JESS! mies sai työpaikan ja minusta tulee kotirouva!

Tosin tein töitä jo ennen valmistumistani. Komennusmaamme ja sen ihmiset ovat ihania. Tosin välillä tietysti ottaa päähänkin, mutta missään vaiheessa en ole ollut kesken lähdössä Suomeen.



Tähän maahan palaan varmaan lomalle myöhemminkin.

mutta miten olet vamistautunut uuteen maahan? onko sinulla ollut ihan ammattilainen preppaamassa sinua maan tavoille? mistä tiesit mitä sinulta odotettiin?

Jos miehesi on UM:n palveluksessa ulkomaankomennuksella niin on tosiaan hyvä, että paneudut etukäteen asemamaan kulttuuriin ja oloihin ja opiskelet kielenkin. Kannattaa myös kutsua kylään esim. miehen työkavereita/tehtävässä edeltäjiä tai muita sellaisia, jotka ovat asuneet tulevassa asemamaassanne ja tentata heiltä kaikkea mahdollista. Ja jos on mahdollisuus tutustua tulevan asemamaan kansalaisiin, niin kannattaa käyttää se. Paikan päällä jututa suomalaisia/pohjoismaalaisia/eurooppalaisia, niin saat hyviä käytännön vinkkejä arkielämään.



Varaudu siihen, että joudut omassa kodissasi emännöimään lounaita/päivällisiä itsellesi täysin vieraille ihmisille, useita kertoja viikossa (hyvästit rauhallisille koti-illoille :)). Edustaminen kuulostaa ehkä hienolta, helpolta ja kivalta, mutta se on käytännössä aika rankkaa jos on ujommanlainen kun pitää osata vääntää juttua istui vieressä kuka tahansa. Ja pöytäetiketti ja plaseeraukset pitää hallita sataprosenttisesti. Hanki siis joku etikettikirja, pelkkä pöytätapojen osaaminen ei riitä.



Jos lapset menevät kouluun, niin pitää varautua heidän tukemiseen kaikin tavoin. Se vaatii myös aikaa ja vaivannäköä.

eipä taida olla kirjaa joka auttaisi edustusrouvaa kiperissä tilanteissa (vai onko?). otan kuitenkin neuvoistasi vaarin!

Relocation-osasto hoiteli lähinnä käytännön asioitamme. Minulle osui aivan ihanat naapurit, joilta olen voinut kysellä kaikkea mieleen juolahtavaa.



Nauti ap siitä hetkestä kun saavutte uuteen maahaan. Sinulla on silloin kädessäsi " kortit" , joilla voit tehdä perhe-elämästänne sellaista kuin haluat. Myöhemmin kun tuttavia ja ystäviä kertyy, niin sitä alkaa taas tahtomattaankin käyttäytyä ympäristön odotusten mukaisesti. Alussa vapauden humala on ihana, tyyliin mua ei määrittele kukaan.



Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan, on niin vaikeaa selittää.

ongelma vaan on se, etten ole kotoisin kovinkaan varakkaasta kodista eli en ole saanut sellaista tapakasvatusta joka olisi varmaan nyt tarpeen. käytösasioissa oltiin kotona kyllä tarkkoja, mutta luulenpa että se ei nyt riitä..

Olen ulkomailla tällä hetkellä miehen työkomennuksen vuoksi. Valitettavasti kotirouvana :-( Tylsää, niin tylsää....



Kotirouvilla on hyvin paljon alkoholiongelmia täällä, sillä tuo viini on perin halpaa.

Lapsilla on käytösongelmia, sillä kielen oppiminen kestää kauan. Suurin vale minkä olen kuullut on se, että lapset sopeutuvat helposti.

Mikä pahinta - tukiverkosta ei ole tietoakaan.



Itsepä tänne olen halunnut...Emmekä ole ensimmäisellä ulkomaankomennuksella. Mutta minun puolestani tämä saa olla viimeinen.... Haluan takaisin Suomeen; töihin ja haluan, että isovanhemmat näkisivät lastenlapsiaan hieman useammin kuin kaksi kertaa vuodessa.

Ja jos miehesi on UM:läinen, niin varmaan olet tutustunut ulkoasiainhallinnon puolisoiden yhdistykseen?



Se piti vielä lisäämän, että hyvä yleissivistys ja normaali tahdikkuus on edustustehtävissä kaiken a ja o. Kannattaa perehtyä ihan kaikkeen mahdolliseen, kulkea silmät ja korvat auki sekä olla huomaavainen kaikille kanssaihmisille niin pärjää kyllä kaikenlaisissa tilanteissa.



t. 33

asun nimittäin juuri nyt eräässä eurooppalaisessa maassa sieltä kotoisin olevan miehen kanssa. meille tulee siis muutto ei-kummankaan-kotimaahan.

jossain vaiheessa kun lapset kasvaa haluisin töihin, ja omaa rahaa, et kertyy sitä vanhuuden turvaa...kun ei sitä voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan...että on mummona varaa lääkeroviot maksaa....

asuu lapsineen Israelissa. Kun he tulevat käymään ei osaa puhua mistään muusta kuin siitä mitä hankkii seuraavaks, jne.. tosi maallista juttua. Onhan se kivaa kun voi olla kotirouva ja törsätä kun ei voi muutakaan tehdä, kuten olla ulkona... itse en alkaisi tuohon, vaikka mieheni hakeekin armeijaan töihin. Hän on nyt myös valtiolla mut palkka on kaikkea muuta kuin hyvä! Haluan tehdä itsekin töitä, se pitää mut järjissäni!

Elämä on sellaista, ettei sitä voi suunnitella. Älä siis pety itseesi jos toisin käy. Sellaista elämä on.



Toivon tietysti että sulla menee kaikki putkeen!

ties millä, tulet kyllä pian huomaamaan että se loppujen lopuksi pyörii samoja kehiä.