Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Olen jo päättänyt etten ole loppuelämääni hänen kanssaan. Vielä olen kun lapsi on pieni ja ihan mukavaa meillä onkin, ei riitoja eikä draamaa, seksiäkin on.

Tosi törkeää ja itsekästä. Hukkaat miehesi ja itsesi aikaa!!!! Eroa heti jos kerta aiot kuitenkin erota, idiootti!!!

Vierailija kirjoitti:

Suhteemme myrskyisä menneisyys. Tutustuimme teini-ikäisinä rippileirillä, olemme serustelleet, eronneet ja aikuistuttuamme löytäneet toisemme uudestaan ja lopulta päätyneet onnellisesti naimisiin. 11 vuotta oltu yhdessä, nyt toivomme lasta.

Meillä ei ole kertoa suoraviivaista tarinaa jossa tavataan, rakastutaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Rakkautta on, mutta monenlaisen vaiheen kautta tässä ollaan yhdessä.

Suorin ja nopein tie tai reitti päämäärään on vain erittäin harvoin se kaikkein mielenkiintoisin ja merkitysrikkain. - Tokihan sitä yhä useammin tuntuu sille, että meidät kaikki haluttaisiin ahtaa vain kapeaan putkeen, jota pitkin pitäisi jaksaa kulkea vilkuilematta sivuille ja koskaan kyseenalaistamatta vallitsevia totuuksia ja käytäntöjä, joita pitkälti kulutuskeskeinen kulttuurimme tuottaa. - Joten en sinuna olisi yhtään harmissani vaan iloinen siitä, että ompahan jotain, mitä muistella ja ajatella, että selvittiinpähän tuostakin. Onnea jatkoon!

Meitä pidetään varmaan ihanneparina, ollaan hauskoja, sosiaalisia ja hyvätuulisia. Todellisuudessa riidellään aivan hirveästi ja kiihdytään nollasta sataan. Seksiä ei ole, eikä läheisyyttä.

Seksi on aina ollut aika onnetonta. Aikanaan ajattelin, että kyllä se siitä kun toista rakastaa (?), mutta ei, ei se siitä.

Ei harrasteta seksiä koskaan. Nukutaan kyllä aina ihan toisissamme kiinni, pusutellaan ja kuljetaan käsi kädessä ja muuta sellaista mukavaa.

Ollaan nuoria ihmisiä ja oltu yhdessä toistakymmentä vuotta, naimisissakin vuosia. Aina välillä joku kyselee että eikö meillä ole lapsia. Mietin aina silloin hiljaa mielessäni että eipä niitä oikein halaamalla tule. :D

Seksiä on harvoin, koska mies ei halua. Muuta läheisyyttä on ja rakkautta vannoo, olen varma ettei petä, mutta seksiä ei vaan halua.

Olen läheisriippuvainen uhrautuja. Mies ei rakasta ja ajattelee vain itseään, mutta en pääse irti. Hetkittäin tajuan olevani hullu, kun uhraudun.

Seksiä ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Miehelle asiasta puhuminenkin on vaikeaa, ylipäätään kaikki asiat, joissa on vaikeuskerrointa tarpeeksi. Joka toinen päivä suunnittelen lähtöä (lapset jo aikuisia), joka toinen päivä en. Vaikeaa on...

Ollaan yhdessä lähinnä lasten vuoksi. Molemmat tietää että erotaan kun lapset kasvaa.

Läheisyyden puute ja vähenevä seksi (miehen puolelta).

Tuo ei siis ulospäin ja esim ystävien kanssa reissussa ollessa näyttää päinvastoin siltä että olemme hyvinkin läheisiä toisillemme. Mieheni on tosi huomaavainen mua kohtaan.

Että olen katkera miehen passiivisuudesta ja puhumattomuudesta, suhde perustuu minun taloudenhoidolleni ja miehen lainanmaksuun. Läheisyyttä on ja seksiäkin toisinaan, mutta kipinä on sammunut jo muutama vuosi sitten.

Tosin kaipa kaikki tuo käytöksestämme välittyy muillekin, olemme enemmän kiinnostuneita ystävistämme kuin toisistamme.

Vähän ohis mutta aika monella ongelma tuntuu olevan seksin puute, ja yllättävän (?) usein se on mies, jota ei enää kiinnosta. Meillä oli ex-avopuolisoni kanssa sama ongelma: mies ei vain enää jaksanut seksiä, minulle se oli taas yksi suhteen olennaisimmista osista - toki vain yksi osa, mutta kuitenkin ehdottoman tärkeä. Puhuimme avoimesti asiasta, mutta mikään ei auttanut. Ongelma oli miehen vaativa työ lääkärinä: töistä tullessa oli vielä ihan työstressissä ja kaikki ilta-aika meni päivystyspuhelimeen vastatessa ja työasioita pohtiessa. Elämä oli yhtä helvetin sairaalaelämää kodissakin, sanoinkin hänelle että hänen oma elämänsä jää elämättä, kun kaikki aika menee potilaiden asioita murehtiessa ja hoitaessa. Erohan siinä tuli. Myöhemmin kun olen jutellut asiasta ihmisten kanssa, niin sama ongelma tuntuu olevan todella monella ns. vaativaa työtä tekevällä miehellä. Ollaan niin kunnianhimoisia ja työorientoituneita, että aika ja energia ei vaan enää riitä seksiin.

Otin mieheni ihan vaan laskelmoiden kuka ressukka joutuu olemaan kanssani, kuka ei saa naista joka tykkää seksistä. En itse rakastanut miestäni. Tai alkuun kyllä yritin, olisin mielelläni rakastanut ihmistä, joka on niin ystävällinen, että suostuu olemaan kanssani, vaikken voi tarjota seksiä, mutta en pystynyt rakastamaan miestä, koska vaikka tämä tiesi, että en halua seksiä, koska miehet ovat siinä niin alistavia ja alentavia naisia kohtaan, niin mies meni olettamaan, että vain leikin vaikeaa ja että oikeasti haluan häntä ja yritti saada minulta vaativasti seksiä, näki, ettei hän arvostanut naista, jolla on seksivaikeuksia. Eikä hän pystynyt myöntämään erehtyneensä eikä ymmärtämään loukanneensa. Että olin häneen miehenä pettynyt.

Ihmiset kuvittelee, että välillämme on mukavaa aitoa välittämistä ja että minä otin ulkoisesti ja statuksellisesti itseäni alempitasoisen miehen rakkaudesta. Ei, vaan siksi, että seksittömyys vaikutti omaan statukseeni helvetin paljon. En mä sellaista miestä rakasta, jolle seksi on mua tärkeämpää. Ja kaikki miehet ovat sellaisia. Joten siitä ei voinut valita. Oli pakko ottaa heistä paras, joille seksi on minua tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Otin mieheni ihan vaan laskelmoiden kuka ressukka joutuu olemaan kanssani, kuka ei saa naista joka tykkää seksistä. En itse rakastanut miestäni. Tai alkuun kyllä yritin, olisin mielelläni rakastanut ihmistä, joka on niin ystävällinen, että suostuu olemaan kanssani, vaikken voi tarjota seksiä, mutta en pystynyt rakastamaan miestä, koska vaikka tämä tiesi, että en halua seksiä, koska miehet ovat siinä niin alistavia ja alentavia naisia kohtaan, niin mies meni olettamaan, että vain leikin vaikeaa ja että oikeasti haluan häntä ja yritti saada minulta vaativasti seksiä, näki, ettei hän arvostanut naista, jolla on seksivaikeuksia. Eikä hän pystynyt myöntämään erehtyneensä eikä ymmärtämään loukanneensa. Että olin häneen miehenä pettynyt.

Ihmiset kuvittelee, että välillämme on mukavaa aitoa välittämistä ja että minä otin ulkoisesti ja statuksellisesti itseäni alempitasoisen miehen rakkaudesta. Ei, vaan siksi, että seksittömyys vaikutti omaan statukseeni helvetin paljon. En mä sellaista miestä rakasta, jolle seksi on mua tärkeämpää. Ja kaikki miehet ovat sellaisia. Joten siitä ei voinut valita. Oli pakko ottaa heistä paras, joille seksi on minua tärkeämpää.

Minkä ihmeen takia mies on sinulle itseisarvo, miksi sellainen on pakko olla? Mitä oikein saat tuosta suhteesta, eikö sun olisi parempi yksin?

Mies ulospäin hirveä mukava ja sosiaalinen ja puhelias , kaikki kehuvat miten mukava mies. Kotona oikeasti keskustelutaitoja ole yhtään. Provoaa ja jankkaa niin ettei mitään hedelmällistä keskustelua voi syntyä mistään aiheesta ja koko päästään riitaan tai minä lopetan ja olen hiljaa.. Osittain liittyyy liialliseen alkoholin käyttöön (juo joka päivä muutaman, viikinloppuisin enemmän) ja tiedän tarkkaan milloin on ottanut yhden liikaa kun flippaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ulospäin hirveä mukava ja sosiaalinen ja puhelias , kaikki kehuvat miten mukava mies. Kotona oikeasti keskustelutaitoja ole yhtään. Provoaa ja jankkaa niin ettei mitään hedelmällistä keskustelua voi syntyä mistään aiheesta ja koko päästään riitaan tai minä lopetan ja olen hiljaa.. Osittain liittyyy liialliseen alkoholin käyttöön (juo joka päivä muutaman, viikinloppuisin enemmän) ja tiedän tarkkaan milloin on ottanut yhden liikaa kun flippaa.

... Ja joko päädytään riitaan...

Vierailija kirjoitti:

Ei harrasteta seksiä koskaan. Nukutaan kyllä aina ihan toisissamme kiinni, pusutellaan ja kuljetaan käsi kädessä ja muuta sellaista mukavaa.

Ollaan nuoria ihmisiä ja oltu yhdessä toistakymmentä vuotta, naimisissakin vuosia. Aina välillä joku kyselee että eikö meillä ole lapsia. Mietin aina silloin hiljaa mielessäni että eipä niitä oikein halaamalla tule. :D

Tämähän on täsmälleen kuten meillä. Luulin, että ollaan ihan poikkeavia eikä kenelläkään muulla ole tällaista. Ja ei varmasti kukaan ulkopuolinen ikinä uskoisi kun ollaan aina niin kiinni toisissamme. :D Mutta seksielämää ei tosiaankaan oikeasti ole...

Meillä mies oli toisten naisten perään. Reissuhommissa niin sai sen tehtyä salassa. Jäi tietty lopulta kiinni ja käytiin terapiassakin mutta lopulta tajusin että se ei vaan lopu. Sääli että vieras nainen on tärkeämpi kun omien lasten perhe. Ja mies ei olisi halunnut erota kun onhan se kiva että on vaimo ja lapset kiltisti kotona odottamassa ja itse voi tulla ja mennä niin kun huvittaa. Joo ja lapset ei tiedä vieläkään, ex mies käyttäytyy vihamielisesti minua kohtaan kun lopultakin uskalsin jättää hänet. Ihan sama. Lapsia en halua rasittaa näillä asioilla ja itse olen vaan iloinen kun pääsin lopulta moisesta eroon. Tähän liittyi isoja valehtelukuvioita ja valehtelua myös työnantajalle, kaikki yllättyisivät jos asia paljastuisi. Henkistä painostusta ja uhkailua etten uskaltaisi erota. Lopulta sain riuhtaistua itseni irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo päättänyt etten ole loppuelämääni hänen kanssaan. Vielä olen kun lapsi on pieni ja ihan mukavaa meillä onkin, ei riitoja eikä draamaa, seksiäkin on.

Tosi törkeää ja itsekästä. Hukkaat miehesi ja itsesi aikaa!!!! Eroa heti jos kerta aiot kuitenkin erota, idiootti!!!

Itse olet. Olen vastuuntuntoinen. Taitaa olla sulle täysin vieras käsite.

Emme harrasta seksiä.