Hävettää olla siivooja
Työni on vakituinen, töitä riittää, pomo aivan järjettömän mukava, lisäkeikkaa saa tehdä niin paljon kuin haluaa, pankkikin tykkää kun on vakaat tulot. Työ itsessään on ihan ok, ei ole mun unelmaduunia, mutta johonkin työhön sitä oli mentävä ja tähän pääsin heti ja jotenkin olen jämähtänyt. Olen vielä pikkufirmassa töissä, jossa on hyvät edut.
Silti kun joku kysyy mitä teen työkseni, tekisi mieli painua maanrakoon. Hävettää joskus, kun olen lasteni kanssa vaikka ostarilla ja siivoojaa tulee vastaan ja muksut alkaa hihkumaan, miten täti tekee samaa työtä kuin äiti. Aina toivon, ettei kukaan vaan kuullut, että mä olen SIIVOOJA. Koulutus löytyy eri alalta, mutta sitä työtä en halua tehdä.
Kertokaa nyt, mitä mieltä olette siitä jos joku on siivooja? Minkälaisia mielikuvia se teissä herättää?
Kommentit (90)
Käyt sentään töissä. Olen minäkin hakenut siivoojan töitä, eivät ottaneet, kun tausta on teollisuudesta. Vaikka olen ennen elektroniikka- asentajan papereita siivonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua dissata siivoojia! Mutta tuntuu, että ihmiset pitävät niitä vähän tyhmempinä, jotka eivät koulussa pärjänneet ja nyt sitten joutuvat pesemään toisten vessoja elättääkseen itsensä. Tämä ongelma taitaa olla isompi pääni sisällä kuin oikeasti. Ap
On tuossa totuuden siemen. Ei kukaan menestynyt ihminen päädy siivoojaksi.
Sukulaisia on ollut siivousyrittäjinä, itsekin siivosivat. Toisella on iso omakotitalo, toisella asunto Tukholman keskustassa, eli eivät menestyneet siivoojana ?
Kyllä minäkin häpeäisin jos olisin siivoaja. En ole, mutta yhtä huono palkka mulla on eli teen ns pskaduunia. Tosin mielummin pskaduuni kun työtön loinen.
Minä ainakin arvostan siivoojia enemmän kuin turhantoimittajia. Tosin teidän työn merkitys varmasti huomataan vasta kun sitä ei kukaan tee. Lippu korkealle ap.
Vierailija kirjoitti:
En halua dissata siivoojia! Mutta tuntuu, että ihmiset pitävät niitä vähän tyhmempinä, jotka eivät koulussa pärjänneet ja nyt sitten joutuvat pesemään toisten vessoja elättääkseen itsensä. Tämä ongelma taitaa olla isompi pääni sisällä kuin oikeasti. Ap
Minä olin sairaalassa laitoshuoltajana, ja koin että työni oli siistimpää ja mielekkäämpää kuin hoitajien, koska minun ei tarvinnut koskea ihmisiin ja aina oli välineet ja suojaimet käytössä. Laitoshuoltajana osallistut vuodehuoltooon , ruokahuoltoon , välinehuoltoon ym ja työ on tärkeää ja arvokasta . Vaihda työpaikkaa tai työpistettä jos et osaa nyt arvostaa työtäsi. Sinuna olisin ylpeä vakituisesta työpaikasta . Moni suomalainen on työtön.
Miksi pitäisi hävetä? Rehellistä ja välttämätöntä työtä, jota ilman mikään muukaan ei toimisi.
Maailmassa on paljon turhempiakin ammatteja.
Ei mitään hävettävää. Hain itsekin siivoojaksi, mutta ei edes haastateltu.
No ei tietenkään ole mitään häpeämistä, mutta jos silti hävettää, kokeile käyttää jotain eufemistisempaa ammattinimikettä, "siistijä", "X-huoltaja", ja mitä niitä nykyään lie.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin häpeäisin jos olisin siivoaja. En ole, mutta yhtä huono palkka mulla on eli teen ns pskaduunia. Tosin mielummin pskaduuni kun työtön loinen.
Mikä siinä hävettää? Leikkaussalissa ei leikata ilman siivoojia. Siivous mahdollistaa olemisen. Mieti isoa päiväkotia tai koulua ilman siivoojaa :D
Mä palasin ensimmäiseen ammattiini laitoshuoltajaksi*, kun elämä keikahti siihen malliin, ettei kokopäivätyö ole enää tarpeen. Keikkailen syys-toukokuun, kesät ollaan ulkomailla. Kyllä sillä asuntolainan maksoi ja elätti perheen, muiden mielipiteet eivät ole koskaan sen enempää kiinnostaneet.
*ammattinimikkeen tausta on yli 20 vuoden takainen palkkaluokkakysymys, ei eufemismi.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on paljon turhempiakin ammatteja.
Siivoojan ammatti on kaukana turhasta -päinvastoin, juuri mikään ei toimisi ilman siivoojia.
Olen maisteri ja tein puoli vuotta valmistumisen jälkeen siivoushommia kun ei ollut muuta. Nyt olen oman alan töissä, mutta tietynlaista julmaa ironiaa on, että tykkäsin enemmän niistä siivoushommista. Oikeasti. Konkreettista, fyysistä, rehellistä työtä, jossa tulokset näki heti ja työt jäi aina työpaikalle. Ei tullut pyöriteltyä työasioita mielessä yön pimeinä tunteina. Palkka toki kehno, muuten menisin varmaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni on vakituinen, töitä riittää, pomo aivan järjettömän mukava, lisäkeikkaa saa tehdä niin paljon kuin haluaa, pankkikin tykkää kun on vakaat tulot. Työ itsessään on ihan ok, ei ole mun unelmaduunia, mutta johonkin työhön sitä oli mentävä ja tähän pääsin heti ja jotenkin olen jämähtänyt. Olen vielä pikkufirmassa töissä, jossa on hyvät edut.
Silti kun joku kysyy mitä teen työkseni, tekisi mieli painua maanrakoon. Hävettää joskus, kun olen lasteni kanssa vaikka ostarilla ja siivoojaa tulee vastaan ja muksut alkaa hihkumaan, miten täti tekee samaa työtä kuin äiti. Aina toivon, ettei kukaan vaan kuullut, että mä olen SIIVOOJA. Koulutus löytyy eri alalta, mutta sitä työtä en halua tehdä.
Kertokaa nyt, mitä mieltä olette siitä jos joku on siivooja? Minkälaisia mielikuvia se teissä herättää?
Arvioitko itse toisten ihmisten arvon heidän
Työttömyyttä tulee hävetä, ei työtä.
Älä häpeä. Tärkeä työ. Ajattele vaikka miten koronan levitessä kehotettiin siivoamaan ja pyyhkimään pintoja. Ääri esimerkki, mutta ajattele mihin päädyttäisiin jos ei siivoojia olisi.
Siivoojalla on myös merkittävä osuus kiinteistöjen ja asuntojen jne kunnossapidossa sekä materiaalihuollossa. Jos tekee väärin tai väärillä aineilla, taloudelliset vahingot voivat olla suuretkin.
Raskas ja tärkeä ammatti.
päähäntaputtelija (maisteri) kirjoitti:
Meillä työpaikalla kaikki sääl.. siis arvostaa teidän työtä on se niin tärkeää! Tsemppiä, älä lannistu! Paistaa se päivä risukasaankin vielä! Olet upea ihminen!
Minä en säälisi teitä, kun siivooja jättäisi tulematta ja kuuraatte itse paskanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan siivoojaa, joka tekee työnsä hyvin ja esim toimistolla tervehtii ihmisiä ystävällisesti ja omanarvontuntoisesti eikä luiki pitkin seiniä. Siivous on hyvää ja tärkeää perustyötä. Monesti järkevämpää kuin se mitä me siellä toimistolla pyöritetään. Älä suotta häpeile, äläkä tartuta häpeää lapsiisi.
Toivottavasti itse tervehdit siivoojaa reippaasti, vaikka hän luikkisi pitkin seiniä. Siivoojat saavat osakseen pahimmillaan todella töykeää kohtelua ja eivät ehkä uskalla tervehtiä ensimmäisenä.
No niinpä. Itse siivoojana ollessani koitin olla mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton, kun joitakin siivoukseni häiritsi ja valittivat sitten minulle. Joskus ENNEN siivouksen aloittamista tultiin myös valittamaan, että lattia on todella likainen tai muuta vastaavaa.
Onneksi yleensä sai siivota iltaisin rauhassa tyhjässä kohteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan siivoojaa, joka tekee työnsä hyvin ja esim toimistolla tervehtii ihmisiä ystävällisesti ja omanarvontuntoisesti eikä luiki pitkin seiniä. Siivous on hyvää ja tärkeää perustyötä. Monesti järkevämpää kuin se mitä me siellä toimistolla pyöritetään. Älä suotta häpeile, äläkä tartuta häpeää lapsiisi.
Toivottavasti itse tervehdit siivoojaa reippaasti, vaikka hän luikkisi pitkin seiniä. Siivoojat saavat osakseen pahimmillaan todella töykeää kohtelua ja eivät ehkä uskalla tervehtiä ensimmäisenä.
No niinpä. Itse siivoojana ollessani koitin olla mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton, kun joitakin siivoukseni häiritsi ja valittivat sitten minulle. Joskus ENNEN siivouksen aloittamista tultiin myös valittamaan, että lattia on todella likainen tai
Toi on kyllä jännä, olen nähnyt tuota itsekin töissä että tuhahdellaan ja ollaan ärsyyntyneitä jos siivooja häiritsee, mutta sitten ollaan myös ärsyyntyneitä jos työpiste jää siivoamatta kun ei saanut häiritä. 🙄
Nimenomaan typerä, huono itsetuntoinen sinä!!