Lue keskustelun säännöt.
Minua yököttää ihmismielessä päihteiden kaipuu (minussakin). Täysin päihteettömät, miten teette sen?
07.01.2018 |
Onhan teitäkin, jotka ette käytä edes alkoholia yhtään. Minua suorastaan kuvottaa itsessäni ja muissa tämä päihdehakuisuus, ettei kestetä elämää ilman päätä sekoittavia mömmöjä. Onko mitenkään mahdollista muuttua?
Kommentit (50)
Minäkään en ole absolutisti, mutta ei ole vaikea olla käyttämättä alkoholia, kun en pidä itsestäni humalassa. Olen melkein kateellinen joskus ihmisille, jotka voivat juoda aivonsa narikkaan, omani ovat aina hereillä ja tiedostan kuinka typerältä kuulostanut ja näytän humalassa.
Tupakanpolton lopetin lastensaannin yhteydessä kertalaakista, koska olin päättänyt niin tehdä, eikä ole ollut vaikeuksia. Ehkä ne eivät sitten vaikuta niin paljon mielihyväkeskukseen, että kroppa niitä vaatisi, mutta en kyllä osaa sanoa neuvoja muille, minä vain päätin ja pysyn päätöksessäni sen kummemmin asiaa miettimättä.
Olen työni kautta puhunut paljon nuorten kanssa, jotka yrittävät olla polttamatta ja tiedän, että se on monelle todella vaikeaa. Itselläni ilmeisesti auttaa se, etten tunnu kärsivän vieroitusoireista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin tupakoinnin lukioikäisenä ja jo yläasteella tuli otettua alkoholia joskus perjantaisin. Se oli nuorten elämää silloin. Kaverit teki samoin. Tullessani täysi-ikäiseksi aloin käydä baareissa. Opiskeluaikoina tuli biletettyä varsin usein, joskus parikin kertaa viikkoon. Alko-ongelmaa ei sinällään ollut koska en ikinä ottanut yksin, ainostaan silloin jos lähdettiin porukalla ulos. Muistan kun kerran pelkäsin olevani raskaana kun menkat oli myöhässä ja mietin tuolloin että miten pystyisinkään olemaan ilman alkoholia ja tupakkaa. No onneksi en ollut, tuon ajan parisuhdekaan ei kestänyt.
Sitten valmistuin ja yhtäkkiä tuntui etten enää kaipaa tuota elämää. Tapahtui pieni tapaturmakin harrastuksessa minkä takia jouduin syömään kipulääkkeitä useamman kuukauden. En missään tapauksessa halunnut ottaa mitään riskejä joten alko jäi. Tuosta se sitten alkoi. En sen koommin ole alkoa ottanut ja tupakoinninkin lopetin parin vuoden päästä seinään vaikka aina kuvittelin etten pysty koskaan lopettamaan.
Nyt on mennyt kymmenisen vuotta tuosta eikä tee mieli, eikä ole välissäkään tehnyt. Alko haisee pahalle ja humalassa olevat on ärsyttäviä käytöksessään. Kauhistuttaa ajatella että niin minäkin varmasti olin aikoinaan ihan samanlainen. En kaipaa ollenkaan alkoa, saati krapulaa ja turhaa rahanmenoa.
Tykkään joidenkin alkoholijuomien mausta, kuten kuohuviini, Jägermaister ja Irish coffee, mutta puolen lasillisen jälkeen alkavasta huimauksesta en pidä joten siihen se juominen jää. En osta näitä kotiin enkä käy baareissa kuin lomamatkoilla.
Juomat on olemassa janon tyrehdyttämistä varten ja alkoholijuomilla tämä ei onnistu (vai onnistuuko oluella ja siiderillä?).
Hyi, yök!!! En edes voi ajatella alkoholia!
Opettele olemaan ilman alkoholia, aloita siitä vaikka, että kun tekee mieli alkoholia niin otatkin limsaa ja karkkia, mmmmmmm... Paljon parempi kuin alkoholi:D
Ja tiiän, ettei se oo mikään helppo nakki.
koska oli ihan tarpeeksi kipuja aamulla tukassa ilman alkoholiakin niin ei kaivannu yhtään lisää, lopetin kaikki moiset. On mulla viiniä ja jotain muutakin kaapeissa, suurin osa 6v+ vanhaa.. mutta päihteitä en harrasta. Ne on ruuanlaittoon tai jos muuten vain huvittaa shotti tai lasi.
Täysin selvänä (muuten ku kuumehoureet ja vastaavat) tässä jo 10v putkeen.
Riittää ihan muutenkin kaikkea hauskaa touhuamista, kuten sosiaaliporno AVssa, ruuanlaitto, lukeminen ja tutkiminen yms erinäiset kivat harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niijoo ja baareissa tuli käytyä 16 ja 17v vanhana. Oli semmoinen kiva harrastus yrittää sisään alaikäisenä. (puvulla onnistui aika hyvin siihen aikaan (80/20), pimu mukana vielä paremmin) Täytettyäni 18v ei ollu ollenkaan enää kiinnostavaa. Koko charmi harrastuksesta katosi kun olikin yhtäkkiä laillista.
En tykkää alkoholin mausta. Olut on aivan järkyttävän pahaa. En siedä yhtään sitä päähän kihahtamisen tunnetta tai kun pikkasen päässä huojahtaa. Kunnon humalassa en ole ollut koskaan. Itsekontrolli ja ajokunto täytyy olla aina. Maksimi on alle puoli lasia viiniä paremman ruuan kanssa, yleensä menee kyllä jäävedellä tms. Tapahtuu ehkä pari krt vuodessa. Tupakkaa en ole edes maistanut, ikinä. En ole kokeillut mitään huumeita. Viisurileikkauksen jälkeen oli Panacod käytössä viikon ajan, ei tehnyt minkäänlaista euforiaa eikä koukuttanut millään tavalla. En juo kahvia ollenkaan, en tykkää siitäkään. Leivän endomorfiinit on sellainen, johon olen vähän koukussa, tulee hyvä ja rauhallinen olo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä minä siitä alkpholista kaipaisin? Sekavaa oloa, krapulaa, painon nousua, elimistö menee sekaisin, terveellinen ruoka ei maistu..
Oikea asenne sinulla siten että haluat muuttua etkä pidä käytöstä toivottavana.
Minä en juo enkä polta, molempia olen kokeillut ja todennut hyödyttömiksi. Mitään vaikeuksia ei ollut olla käyttämättä, joillain on suuria ongelmia olla edes viikkoa esim. juomatta. Sitä minä en taas ymmärrä. Onhan elämä paljon hauskempaa kun jaksamisen voi käyttää johonkin muuhun kuin huumeisiin, tupakkaan tai alkoholiin. Joidenkin mielestä ajatus on absurdi. En kylläkään puutu muiden käyttöön koska saa toki käyttää jos kokee tarpeelliseksi.
Mitä tapoja olet ap kokeillut lopettamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iän kokeilujen jälkeen ajatukseni alkoholista ovat muuttuneet täysin. Jännitys ja hauskuus alkoholin käytöstä katosivat pian, nykyään en näkisi juomisessa mitään iloa. En ole koskaan pitänyt mitään alkoholijuomaa hyvänmakuisena, pitänyt päihtyneenä olemisesta, enkä kaipaa mitään alkoholipäisten "hauskoja kokemuksia". Kaikki alkoholiin ja päihtymiseen liittyvä on vastenmielistä, ei mitään himoa juoda edes yhtä lasillista. Baarireissuja tekevät ihmiset ovat mielessäni teini-ikään jämähtäneitä ja lapsellisia.
Ei huvita tehdä asioita, joista tulee huono olo. Omituista, että joillakin on kaipuu sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on mukavaa ja mielenkiintoista. En tarvitse päihteitä tunteakseni iloa yms.
Ongelmat ja vaikeudet, joita kaikilla välillä on, käsittelen muulla tavalla. Silloinkin, kun haluan ja kaipaan etäisyyttä niiden käsittelystä, minulla on omat (paremmat) mekanismini – en tarvitse päihteitä siihenkään.
Alkoholi ei rentouta minua, vaan piristää. Monihan sanoo syyksi alkoholinkäytölleen sen rentouttavuuden. Minulla on muut tavat rentoutua. Alkoholi suorastaan estää minua rentoutumasta.
Nuorempana, kun silloin tällöin käytin alkoholia, sain aina voimakkaan krapulan. Olin vuoteen oma ja voin huonosti sekä henkisesti että ruumiillisesti. Usein oli oksentamista ja ruokahaluttomuuttakin. Tunsin joka solullani sen faktan, että alkoholi on myrkky. Jos join alkoholia vain kaksikin annosta, krapula tuli sitten vain aikaisemmin, esim. jo samana iltana / yöllä. Olen aina ollut krapulaherkkä.
Alkoholi on pahan makuista.
En tykkää alkoholinkäytön ympärille rakentuvasta kulttuurista: baarit, pinnallisuus, estottomuus, riidat, liioittelevat tilittämiset, tilapäiset bondaamiset yms.
Mä en ole täysin päihteetön vaan sellanen sosiaalinen ryyppääjä. Eli kaveriporukassa tulee otettua joskus, mutta siinä se. Yksin en ole juonut ikinä. Viime vuonna en juonut kertaakaan. Ei siinä ole mitään vaikeaa. Sitä kun ei tee mieli, niin sitä ei tee mieli. Se on ehkä vähän sama asia kuin jos ei pidä parsasta, niin eipä sitäkään tule syötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan sitä kontrollin puutteen tunnetta minkä päihteet tuo mukanaan, hyi, mieluummin olen kokonaan ilman. Päihteet vain pahensi oloani, eli olen paljon onnellisempi näin.
En ole koskaan kokeillut alkoholia, joten en tiedä mitä kaivata. Ikäviä seurauksia alkoholin väärinkäytöstä näkyy joka puolella, joten suuremmin ei houkuta edes kokeilla.
Rankasta liikunnasta saa ihanan euforian. Täällä odottelen hetken saunaa 15 km:n juoksulenkin jälkeen ja lojun av:llä. Saunasiiderin voisin ottaa koska pidän mausta mutta taidan silti jättää väliin.
N36
Nuorena otin 1-2 drinkkiä ravintolassa / ilta. Sekin jäi kun perustimme perheen.
Olen aina ajatellut, että alkoholi / päihteet ovat keinotekoisia aineita, eivät yhtään minun juttuni.
Itse en halua olla minkään "aineen vaikutuksen alainen ", ei kertakaikkiaan ole minulle sopiva tila.
Koko ajatus päihteestä tuntuu , kuin vieras esittäisi minua. Joka en luonnollisesti ole.
Nuorena tuli testattua viina ja tupakka. Mua inhottaa dagen efter.
Tupakka on pahaa ja haisee kauhealle, jokainen tupakoitsija kun tulee esim bussin kyytiin pysäkiltä lemuaa hirveälle. Aikuisen tyhmä ja kallis tutti!
Viina taas ei maistu lasillista enempää. En tarvitse sitä yhtään mihinkään. Osaa nauraa ja laulaa ja tanssia ja rentoutua ihan ilmankin.
Kipulääkkeet on tulleet skolioosin ja välilevyongelmien kautta tutuiksi. Otan vain pahimpaan tuskaan. Nimittäin esim Tramadol saa mut voimaan pahoin.
Ja huumeet on pilannut monta elämää. En koske pitkällä tikullakaan.
Elämä on kivaa ihan ilman kaikkia noita päihteitä. Hauskaa voi pitää, ei mitään noista tarvita paitsi kipulääkettä kun lääkäri aiheesta määrää.
Sana kirjoitti:
Elämä on mukavaa ja mielenkiintoista. En tarvitse päihteitä tunteakseni iloa yms.
Ongelmat ja vaikeudet, joita kaikilla välillä on, käsittelen muulla tavalla. Silloinkin, kun haluan ja kaipaan etäisyyttä niiden käsittelystä, minulla on omat (paremmat) mekanismini – en tarvitse päihteitä siihenkään.
Alkoholi ei rentouta minua, vaan piristää. Monihan sanoo syyksi alkoholinkäytölleen sen rentouttavuuden. Minulla on muut tavat rentoutua. Alkoholi suorastaan estää minua rentoutumasta.
Nuorempana, kun silloin tällöin käytin alkoholia, sain aina voimakkaan krapulan. Olin vuoteen oma ja voin huonosti sekä henkisesti että ruumiillisesti. Usein oli oksentamista ja ruokahaluttomuuttakin. Tunsin joka solullani sen faktan, että alkoholi on myrkky. Jos join alkoholia vain kaksikin annosta, krapula tuli sitten vain aikaisemmin, esim. jo samana iltana / yöllä. Olen aina ollut krapulaherkkä.
Alkoholi on pahan makuista.
En tykkää alkoholinkäytön ympärille rakentuvasta kulttuurista: baarit, pinnallisuus, estottomuus, riidat, liioittelevat tilittämiset, tilapäiset bondaamiset yms.
AP, kaikki meistä tunnistaa jo tämän tyylin vastata itselleen. Juoppo, uskovainen ja persu on muuten hieno yhdistelmä, koko palstan leveydeltä havaittu tänne eksyessä.
Sellaista lääkettä ei ole keksittykään, joka auttaa... Oma tahto on avain.