Miksi ihmiset eroavat? Siis fiksut ja mukavat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloitustasi. Olet itsekin eronnut ja nykyinen miehesikin, joten miksi ihmeessä sinun pitää tällaisia kysyä? Etkö enää muista, miksi erosit? 

Erosin, koska mies petti ja vaihtoi minut toiseen. Se ei ole ”täyspäisen” ihmisen touhuja, ja kysyn mielipidettänne, miksi ne ihmiset eroavat, jotka käyttäytyvät puolisoaan kohtaan nätisti. Eli riitoja voi olla, mutta ei halveksita eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Eli ollaan kaikin puolin fiksuja, mutta silti erotaan.

En usko rakkauden loppumisen. Ei rakkaus koskaan lopu. Sen voi kyllä suunnata toiseen ihmiseen, mutta sekin on valinta. Eli kysymys kuuluu, miksi rakkaus sitten suunnataan toiseen ihmiseen.

Ap

Mikset usko rakkauden loppumiseen? Eikö sinun mielestäsi ihmiset muutu koko ajan? Oletko sinä tuntenut koko elämäsi täsmälleen samoja tunteita juuri samoja ihmisiä kohtaan? Onhan naurettavaa ajatella, että ihmiset ja tunteet pysyisivät samanlaisina ikuisesti.

Olin eka 20 v aviossa ja nyt taas liki 10 v. Toki välillä on viileämpiä kausia, mutta sitten aina välillä lähennytään uudelleen. Ajatukset edeltää tunnetta. Eli pystyt omilla ajatuksillasi säätelemään tunteitasi ainakin jonkin verran. Ja aina, jos on rakkautta ollut, saa sen herätettyä uudelleen.

Totta kai rakkaus voi loppu, jos toinen tappaa luottamuksen ja uskon esim pettämällä. Mutta se ei ollut tämän aloituksen teema.

Siis ainoastaan oman kokemuksesi perusteella päättelet, ettei rakkaus voi loppua? Aika alkeellinen perustelu. Minä ja mieheni erosimme, koska emme enää rakastaneet toisiamme kuten avioparin kuuluisi, vaan pelkästään ystävinä. Meillä ei ollut väkivaltaa eikä pettämistä. Minä taas en usko mihinkään uudelleenherätettyyn rakkauteen. Jos tunnetta ei ole, ei sitä saa väkisin herätettyäkään, ja miksi edes pitäisi.

Rakkauden muoto muuttuu ajan myötä. Ei se intohimo kestä ikuisesti samanlaisena kuin ensimmäisen vuoden. Millä perusteella rakastumisen tunne ja intohimo on se ainoa oikea rakkauden muoto, ja kaikki muut rakkauden muodot huonompia?

Myönnät siis että tunteet muuttuu? Jos se rakkauden muoto kerran voi muuttua ajan myötä, miksei se myös voi hävitä kokonaan? Jos rakkaus muuttuu pelkästään laimeaksi ystävyyden tunteeksi, ei se riitä ainakaan minulle loppuiän parisuhteessa. Enkä usko että rakkautta pystyy väkisin pakottamaan, jos sitä ei ole.

Rakkauden muoto muuttuu. Ei vanhuksillakaan (välttämättä) mitään kipinää ole, mutta se voi olla elämääkin suurempaa rakkautta. Rakkauden muoto muuttuu, koska ihminen muuttuu. Minä itse en ole samanlainen tänään kun olin kymmenen vuotta sitten. Koko elämä muuttuu.

Kyllä se rakkaus voi loppua tai olla laimeaa. Mutta jos sitä rakkautta on kerran ollut, uskon, että sen saa herätettyä uudestaan henkiin. Ei ehkä samanlaisena, koska osapuolet ovat ihmisinä muuttuneet. Mutta sellaisena, joka tyydyttää pariskuntaa. Ja siihen vaaditaan, että molemmat osapuolet tahtovat. Yhden tahto ei riitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiselo ei silti välttämättä ole mukavaa. Suhteesta puuttuu jotain. Toisen tarpeisiin ei vastata. Halutaan eri asioita. Arki on liian rankkaa. Onhan näitä.

Onko se syy erota, että arki on rankkaa?

No totta helvetissä on!! Mitä ihmettä?

No ei todellakaan ole! Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei tehdä tarpeeksi suhteen eteen

Mieheni kävi pariterapiassa molemissa suhteissa ennen eroa. En tietenkään osaa arvioida oliko se tarpeeksi, mutta ei se ollut ”ei-mitään”.

Ap

Minä olisin käynyt terapiat ja mitä vaan, mutta ei annettu mahdollisuutta. Se oli kertalaukaus.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen mieheni oli hyvä ja huomioiva ja kaikinpuolin hyvä tyyppi. Tykkäänkin hänestä vielä 20vuoden jälkeen ihmisenä. Halusin erota koska kaikki oli niin tavallista. Ero hoidettiin siististi ja pari kertaa vuodessa soitellaan tai laitetaan tyyliin hyvää joulua viestit. Molemmilla perheet. Se oli vain hyvää aikaa ja se oli parempi lopettaa ennen kuin tuli erimielisyyksiä. Ei kai se jos on hyvä suhde viisi vuotta elämästä jonkun toisen kanssa tarkoita että se olisi hukkaan heitettyä tms se oli vaan hyvä kokemus ja olen onnellinen siitä. Toisen mieheni kanssa olinkin itsestään selvyys ja lopuksi tuo petti. Nykyinen taas hyvä tyyppi jonka kanssa olen valmis loppu elämäni elämään. Enkä varmasti olisi vielä valmis ilman näitä edeltäviä kokemuksia. Näin se on tarkoitettu.

Mikä helvetin syy tuo on erota? Kyllä mikään ei ole niin narsistinen kuin nainen.

no jos vaikka rakkaus loppuu. tai halutaan elämältä eri asioita. tai ei enää vaan tunnu siltä, että haluaisi olla yhdessä, vaikka kaikkensa on yrittänyt. miksi kukaan nyt ylipäätään tekee yhtään mitään elämässään??

outo kysymys, kertakaikkiaan.