Yksi näkökulma pottailuun

Jep, tässä asiassa myönnän olleeni laiska, eli meillä käytetään kertiksiä. Esikoisella kokeilin alussa harso-villahousut systeemiä, mutta juuri ja juuri 3kg vauvalle siitä tuli sellainen pötikkä, että se jäi siihen. Toinen syy oli, että kakkasi melkein joka vaippaan ainakin ekat 3kk, joten siinäkin mielessä luovuin kertiksistä suosiolla. Nythän olisi tarjolla jo ' helpompiakin' kestoja, en tiedä oliko jo silloin.

MUTTA kertikset olivat käytössä myös tällä tuttavaperheen pojalla, joka omasta aloitteestaan alle 2v. oppi kuivaksi, ja tunnen muitakin kertisten käyttäjiä, jotka oppineet n.2v. päiväkuiviksi. Joten kestot vs. kertikset tuskin kokonaan tätä potalle oppimistakaan ratkaisevat.

Ekologiselta kannalta tunnen kyllä syyllisyyttä kertisten käytöstä, mutta sen sijaan en taatusti suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, etten opettaisi riittävästi lastani potalle. Niin, ja meilläkään ei ole autoa, vaan käytetään julkisia, kierrätetään jne. jne.

Jos nyt ruvetaan syntejä tunnustamaan, niin en myöskään käytä kuukautiskuppia, vaan ihan kertiksiä siinäkin asiassa...

eikä tähän varmasti yhtä oikeaa ratkaisua ole olemassa.



kaikkea en jaksanut lukea, mutta kysynpä: eikö kukaan koe samoin kuin minä: 1,5v taaperomme käy potalla, koska _olen_niin_laiska_? (vrt. puheet mukavuudenhaluisista vanemmista...) en pidä kakkapyllyn pesusta, varsinkaan kun lapsi jo sätkii ja kiemurtelee melkoisella tarmolla ja on jo aika painava pidellä altaan päällä. mielestäni lapsen kehotus potalle on melkoisesti mukavampaa kuin pyllynpesu! ja ekologisempaakin... :) ja ei lapsi taatusti itsekään nauti kakasta housuissa, koskapa heti vahingosta ilmoittaa jos se on housuun tullut.



ostimme potan kun lapsi oli n. 8kk, ja otimme tavaksi istuttaa häntä siinä aamulla, illalla ja aina aterian jälkeen. lahjontaa on käytetty sen verran, että potalla on luettu kirjoja. vasten lapsen omaa tahtoa ei potalla ole istuttu koskaan.



aluksi homma oli taaperon mielestä ilmeisesti hauska leikki, mutta tuotosta tuli syystä tai toisesta alusta lähtien melkein joka kerta, yleensä pieni pissa. tuotoksista on kyllä kehuttu, mutta en tiedä onko sillä lapselle kauhean suurta merkitystä, kun vaippaan tulleista ei ole moitittukaan koskaan. potalle ei ole koskaan pakotettu eikä siinä ole tarvinnut mitään määräaikaa istua, vaan niin kauan kun lapsi itse on halunnut.



vessaviestinnästä:

mielestäni asiaa voi verrata siihen, että lapsi (ainakaan meidän) ei osaa oma-aloitteisesti mennä nukkumaan. kun hän alkaa olla levoton ja haukottelee, mielestäni on aikuisen velvollisuus kertoa lapselle, että häntä väsyttää ja nyt mennään päiväunille. nykyään lapsi osaa mennä sänkyynsä ja nukahtaa itse, kun hänelle vain ehdottaa nukkumaan menemistä. olen kokeillut, mutta ilman vanhemman " hoksauttamista" hän ei osaa mennä sänkyyn, saattaa kyllä nukahtaa lopuksi väkisellä leikkeihinsä, mutta mielestäni tämä ei ole tarkoitus.

samalla periaatteella mielestäni aikuisen velvollisuus on - jos hän huomaa että lapsella on vessahätä - ehdottaa potalle menoa. tämä on meillä helppoa kakkaamisen suhteen, koska kakkahädän näkee lapsesta kun vain on paikalla ja pitää silmänsä auki. pissahätää en kyllä tunnista. mitään stressiä ja ylenmääräistä tulktsemistä ei tarvitse, enkä sellaiseen rupeaiskaan! (=olen laiska.) samalla tavalla kun lapsi nukahtaa lattialle, hän kakkaa housuun, jos vanhempi ei hänelle kerro, mitä muuta tilanteessa voisi tehdä. pakottamaan en olisi rupeamassa ainakaan näin pientä, mutta vaihtoehto (esim. housuun kakkaamiselle) pitää tarjota!



nykyään lapsi jo itse tahtoo potalle. potalla istuminen on aina ollut hänelle vapaaehtoista, pois hän on päässyt kun halunnut tai sitten kun äiti ei ole jaksanut enää toista puolituntista vessassa. :)



oppimisesta/opettamisesta:

mielestäni lapselle voi opettaa tavan käydä istumassa potalla, ellei hän sitten pelkää pottaa tms. lapsi itse oppii sitten kun oppii, että mitä pottaan tehdään ja miksi, ja ilmaisemaan vessahädän. mielestäni kuitenkin lapselle voi kertoa että sinulla on hätä kun kun näkee, että häntä kakattaa tai pissattaa, ja ehdottaa potalle menoa. en usko että tämä vähentää lapsen oma-aloitteisuutta tai omaa oppimista, vaan päinvastoin tukee sitä. sen verran lapsi on meillä jo oppinut, että itse sanoo " potta" tai " potalle" ja alkaa riisumaan housujaan joskus kun näkee jomman kumman vanhemmista vessassa tai muuten vain, ja yleensä sitten pikku pissan sinne pottaan tekeekin.



vaikeuksista:

niistä en tiedä sanoa, sillä meillä niitä ei vielä ole ollut, mutta en kyllä ole yrittänytkään lasta vielä kuivaksi, sillä vaippa hänellä koko ajan on.

kovasti tarjoan myötätuntoa niille, joilla joitakin ongelmia asiassa on, siläl meidän taapero on ottanut potalla käynnin omaksi asiakseen jo tässä iässä. eikä se ole ainakaan omaa ansiotani/syytäni.



tavoitteita en ole itselleni enkä lapselleni asettanut (esim. kuivaksi ennen 2v), minusta se on aivan turhaa, oppikoon kun oppii. nykyelämä on niin suoritus- ja tavoitekeskeistä, että varmaan monille on luonnollista vertailla esim. kuivaksioppimisikää. se on mielestäni tarpeetonta, sillä kaikki lapset oppivat tavallaan, tosin joissakin (lähinnää ääri-) tapauksissa on kyllä vanhemmillakin vaikutusta asiaan.



pointti:

en pidä kakanpesusta eikä lapsi pidä kakasta housuissa, joten meidän perheelle ja lapselle on potalla käynti 8kk iästä saakka sopinut hyvin, enkä usko tällä toiminnalla lapselle aiheutetun minkäänlaisia puutteita omassa oppimisessaan tai oivalluksessaan.

Laiskuuttani minäkin vien lapsen potalle jos huomaan että kakka on tulossa. Laiskuuttani ottaa uutta vaippaa ja siivota sotkuja, säästääkseni pyllyä turhalta pesemiseltä.



Oikeastaan se hieman kummastuttaa, että miksi jotkut tuntuvat tekevän tästä potasta niin suuren mörön, eli eivät suostu ymmärtämään että se on joillekin silkka apuväline ja sen käyttö sopii toisten elämään ilman stressiä. Jos itselle tulee asiasta stressi niin ei kannata miettiä koko pottaa, mutta mielestäni on vähän hassua keksiä toisten puolesta syitä, miksi pottailu on jotenkin huono asia. Puhumattakaan siitä, että jotkut haluavat tehdä taas jotain jakoa hyvästä ja huonosta vanhemmuudesta potan käytön perusteella. Itse olen sitä mieltä, että kukin tyylillään ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

viitaten tähän kommenttiisi:



***Jos itselle tulee asiasta stressi niin ei kannata miettiä koko pottaa, mutta mielestäni on vähän hassua keksiä toisten puolesta syitä, miksi pottailu on jotenkin huono asia.



Ei kai kukaan, en ainakaan minä, ole väittänyt että pottailu sinänsä olisi huono asia. Henk.koht. viittasin lähinnä siihen, että nimenomaan seliika stressaaminen (omassa tapauksessani oma vika) on se huono asia. Jos lapsi haluaa itse potalle, kuten Annulin tapauksessa, sehän on todella hyvä juttu. Väkisin vaan ei voi potattaa/pottailla tai kaikkia alkaa potuttaa :-DD.

Minäkin ostin potan jo pari kuukautta sitten -sitä ei tosin ole vielä käytetty- vaikka tyttö on täyttää kesällä vasta vuoden. Potta toimittaa vessassa lehtitelineen virkaa, taitaa tehdä sitä vielä ensi vuoden ajan.

Minä en henkilökohtaisesti usko siihen että lapsen pitäisi antaa pissata vaippaan niin kauan kun haluaa. Opetetaanhan sille lusikallakin syömistä ja vaatteiden pukemista jne... Minä olen esim. itse ollut kuiva 1½ vuoden ikäisenä. Samoin veljeni. Tuttavani lapset myös. (On tietysti muita tuttavien lapsia jotka kuivia n.3v) Mutta kyllä tuo siis mahdollista on että lapsi oppii menemään potalle ja tuntee tarpeensa. Kyllä meidän poika sanoo kakka kun häntä kakattaa (1v10kk) Pissan kanssa on vielä vähän niin ja näin.



Ei tietysti kannata kauheaa stressia asiasta ottaa mutta mielestäni se on kyllä vanhempien laiskuuttakin jos ei viitsi lasta potalle laittaa kun näkee että hänellä on pissa tai kakkahätä. (Koska useasti tämän kyllä näkee)

Meillä tyttö alkoi kerrasta lähes kuivaksi 1v8kk ikäisenä. Alkoi yhtäkkiä sanomaan " pissa" ja käymään pissalla. Kakkailun onnistumiseen meni muutama kuukausi, mutta siihenkin piti vain " kypsyä" , ennen sitä ei nimittäin malttanut istua potalla riittävän kauan. Nyt kun ikää on 2v, on yövaippakin lähestulkoon aina kuiva, päivällä joskus sattuu ettei ehditä vessaan kun ollaan ulkoilemassa ja siksi pidän vielä varmuuden vuoksi silloin vaippaa. Eihän tämän ikäinen vielä jaksa kauheesti pidättää, eikä kylmillä keleillä viitsi tytön kanssa varsinkaan ruveta puskapissille. Kesäaika on sitten otollisempaa jättää vaippa kokonaan pois.



Uskon että asiaan vaikutti 1) Isompien(kavereiden)ja meidän vanhempien malli, sillä vessa-asiat kiinnostivat häntä kovasti ennen sitä, ja 2)käytämme kestovaippoja, pissavaippa on todellakin märkä, eli pissan tulo/vaipan kastuminen on helppo yhdistää, eikä märkä vaippa tunnu muutenkaan kovin mukavalta. Saa nähdä, kuinka seuraavan lapsen sitten aikanaan käy, sujuuko kannaltani yhtä vaivattomasti, vai onko sitten taas eri ääni kellossa:-) Mutta näin meillä esikoisen kanssa...Kai jokaisella lapsella kuitenkin tulee jokin " herkkyyskausi" , jolloin nämä asiat alkavat kovasti kiinnostaa.

Mutta siis lusikalla syömistä/pukemista tms. EI tosiaankaan voi verrata kuivaksi opettelemiseen. Rakon ja suolen hallinta on täysin eri asia (nimemomaan kyspymisen tulos) kuin lusikalla syömään opettelu. Lapsihan käyttää käsiään erilaisiin tarkoituksiin jo parikuisesta lähtien- kehittyen siitä aina enemmän ja enemmän hienomotorisimpiin taitoihin. Aivot kehittyvät vuoden aikana huimaa tahtia ja käsien ja ajatusten ' yhteistyö' alkaa toimia n. vuoden iässä niin, että lusikka menee suuhun eikä esim. korvaan jne.

Kuivaksiopetteluun ei voi opetella ' liian aikaisin' , sillä rakko ja suoli ovat tahdonalaisia lihaksia ja niiden hallinta vaatii tietyn kehitystason, joka siis saavutetaan vasta n. 2 vuoden iässä.



Ystäväni on ' opettanut' tytärtään potalle 10-kuisesta alkaen. Nyt tyttö 2v2kk ja pissat tulee edelleen melko usein vaippaan. Myös kakka. Että se siitä.



Meillä ei ole asian kanssa kiire. On kummallista huomata, kuinka tästä potta-asiastakin on äidit saaneet vertailu- ja arvostelukohteen- puistossa ja kylässä udellaan, että kuinkas nuorena TEILLÄ opittiin kuivaksi jne. Ja sitten ollaan niin ylpeitä, kun MEIDÄN Kalle oppi potalle jo 1,5- vuotiaana....



Miksi kaikkia asioita pitää vertailla, kun kuitenkin jokainen lapsi kehittyy täysin omaa tahtiaan ja on silti normaali ja hyvinvoiva lapsi? Äidit ottavat (yleensäkin vanhemmat) nykyään lasten tekemisistä kunnian itselleen, täysin toisarvoisista asioista. Tuntuu, että lasten isät ja äidit ovat ne, jotka suorittavat niitä balettikursseja ja jääkiekko-otteluita ja tekevät niitä maaleja lastensa puolesta. Lapsen etu ja kiinnostus harrastusta kohtaan jää usein toiselle sijalle, kuhan vaan tulosta syntyy ja naapureille pääsee kehumaan, kuinka meidän Kalle niin upeasti teki taas maalin lätkämatsissa...



No, meni vähän sivuraiteille, mutta kuhan nyt mietiskelin...



sitruska rv 27+5 ja eppu 1v11kk

Meillä on potta ollut vessassa siitä saakka kun esikoinen täytti vuoden , mutta siihen ei alettu opettelemaan vaan siinä sain istuskella kun itse siihen meni vaikka isän/äidin ollessa vessassa...EIKÄ KOSKAAN PAKOTETTU/HOUKUTELTU KIRJOJEN AVULLA TMS....



Esikoinen alkoi käymään potalla itsekseen vasta ennen kahta ikävuotta ja oli kuiva 2v 1kk iässä(yökuiva 2v3kk) ja keskimmäinen on nyt 2v5kk ja sama juttu!Ja mikäli pullot olisi jätetty ajoissa pois niin luulen, että tämä keskimmäinenkin olisi ollut yökuiva samalla tapaa!



Uskon tuohon elliliinan tietopätkään ja monessa muussakin asiassa kannatan lapsilähtöisyyttä..niin monesti lasten tulisi osata kaikkea mahdollisimman aikaisin!ja liiiiiian aikaisin!



S

Meilla nimittain on kaynyt niin. Kuukausi sitten 2.5v poika sanoi joka kerta etta " pissattaa" , meni itse vessaan asti ja kavi potalla, vahinkoja ei juuri sattunut. Sitten han oli viikon kipeana (luullakseni) ja sen seurauksena tuli takapakki: Nyt pissa tulee taas lattialle 5-10 kertaa paivassa, ei sano ollenkaan kun pissattaa, antaa tulla vaan housuihin ja lattialle. Olen itse molempien lasten kanssa ollut aika lailla tuolla lapsilahtöisella kannalla, mutta nyt en oikein jaksa uskoa etta siita tassa tilanteessa olisi apua...Eli en kylla aio siirtya takaisin kokopaivavaippailuun vaikka valilla kylla tekisi mieli kun pissoja saa siivota matoilta ja sohvilta sata kertaa paivassa....Eli tietaakö kukaan mita tuossa kirjassa neuvotaan tallaisten ongelmien suhteen?

Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä kirjassa kerrotaan vauvan vessahätäviestinnästä ja vaipattomuudesta...? En valitettavasti ole jaksanut kunnostautua asiassa kovinkaan hääppöisesti, mutta minusta ajatuksessa olisi oikeasti itua! Siis että kuunnellaan vauvaiästä alkaen viestejä siitä, milloin vauvalla on pissa- tai kakkahätä ja vastataan viestiin poistamalla este eli vaippa tarpeen toimittamisen tieltä. Onhan se vähän nurinkurista, että ensin vauvaa opetetaan pissaamaan ja kakkimaan vaippaan, jotta myöhemmin voisi antaa lapsen oppia pääsemään vaipoista eroon...



Myönnän kuitenkin olevani niin laiska, etten ole toteuttanut ajatusta kuin satunnaisesti molempien lasteni kohdalla. Mutta olen kuitenkin iloinen, että olen ajatuksesta kuullut - se avasi silmäni pienen vauvan vessahätäkitinälle =) En myöskään pode huonoa omaatuntoa siitä, että annoin esikoisemme tehdä tarpeensa välillä muuallekin kuin vaippaan vauvasta asti. Päiväkuivaksi hän oppi ihan painostamatta 1v 8kk iässä. Aikaisemminkin tuntui, että vaippaan tekeminen oli hänestä ikävää, mutta olimme mukavuudenhaluisia ja odottelimme kesään ennen kuin otimme vaipat kokonaan pois ja aloimme kantaa pottaa kaikkialla mukana... Jälkiviisaana olen miettinyt, että virtsatuetulehdusten kannalta olisi pitänyt varmaankin tsempata jo aikaisemmin, ne kun loppuivat samantien, kun vaipoista päästiin.



Minusta tässä(kään) asiassa ei pidä stressata suuntaan tai toiseen. Rakonhallinta todellakin on yksilöllistä ja jokainen lapsi kyllä luopuu vaipoista kuitenkin jossain vaiheessa. Vastaavasti puolustuksesi ns. aikaisin lapsiaan vaipattomuuteen kannustaneille vanhemmille on sanottava, että harsovaippakaudella oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että lapset olivat päiväkuivia reilu 1-vuotiaina. Mikäli näin käy painostamatta ja esim. kestovaippailua ja vessahätäviestintää suosien, ei siitä varmasti ole lapselle ainakaan haittaa.

mutta lapset kasvat hyvin yksilöllisesti, kehittyvät yksilöllisesti. Joku saattaa innostua siitä, että potta on tuotu tutustumista varten kotiin ja hän näkee aikuisen käyttävän pyttyä, jo hyvinkin varhain ja jo haluaa kokeilla sitä hyvinkin nuorena. Sitten on paljon tapauksia, jotka eivät halua millään tehdä mitään pottaan alle 2-vuotiaana, tai reilustikaan sen ikäisenä, ja mielestäni siitä ei tarvitsisi silloin ottaa suurta stressiä ja lapsen pakottamiseen ei pitäisi ryhtyä. Monihan käyttää silloin vielä vaippoja muutenkin! Se pottailuhan useimmilla alkaa siinä 2-3 vuoden välissä niin, että vanhempi siinä ohjaa mutta väkisin ei pidä potalla istumassa, jos lapsi itkee. Vain jonkin aikaa neuvomalla siihen, ettei nousta samaan otteeseen. Tätä kai tarkoitit, ap? On totta, että jotkut haluvat aloittaa vasta yli 3-vuotiaana, vaikka se on harvinaisempaakin, mutten pitäisi mitenkään katastrofina.



Siitä, tuleeko silloin, jos pakottamisen kautta opeteltu pottailu opitaan, epäilisin kyllä vahvasti, tuleeko mitään vakavia ongelmia. Riippuu varmasti siitä, miten pakottaminen on tehty, hyvin ankarastiko, ja onko lapsella muutoin pakottamista tietynlaiseen suorittamiseen paljon niin, ettei hän kykene oma-aloitteisesti keksimään omia leikkejään vaan on paljon aikuisen ankarassa ohjauksessa...Nämä siis vain mun mielipiteitäni.



Keskustelu, mitä viriti, ap, on kyllä hyvin mielenkiintoinen! Itsekin olen sitä mieltä, että jos me ihmiset muutenkin olemme erilaisia oppijoita kaikki omalla tavallamme, miksi mitään lastemme oppimista pitäisi laittaa johonkin tiettyyn ikähetkeen voimakkaasti! Tälläistä lisää!



Kaikille tiedoksi, että en ole sen ns. vapaankasvatuksen edustaja mutta maalaisjärki kaikessa ja pienille lapsille paljon aikaa ja rakkautta!

Hyvää pääsiäistä!

on varmasti yksilöllistä. Mutta ei minun mielestäni ole mitenkään pahaksi tutustuttaa lasta pottaan ennen puhumaan oppimista.

Oma 1v 7 kk lapseni ei käytä vaippaa enää öisinkään. Vahinkoja ei juurikaan satu.

Potalla on istuskellut reilun vuoden ikäisestä. Aluksi pelkäsi pottaa ja laitoinkin sen jäähylle. Parin viikon päästä homma sujuikin jo paremmin.

Olen kyllä sen verran julma äiti, että mikäli lapseni on selkeästi pidätellut pissaa: olen aina komentanut takaisin potalle mikäli siitä on kesken istunnon noussut. (Esimerkiksi vieraissa paikoissa ei käy potalla mielellään, mutta ei kyllä pissannut/kakannut vaippaankaan mielellään vaippa-aikoinaan.)

Ei kukaan kuitenkaan mitään taitoja itsestään opi vaan kyllä minun lapseni on tähän asti tarvinnut esimerkkiä ja opastusta sekä kannustusta suurimpaan osaan oppimaansa.



Eipä silti tulisi mieleenkään, että 3-vuotiaassa vaippapepussa tai hänen vanhemmissaan olisi jotain vikaa. Jokainen oppii aikanaan mikäli tietää miten homma toimii: eli pottaan/pyttyyn on tutustunut.



(Muistan itse lapsuudestani, ettei kesken leikkien huvittanut aina lähteä vessaan ja välillä pissa tuli housuun, vaikka minulta vaipat jäivätkin alle 1,5 vuotiaana. Enpä silti katsoisi, että sen vuoksi minulle olisi kannattanut vaippa laittaa; kun kerran omaa laiskuuttani housuun pissin. : ) )

On tärkeää pitää keskustelussa erillään vauvojen vessahätäviestintä ja varhainen potalle opettaminen.



Vauvojen vessähätäviestintä on osa varhaista vuorovaikutusta lapsen ja vanhemman välillä. Varhainen vuorovaikutushan on nyt juuri " päivän sana" . Siinä missä vanhemmat voivat oppia tunnistamaan lapsensa nälän ja väsymyksen merkit, vauvojen vessahätäviestintään ja vaistovanhemmuuteen uskovat ajattelevat, että vanhemmilla on mahdollisuus oppia tunnistamaan myös lastensa pissa- ja kakkahätä. Tällöin kyse ei ole vanhempien suorittamasta nopeuskilpailusta tai luonnonlakien uhmaamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat haluavat oppia tuntemaan lapsensa mahdollisimman hyvin ja tukea lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vessahätäviestintää käyttäneillä perheillä harvoin on varsinaisia vaippaongelmia. Pottailu ja pönttöily sujuu pääsääntöisesti taaperon ja kasvavan lapsen kanssa luontevasti, osana muuta arkista rutiinia. Luontoa säästyy, vaikka pyykkiä varmasti on tavallista enemmän. Lapsi saa runsaasti myönteisiä kokemuksia ihmiselle luontaisesta tavasta käydä pissalla ja kakalla jo varhain.



Lasten varhainen potalle opettaminen merkitsee minusta puolestaan sitä, että lapsi ensin opetetaan käyttämään vaippoja eli pissimään ja kakkimaan vaippaan. Ja vasta tämän jälkeen tehdään suunnanmuutos ja aletaan opettaa lasta pois vaipoista. Tällöin lapsi on usein jo isompi. Puolivuotiasta, istuvaa lasta voi toki opettaa potalle, mutta tällöin harvemmin on kyseessä varsinaisesti " vauvojen vessahätäviestintä" , vaan enemmänkin pottailun ottaminen mukaan osaksi päivärutiinia. Tämäkin lienee ihan kiva, luonteva tapa aloittaa pottailu. Varsinaista potalle opettamista kasvatuskirjojen tuomitsemassa määrin tämä tuskin on, sillä lapsen annetaan yhä vapaasti valita tarpeidensa tekoon myös vaippa.



Se, mistä lapsen kasvatus-ja kehityskirjoissa, luullakseni ensisijaisesti oikeasti varoitetaan, on lapsen yli käveleminen. Että lasta vastentahtoisesti pidetään potalla ja kenties eleillä ja sanoilla osoitetaan, että muualle kuin pottaan ulostaminen on väärin. Isomman, erityisesti uhmakkaan, lapsen kohdalla toki joskus tarvitaan monenlaisia keinoja lapsen kannalta parhaaseen lopputulokseen päästäkseen, mutta pääsääntöisesti ei ketään lasta kannata yrittääkään pissattaa tai kakattaa vastentahtoisesti, sillä ei onnistu. Vastentahtoisesti toimiminen on pidemmän päälle varmasti ja ymmärrettävästi haitallista lapselle.



Usein, kun keskustellaan siitä, milloin kukakin lapsi on oppinut kuivaksi, unohdetaan se tie tai polku, mitä pitkin siihen kuivaksioppimishetkeen on tultu. On aivan eri asia " yrittää opettaa kuivaksi" lasta, joka on koko ikänsä käynyt tai jota on käytetty rutiinimaisesti pöntöllä tai potalla kuin lasta, joka vaikka kaksivuotiaaksi asti on käyttänyt pääsääntöisenä ulostusalustana vaippaa ja vain satunnaisesti pottaa tai pönttöä.



Itse en usko, että meistä aikuisista kukaan pystyy opettamalla opettamaan lastaan kuivaksi, käytti mitä keinoja tahansa. Opettamisen sijaan olisi mielekkäämpää puhua siitä, kuinka lapsi oppii vessassa käymisen rutiineja ja kuinka hänen kroppansa kypsyy säätelemään toimintojaan.



Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus, jossa olisi tutkittu sitä, mikä on pienen, alle kaksivuotiaan lapsen kyky oppia erilaisia vessassa käymiseen liittyviä rutiineja eri keinoilla tuettuna ja millä tavoin näiden rutiinien oppiminen vaikuttaa lapsen minäkuvaan ja muuhun kehitykseen ja millaisia ajatuksia ja tunteita varhainen vessassa käyminen lapsessa herättää. Samoin minua kiinnostaisi se, kuinka paljon ja millä keinoin vanhemmat todella pystyvät vaikuttamaan lapsensa kuivaksi oppimiseen. Toki olisin kiinnostunut myös siitä, miten vauvaperheitä pystyttäisiin neuvolan kautta tukemaan vessahätäviestienkin tulkitsemisessa. Samoin vessahätäviestinnän vaikutus lapsen rakon ja suolen hallintaan olisi mielenkiintoinen tutustuttava. Ja kaikista edellä mainituista olisi toki mieluista saada myös verrokkitietoa pitkään vaippoja käyttäneiden osalta.



Mikäköhän taho oikeasti tutkisi erilaisia vaipoista irtautumisen väyliä ja vaikutuksia?



mietiskellen Tituliini

Eli, nyt kun edellisessä viestissä puhutaan näistä " vessahätäviesteistä" , niin alkaa kyllä mennä uskonasioiden puolelle... siis minun mielestäni.

Sana " vaistovanhemmuus" nostaa niskakarvani pystyyn jo ihan sinällään. Onko siis olemassa vanhemmat, jotka toimivat " vastoin vaistojaan" ja sitten nämä hyvät ja " luomut" , eli " vaistovanhemmat" ? Olen jonkun verran lukenut vaistovanhemmuudesta, ja tunnistan näistä artikkeleista paljon asiaa meidän perheestä, ja silti en tunne että meillä olisi noudatettu jotain kasvatusideologiaa (jos nyt tällaista termiä voi käyttää).

Itse olisin kyllä " uhmannut luonnonlakeja" pissauttamalla ja kakkauttamalla vauvaani alusta saakka, nimittäin oman jakamiseni kustannuksella olisin sen tehnyt ja kokenut stressaavaksi. Ymmärrän kyllä edellisen kirjoittajan esittämät ajatukset, ja osittain niihin yhdynkin, mutta oma vaistoni on sanonut missä menee minun jaksamiseni raja, ja en usko olevani yksin tämän tunteen kanssa. Jos " vaipattomuutta" (en tiedä onko oikea termi) ei koe omakseen, niin ei kai se sitä merkitse että ei " tunne lastaan" tai ei pysty vastaamaan lapsensa viesteihin...?

Hyvin helposti näyttää kääntyvän itseään vastaan kaikki " suuntaukset" . Lähipiirissä olen nähnyt mitkä paineet voi äidille tulla kun yrittää olla niin hyvä, niin " vaistovanhempi" , niin luomu... että ei enää tiedä missä mennään. Jos tuoreelle äidille sanotaan että " jos et tee näin ja näin niin et osaa tulkita lapsesi viestejä" , niin hyvin helposti tulee toimineeksi vastoin omia tunteita ja omaa jaksamista. Kukapa nyt haluaisi olla " vaistoton vanhempi" ??



Mutta, jokainen taaplaa tyylillään...

Lapsen vessahätäviesti on kylmä tosiasia.... ei uskonasia.....

Täysin samalla tavalla kuin olet opetellut vastasyntyneesi nälkävietit, väsymysviestit, kipuviestit ja hyvänolonviestit olisit voinut opetella myös vessahätäviestit...... No tämä nyt oli yksi esille tuomasi asia.....



Mutta sitten toinen asia: Miksi niin jyrkästi esität, että vaippojen käyttö sulkee pois potattamisen ? Vaipattomuus ja vaipoissa olevan vauvan potattaminen on kaksi täysin eri asiaa..... nostaa vauva muutamaksi sekunniksi potalle SAMALLA kun muutenkin vaihtaa vaippaa tusinan kertaa päivässä ? Jouduthan sinä kuitenkinn ottamaan pois housut ja vaipan niin siinä samalla sen vauvan siihen potalle laittaa hoitopöydän vieressä.



Minusta ainakin on mukava tietää, että saa lapsi olla hiukan kauemmin kuivassa vaipassa kun on juuri käyty pissalla, eikä tarvitse kokoajan olla vaihtamassa vaippaa.



Niin, meillä vaihdetaan vaippa aina kun siinä on yksi pissa......, mutta tietysti jos vaipan vaihtaa 3x/pv.........



Tietysti on asia erikseen jos äiti on sairas jollain tapaa tai pieniä lapsia on paljon, ettei pysty reagoimaan juuri mihinkään muuhun vastasyntyneeseen viesteihin kuin nälkään ja väsymyksen. Eli en nyt puhu todellakaan tällaisista tapauksista.

No, tosiasioista ollaan siis todella eri mieltä, turha sitä minun enää jankuttaa. En näe tarkoituksenmukaisena potattaa pientä vauvaa koska en usko vauvan siitä mitään ymmärtävän. Sinä olet eri mieltä, selvä.



Yksi ystäväni pissautti vauvaansa, ja vaipanvaihdon yhteydessä joo, ja muutenkin joka välissä, mutta sai siitä stressin kun yritti niin maan hirveästi " tulkita" sitä " pissaviestiä" ...

Tästä olen saanut vähän vertailupohjaa omien kokemusteni lisäksi. Lapsemme ovat suurinpiirtein saman ikäisiä, ja vaipat molemmilla. Se ero on, että ystäväni ei tajua miksei hänen lapsensa ole potalla istumisesta juuri kiinnostuneempi kuin omanikaan... vaikka hänen lapsellaan pitäisi olla rutiini siihen hommaan.



Ja en ole " jyrkästi" erottanut vaippilua ja pissauttamista! Minua häiritsee tässä asiassa se, että jos ei näe potattamista pikkuvauvasta saakka tarpeellisena/järkevänä, niin ei osaisi/viitsisi tulkita lapsensa viestejä.

Itse sana " vaistovanhemmuus" on mielestäni huono, sillä kyllä kait jokainen tulkitsee lastaan parhaansa mukaan eikä toimi ns." vastoin vaistojaan" .



Jos joku saa lapseltaan hyvin selkeät viestit, niin hieno homma! Pissauttakaa, siitä vaan, en vastusta! Hyvä asiahan se silloin on jos omalle tuntuu, mutta lapset on erilaisia, ja vanhemmat.



Ja lapselleni vaihdettiin vaipat huomattavasti useammin kuin 3 krt/vrk......

todella kiinnostavaa keskustelua onkin. Mutta tähän



olen heillä huomannut että kun (siis heidän tapauksessaan) potalla käynti on aloitettu tosi myöhään ja laiskasti, ei lapsi tunnu haluavankaan oppia (vastustaa voimakkaasti muualle kun vaippaan kakkaamista, eikä suostu edes yrittämään)..

no tuskin musta nyt paljoa apua asiassa on, mutta tsemppiä

ja kevätaurinkoa :)

t.anni 38+6



on ihan pakko kommentoida sen verran, että meidän nyt jo 3,5 v. tyttö meni aikanaan 10kk ikäisenä päiväkotiin, jossa aloitettiin heti pottailu. Hoitajan neuvosta ostin sitten jo potan kotiinkin, vaikka olin ajatellut herkkyyskauden olevan vasta 1,5v. jälkeen. Alle vuoden ikäisestä meillä yriteltiin pottailua. Satunnaisesti tuli pissat, kakkaa ei koskaan. Alle 2v. tyttö jostain syystä ei enää suostunut potalle (ei tuolloin enää ollut pk:ssa). Pakottaa en halunnut, välillä suosiolla laitoin vain vaipat ja välillä yritin lahjontaa yms. Tyttö oli lopulta melkein 3v. kun sanoi itse, että ' pissa tulee' ja meni potalle. Sen jälkeen oli kuukaudessa päiväkuiva, yövaipat meillä on edelleen. Välillä edelleenkin tulee tilanteita, ettei ' suostu' potalle esim. uloslähtiessä. Epäilen vahvasti, että tässä tapauksessa lapsi kypsyi myöhään ja aikainen yrittäminen vain pahensi tilannetta. Eli on varmaan ok, jos ei liikaa ' yritetä' opettaa kuivaksi.



Pikkuvejeä, nyt 2v käytetään potalla vaipan vaihtojen yhteydessä, ja saa istua, mutta pakkoa ei ole, jos ei halua ei todellakaan tarvitse. Pissahätää en ole hänelläkään huomannut, kakasta ilmoittaa joskus vasta kun on jo tullut, joskus ennen, mutta ei suostu potalle silloinkaan, enkä taatusti aio pakottaa.



Summa summarum: uskon tiukasti, että lapset ovat yksilöitä tässäkin asiassa, ja ettei vanhempien ponnistelu välttämättä auta, vaan voi jopa pahentaa asiaa. Toisaalta tuttavaperheen poika ' oppi' potalle alle 2v. ilman sen kummempia ponnisteluja. Ollennaisinta on siis varmaankin olla stressaamatta itseään ja/tai lasta pottailun opettelulla!(Lapset vaistoaa todella hyvin, jos äiti stressaa, vaikka yrittäisikin ottaa rennosti...)

piti vielä sanoa, että siksi en myöskään SAMALLA istuttanut vauvaani hetkeksi potalle kun vaippaa vaihdettiin, koska lapseni pelkäsi pottaa (tämän edellä mainitun ystävän ollessa kylässä hän pyysi aina kokeilemaan...). Pelkäsi lapseni muuten kylpyammettakin... ja aloitti kylpemisen vasta yli vuoden iässä, sitä ennen käytiin vain suihkussa. Olisinhan tietysti voinut yrittää pissauttaa vaikka lavuaarin yllä, mutta en nähnyt siinä järkeä/tarkoitusta.



No, jätän aiheeseen kommentointini tähän. Tahdon nyt silti vielä korostaa, että eniten nyt minua tässä häiritsee se " vaistovanhemmuusjuttu" , ja asenne " jos et pissauta lastasi hänen viestejään kuunnellen, niin laiska olet etkä osaa tulkita lastasi" , näin kärjistetysti...

Tämä potta-asia on itselläni ollut yksi ahdistavimmista jutuista koko äitiydessä. Pidän itseäni epäonnistuneena, kun 2,5-vuotias poikani kulkee edelleen vaipoissa. Tiedän, että se on täysin normaalia, mutta jokainen nuorempi vaipaton lapsi saa oloni ahdistuneeksi. Tiedän siis Eltsun_mami sun tunteesi!



Meillä aloitettiin pottailu heti kun poika oppi istumaan eli n. puolivuotiaana. Ensin pidin poikaa ja pottaa sylissä ja muistan ne fiilikset, että teen kaikkeni auttaakseni poikani kehitystä myös tässä asiassa. Vuoden vanhana oltiin viikko ulkomailla ja sieltä ei löydetty pottaa ja muistan elävästi kuinka tylsää oli, kun poika joutui välillä kakkaamaan vaippaan, vaikka näin tilanteen (isolla pöntöllä poika pelkäsi istua niin pienenä vaikka pidin tiukasti kiinni).



Vuosi eteenpäin poika oli perhepäivähoidossa ja pottailu onnistui suht. hyvin. Välillä oli jopa sama kuiva vaippa housuissa illalla haettaessa kuin aamulla vietäessä. Minä salaa taputin käsiäni, että voi kun poika onkin hyvin kehittynyt ja kuinka hänellä onkin fiksu ja hyvä kasvattaja äitinä ;-). Sitten poika täytti 2 vuotta ja perheeseemme syntyi vauva. Ensimmäinen kuukausi meni vielä kuten ennenkin ja jopa mietin pitäisikö vaipat jättää pois (poika kävi muutaman kerran oma-aloitteisesti potallakin ja huuteli sieltä sitten " pyyhkiin!" ). Toteuttamiseen en ehtinyt, sillä yhtäkkiä poika rupesi kakkaamaan säännöllisesti housuihin, kerran jopa mielenosoituksellisesti eteisen matolle, mitä ei ollut vielä koskaan tehnyt. Nyt ollaan tämä puoli vuotta taisteltu asian kanssa (enemmän kakkaa housuihin kuin pottaan tai pönttöön) ja täytyy myöntää, että olen menettänyt pariin otteeseen hermoni ihan tosissaan. Potatan poikaa uni- ja ruokarytmissä, mutta muulloin poika vastaa hätäkyselyihini tiukasti EI - aivan kuten Eltsun_maminkin poika.



Tiedän, että voin vielä odotella rauhassa, mutta en voi tälle epäonnistuneelle olotilalle mitään. Tuntuu, että olen kiikuttanut poikaa turhaan jo pitkän pitkän aikaa potalle ja tässä on kiitos. Tiedän, että takapakki johtuu mitä suurimmassa määrin mustasukkaisuudesta vauvaa kohtaan sekä uhmasta, mutta silti harmittaa. Poika on yli metrinen ja 16-kiloinen jässikkä, joten pyllyn pesukin vaatii voimaa aika lailla. Ja olen kyllä törmännyt muutamiin ihmettelyihin mm. kerhossa, että kuinka meillä poika vielä käyttää vaippoja. Toki lohtuna on näille kommenteille ollut se, että ovat luulleet poikaa pari vuotta vanhemmaksi.



Mieheni kanssa ollaan järkeilty, että tässä auttaa nyt vaan yletön esikoisen huomioiminen, väkisin potattamisen unohtaminen (sellaiseenkin olen syyllistynyt tämän takapakin aikana pariin otteeseen) ja ajan kuluminen. Jos meillä jossain vaiheessa päästään kuivaksi, pidän kyllä tosi suuret pottajuhlat - kiitos fortikselle vinkistä ;-).



t. Jogu