Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis seksittömään rakkaussuhteeseen?
08.01.2018 |
Täydellinen rakkaussuhde ilman seksiä - miltä tuntuisi? Läheisyyttä, rakkautta, sitoutuneisuutta ilman vaadetta seksiin. Seksuaalinen suuntautuneisuus kiinnostaa vastauksen yhteydessä.
Kommentit (101)
En, ellei suhde jostain pakottavasta syystä (esim. toisen vakava sairastuminen) muuttuisi sellaiseksi. Olen biseksuaali nainen ja avoliitossa miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. "Tapailen" naista, jonka kanssa minulla tavallaan on tällainen sylikkäin istumissuhde.. vai lasketaanko hipelöintiä? Olen aivan rakastunut tähän ihmiseen, ja tuntuukin paremmalta tällainen hellimissuhde kuin jatkuva pano mitä miehet ovat kanssani harrastaneet.. vaikka tykkäsin heteroseksistäkin. Tämän naisen kanssa seksi ( sen puute) ei kuitenkaan ole ongelma, tuntuu itse asiassa paremmalta, kutkuttavalta ja rakkaudentäyteiseltä ilman.
Pan-nainen
Elin 4kk sellaisessa, mies oli vanhempi diabeetikko eikä kyennyt. Hän jätti minut koska en kuulemma rakastanut. Miehet..
En olisi valmis.
Mutta siihen varmaan tulevaisuudessa päädyn.
Valitettavasti parasta seksiä saa vain henkisesti epävakailta ihmisiltä. Kun on kokenut sen, tavallisten ihmisten tavallinen seksuaalisuus on niin laimeaa.
Epävakaan kanssa ei kuitenkaan saa pysyvää suhdetta.
Pitää mennä haaleaan veteen lillumaan jonkun tavallisen kanssa, jos haluaa pysyvän parisuhteen.
Elämässä ei voi saada kaikkea.
En olisi. Ajatuskin on järjetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin. "Tapailen" naista, jonka kanssa minulla tavallaan on tällainen sylikkäin istumissuhde.. vai lasketaanko hipelöintiä? Olen aivan rakastunut tähän ihmiseen, ja tuntuukin paremmalta tällainen hellimissuhde kuin jatkuva pano mitä miehet ovat kanssani harrastaneet.. vaikka tykkäsin heteroseksistäkin. Tämän naisen kanssa seksi ( sen puute) ei kuitenkaan ole ongelma, tuntuu itse asiassa paremmalta, kutkuttavalta ja rakkaudentäyteiseltä ilman.
Pan-nainen
Ihana suhde. Kade.
Tottakai, jos rakkaalleni kävisi jotain, ettemme pystyisi esim. terveydellisistä syistä
rakastelemaan enää.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi. Olen bi, mutta en tunne tarvetta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Sen sijaan täydelliseen keskustelu- ja tunneyhteyteen, yhdessä nukkumiseen ja luotettavaan läheisyyteen sitäkin enemmän.
Ihan mielenkiinnosta... Miten olet bi, jos et tunne seksuaalista halua keneenkään? Kuvailet enemmän ystävyys- tai perhesuhdetta läheisyysjutullasi. Olisitko kuitenkin aseksuaali?
Ehkä tyhmä kysymys, mutta en ymmärrä. En halua loukata mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän kuvittelee, että hänellä on jokin erityinen oikeus saada seksiä; ikäänkuin parisuhteeseen ryhtyminen merkitsisi lupausta säännöllisestä seksistä; mutta ilmeisesti se osalle merkitsee sitä. - Kuvittelevat kai, että ovat itse loputtoman halukkaiata seksiin.
Ei ole mitään oikeutta seksiin, vaan seksin harrastaminen on täysin vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoista on myös parisuhteessa oleminen. Minä olen kiinnostunut vain seksuaalisista parisuhteista, ja jos seksi loppuu pysyvästi mistä tahansa syystä, on parisuhteen loppulaskentakin alkanut.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi matalalibidoiset ihmiset kokevat olevansa oiketettuja saamaan parisuhteessa kaikki tarpeensa tyydytetyiksi samalla, kun heidän kumppaninsa tarpeet jäävät tyydyttämättä. Miksi se olisi oikeudenmukaista?
Kuka matala libidoinen olettaa? Mutta, mutta libidon, sukupuolinen halu; vai kuinka sen itse ymmärrät? Miksi tuo -yksinkertaistaen- halu pysyisi samana koko elinajan samanlaisena? Ja mikä takaa sen, että oma libidoni pysyy vakaana, tai vaikka vakaampana kuin kumppanini, enkä löydä aikaa myöten löydä itseäni tilanteesta, jossa kumppanini vaatii minulta tai odottaa saavansa seksiä paljon enemmän kuin, mitä itse haluan tai pystyn tarjoamaan.
Onko hänellä oikeus väittää edellä kerrotun johdosta minua petturuksi, kun haluni eivät (ehkä) olekaan samaa tasoa kuin muutamakymmenen vuotta aiemmin, jolloin ensikertaa harrastimme seksiä ja jolloin olisin ollut valmis seksiin hänen kanssaan milloin tahansa.
Muutamakymmenen vuotta on pitkäaika ja voisin kuvitella, että tuolle ajanjaksolle riittää niin aktiivisempia kuin passiivisempia kausia. - Näin siitä huolimatta, että yrittäisin pitää itseni niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olisin, vaikka ensisijaisesti en sellaista olekaan hakemassa. Heteromies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme lajina vielä hyvin kehittymätön ja viettiemme vietävissä. Ehkä evoluution edetessä myös henkinen kehityksemme löytää uusia reittejä.
Yhteennivoutuneet rakkaus ja seksi ovat hyvin kokonaisvaltainen kokemus, henkinen siinä kuin fyysinen.
Se pitää myös parisuhteen elossa ja lämpimänä, ruokkii välittämistä ja läheisyyttä. Rakastava seksi on valtavan palauttavaa ja antoisaa.
Hetero N50.Minusta tämä on sekä erittäin vanhakantainen että streotyyppinen ja ”ulkoaopetettu” asenne. Vähän kuin 80-luvun terveystiedon tunnilta kuultua.
Olen eri kuin jolle kommentoit, mutta pakko olla samaa mieltä kuin N50.
Rakastava seksi on ihanaa. Siinä toinen oikeasti haluaa tehdä asioita, joista toinen tykkää eikä ajattele vain omaa nautintoaan. Uskaltaa myös tehdä kokeilevampiakin juttuja, kun tietää, että toiseen voi luottaa ja tietää, että voi pyytää ja puhua mistä vaan. On katsekontakti, ja rakkaus näkyy siitä katseesta. Haluaisi vaan pysäyttää ajan ja olla syleilyssä aina vaan. Saan joka kerran. Usein useammin kuin kerran.
Mieheni on paras ystäväni, intohimoni kohde ja suuri rakkauteni. Olen joka päivä kiitollinen, että saan olla juuri tämän ihmisen kanssa ja että hän haluaa olla kanssani. Tuskin tuntisin näin ilman taivaallista, rakastavaa seksiä. En lähtisi tästä, jos mies sairastuisi eikä siksi voisi harrastaa seksiä, mutta jos hän vain lakkaisi haluamasta minua eikä puhuminen ja terapia auttaisi, ero voisi olla lähellä.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi. Olen bi, mutta en tunne tarvetta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Sen sijaan täydelliseen keskustelu- ja tunneyhteyteen, yhdessä nukkumiseen ja luotettavaan läheisyyteen sitäkin enemmän.
Ihan mielenkiinnosta... Miten olet bi, jos et tunne seksuaalista halua keneenkään? Kuvailet enemmän ystävyys- tai perhesuhdetta läheisyysjutullasi. Olisitko kuitenkin aseksuaali?
Ehkä tyhmä kysymys, mutta en ymmärrä. En halua loukata mitenkään.
Ihan hyvä kysymys. Minulla on ollut myös seksisuhteita molempiin sukupuoliin, mutta nykyisin tosiaan haluan _rakkaussuhteen_ilman seksiä. En koe olevani aseksuaali.
Ystävyyssuhteeni eivät missään tapauksessa ole noin intiimejä (kuvailemani) - puhumattakaan perhesuhteistani...
Ei missään nimessä. Ei se olisi mikään parisuhde vaan ystävyyssuhde.
N43 naimisissa 14 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän kuvittelee, että hänellä on jokin erityinen oikeus saada seksiä; ikäänkuin parisuhteeseen ryhtyminen merkitsisi lupausta säännöllisestä seksistä; mutta ilmeisesti se osalle merkitsee sitä. - Kuvittelevat kai, että ovat itse loputtoman halukkaiata seksiin.
Ei ole mitään oikeutta seksiin, vaan seksin harrastaminen on täysin vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoista on myös parisuhteessa oleminen. Minä olen kiinnostunut vain seksuaalisista parisuhteista, ja jos seksi loppuu pysyvästi mistä tahansa syystä, on parisuhteen loppulaskentakin alkanut.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi matalalibidoiset ihmiset kokevat olevansa oiketettuja saamaan parisuhteessa kaikki tarpeensa tyydytetyiksi samalla, kun heidän kumppaninsa tarpeet jäävät tyydyttämättä. Miksi se olisi oikeudenmukaista?
Kuka matala libidoinen olettaa? Mutta, mutta libidon, sukupuolinen halu; vai kuinka sen itse ymmärrät? Miksi tuo -yksinkertaistaen- halu pysyisi samana koko elinajan samanlaisena? Ja mikä takaa sen, että oma libidoni pysyy vakaana, tai vaikka vakaampana kuin kumppanini, enkä löydä aikaa myöten löydä itseäni tilanteesta, jossa kumppanini vaatii minulta tai odottaa saavansa seksiä paljon enemmän kuin, mitä itse haluan tai pystyn tarjoamaan.
Onko hänellä oikeus väittää edellä kerrotun johdosta minua petturuksi, kun haluni eivät (ehkä) olekaan samaa tasoa kuin muutamakymmenen vuotta aiemmin, jolloin ensikertaa harrastimme seksiä ja jolloin olisin ollut valmis seksiin hänen kanssaan milloin tahansa.
Muutamakymmenen vuotta on pitkäaika ja voisin kuvitella, että tuolle ajanjaksolle riittää niin aktiivisempia kuin passiivisempia kausia. - Näin siitä huolimatta, että yrittäisin pitää itseni niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa.
Jos parisuhde on kestänyt jo useamman kymmenen vuotta, niin siitä suhteen aloittamisesta alkaa olla jo niin kauan että olette jo lähempänä vanhuutta kuin edes keski-ikää, eli silloin on normaalia että seksi vähenee, varmasti molemmilla puolisoilla, harva kuusi-seitsemänkymppinen on järin aktiivinen sillä saralla. Se on normaalia että nimenomaan elämän ehtoopuolella on se passiivisempi kausi ei esim. 30-40v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän kuvittelee, että hänellä on jokin erityinen oikeus saada seksiä; ikäänkuin parisuhteeseen ryhtyminen merkitsisi lupausta säännöllisestä seksistä; mutta ilmeisesti se osalle merkitsee sitä. - Kuvittelevat kai, että ovat itse loputtoman halukkaiata seksiin.
Ei ole mitään oikeutta seksiin, vaan seksin harrastaminen on täysin vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoista on myös parisuhteessa oleminen. Minä olen kiinnostunut vain seksuaalisista parisuhteista, ja jos seksi loppuu pysyvästi mistä tahansa syystä, on parisuhteen loppulaskentakin alkanut.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi matalalibidoiset ihmiset kokevat olevansa oiketettuja saamaan parisuhteessa kaikki tarpeensa tyydytetyiksi samalla, kun heidän kumppaninsa tarpeet jäävät tyydyttämättä. Miksi se olisi oikeudenmukaista?
Kuka matala libidoinen olettaa? Mutta, mutta libidon, sukupuolinen halu; vai kuinka sen itse ymmärrät? Miksi tuo -yksinkertaistaen- halu pysyisi samana koko elinajan samanlaisena? Ja mikä takaa sen, että oma libidoni pysyy vakaana, tai vaikka vakaampana kuin kumppanini, enkä löydä aikaa myöten löydä itseäni tilanteesta, jossa kumppanini vaatii minulta tai odottaa saavansa seksiä paljon enemmän kuin, mitä itse haluan tai pystyn tarjoamaan.
Onko hänellä oikeus väittää edellä kerrotun johdosta minua petturuksi, kun haluni eivät (ehkä) olekaan samaa tasoa kuin muutamakymmenen vuotta aiemmin, jolloin ensikertaa harrastimme seksiä ja jolloin olisin ollut valmis seksiin hänen kanssaan milloin tahansa.
Muutamakymmenen vuotta on pitkäaika ja voisin kuvitella, että tuolle ajanjaksolle riittää niin aktiivisempia kuin passiivisempia kausia. - Näin siitä huolimatta, että yrittäisin pitää itseni niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa.
Hm, itse kuulun korkealibidoisiin ihmisiin, ja minulla halu on pysynyt samalla tasolla kohta neljäkymmentä vuotta, ehkä pikkuisen viime aikoina hellittänyt. Pakko myöntää, että en ymmärtäisi mieheni 'väliaikaista' haluttomuutta, joko hänellä olisi toinen nainen tai hän ei jostain syystä enää välittäisi minusta seksuaalisessa mielessä. Talousapua en tarvitse, joten kyllä sellaisessa tapauksessa jaettaisiin lusikat, mitäs sitä ihmettelemään ja aikaa hukkaamaan.
Olisin. Olen sinkkuna ihan tyytyväinen seksielämääni, osaan tyydyttää itseni sillä suunnalla. Ainut mitä oikeasti parisuhteelta kaipaan on se rakkaus ja kumppanuus ja elämän jakaminen jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi. Olen bi, mutta en tunne tarvetta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Sen sijaan täydelliseen keskustelu- ja tunneyhteyteen, yhdessä nukkumiseen ja luotettavaan läheisyyteen sitäkin enemmän.
Täällä just sama homma.
Olen nainen 33v.
Luotettava, rento, seikkailuhenkinen, liikunnallinen ja toisen huomioiva. Olisi niin mahtava löytää syvällinen parisuhde. Harmittaa, että meitä on aika vähän, jotka haluaa seksittömän suhteen jossa voisi kuitenkin joskus harvoin olla jotain pientä kipinää.
Helposti. Mutta vain silloin, jos se on kumppanillekin ok. En haluaisi viedä toiselta sellaista, minkä kokee tärkeäksi osaksi suhdetta. Pystyn harrastamaan seksiä, ja nauttimaankin siitä, mutten koe sitä mitenkään pakolliseksi. Eniten nautin siitä, kun näen, että puoliso nauttii, on kyse sitten seksistä tai jalkahieronnasta.
Vanha akka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten hän kuvittelee, että hänellä on jokin erityinen oikeus saada seksiä; ikäänkuin parisuhteeseen ryhtyminen merkitsisi lupausta säännöllisestä seksistä; mutta ilmeisesti se osalle merkitsee sitä. - Kuvittelevat kai, että ovat itse loputtoman halukkaiata seksiin.
Ei ole mitään oikeutta seksiin, vaan seksin harrastaminen on täysin vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoista on myös parisuhteessa oleminen. Minä olen kiinnostunut vain seksuaalisista parisuhteista, ja jos seksi loppuu pysyvästi mistä tahansa syystä, on parisuhteen loppulaskentakin alkanut.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi matalalibidoiset ihmiset kokevat olevansa oiketettuja saamaan parisuhteessa kaikki tarpeensa tyydytetyiksi samalla, kun heidän kumppaninsa tarpeet jäävät tyydyttämättä. Miksi se olisi oikeudenmukaista?
Kuka matala libidoinen olettaa? Mutta, mutta libidon, sukupuolinen halu; vai kuinka sen itse ymmärrät? Miksi tuo -yksinkertaistaen- halu pysyisi samana koko elinajan samanlaisena? Ja mikä takaa sen, että oma libidoni pysyy vakaana, tai vaikka vakaampana kuin kumppanini, enkä löydä aikaa myöten löydä itseäni tilanteesta, jossa kumppanini vaatii minulta tai odottaa saavansa seksiä paljon enemmän kuin, mitä itse haluan tai pystyn tarjoamaan.
Onko hänellä oikeus väittää edellä kerrotun johdosta minua petturuksi, kun haluni eivät (ehkä) olekaan samaa tasoa kuin muutamakymmenen vuotta aiemmin, jolloin ensikertaa harrastimme seksiä ja jolloin olisin ollut valmis seksiin hänen kanssaan milloin tahansa.
Muutamakymmenen vuotta on pitkäaika ja voisin kuvitella, että tuolle ajanjaksolle riittää niin aktiivisempia kuin passiivisempia kausia. - Näin siitä huolimatta, että yrittäisin pitää itseni niin henkisesti kuin fyysisesti hyvässä kunnossa.
Hm, itse kuulun korkealibidoisiin ihmisiin, ja minulla halu on pysynyt samalla tasolla kohta neljäkymmentä vuotta, ehkä pikkuisen viime aikoina hellittänyt. Pakko myöntää, että en ymmärtäisi mieheni 'väliaikaista' haluttomuutta, joko hänellä olisi toinen nainen tai hän ei jostain syystä enää välittäisi minusta seksuaalisessa mielessä. Talousapua en tarvitse, joten kyllä sellaisessa tapauksessa jaettaisiin lusikat, mitäs sitä ihmettelemään ja aikaa hukkaamaan.
Sama. Seksiä olen harrastanut n.30 vuotta ja vielä ei ole halujen tippumista havaittavissa. Onneksi kumppanini ovat aina itsekin olleet korkealibidoisia.
N45
Ei ole mitään oikeutta seksiin, vaan seksin harrastaminen on täysin vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoista on myös parisuhteessa oleminen. Minä olen kiinnostunut vain seksuaalisista parisuhteista, ja jos seksi loppuu pysyvästi mistä tahansa syystä, on parisuhteen loppulaskentakin alkanut.
Pikemminkin voisi kysyä, miksi matalalibidoiset ihmiset kokevat olevansa oiketettuja saamaan parisuhteessa kaikki tarpeensa tyydytetyiksi samalla, kun heidän kumppaninsa tarpeet jäävät tyydyttämättä. Miksi se olisi oikeudenmukaista?