Naisen lukuisat seksikumppanit ja uskonto.

Kasvoin kristityssä perheessä. Ei kuuluttu mihinkään lahkoon, eikä meillä ollut tiukkapipoista meininkiä.
Perheellämme oli tapana käydä joka sunnuntai kirkossa ja minä kävin joka kesä kirkon kesäleirillä. Lapsena tavallaan uskoin Jumalaan, mutta en kuitenkaan täysin koko sydämestäni. En ottanut asioita niin vakavasti ja totta puhuen harva ystäväni oli uskonnollinen, joten en edes kehdannut myöntää, että käyn "Jeesusleireillä" tai uskon Jumalaan. Muistan kuitenkin rukoilleeni pienestä asti. Välillä vähemmän ja välillä enemmän.

Teinivuodet vietin hengellisesti hieman kadoksissa. Isääni en ole koskaan nähnyt ja äidin kanssa oli- ja on edelleenkin- hyvin vaikeat välit.
Halusin esiteininä mm. seurata muita ja halusin kovasti olla kuten muut: hankkia seksikumppaneita, käydä juomassa eri bileissä ja "elää täysillä". Huumeita en ole koskaan vetänyt, enkä ole koskaan ollut riippuvaisuuteen taipuva henkilö. Juhliessa saatoin polttaa 1-2 savuketta. Koskaan en ole askiakaan polttanut. Tai ollut millään tavalla päihderiippuvainen.

Menetin neitsyyteni 14- vuotiaana, kun oli jo "kova kiire ja paine päästä siitä eroon". Olen harrastanut seksiä noin 12 eri miehen kanssa 14-17 vuoden ikävälillä. Useiden kanssa oli suhdekin ja muutaman kanssa jäi yhteen kertaan. Noh, 17- vuotiaana tutustuin mieheen, ja seurustelimme liki 5 vuotta.

Nyt olen 23v ja eronnut tuosta pitkästä suhteesta, uudelleen uskossa ja olen viimeisen 5 vuoden aikana oppinut itsestäni paljon: laskenut suojamuurin alas, kasvanut ja kehittynyt henkisesti. Rakastan ja luotan Herraan. Mun ei tarvi olla niinkuin muut. Mun ei tarvi etsiä hyväksyntää muilta ihmisiltä.
Viihdyn paljon kotona, en juo kuin muutaman kerran vuodessa viiniä yms. Tällaista oli jo siis elämäni ennen uskoon tuloa silloin 17veenä. Aloin pikkuhiljaa herätä ja kaivaa omaa itseäni esiin.

Tämä seksikumppanieni määrä hieman harmittaa ja kaduttaa. Vaikka ne on mennyttä ja olen silloin oireillut pahaa oloa, niin jotenkin harmittaa vielä. Toivon usein, että olisin aloittanut touhut vasta silloin 17- vuotiaana sen rakkaan ihmisen kanssa.

Tiedän, että olen syntini saanut anteeksi, mutta miksi välillä ruoskin itseäni tästä..? Mennyttä en voi muuttaa, mutta tulevaisuuttani voin - ja niin olen tehnytkin.

Olen nyt tutustunut uuteen mieheen, enkä haluisi hätiköidä yhtään mitään.

Miten pääsisin tästä asiasta lopullisesti eroon ja hyvällä omalla tunnolla? Mitä vinkkejä antaisitte jatkoon ja tuleviin suhteisiin?