Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?

Meillä on maataloutta. Kaikki pitävät meitä rahallisesti hyvin toimeentulevina; onhan meillä peltoa, metsää, karjaa ja työkoneita sekä saamme EU-tukia. Oikeasti velkaa on kuitenkin navetan remontoimisen jäljiltä ja maksamattomista rehulaskuista lähes 200t€ euroa ja elämme kädestä suuhun, vaikka teemme 16-20 tunnin päiviä. Varaa ei ole lopettaa, ilman koneita emme pärjää, metsätkin on jo lähes myyty puoli-ilmaiseksi. Miehellä lisäksi pahoja (mielen)terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Itse sinkkuna mietin täällä että vou luoja jis te kaikki eroatte, mitä seksittömiä ihmis vätyksiä vapautatte markkinoille.... Apua.

Yleensä seksi alkaa kummasti maistumaan toisen kumppanin kanssa. Moni haluttomuudesta kärsinyt on kokenut 'ihmeparannuksen', kun on eronnut ja löytänyt itselleen sopivamman kumppanin.

Meillä myös on jo useamman vuoden mennyt tosi huonosti ja haaveilen erosta. Lasten takia en ole siihen vielä valmis ja ainakin toistaiseksi uskon että yhdessä oleminen on lasten kannalta parempi vaihtoehto. Mies myös juo liikaa (ei silti pelota lapsia ja pidän huolen että pienten kanssa ei kovassa kännissä horju, isommat lapset kyllä jo huomavat milloin on kännissä). Viimeksi viikko sitten veti ihan hirveät kännit ja uhkasi hirttää itsensä. Meinasi hakea jo autotallista köyttä. Lapset olivat onneksi jo kaikki nukkumassa tässä vaiheessa. En usko että tosissaan itseään tapaisi mutta ahdistunut on niin kuin minäkin. Yritetään nyt vielä ratkoa suhteemme ongelmia ja koitan saada miehen lähtemään myös hakemaan apua joltain ammattiauttajalta, mutta tähän mennessä ei ole suostunut lähtemään.

Ulospäin näytämme täydelliseltä perheeltä. Mies on hyvässä asemassa ja työssään arvostettu. Asumme isossa talossa "hyvällä alueella" jossa ainakin kaikki naapurit vaikuttavat kovin varakkaalta. Me ei olla rikkaita mutta ihan kohtalaisen hyvätuloisia. En ole kavereillekaan kertonut kuinka huonosti meillä oikeasti menee. Kynnys jättää mies on korkea ja varsinkin kun olen huolissaan hänestä. Silti vituttaa että miksi minä joudun sietämään tämmöistä. Mies vaikutti niin täydelliseltä suhteen alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin exäääni älykkäämpänä, kun suhteemme nykyisen mieheni kanssa alkoi 15 vuotta sitten. Ajattelin, että asialla ei ole merkitystä, mutta olen vuosien saatossa huomannut, että kyllä asialla on merkitystä. Mieheni stressaa töissä, sillä hän joutuu hitautensa takia tekemään koko ajan ylitöitä asiantuntijatyössä. Stressi näkyy kotona huonona itsetuntona ja huonona tuulena. Molemmilla lapsilla lievä lukivaikeus ja miehelläni on ilmeisesti lukivaikeus ja keskittymisvaikeus myös. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida. En sano, että itse olen älykäs, mutta kun katson miten hyvin exäni lapset ovat pärjänneet menestyksekkäästi harrastuksissaan ja koulussa, niin tulee välillä mieleen mitä olisi voinut olla.

Miinustajille tiedoksi, että lasteni koulunkäynnin tuleminen, kotitehtävät ja toisen lapsen puheterapia ovat minun vastuullani. Minä jaksan työpäiväni jälkeen tehdä lasten kanssa koulutehtävät joka arkipäivä, mies kerran kuukaudessa. Minä jaksan pitää puheterapiaharjoituksia joka päivä, minä jaksan valmistaa lapset kokeisiin, minä jaksan käydä lapsen kanssa terapiassa kesken työpäiväni. Onneksi olen itsekin asiantuntijatyössä, että tämä onnistuu. Jos olisin tyypillisellä naisten matalapalkka-alalla vuorotyössä onnistuisiko yhtälö? Kun lasteni lukiongelmat ilmenivät putosin todellisuuteen, kun mieheni kertoi omista lapsuuden kouluvaikeuksistaan. Hän oli luokkansa häirikkö, koska ei pystynyt keskittymään tunnilla. Hän kiusasi muita, koska ei osannut leikkiä muiden lasten kanssa. Kyllä näen täyden yhteyden lasteni vaikeuksien ja mieheni lapsuuden välillä.

Koitat nyt turhaan vierittää syytä miehellesi. Lasten älykkyys periytyy äidiltä, eli vika on sinussa. https://www.is.fi/perhe/art-2000001262133.html

Vierailija kirjoitti:

201, samaa mietin.

Nyt en enää ihmettele, miksi niitä potentiaalisia miehiä on niin vähän.

Jos suurin osa parisuhteessa olevista miehistä on näitä haluttomia, niin mikä ihme sitten on jos joku näistä pareista sattuu eroamaan, niin nämä eeonneet miehet eivät lainkaan ole kiinnostuneita naisista. Ovat vain hemmetin tyytyväisiä seksittömään elämäänsä.

Pahempi skenaario iholle olisi, että ensin näyttelisivär kiinnostunutta ja innokasta, mutta sitten lopahtaisivat taas siihen vanhaan, totuttuun parisuhdemalliinsa.

Siinä sitten ihmettelisin, että mitä miehelle oikein tapahtui.

Mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmeessä hmiset kärvistelee parhaimman aikansa seksin/rakkaudenpuutetta potien tai omanarvontunteensa kadottaen.

Onko ne tutut rutiinit ja turvallinen elämä sittenkin niin paljon helpompaa?

Aiheesta ohi, mutta mikä pitää teitä siinä suhteessanne?

Lapset ja saavutettu elintaso pitävät meidät yhdessä. Ja onhan sitä rakkauttakin, vaikka seksiä ei enää olekaan. Minä en ainakaan näin keski-ikäisenä halua siirtyä yksinhuoltajaksi jonnekin kerrostaloslummiin kituuttamaan taloudellisten huolien tuhotessa mielenterveyteni. Seksin puute kotona on pienempi paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidin exäääni älykkäämpänä, kun suhteemme nykyisen mieheni kanssa alkoi 15 vuotta sitten. Ajattelin, että asialla ei ole merkitystä, mutta olen vuosien saatossa huomannut, että kyllä asialla on merkitystä. Mieheni stressaa töissä, sillä hän joutuu hitautensa takia tekemään koko ajan ylitöitä asiantuntijatyössä. Stressi näkyy kotona huonona itsetuntona ja huonona tuulena. Molemmilla lapsilla lievä lukivaikeus ja miehelläni on ilmeisesti lukivaikeus ja keskittymisvaikeus myös. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida. En sano, että itse olen älykäs, mutta kun katson miten hyvin exäni lapset ovat pärjänneet menestyksekkäästi harrastuksissaan ja koulussa, niin tulee välillä mieleen mitä olisi voinut olla.

Miinustajille tiedoksi, että lasteni koulunkäynnin tuleminen, kotitehtävät ja toisen lapsen puheterapia ovat minun vastuullani. Minä jaksan työpäiväni jälkeen tehdä lasten kanssa koulutehtävät joka arkipäivä, mies kerran kuukaudessa. Minä jaksan pitää puheterapiaharjoituksia joka päivä, minä jaksan valmistaa lapset kokeisiin, minä jaksan käydä lapsen kanssa terapiassa kesken työpäiväni. Onneksi olen itsekin asiantuntijatyössä, että tämä onnistuu. Jos olisin tyypillisellä naisten matalapalkka-alalla vuorotyössä onnistuisiko yhtälö? Kun lasteni lukiongelmat ilmenivät putosin todellisuuteen, kun mieheni kertoi omista lapsuuden kouluvaikeuksistaan. Hän oli luokkansa häirikkö, koska ei pystynyt keskittymään tunnilla. Hän kiusasi muita, koska ei osannut leikkiä muiden lasten kanssa. Kyllä näen täyden yhteyden lasteni vaikeuksien ja mieheni lapsuuden välillä.

Koitat nyt turhaan vierittää syytä miehellesi. Lasten älykkyys periytyy äidiltä, eli vika on sinussa. https://www.is.fi/perhe/art-2000001262133.html

Ilmankos meidän lapset ovat matemaattisesti, äidinkielellisesti ja liikunnallisesti lahjakkaita. Isän puolelta ei ole mitään hyvää perittävää älykkyyden suhteen. Se tosin ei ole kenellekään salaisuus.

Mies valehtelee, käy maksullisissa huorissa, saa raivokohtauksia auton ratissa, kiroilee paljon,  kaljaa juo joka viikonloppu

Molemmilla on keskivaikea kausittainen masennus, eli välillä on todella rankkaa kun jompikumpi toimii kotioloissa pienenä itsemurhahautomona, kun elämältä menee yllättäen pohja, ja toiselle jää tehtäväksi kannatella molempia sen aikaa. Harvemmin osuvat päällekäin, onneksi. Molemmilla traumoja entisistä parisuhteista ja lapsuudesta, sekä kiusaamistausta.

Ulospäin järjestetään paljon juhlia ja ollaan tosi sosiaalisia ja avuliaita, ystäväpiiri on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sinkkuna mietin täällä että vou luoja jis te kaikki eroatte, mitä seksittömiä ihmis vätyksiä vapautatte markkinoille.... Apua.

Yleensä seksi alkaa kummasti maistumaan toisen kumppanin kanssa. Moni haluttomuudesta kärsinyt on kokenut 'ihmeparannuksen', kun on eronnut ja löytänyt itselleen sopivamman kumppanin.

Kunnes se alkaa maistumaan puulta siinä uudessakin suhteessa. Ihminen on kovin taipuvainen noudattamaan samoja tapoja vuodesta toiseen. Tottakai uudessa suhteessa on aina uutuudenviehätys, mutta se voi latistua nopeasti, jos seksuaalivietti ei ole erityisen voimakas muutenkaan.

Tietysti jonkun elämä voi huomattavasti parantuakin eron jälkeen, jos löytyy todellinen "se oikea" (jos sellaiseen uskoo).

Ex joi liikaa, piilotti pulloja kotiin, hävisi päiviksi ryyppyreissuille jne. Nukuimme loppuaikoina eri makkareissa enkä halunnut seksiä, koska koko mies kuvotti. Mies painosti harrastamaan seksiä ja manipuloi kaikin tavoin, sai minut uskomaan että kaikki vika on minussa.

Nyt olen suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla ns. unelmaliitto. Todellisuudessa mies epäilee vaimolla olleen toinen mies, minkäänlaista luottamusta ei ole eikä ilmeisesti seksielämääkään. Miehellä on täysi vetovastuu arjesta ja lapsista, vaimo luuhaa jossain eikä mies tiedä missä. Ja toki nyt mieskin sitten pettää vaimoaan. En tiedä, onko pettänyt aiemmin, en ole kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ex joi liikaa, piilotti pulloja kotiin, hävisi päiviksi ryyppyreissuille jne. Nukuimme loppuaikoina eri makkareissa enkä halunnut seksiä, koska koko mies kuvotti. Mies painosti harrastamaan seksiä ja manipuloi kaikin tavoin, sai minut uskomaan että kaikki vika on minussa.

Nyt olen suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla ns. unelmaliitto. Todellisuudessa mies epäilee vaimolla olleen toinen mies, minkäänlaista luottamusta ei ole eikä ilmeisesti seksielämääkään. Miehellä on täysi vetovastuu arjesta ja lapsista, vaimo luuhaa jossain eikä mies tiedä missä. Ja toki nyt mieskin sitten pettää vaimoaan. En tiedä, onko pettänyt aiemmin, en ole kysynyt.

Ainiin. Toisen eksän kanssa ei ollut seksiä lainkaan alkuaikojen jälkeen. Olimme parikymppisiä, kaikki asiat hyvin jne, mutta miestä ei kiinnostanut seksi. Ei sitäkään kukaan uskonut, kun eron jälkeen puhuin asiasta läheisille ystäville.

Meillä on todella vähän seksiä, max kerran kuussa. Viimeksi taisi olla joulukuun alussa. 

Läheisyyttä on vaikka muille jakaa ja ollaan tosi rakastuneita, suorastaan palvotaan toisiamme mutta seksi puuttuu. Molemmilla halut aika vähäiset, itse haluaisin noin kerran viikossa tai kahdessa mutta mies ei senkään vertaa. Ollaan riidelty asiasta mutta mikään ei muutu, mies ei osaa sanoa miksi ei huvita. Ollaan kaiken lisäksi tosi nuoria, mies 27v ja minä 28v.

Mua stressasi seksittömyys todella paljon aiemmin, mutta sitten lopetin kirjanpidon asiasta ja tulin siihen tulokseen, että jos ollaan onnellisia ja kaikki muu toimii mahtavasti niin miksi joku seksi on niin tärkeää että se pilaa kaiken? Tuntuu että paineet seksin harrastamiselle on kovat ja jos itse haluaa vähemmän on jotenkin viallinen.

Toki toivoisin että mies haluaisi edes vähän useammin.

Meillä kummallakin on rakastajat. Tämä ei ole varsinainen "vika" koska molemmille ok, mutta salaisuus kumminkin. Harrastamme silti seksiä keskenämmekin useita kertoja viikossa, liitto voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydän verillä kirjoitti:

Hyvin toimeentuleva, korkeassa virassa työskentelevä mieheni , jolla riittää huumorintajua, on sosiaalinen, kaikkien rakastama tasapuolinen ja herkkä ihminen... saa kotona varsinkin viinaa ottaessa ihan pienestäkin kamalan raivonpuuskan ja menettää malttinsa jolloin hakkaa minua, ei ikinä näkyvälle paikalle, ihan kuin tietäisi mitä tekee... pyytää anteeksi, hetken aikaa menee hyvin ja on mitä rakastavin, mutta tiedän ettei se lopu siihen, on niin kauan ja säännöllisesti hakannut, en jaksa edes muistaa montako kertaa olen omat vereni lattialta tai seiniltä pessyt keskellä yötä, ettei lapsi näe. Pienehkön lapsen takia olen kai yhä naimisissa, miehelle lapsi on tärkeintä maailmassa, mutta kai miehen maineenkin vuoksi, ettei se mene erosta... jos saisivat työssä eron todelliset syyt kuulla, se johtaisi välittömästi potkuihin luottamuspulan takia.

Hyvä, kun kirjoitit asiasta tänne. Et ole ainoa, jonka elämä on kuvaamasi kaltaista. Sinun kohdallasi on kuitenkin kyse juurikin sinun ja lapsen elämästä. Oletko kertonut tästä esim. vanhemmillesi tai ystävillesi? On valtava taakka kantaa sisällään salaisuuksia ja siten jäät vaille tarvitsemaasi tukea. Sinun tehtäväsi ei ole suojella miehesi mainetta tai työtä, vaan elää omaa hyvää elämää ja suoda sellainen myös lapsellesi. Kaikki henkinen ja fyysinen väkivalta, jota kohtaat, on pois kaikesta hyvästä energiasta ja salailu vie vähänkin iloin. Joskus nainen jaksaa loputtomiin toivoa muutosta miehen taholta juuri noitten hyvien kausien aikana, mutta ei sitä tule. Voi olla joku kerta, kun väkivalta invalidisoi sinut tai tappaa. Miten on sitten lapsen kohtalo? Ainoa ohje on jättää mies ja aloittaa uusi elämä. On miehen aivan oma asia, kuinka käy työn ja statuksen kanssa. Hän voi hakea apua tai olla hakematta. Hae sinä itsellesi uusi elämä.

Lapsemme kummi, joka on ystäväni tietää, on itse kokenut samanlaisen tilanteen, tietää mistä puhuu ja siksi helppo hänelle oli puhua... ja teen koko ajan pääni sisällä prosessia lähdöstä, hän työntää minua koko ajan eteenpäin lähemmäs lähtemistä. Henkisesti olenkin lähtenyt jo, mutta koska mies on lasta kohtaan mitä kultaisin ja hyvä isä eikä ikinä ole lyönyt minua niin, että lapsi edes kuulisi tai näkisi ja lapsen seurassa on aina hyväkäytöksinen, niin en haluaisi jollain tapaa jopa riistaa hyvää isää lapselta. Ja toisaalta, mies ei joka päivä ole kimpussa, muutaman kerran vuoteen, niin hyviä aikoja on enemmän kuin pahoja. Sen vuoksi varmasti ero pitkittynytkin... Mutta tiedän, että vaikka erosta tulee riitaisa, ystäväni tukee minua, ja tiedän, minun pitää lähteä, vaikka vanhempamme ovat sen ikäisiä, ettei ero ole vaihtoehto vaikka tilanne mikä, avioliittoa pitää kunnioittaa ja sellaista, en saa heiltä tukea... mutta saan ystävältäni. Olen lähdössä, ole lähempänä eroa kuin koskaan ikinä. Tiedän, että nyt on olen oikeasti tosissani... Kiitos myös teille, ihanista kommenteista...

Suhde lapsen ja isän välillä ei tarvitse katketa. Tosin olisin kuitenkin varovainen siinä mielessä, että mies saattaa kostaa eron aiheuttamaa häpeää ja nöyryytysrä lapsen kautta. Toki tunnet itse miehesi parhaiten, mutta valitettavasti ei ole harvinaista ilkeily lapsen kautta. Sillä saa satutettua eniten. T Aikaisempi kommetoija /terapia-ala

Meistä kuulee vähä väliä juttuja, että ollaan eroamassa eikä olla onnellisia.

Johtuu varmaan siitä, että vietetään paljon aikaa erikseen. Oikeasti ollaan tosi onnellisia ja himassa kaikki on hyvin. Meillä molemmilla on vaan tarvetta olla yksin paljon.

Kyllä nyt sinkkunaisena olen ihmeissäni , jos miehet alkavat olla noin haluttomia seksiin. Näinkö sitten pitää paikkansa joskus aiemmin lukemani tutkimus, että porno hävittää normaalit seksihalut eli porno addiktoi entistä enemmän rajumman viihteen pariin ja r*nkkaaminen on kivempaa kuin tavallinen läheisyys. Toinen on seksilelut, joissa stimulaatio sen verran ärtsyä, ettei penetraatio tunnu kuin joltain ihan kivalta.

Taidan edelleen nauttia sinkkuna olemisesta, sillä olen aiemmassa suhteessani tottunut hyvään ja monipuoliseen seksiin usean vuoden ajan.  Ja eipä ollut mies kiinnostunut pornosta.

Suhde loppui muista syistä kuin seksivajeesta.

Tuo seksittömyys ei kaikille ole ongelma, jos se molemmille sopii.

Jos kummatkin antaa sen asian olla, niin tavallaan asiaa ei ole olemassakaan.

Mutta omassa liitossa, josta olen eronnut, oli kamalaa se, että minä en halunnut ja mies oli aktiivinen.

En siis halunnut edes hänen kosketustaan. En ollut alussakaan häneen ilmeisesti rakastunut, mutta kun *kuului* mennä avioon.

Sitten menin toisen kerran parisuhteeseen rakkaudesta ja seksikin oli ihan toista luokkaa, minäkin joka ennen vannoin, että otan miehen jolla ei ole sitä yhtä siellä haarojenvälissä, tajusin kuinka paljon tunteilla on merkitystä rakastelu unohdin.

Mutta sitä edelleen ihmettelen, että kuinka olette saaneet synkkaamaan niin, että seksittömyys ei kumpaakaan osapuolta häiritse?

Hyvää onnea vai onko kuitenkin niin, että toinen on siihen tilanteeseen pakosta sopeutunut.

Eli se enemmän haluava ei halustaan huolimatta *halua* jolloin se toinen ei joudu aina torjumaan tai väkisin siihen suostumaan.

Halun voi määrättyyn määrään saakka torjua, tai ohjata toisaalle, mutta seksiin *väkisin* suostuminen on niin kauheaa, että minä en siihen ainakaan kyennyt.

Meillä ei ole seksiä. Mies petti ja sai ikuisesti kestävän vakavan sukupuolitaudin. Ei kuulemma nyt pitäisi enää tarttua, mutta ei tee mieli kokeilla. Läheisyyttä on.

Puolison sairaus. Tuki- ja liikuntaelinpuolella. Ei näy juuri päällepäin, mutta lääkitys on tosi kova ja rajoittaa elämää sekä vie voimia. En ole jaksanut kertoa kovin monelle.

Täällä myös mies pihtaa, ja itsestäni alkanut tulla katkera.. Ärsyttää tehdä tai lähteä minnekään kun aina mennään miehen mukaan muutenkin.. Kontrolloi tms. Minä en saisi käydä missään, en saa seksiä jne. Suhde loppuu kuulemma heti jos haen helpostusta muualta.. No, kiinni ei vain saa jäädä..!