Jos pikkutyttö ei pahemmin nukeilla leiki, tarkoittaako se, että hän on pohjimmiltaan vela?

Hmm..olen miettinyt samaa. Mun tyttö ei ole leikkinyt nukeilla ja nyt hän on teini, joka sanoo, ettei tee lasta tulevaisuudessa. Voin sitten tulla kertomaan n.15 vuoden päästä mitä tapahtui.

Kokoajan tätä samaa pskaa. Noinko kateellinen ja katkera olet perheellisille, että täytyy miljoona aloitusta tehdä samasta aiheesta jatkuvalla syötöllä? Mullakaan ei ole lapsia, mutta olen silti perheellisten puolella. Säälittävää tollanen. Lasten tekeminen on Suomessa täysin vapaaehtoista ollut aina ja varsinkin nykyään hyvinkin ns. hyväksyttyä olla tekemättä lapsia.

Miksi sua vtuttaa toisten valinnat noin paljon?

Ei tarkoita. Mun tyttö ei ikinä leikkinyt nukeilla ja on nyt 32-vuotiaana 5 lapsen äiti.

Kyllä ihminen yleensä aikuiseksi kasvaessaan osaa ihan itse hankkia itselleen omannäköisen ja onnellisen elämän ilman, että hänen kasvattajansa tuputtavat hänelle mitään tiettyä mallia "kun minä näen että sinä olet nyt 3-vuotiaana tuollainen joten tämä on selkeästi sinulle oikea elämäntapa koko loppuelämäksesi". Tärkeämpää on antaa lapselle turvallinen ja vakaa kasvuympäristö, jotta hän saa kehittyä henkisesti tasapainoiseksi aikuiseksi, joka kykenee itse tekemään omannäköiset valintansa.

Kyllä minäkin leikin lapsena nukeilla, samoin kuin myös monilla muillakin leluilla, ja nyt olen vela. Vanhemmuus ei sopisi minulle, vaikka minulla onkin voimakas hoivavietti. Samoin joku toinen ihminen voi olla mitä onnellisin vanhempi, vaikkei lapsena olisikaan tykännyt nukkejen hoitamisesta. He ovat vain lapsena olleet enemmän kiinnostuneita muiden tarpeittensa täyttämisestä ja muiden mielenkiinnonkohteittensa kokemisesta.

Ehkä! Minä en koskaan ollut kiinnostunut vauvanukeista tai kotileikeistä, barbitkaan ei koskaan saaneet leikeissäni vauvoja... ja olen mieltänyt itseni velaksi niin kauan kuin muistan.

N27

Kiva elämä lapsella, kun äiti puhuu miten perseestä lapset on ja ei kannata ikinä tehdä. Varmaan todella rakastettu ja arvostettu olo.

Vierailija kirjoitti:

Kokoajan tätä samaa pskaa. Noinko kateellinen ja katkera olet perheellisille, että täytyy miljoona aloitusta tehdä samasta aiheesta jatkuvalla syötöllä? Mullakaan ei ole lapsia, mutta olen silti perheellisten puolella. Säälittävää tollanen. Lasten tekeminen on Suomessa täysin vapaaehtoista ollut aina ja varsinkin nykyään hyvinkin ns. hyväksyttyä olla tekemättä lapsia.

Miksi sua vtuttaa toisten valinnat noin paljon?

Mitä ihmettä puhut? Tässähän katsotaan, mikä olisi parhaaksi sellaiselle lapselle. On tärkeää, että lasta osataan ohjata oikein elämässä. Onnellinen elämä on kaikilla varmaan se tavoite.

Vierailija kirjoitti:

Kiva elämä lapsella, kun äiti puhuu miten perseestä lapset on ja ei kannata ikinä tehdä. Varmaan todella rakastettu ja arvostettu olo.

Voi aivan hyvin kertoa, että kaikki eivät saa ikinä lapsia. Se on totuus ja lapsella on oikeus tietää myös tämä mahdollisuus. Jottei koe olevansa pakotettu lasten hankkimiseen vanhempana.

En leikkinyt lapsena nukeilla mutta nyt olen kahden lapsen äiti. Lisäksi tiesin "aina" että haluan lapsia ja teinkin ne suht. nuorena. Aivan pienenä hoivasin lähinnä pehmoeläimiä ja sen jälkeen perheessäni tai minulla on ollut vähintään yksi koira, jota olen hoitanut ja mielellään ottanut vastuuta.

Mä haluaisin lapsia, mutta opiskelut kesken ja mies ei halua vielä. Ikää 21v. Elämä on niin tyhjää ja merkityksetöntä ilman lapsia... ja kyllä, opiskelen, juhlin, matkustelen jne. Silti se jokin puuttuu.. lapsi/lapset... Olisin jo nyt ihan täysin valmis äidiksi. En todellakaan äitinä kokisi menettäväni mitään, päin vastoin saisin hemmetisti elämääni lisää ja jotain todella tärkeää. Ihan kauheeta miettiä, että joskus kun omat vanhemmat kuolee niin ei olisi sitä toista perhettä (lapsia) ollenkaan. Ihan kauheaa, miten kukaan kestää sellaista yksinäisyyttä? Mikään ei koskaan korvaa perhettä. Oma synnyinperhe ja oma perustettu perhe. Elämän parhaimmat ja tärkeimmät asiat.

Minä en lapsena leikkinyt juurikaan nukeilla, enkä ole ikinä pitänyt itseäni ns. äitityyppinä. Ajattelin pitkään, että en halua lapsia, mutta lopulta sain kaksi. En edelleenkään pidä itseni äitityyppinä, mutta rakastan lapsiani yli kaiken.

Jokainen päättäköön itse hankkiiko lapsia vai ei ja mitä elämällään tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin lapsia, mutta opiskelut kesken ja mies ei halua vielä. Ikää 21v. Elämä on niin tyhjää ja merkityksetöntä ilman lapsia... ja kyllä, opiskelen, juhlin, matkustelen jne. Silti se jokin puuttuu.. lapsi/lapset... Olisin jo nyt ihan täysin valmis äidiksi. En todellakaan äitinä kokisi menettäväni mitään, päin vastoin saisin hemmetisti elämääni lisää ja jotain todella tärkeää. Ihan kauheeta miettiä, että joskus kun omat vanhemmat kuolee niin ei olisi sitä toista perhettä (lapsia) ollenkaan. Ihan kauheaa, miten kukaan kestää sellaista yksinäisyyttä? Mikään ei koskaan korvaa perhettä. Oma synnyinperhe ja oma perustettu perhe. Elämän parhaimmat ja tärkeimmät asiat.

Ei ei ei. Sinulla on miehesi, ja hän on tärkein. Älä hanki lapsia. Elä ja nauti elämästäsi. Lasten kanssa on liian raskasta ja menetät oman elämäsi. Lapsia ei saa tekemättömiksi.

Minä taas leikin nukeilla varmaan poikkeuksellisen paljon, mutta muistan jo lapsena ajatelleeni ja ääneen sanoneeni, että en aio isona hankkia lapsia. Minusta aivopesu ei ole missään tilanteessa lapsen etu, jokainen tehköön lapsentekopäätöksensä itsenäisesti. Kenenkään vanhemman ei pidä kasvattaa lastaan velaksi eikä toisaalta myöskään äidiksi.

Ei aivopesua, kai toi alotus oli taas provo, mutta itselläni kävi noin ettei nukkeleikit kiinnostaneet ja tiesin, etten haluu lapsia enkä myöskään hommannut niitä.

En leikkinyt nukeilla, tykkäsin tekniikasta ja minusta tulikin insinööri. Lapsia halusi ja sain monta. En ymmärrä miten nukeilla leikkiminen liittyy perheen perustamiseen vai leikkivätkö pojat salaa nukeilla, kun useat haluavat isäksi, hmm.

Leikin nukeilla ja barbeilla. Tosin myös autoilla ja sotaa.. pidin vaatteista ja koruista, rakastin prinsessamekkoja ja katsoin aina missikisoja ja konsertteja, jos esiintyjillä oli kauniit vaatteet. Halusin tanssijaksi tai luistelijaksi.

Minusta tuli kaikkea muuta ja vela :D

Mutta rakastan kyllä yhä kauniita asioita ja tanssijoita. Nyyh.