Miten oppia puhumaan veljille?
En ole siis puhunut kolmelle veljelleni 1-3 vuoteen. Kaksi on jo muuttanut kotoa, mutta mua erityisesti häiritsee, kun en puhu 11-vuotiaalle veljelle. En edes silloin, jos jompi kumpi vanhemmista käskee mua vaikka pyytämään sitä syömään. Kun tulin joululomalle kotiin, niin sanoin kyllä yhdelle veljelle (oli joulun kotona) "terve", koska ohjaaja tuli käymään ja vanhemmat oli poissa kotoa. Hävetti vähän jälkikäteen, siis vain vähän, ei paljoa. Oikeastaan mun nuorin veli ja vanhin sisko puhuu kaikille perheenjäsenille (Mulla on siis yhteensä 6 sisarusta). En pysty puhumaan, vaikka välillä haluaisinkin. Ainakin tuolle 11v veljelle kannattaisi jollain ihmeellä opetella puhumaan, jos aion joskus muuttaa takaisin kotiin.
Kommentit (82)
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja? Ja aikomus muuttaa takaisin kotiin? Asutko nyt jossain...erityispaikassa? Ymmärrän, että on vaikea aloittaa puhuminen, jos on ollut pitkään puhumatta veljille. Minullakin aika etäiset välit veljiini, joita näen vain 1-2 krt vuodessa ja se harmittaa. Ollaan niin kovin erilaisia, mutta onneksi löytyy yhdistäviäkin tekijöitä. Lisäksi lemmikit on takuuvarma ja helppo keskustelunaihe meidän perheessä.
Voisitko aloittaa ihan vain arkisilla asioilla? Esim. miten menee, otatko lisää ruokaa/kahvia/tms, osaatko auttaa puhelimeni kanssa, jne.Asun tällä hetkellä lastenkodissa, ja jos hyvin käy niin pääsen puolen vuoden päästä kotiin. En pysty edes noin yksinkertaisiin kysymyksiin, vaikka olen yrittänyt avata suuni pari kertaa.
Miksi et pysty? Onko sinun ja veljien välillä jotain negatiivista, josta on jäänyt trauma? Vai oletteko vain vieraantuneet toisistanne, koska olet asunut siellä lastenkodissa? Eikö 11-vuotias hakeudu seuraasi ja tule juttelemaan itsenäisesti? Hankala tilanne. En tiedä miten osaisin auttaa.
Kirjoitat tänne kuitenkin ihan sujuvasti. Voisitko ajatella, että kirjoittaisit veljillesi kirjeen, sähköpostin, whatsapp-viestin tai tekstarin? Kirjoittamalla ja somen kautta voisi olla helpompi lähestyä.
Oletko joskus aikaisemmin (esim. 3 vuotta sitten) puhunut veljillesi? Miksi lopetit heille puhumisen? Puhutko muille ihmisille ihan normaalisti vai onko sinulla vain pari tai muutama muu ihminen, joille puhut?
Auttaisiko, jos miettisit etukäteen pari ihan perusrepliikkiä, jotka sanoisit, kun näet veljesi seuraavan kerran? Esim. "Moi," ja "Millaista on koulussa". Voit vaikka päättää, että näiden sanominen yhtenä päivänä riittää. Seuraavalla kerralla sanot sitten yhden jutun enemmän. Ajatuksenani on se, että tavoite on aluksi niin pieni, että se ei vaikuta ylivoimaiselta ja sitten pieni askel kerrallaan pääset siitä normaaliin seurusteluun.
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja? Ja aikomus muuttaa takaisin kotiin? Asutko nyt jossain...erityispaikassa? Ymmärrän, että on vaikea aloittaa puhuminen, jos on ollut pitkään puhumatta veljille. Minullakin aika etäiset välit veljiini, joita näen vain 1-2 krt vuodessa ja se harmittaa. Ollaan niin kovin erilaisia, mutta onneksi löytyy yhdistäviäkin tekijöitä. Lisäksi lemmikit on takuuvarma ja helppo keskustelunaihe meidän perheessä.
Voisitko aloittaa ihan vain arkisilla asioilla? Esim. miten menee, otatko lisää ruokaa/kahvia/tms, osaatko auttaa puhelimeni kanssa, jne.Asun tällä hetkellä lastenkodissa, ja jos hyvin käy niin pääsen puolen vuoden päästä kotiin. En pysty edes noin yksinkertaisiin kysymyksiin, vaikka olen yrittänyt avata suuni pari kertaa.
Oletteko muulla tavalla yhteydessä? Jos saat yhteyden viestejä kirjoittelemaan niin ehkä nähdessä helpompi puhua?
Käytkö lastenkodissa psykologin tai vastaavan juttusilla? Jos käyt, niin ota tämä asia puheeksi hänen kanssaan. Minusta tosiaan kertomasi kuulostaa selektiiviseltä mutismilta. Psykologilla voi olla neuvoja apukeinoista. On vaikea aloittaa puhuminen jollekulle, jos on pitkään ollut puhumatta.
Älä sure. Kyllä se yleensä vanhemmiten helpottaa.
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja? Ja aikomus muuttaa takaisin kotiin? Asutko nyt jossain...erityispaikassa? Ymmärrän, että on vaikea aloittaa puhuminen, jos on ollut pitkään puhumatta veljille. Minullakin aika etäiset välit veljiini, joita näen vain 1-2 krt vuodessa ja se harmittaa. Ollaan niin kovin erilaisia, mutta onneksi löytyy yhdistäviäkin tekijöitä. Lisäksi lemmikit on takuuvarma ja helppo keskustelunaihe meidän perheessä.
Voisitko aloittaa ihan vain arkisilla asioilla? Esim. miten menee, otatko lisää ruokaa/kahvia/tms, osaatko auttaa puhelimeni kanssa, jne.Asun tällä hetkellä lastenkodissa, ja jos hyvin käy niin pääsen puolen vuoden päästä kotiin. En pysty edes noin yksinkertaisiin kysymyksiin, vaikka olen yrittänyt avata suuni pari kertaa.
Miksi asut lastenkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Miten veljet suhtautuvat suhun?
Pikkuveli muuttuu lähelläni hiljaiseksi ja jotenkin ehkä ahdistuneeksi. Isoveljet ei yleensä edes huomaa mun olemassaoloa.
Olisiko helpompi oppia puhumaan veljien kanssa esimerkiksi jonkun tekemisen lomassa? Yhteisiä harrastuksia?
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutko Porvoossa?
Melkein veikkasit oikein, asun Oulussa.
Sori, ei ole tarkoitus olla k**ipää. Ilmeisesti sinun tilanteesi on melko tavanomaisesta poikkeava. Kai tähänkin maahan monenlaista mahtuu. :)
Oletko käynyt terapiassa tai psykologilla?
Vierailija kirjoitti:
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja? Ja aikomus muuttaa takaisin kotiin? Asutko nyt jossain...erityispaikassa? Ymmärrän, että on vaikea aloittaa puhuminen, jos on ollut pitkään puhumatta veljille. Minullakin aika etäiset välit veljiini, joita näen vain 1-2 krt vuodessa ja se harmittaa. Ollaan niin kovin erilaisia, mutta onneksi löytyy yhdistäviäkin tekijöitä. Lisäksi lemmikit on takuuvarma ja helppo keskustelunaihe meidän perheessä.
Voisitko aloittaa ihan vain arkisilla asioilla? Esim. miten menee, otatko lisää ruokaa/kahvia/tms, osaatko auttaa puhelimeni kanssa, jne.Asun tällä hetkellä lastenkodissa, ja jos hyvin käy niin pääsen puolen vuoden päästä kotiin. En pysty edes noin yksinkertaisiin kysymyksiin, vaikka olen yrittänyt avata suuni pari kertaa.
Miksi et pysty? Onko sinun ja veljien välillä jotain negatiivista, josta on jäänyt trauma? Vai oletteko vain vieraantuneet toisistanne, koska olet asunut siellä lastenkodissa? Eikö 11-vuotias hakeudu seuraasi ja tule juttelemaan itsenäisesti? Hankala tilanne. En tiedä miten osaisin auttaa.
Kirjoitat tänne kuitenkin ihan sujuvasti. Voisitko ajatella, että kirjoittaisit veljillesi kirjeen, sähköpostin, whatsapp-viestin tai tekstarin? Kirjoittamalla ja somen kautta voisi olla helpompi lähestyä.
Puhumattomuuden alkuaikoina kyllä pelkäsinkin mun veljiä (jopa sitä 11-vuotiasta), mutta nyt se on vaan "tapa". Tämä ei johdu laitoksesta, koska mut otettiin huostaan vasta puoli vuotta sitten. En uskalla varmaan laittaa viestiäkään, vaikka olis kiva jos veljiä vois kutsua veljiksi.
Tsemppiä!
Ei tilanne voi ainakaan huonontua, vaikka kirjoittaisitkin kirjeen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko joskus aikaisemmin (esim. 3 vuotta sitten) puhunut veljillesi? Miksi lopetit heille puhumisen? Puhutko muille ihmisille ihan normaalisti vai onko sinulla vain pari tai muutama muu ihminen, joille puhut?
Auttaisiko, jos miettisit etukäteen pari ihan perusrepliikkiä, jotka sanoisit, kun näet veljesi seuraavan kerran? Esim. "Moi," ja "Millaista on koulussa". Voit vaikka päättää, että näiden sanominen yhtenä päivänä riittää. Seuraavalla kerralla sanot sitten yhden jutun enemmän. Ajatuksenani on se, että tavoite on aluksi niin pieni, että se ei vaikuta ylivoimaiselta ja sitten pieni askel kerrallaan pääset siitä normaaliin seurusteluun.
Muistan että jo kolme vuotta sitten isoveljille puhuminen oli hyvin takkuisaa. Sitten vain lopetin sen kokonaan, koska se tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Olen oikeastaan aika puhelias, jos paikka ja ihmiset tuntuvat "hyviltä". En pystyisi sanomaan niille edes "Moi". :/
Vierailija kirjoitti:
Entäs sun vanhemmat?
Ei ne oo kommentoinut tähän ikinä mitään.
Mulla on sama, mutta en kykene puhumaan mun vanhemmille. Sisaruksille kyllä.
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 15v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjaaja? Ja aikomus muuttaa takaisin kotiin? Asutko nyt jossain...erityispaikassa? Ymmärrän, että on vaikea aloittaa puhuminen, jos on ollut pitkään puhumatta veljille. Minullakin aika etäiset välit veljiini, joita näen vain 1-2 krt vuodessa ja se harmittaa. Ollaan niin kovin erilaisia, mutta onneksi löytyy yhdistäviäkin tekijöitä. Lisäksi lemmikit on takuuvarma ja helppo keskustelunaihe meidän perheessä.
Voisitko aloittaa ihan vain arkisilla asioilla? Esim. miten menee, otatko lisää ruokaa/kahvia/tms, osaatko auttaa puhelimeni kanssa, jne.Asun tällä hetkellä lastenkodissa, ja jos hyvin käy niin pääsen puolen vuoden päästä kotiin. En pysty edes noin yksinkertaisiin kysymyksiin, vaikka olen yrittänyt avata suuni pari kertaa.
Miksi et pysty? Onko sinun ja veljien välillä jotain negatiivista, josta on jäänyt trauma? Vai oletteko vain vieraantuneet toisistanne, koska olet asunut siellä lastenkodissa? Eikö 11-vuotias hakeudu seuraasi ja tule juttelemaan itsenäisesti? Hankala tilanne. En tiedä miten osaisin auttaa.
Kirjoitat tänne kuitenkin ihan sujuvasti. Voisitko ajatella, että kirjoittaisit veljillesi kirjeen, sähköpostin, whatsapp-viestin tai tekstarin? Kirjoittamalla ja somen kautta voisi olla helpompi lähestyä.
Puhumattomuuden alkuaikoina kyllä pelkäsinkin mun veljiä (jopa sitä 11-vuotiasta), mutta nyt se on vaan "tapa". Tämä ei johdu laitoksesta, koska mut otettiin huostaan vasta puoli vuotta sitten. En uskalla varmaan laittaa viestiäkään, vaikka olis kiva jos veljiä vois kutsua veljiksi.
Mikä olisi mahdollisimman pieni juttu, joka veisi kommunikointianne jotenkin eteenpäin ja joka ei olisi kuitenkaan sinusta liian vaikea? Mitä, jos lähettäisit ennen seuraavaa kotilomaasi sille 11-vuotiaalle tekstarin, jossa lukee "Moi, nähdään puan!" Mikä olisi pahinta, mitä sinulle voisi tapahtua tuon tekstarin lähettämisen takia.
Oudointa tässä on se, kun osaan olla tosi puhelias, ja esim. luokassakin uskallan höpöttää mitä sattuu, jos siltä tuntuu.