Lue keskustelun säännöt.
Koiran ja vauvan yhteiselo huolestuttaa
02.01.2018 |
Meillä on suurikokoinen koira, todella nuori (1v) , ei osaa vielä oikein rauhottua vaikka paljon on rauhoittunut siitä mitä oli. Ongelmia meillä matkanvarrella on ollut ja paljon, muille koirille räyhääminen, kodin ylivartiointi, vieraille rähiseminen, omistajien näykkiminen ja huomion kerjääminen iskemällä hampaat hanuriin, yli-innokkuus, tavaroiden tuhoaminen ym. Ollaan tietoisia että sosiaalistaminen ilmeisesti ollut vajavaista vaikka kaikkemme tehtiin, minä satuin tietämättäni olemaan raskaana kun koira tuli pentuna ja se kasvoi niin nopeasti, että pian en enään voinut lenkittää ym vauvani ja oman turvallisuuden takia, miehelle jäi se ja nyt ei osaa ulkonakaan oikein käyttäytyä. Olen harkinnut ottavani jo kasvattajaan yhteyttä, että etsisimme uuden kodin koiralle, mutta tietäisin silloin olevani epäonnistunut ja se olisi väärin koiraa kohtaan. Pelkään vain, että mitä tapahtuu kun lapsi lähtee kävelemään, sillä nyt kun on tullut vauvan naamaa nuolemaan, en ole voinut luottaa koiraan tarpeeksi ja olen tönäissyt sitä kädellä hieman pois jonka jälkeen se on ”näykkäissyt minua” ja vauvan ollessa vieressäni se on myös ottanut vauvan jalan suuhunsa (ei purrut tms) mutta tekee sitä huomion hakemisen takia. Ilmeisesti ei myöskään pidä aiempien huonojen kokemusten takia lapsista. Jotenkin ahdistaa, kun tiedän että mikäli olisin raskaudesta silloin tiennyt, en olisi koiraa ottanut. Mutta tämä meni nyt näin. Koirakoulua olemme miehen kanssa miettineet, mutta auttaako se oikeasti minua (ja koiraa) luottamaan toisiimme, nyt välimme eivät ole niin hyvät, sillä olen välillä suoraansanottuna räjähtänyt koiralle mm. raskaana ollessani siitä kun on tullut näykkimään. Nykyäänkin tylsistyessään tulee minua näykkimään kun tietää että suutun ja sitten siinä on koiralle kiva leikki. Olen vain aivan loppu, rakastan koiraani todella paljon, mutta onko sen pitäminen oikein enää. Olen vauvan kanssa aamusta iltapäivään, en voi ulkoiluttaa sitä sinä aikana, en jaksa yksinkertaisesti jatkuvasti sen kanssa touhuta kun vauvakin vaatii jatkuvaa huomiota. Koira on todella aktiivinen ja tuntuu huonolta omistajalta kun tietää että välillä koiran päivät ovat pitkiä ja tylsiä. Mitä itse tekisitte? Otanko yhteyttä kasvattajaan, menenkö koirakouluun ja yritän ratkaista molemminpuolisen luottamuksen puuttumisen...eniten pelkään kuitenkin että miten koira ja lapsi tulevat toimeen, kun koira ei meitäkään arvosta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dude missä se sun mies on? menkää koirakouluun, ja sitte harjottelette jokaikisen asian kunnes varmasti menee oikein, ja jos ei vieläkää onnistu niin ottakaa kasvattajaan yhteyttä.
Töissä.
wow, siis se ei tee sit mitään? oikeesti miks ihmeessä hankitte sen koiran jos sitte vaa tän äidin olis pitäny pitää siit huolta alusta alkaen??? mun sisko ja sen poikaystävä hankki myös ison koiran, ja ne on molemmat fyysisesti raskaissa vuorotöissä. se et toinen käy töissä on jo aika paksu tekosyy siihen ettei voi pitää koirasta huolta ku tulee himaan :'DD antakaa se raukka pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eniten pelkään kuitenkin että miten koira ja lapsi tulevat toimeen, kun koira ei meitäkään arvosta."
Eiköhän jo tuo kerro kaiken. Koira on laumanne ykkönen ja siten turvallisuusriski teille kaikille. Ja perheessä on vielä täysin puolustuskyvytön lapsi, haloo!
Uusi omistaja mahdollisimman nopeasti.
Koira ei ole vartioimatta lapsen kanssa, ei edes lähellä lasta ilman meitä.
Niin? Luuletko että se takaa mitään? Itse kirjoitat, että koira ei kunnioita edes teitä, ja näykkii sinua tahtomattasi, ja on ottanut lapsen jalan suuhun. Luuletko tosissasi että yhtäkkiä teidän läsnäolonne muuttuu koiran mielessä kunnioitukseksi. Hengen menettämiseen ei tarvita kuin esim. kaulavaltimon katkeaminen puraisulla ja se kyllä käy sekunnissa, olette te vanhemmat paikalle tai ette. Vastuullisuus on ykkösasia ja minusta te nyt vain ette ole vastuullisia, ette koiraa ettekä lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dude missä se sun mies on? menkää koirakouluun, ja sitte harjottelette jokaikisen asian kunnes varmasti menee oikein, ja jos ei vieläkää onnistu niin ottakaa kasvattajaan yhteyttä.
Töissä.
wow, siis se ei tee sit mitään? oikeesti miks ihmeessä hankitte sen koiran jos sitte vaa tän äidin olis pitäny pitää siit huolta alusta alkaen??? mun sisko ja sen poikaystävä hankki myös ison koiran, ja ne on molemmat fyysisesti raskaissa vuorotöissä. se et toinen käy töissä on jo aika paksu tekosyy siihen ettei voi pitää koirasta huolta ku tulee himaan :'DD antakaa se raukka pois.
Haloo nyt vaan, on kyllä todella paljon koiran kanssa, sille koira ei ryttyile ja luottaa toisiinsa. Tekee mm jälkeä yhdessä mutta minä taas en luota koiraan eikä se minuun. Miestä ei näyki tms mitä minulle tekee.
Kun joku kysyi missä mies on , kuvittelin jotakuinkin että missä on päivät kun MINULLA ei päivisin ole aikaa. Käy kyllä aamulla pitkän lenkin, antaa kongin ja töistä tullessa tekee jälkeä ym.
Vierailija kirjoitti:
Kun joku kysyi missä mies on , kuvittelin jotakuinkin että missä on päivät kun MINULLA ei päivisin ole aikaa. Käy kyllä aamulla pitkän lenkin, antaa kongin ja töistä tullessa tekee jälkeä ym.
No mutta onhan nyt tässäkin päästävä miestä syyllistämään ja tekemään miehestä tarinan roisto. Kuuluu tämän palstan henkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et muka voinut lenkittää koiraa kun olit tiineenä? Mikä vaara siinä olisi ollut?
Siihen menee kaksi viikkoa että koiran saa kulkemaan nätisti hihnassa. Ihan minkä koiran hyvänsä. Sen jälkeen mamma voi vaappua sen perässä aivan turvallisesti maha pystyssä. Ja osalla meistä ihan toimii jalat ja refleksit tiineenäkin, tiedäthän, jos peruskunto on edes siedettävällä tasolla.
Surettaa nämä tarinat kun avuton ja kyvytön ottaa koiran epäilemättä ulkonäön perusteella ja sitten tulee ongelmia kun pikku päähän ei ole tullut että koiran henkisiinkin ominaisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota rotua valitessa.
Miten pitkä tämä miehesi tekemä "pitkä" lenkki muuten on? Epäilen, että ei ensinkään pitkä jos sen ennen töihin menoa tekee. Koira kuin koira tarvitsee rodusta liikkumatta vähintään puolitoista tuntia ulkoilua päivässä, toiset rodut vielä paljon enemmänkin. Kysykää vaikka Tuire Kaimiolta.
Noin muuten sinun ap kannattaa ehkä kasvattaa itsellesi selkäranka. Muuten tulee ongelmia lapsenkasvatuksessa, kun et saa edes koiraa kunnioittamaan itseäsi.
Koira olisi syytä kouluttaa, mutta ehkä teidän tapauksessa se alkaa olla jo myöhäistä. Koira vaikuttaisi olevan jo riski vauvan turvallisuudelle, joka mielestäni on peruste luopua koirasta. Itse en jatkaisi noin riskialtista yhteiseloa. On tietenkin harmi, että koira pitäisi antaa pois, mutta eihän sekään voi olla vaihtoehto, että odotetaan että koira satuttaa vauvaa. Te ette näytä pärjäävän koiranne kanssa. Sinulla ei ole jaksamista tarjota koiralle aktiviteetteja ja miehesikään ei oikein välitä kouluttaa koiraa systemaattisesti. Ei tuossa oikein muu auta kuin poisantaminen. Koirakoulu olisi pitänyt olla käytynä jo sun raskausaikana ja teillä pitäisi vastuullisina omistajina olla resursseja hoitaa koiraa ja harrastaa koiran kanssa. Nyt koira pitkästyy ja on kuriton, sekä vaarallinen lapselle.