Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisen lukuisat seksikumppanit ja uskonto.
06.01.2018 |
Kasvoin kristityssä perheessä. Ei kuuluttu mihinkään lahkoon, eikä meillä ollut tiukkapipoista meininkiä.
Perheellämme oli tapana käydä joka sunnuntai kirkossa ja minä kävin joka kesä kirkon kesäleirillä. Lapsena tavallaan uskoin Jumalaan, mutta en kuitenkaan täysin koko sydämestäni. En ottanut asioita niin vakavasti ja totta puhuen harva ystäväni oli uskonnollinen, joten en edes kehdannut myöntää, että käyn "Jeesusleireillä" tai uskon Jumalaan. Muistan kuitenkin rukoilleeni pienestä asti. Välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Teinivuodet vietin hengellisesti hieman kadoksissa. Isääni en ole koskaan nähnyt ja äidin kanssa oli- ja on edelleenkin- hyvin vaikeat välit.
Halusin esiteininä mm. seurata muita ja halusin kovasti olla kuten muut: hankkia seksikumppaneita, käydä juomassa eri bileissä ja "elää täysillä". Huumeita en ole koskaan vetänyt, enkä ole koskaan ollut riippuvaisuuteen taipuva henkilö. Juhliessa saatoin polttaa 1-2 savuketta. Koskaan en ole askiakaan polttanut. Tai ollut millään tavalla päihderiippuvainen.
Menetin neitsyyteni 14- vuotiaana, kun oli jo "kova kiire ja paine päästä siitä eroon". Olen harrastanut seksiä noin 12 eri miehen kanssa 14-17 vuoden ikävälillä. Useiden kanssa oli suhdekin ja muutaman kanssa jäi yhteen kertaan. Noh, 17- vuotiaana tutustuin mieheen, ja seurustelimme liki 5 vuotta.
Nyt olen 23v ja eronnut tuosta pitkästä suhteesta, uudelleen uskossa ja olen viimeisen 5 vuoden aikana oppinut itsestäni paljon: laskenut suojamuurin alas, kasvanut ja kehittynyt henkisesti. Rakastan ja luotan Herraan. Mun ei tarvi olla niinkuin muut. Mun ei tarvi etsiä hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Viihdyn paljon kotona, en juo kuin muutaman kerran vuodessa viiniä yms. Tällaista oli jo siis elämäni ennen uskoon tuloa silloin 17veenä. Aloin pikkuhiljaa herätä ja kaivaa omaa itseäni esiin.
Tämä seksikumppanieni määrä hieman harmittaa ja kaduttaa. Vaikka ne on mennyttä ja olen silloin oireillut pahaa oloa, niin jotenkin harmittaa vielä. Toivon usein, että olisin aloittanut touhut vasta silloin 17- vuotiaana sen rakkaan ihmisen kanssa.
Tiedän, että olen syntini saanut anteeksi, mutta miksi välillä ruoskin itseäni tästä..? Mennyttä en voi muuttaa, mutta tulevaisuuttani voin - ja niin olen tehnytkin.
Olen nyt tutustunut uuteen mieheen, enkä haluisi hätiköidä yhtään mitään.
Miten pääsisin tästä asiasta lopullisesti eroon ja hyvällä omalla tunnolla? Mitä vinkkejä antaisitte jatkoon ja tuleviin suhteisiin?
Kommentit (21)
Älä mieti menneitä. Olet nyt oikealla tiellä ja vain sillä on väliä. Kuka välittää joistain teinisekoiluista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Samanlaisia ajatuksia mullakin, tosin olen ”jo” 28-vuotias ja seksikumppaneita mulla on yli 30. Välillä ne ahdistaa, mutta se on mennyttä elämää ja olen saanut syntini anteeksi.
Ei niitä kannata edes miettiä, ei me olla täydellisiä. Anna olla ja nauti uudesta elämästäsi. Ei Jeesuskaan muistele sun syntejä!
”Mene äläkä enää syntiä tee”.
Ja varaudu lynkkaukseen tällä palstalla. Tsemppiä :)
Sinulla sentään on vielä vähän noita seksikumppaneita ollut. Tiedän naisia joilla luku on jo reippaasti yli 70. Itsellä vielä laskettavissa yhden käden sormilla. Nytkin pitkässä suhteessa. Unohdat menneet ja jatkossa luot itsellesi säännöt sänkyyn menemisen suhteen. Mies jaksaa odottaa jos oikeasti haluaa olla sinun kanssasi. Hirveästi en mainostaisi kumppanien määrää. Joillekin miehille ei kelpaa "paljon ajettu". Ja kyllä näitä miehiä vielä on :)
Ei minun nuoruudessani kukaan kysellyt seksikumppanien määrää, eivätkä järkevät ihmiset tee sitä vieläkään. Kaikkein eniten minua harmittaa tämä amerikkalaistyyppisen kaksinaismoralismin paluu; naisten pitäisi olla niin 'puhtaita' ( tekeekö seksi likaiseksi?) ja miehillä on se kuuluisa biologiansa, ja syrjähyppyjä, joita aivan väistämättä heille tulee, pyydetään ja saadaan sitten vähän höhötellen anteeksi kirkolta.
Eiköhän tuollainen maailma ole jo mennyt, ja kaikki ihmiset toimivat elämässään parhaansa mukaan, ihan tasa -rvoisista lähtökohdista.
Mielenkiintoinen perhetausta. Olet siis uskovaisesta perheestä, mutta et tunne isääsi? Oliko äitisi kykenemätön puolustamaan itseään ja pitämään huolta lapsen oikeudesta isään? Minkä vuoksi, jos oli? Jonkin riippuvuuden, traumaattisen kokemuksen vai esim raamatulla päähän lyömisen? Tiedän uskovaisia naisia, jotka ovat eläneet kaikkea muuta kuin tasapainoista elämää ja käsitys synnistä on ollut mielenkiintoinen, aina tuntuu olevan kaduttavaa ja löytyy oikeutus, jolla alistaa nainen. Kysyn, että on pakko olla "syntinen" ja "katumusta harjoittava? Eikö vain voisi ottaa omaa elämäänsä haltuunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut hyvin nuori, eikä selkeästi ole ollut helppoa sinulla. Rikkonaisia suhteita eikä ilmeisesti ketään kehen aidosti tukeutua. Jokatapauksessa pääasia on se, että olet muuttanut elämäsi suunnan. Et halua enää tehdä samoja virheitä ja olet selkeästi aikuistunut, joten älä enää ruoski itseäsi niistä asioista. Syntisi on annettu jo anteeksi.
Minun vinkkini on, että odota avioliittoon asti jatkossa. Se ei ole helppoa, mutta kyllä sellaisia miehiä löytyy, jotka jaksavat odottaa sitä oikeaa. Ihanaa, että olet tullut takaisin Jeesuksen ja Isän luokse. Siunausta.
Olen uskossa ja 25v nainen. Yksi (huono) seksikokemus. Haluaisin harrastaa seksiä, tunnen (ja kai arvostan?) itseäni nyt paremmin kuin tuolloin. Toivottavasti hyvä ratkaisu löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos odotat avioliittoon ja seksi onkin huonoa tai miehellä on pieni Voitko olla suhteessa jossa seksi ei ole nautinnollista?
Sinä olet ollut vielä lapsi 14-17-vuotiaana. Moni tekee tyhmyyksiä tuossa iässä, koska aikuisuuteen on vielä matkaa. Et ole kuitenkaan vahingoittanut ketään, joten voisit olla itseäsi kohtaan armollisempi. Mitä sanoisit jollekin toiselle, joka murehtisi sinulle ihan samaa asiaa? Olisitko jyrkkä, tuomitseva ja moralisoiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot päässyt vähällä. Teininä 4 vuofen aikana vain 12 kumppania. Ja luku pysynyt tuossa aikuisikään asti. Olen kuullut paljon pahempaa ja isommilla luvuilla.
Sulla on kaikki nyt hyvin. Anna olla. Eikä tuommoinen määrä tee susta vielä loppuun soudettua
Vierailija kirjoitti:
Poikaystäviesi määrä ei kuulu kellekään, eikä sinun tarvitse/kannata siitä puhua.
Sinulla on rankka ja tuomitseva lapsuus ja nuorena voimaannuit niillä keinoilla mitä sinulla oli. Hait ehkä hyväksyntää pojilta isättömänä.
Jos löydät diakonissan jonka kanssa voit tehdä sielunhoitoa ja vapautua synnintunnosta ja ymmärtää itseäsi, tekisit nuorelle elämällesi paljon hyvää. Miesten puolelta tuossa on ollut alaikäiseen sekaantumista, mikä on rikos vaikka tyttö olisi suostuvainen.
En ole uskonnollinen, mutta ainakin helluntailaispiirit tunnen.
Noista asioista voi tulla traumoja, ellei niitä käsittele. Olet ollut lapsena aika hukassa.
Kyllä kuuluu omalle miehelle. Tässä maassa ei kunnioiteta miestä. Nainen mikä katuu seksikumppanien määrää saa ne anteeksi silmissäni. Sinusta tuli kypsä sielu nuorena. Ole ylpeä itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakas... mulla on reilusti yli 100 seksikumppania takana. Tapasin 24-vuotiaana elämäni rakkkauden jonka kanssa olen naimisissa, ollut jo 17 vuotta. Uskossa olen ollut parikymppisestä asti. Koen että olen saanut anteeksi kaiken ja konkreettisin esimerkki siitä on onnellinen avioliitto jonka Herra on mulle antanut. Oikeasti se on suuri siunaus että erottaa hyvän miehen huonosta! Kaikesta ei tarvitse puhua, riittää kun on Herran edessä avoimin sydämin.
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa ja 25v nainen. Yksi (huono) seksikokemus. Haluaisin harrastaa seksiä, tunnen (ja kai arvostan?) itseäni nyt paremmin kuin tuolloin. Toivottavasti hyvä ratkaisu löytyy.
Teitä uskovia naisia on vaikea tunnistaa. Lähestyisin muuten teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei meitä kiinnosta tämä aihe pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Voi rakas... mulla on reilusti yli 100 seksikumppania takana. Tapasin 24-vuotiaana elämäni rakkkauden jonka kanssa olen naimisissa, ollut jo 17 vuotta. Uskossa olen ollut parikymppisestä asti. Koen että olen saanut anteeksi kaiken ja konkreettisin esimerkki siitä on onnellinen avioliitto jonka Herra on mulle antanut. Oikeasti se on suuri siunaus että erottaa hyvän miehen huonosta! Kaikesta ei tarvitse puhua, riittää kun on Herran edessä avoimin sydämin.
No huhhuh. Kerrohan lisää sun villistä nuoruudesta. Et varmaan kuitenkaan kuoropojille itseäsi koskaan antanut? Kovia poikia oli vain ehh?
Tämä on vihoviimeinen paikka kysellä vastausta tähän.
Et ole tilivelvollinen ihmisille vaan uskosi mukaan Jumalalle.
Kristinuskoon kuuluu anteeksianto Jeesukselta. Vähätteletkö uskoasi?
Jos luet vielä raamattua huomaat siellä kehoituksen olla olematta ihmisten orja.
Ihmisten, satunnaisten sellaisten hyväksynnän hakeminen on loputon suo.
Se miten miehesi asiaan suhtautuu on hänen juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla sentään on vielä vähän noita seksikumppaneita ollut. Tiedän naisia joilla luku on jo reippaasti yli 70. Itsellä vielä laskettavissa yhden käden sormilla. Nytkin pitkässä suhteessa. Unohdat menneet ja jatkossa luot itsellesi säännöt sänkyyn menemisen suhteen. Mies jaksaa odottaa jos oikeasti haluaa olla sinun kanssasi. Hirveästi en mainostaisi kumppanien määrää. Joillekin miehille ei kelpaa "paljon ajettu". Ja kyllä näitä miehiä vielä on :)
Miehethän niitä ajavat. Ja sinä kutsut naista esineeksi. Ette te vaimoina ole kummoisempia, pelkkiä miehen hyväksikäytettäviä omistuspatjoja.
Voitteko rukoilla puolestani tässä asiassa? :D vaikka luulen kyllä että se on jo yläkerrassa vireillä. Rukoilen myös aloittajan puolesta, että saisi jo rauhan itselleen. 9
Alue: Aihe vapaa
Poikaystäviesi määrä ei kuulu kellekään, eikä sinun tarvitse/kannata siitä puhua.
Sinulla on rankka ja tuomitseva lapsuus ja nuorena voimaannuit niillä keinoilla mitä sinulla oli. Hait ehkä hyväksyntää pojilta isättömänä.
Jos löydät diakonissan jonka kanssa voit tehdä sielunhoitoa ja vapautua synnintunnosta ja ymmärtää itseäsi, tekisit nuorelle elämällesi paljon hyvää. Miesten puolelta tuossa on ollut alaikäiseen sekaantumista, mikä on rikos vaikka tyttö olisi suostuvainen.
En ole uskonnollinen, mutta ainakin helluntailaispiirit tunnen.
Noista asioista voi tulla traumoja, ellei niitä käsittele. Olet ollut lapsena aika hukassa.