Lue keskustelun säännöt.
Minua yököttää ihmismielessä päihteiden kaipuu (minussakin). Täysin päihteettömät, miten teette sen?
07.01.2018 |
Onhan teitäkin, jotka ette käytä edes alkoholia yhtään. Minua suorastaan kuvottaa itsessäni ja muissa tämä päihdehakuisuus, ettei kestetä elämää ilman päätä sekoittavia mömmöjä. Onko mitenkään mahdollista muuttua?
Kommentit (50)
Riittävän onnellisena haluaa kokea kaiken tästä elämästä aitona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en voi enää sietää esimerkiksi hiprakkaista olo, joten lopetin juomisen kokonaan. Huumeissa taas pelottaa liikaa kontrollin menettäminen.
On ihana tunne olla kokonaan skarppina ja pystyä ajattelemaan ja toimimaan selkeästi.
En kaipaa päihtymistä. Olen joskus käyttänyt lääkärin määräämänä joitakin lääkkeitä joista tulee sekava ja pöhnäinen olo, ja se on minusta kamalaa. Jäi sitten loput lääkkeet käyttämättä. Mieluummin kärsin kipua ja pidän pääni selvänä.
Vaikea antaa mitään vinkkiä, kun minulle kysymyksesi on vähän kuin "kuinka selviät syömättä paskaa" tms.
Minä taidan kuulua tuohon joukkoon. Lopetin alkoholin käytön 20-vuotiaana (eli 30 vuotta sitten). Haluan nauttia elämäni "raakana", ilman sumuisia jaksoja. Alkoholilla menettää sekä sen kännäysillan että suuren osaa seuraavastakin päivästä. Jos tämä on jokaviikonloppuista, niin se on aika iso osa elämää. (Prosenttilasku jätetään kotitehtäväksi.)
Alkoholilla voi pehmentää jotain elämän kuoppia, mutta samalla se vie terän parhaista huipuista. Otetaanko konkreettisena esimerkkinä vaikka känniseksi. Onko joku sitä mieltä että parhaat kokemukset ovat olleet kännissä? Joillakin tietenkin kaikki kokemukset ovat olleet kännissä, mutta heiltä ei nyt kysytä.
Toisena esimerkkinä olen viimeisen 30 vuoden aikana aloittanut useamman ihmissuhteen. On aivan eri asia suudella uutta ihmistä ensimmäisen kerran selvinpäin. Jännitys on sietämätön, mutta niin on myös onnen tunne, jos suudelmaan saa vastauksen. Suosittelen!
En ole aivan täysin raitis, mutta melkein. Syynä on se ettei kroppa kestä mitään ilman että se tuntuu vähintään hirveänä väsymisenä. Se että ymmärtää voivansa paremmin kokonaisvaltaisesti ilman päihteitä on avain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei yökötä. Jaksan pysyä hengissä päihteiden avulla.
En minä ainakaan mitään tiedostettua tee. Tupakkaa ole kokeillut 19-vuotiaana, oksensin ja voin pahoin aina. En nähnyt pointtia jatkaa, siispä olen ja elän ilman.
Alkoholia samoin kokeilin ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana. En pidä kontrollin menetyksen tunteesta, haluan että tajuan kirkkaasti mitä teen ja mitä tapahtuu. Humalatila aiheuttaa kovaa ahdistusta. Siispä en käytä. Toisekseen en ymmärrä miksi pitäisi juoda jotain pitääkseen hauskaa?! Minulla ainakin on hauskaa kun järjestän sitä, ilman viinaa. Uskallan myös puhua ja olla sosiaalinen, sen takia ei itseäni tarvitse myrkyttää.
Minulla on hyviä ystäviä jotka järjestävät juhlia joihin osallistun. Istun silmänlumeeksi yhden kaljapurkin kanssa etten tuottaisi pahaa mieltä toisille. juotua en sitä saa. Kukaan ei valita. Osaan suhtautua siihen, että puheet on mitä on humalaisilla, onneksi ystäväni ei kuitenkaan juo täysin perseitä olalle, jonkinlainen järki säilyy!
Ihmettelen todella mikä kumma siinä alkoholissa vetää niin vastustamattomasti? Jos joku osaisi selittää sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan kiksit iloisuudesta, onnesta ja naurusta. En tarvitse muuta :D
Oon niin aivovammainen, että päihteet aikaansaavat edes perusonnellisen olotilan. 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikeastaan koskaan aloittanutkaan päihteiden käyttöä. Lasillisesti tai parista tulee pieni hiprakka enkä ota sen enempää ja tuonkin verran vain kerran tai pari vuodessa. Kokeile ap saada terveyskeskuslääkäriltäsi jotain alkoholinvieroituslääkitystä. Joskus paranee kerrasta sillä. Google-haulla voit kokeilla sanoja esim. päihdevieroituslääkitys, alkoholismin hoito lääkkeillä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa päihteitä, enkä halua käyttää niitä. Tämä on varmaan jonkun perusjuhlijan mielestä radikaali mielipide, mutta rinnastan viikonloppuisen kännäysreissun huumeiden käyttämiseen. Molemmat vastenmielisiä ja terveydelle vaarallisia. Rahat taivaan tuuliin ja pää sekaisin. En näe noissa mitään tavoittelemisen arvoista, en suostu juomaan edes viinilasillista.
Olen kouluajoista lähtien halveksinut dokaajia. Alemman luokan kansalaisia. Etenkin jos jatkuu aikuisuudessa. Humalahakuiset ovat pohjasakkaa. Aivan oma, alempi lajinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni humalainen on ällöttävä, enkä halua olla ällöttävä. Juopot ei tajua sitä ällöttävyyttään, monesti vain luulevat olevansa hauskoja. Minä voisin ottaa jonkun konjakkihömpsyn silloin tällöin voimaannuttamaan mutta ajattelin odottaa vielä, jos sitten vanhemmiten ottaisin päiväohjelmaan sen hömpsyn.
Ei ole muuten vain ihmismielen kaipuu. Eläimillä on havaittu ihan vastaavaa humalahakuisuutta.
En oo absolutisti, mut en kyl itekkää vapaa-aikana varsinaisesti ”kaipaa” alkoholia (ainoa päihdyttävä aine, johon olen koskenut). En kyllä kiellä, etteikö se pään sekaisin pistäminen, kuitenkaan sekoilematta, ole kiva tunne. Arki ja sen tuomat ilot ovat kyllä sen verran mukavia, että baareiluja ja kosteita illanviettoja on vuoden aikana vain yhden käden sormen laskettavissa :D
Juomakertoihin menevä rahamäärä, seuraavan päivän migreeni ja pöhöttynyt olo on aika hyviä motivaattoreita pitää nollatoleranssia yllä.
En tykkää väkisin juoda jotain pahanmakuisia juttuja, että voisin saada hetkeksi paremman olon.
En ole absolutisti, mutta en minä silti kaipaa päihteitä.