, mutta molemmat poikamme ovat oppinsa saaneet isältään ja käyttäytyvät samalla tavalla, mutta niinpä heidätkin vietiin jo reilusti alle kolmikymppisenä ja tuskin irti päästetään moisia kultakimpaleita.
Vierailija kirjoitti:
Löysin rinnalleni romanttisen herrasmiehen netistä ensiyrittämällä. Onnistumista auttoi varmaan, että alusta asti pyrin antamaan itsestäni realistisen vaikutelman ilman täydellisyyden esittämistä tai sen vaatimista.
Yhteiselo merkitsi minun tapauksessani muuttoa pikkupaikkakunnalle, mutta en näe syytä, miksei herrasmiehiä olisi isoissakin kaupungeissa.
Saako kysyä, mistä netistä löysit miehesi? Itse en oikein luota nettideittisivustoihin, varsinkin Tinder on aina ollut ajatuksena vastenmielinen. Tuntuu, että sieltä ei löydy muutakuin seksikumppaneita etsiviä. Minäkin olisin hyvin valmis vähän "maksamaan" siitä, että löytäisin tuollaisen miehen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne herrasmiehet on viety jo! Oma yli viisikymppinen mieheni on viimeisen päälle herrasmies, romanttinen ja fiksu kaikin puolin.
Liian vanha sinulle, aivan, mutta molemmat poikamme ovat oppinsa saaneet isältään ja käyttäytyvät samalla tavalla, mutta niinpä heidätkin vietiin jo reilusti alle kolmikymppisenä ja tuskin irti päästetään moisia kultakimpaleita.
Eli vain koska sinun kaksi poikaasi on jo viety, on kaikki herrasmiehet jo menneet?
age is just a number kirjoitti:
Mun mies on juuri kuvailemasi kaltainen AP, ikää 20 vuotta. :)
Olet onnekas. :) Ap
Olisinpa syntynyt mieheksi, niin voisin saada sellaisen söpön feminiinisen miehen. Naisena mahdotonta saada :<
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne herrasmiehet on viety jo! Oma yli viisikymppinen mieheni on viimeisen päälle herrasmies, romanttinen ja fiksu kaikin puolin.
Liian vanha sinulle, aivan, mutta molemmat poikamme ovat oppinsa saaneet isältään ja käyttäytyvät samalla tavalla, mutta niinpä heidätkin vietiin jo reilusti alle kolmikymppisenä ja tuskin irti päästetään moisia kultakimpaleita.Eli vain koska sinun kaksi poikaasi on jo viety, on kaikki herrasmiehet jo menneet?
Ei, mutta yli kolmikymppisillä on jo aika epätoivoinen tilanne...
Humanistisesta tai teologisesta tiedekunnasta luulisi ainakin löytävän sivistyneitä miehiä syvällisiin keskusteluihin. Aidosta herkkyydestä ja hellyydestä en osaa sanoa. Kokemusteni mukaan sellaisia ihmisiä, jotka aina ja kaikkialla jaksaisivat käyttäytyä moitteettoman herrasmiesmäisesti, on muutenkin äärimmäisen vähän. Monen osana on muuttua nuoresta romantikosta vanhaksi kyyniköksi.
Mulla on kumppanina herrasmies, tunnen itseni onnekkaaksi ja rakastan häntä paljon. Ollaan kolmekymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kumppanina herrasmies, tunnen itseni onnekkaaksi ja rakastan häntä paljon. Ollaan kolmekymppisiä.
No, ehkä mullakin siis on vielä toivoa. :D Olen itse parikymppinen. En tiedä onko tämäkin vain kuvitelmaa, mutta tuntuu että monet itseni ikäiset ovat vielä aika lapsia. Ryyppääminen ja kaverit on tärkeintä ja mielessä on vain pillu ja nätti naama. Tuntuu, ettei moni ees etsi mitään syvällisempää ja aidompaa. Ap
Ai kilttimiehiä? Ehei, ne ja niiden itsetunnot on murennettu lähiöidemme hiekkakiveyksiin palstamammojen toimesta iän aikoja sitten.
Herrasmiehet ovat kuolleet sukupuuttoon! Todella harvoin tapaa aikuista fiksua aitoa herrasmiestä. Olen jo aivan epätoivoinen 55 v nainen, aikaa sitten eronnut, tapaillut monia miehiä, kaikissa joku vika ja kukaan ei ole ollut vielä herrasmies. Kaikki jotain ihme juntteja ,narsku luonteisia :/ Eivät omaa hyviä käytöstapoja, eivät kunnioita muita ihmisiä, eivät ole empaattisia jne. Jos vielä joskus tapaisin ihanan mukavan aikuisen herrasmiehen, olisin myyty nainen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kumppanina herrasmies, tunnen itseni onnekkaaksi ja rakastan häntä paljon. Ollaan kolmekymppisiä.
No, ehkä mullakin siis on vielä toivoa. :D Olen itse parikymppinen. En tiedä onko tämäkin vain kuvitelmaa, mutta tuntuu että monet itseni ikäiset ovat vielä aika lapsia. Ryyppääminen ja kaverit on tärkeintä ja mielessä on vain pillu ja nätti naama. Tuntuu, ettei moni ees etsi mitään syvällisempää ja aidompaa. Ap
Muista, että et voi sekä syödä että säästää kakkua.
Toisin sanoen, et voi panettaa itseäsi yännämiehillä paria vuotta ja sen jälkeen toivoa "syvällistä ja aitoa" miestä. "Syvällinen ja aito" mies ei halua naista, joka on teoillaan osoittanut, että hänellä on "mielessä vain kulli ja komea naama".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kumppanina herrasmies, tunnen itseni onnekkaaksi ja rakastan häntä paljon. Ollaan kolmekymppisiä.
No, ehkä mullakin siis on vielä toivoa. :D Olen itse parikymppinen. En tiedä onko tämäkin vain kuvitelmaa, mutta tuntuu että monet itseni ikäiset ovat vielä aika lapsia. Ryyppääminen ja kaverit on tärkeintä ja mielessä on vain pillu ja nätti naama. Tuntuu, ettei moni ees etsi mitään syvällisempää ja aidompaa. Ap
Muista, että et voi sekä syödä että säästää kakkua.
Toisin sanoen, et voi panettaa itseäsi yännämiehillä paria vuotta ja sen jälkeen toivoa "syvällistä ja aitoa" miestä. "Syvällinen ja aito" mies ei halua naista, joka on teoillaan osoittanut, että hänellä on "mielessä vain kulli ja komea naama".
Häh? :D Minähän jo alussa sanoin, ettei naamavärkki tai ulkonäkö ylipäätään ole mulle se tärkein asia, ei edes tärkeimpiä. Mulla on takana tasan yksi suhde, ja mies oli herkkä ja romanttinen. Sellainen kun toivonkin miehen olevan. Aina ei vaan asiat mene kuten toivoo, ja ihmiset lähtevät eri suuntiin. Kuka on sanonut, että mua kiinnostaisi juosta ympäriinsä panemassa ja sitten luulla löytäväni "se täydellinen"? Kyllä mä haluan löytää sen oikean mahdollisimman pian ja kokea hänen kanssaan asioita, lyhyet suhteet ja säätäminen eivät ole mun juttuni. Ap
Kaikki empaattiset miehet ovat varattuja. Ne loppuvat markkinoilta ensimmäisenä. Vasta sen jälkee tulee nämä rikkaat alfaurokset.
Vähän kärjistät asiaa, mutta valtaosa alle kolmikymppisistä sekä miehistä että naisista ovat jättäneet vanhanaikaiset roolit ja odotukset taakseen. Vakavampikaan tapailu ei ole enää monogaamista syvää jatkuvuutta ("kahden yhteinen tarina"), vaan kahden vapaan yksilön satunnaisuutta ("säätöä ja törmäilyä"). Tätä päivää on vahvasti yksilönvapauden tärkeys ilman siteitä silloin tällöin tapahtuvan yhteisen ajanvieton ohella.