Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Olin uupumuksen partaalla yksinhuoltajana kahdelle pikkupojalle. Oli jokin tulehdus ja jouduin tietysti ottamaan pojat mukaan lääkäriin. Sanoin että poikani ovat odotustilassa. Lihava naislääkäri nousi tuoliltaan, laittoi oven lukkoon ja sanoi että näin saadaan olla rauhassa. Minusta se oli vapaudenriistoa.

Menin lääkäriin hysteerisenä,jonkinlaisen burnoutin partaalla. Huono parisuhde imi voimat, minkä lisäksi oli kokopäivätyö ja gradua viimeistelin yliopistolla. Olin henkisesti loppu, lääkäri kirjoitti minulle viikon sairaslomaa. Kuitenkin kertoessani että voimat ja jaksaminen on loppu tähän työ+opiskelu-tilanteeseen, lääkäri totesi: "Eikös noi molemmat oo sun omia valintoja" Ok, faktaahan se on, mutta tuossa TILANTEESSA, kun itse itken hysteerisenä omaa jaksamistani, niin oli mielestäni epäkorrekti kommentti.

Yläasteella kävin terveydenhoitajalla näyttämässä atooppista ihottumaani, jota oli korvien takana.

Täti tutki ihottumat, kirjoitti tietokoneelleen jotakin ja alkoi sen jälkeen hohottaa kuuluvasti. Oli kuulemma kirjoittanut ”vikaa korvien välissä”.

Olin 16-17 vuotiaana äitini kanssa lääkärissä kovan vatsakivun takia ja lääkäri epäili ymmärrettävästi kohdunulkoisen raskauden mahdollisuutta. Vastasin siihen lyhyesti, että se ei ole mahdollista. Lääkäri alkoi paasaamaan, että tiesinkö että raskaaksi voi tulla vaikka käyttäisi ehkäisyä. Vastasin siihen sitten, että olen harrastanut yhdyntää viimeksi vuosi sitten joten olisin varmaan tähän mennessä jo huomannut jos olisin tullut siitä raskaaksi. Työtäänhän lääkäri vain yritti tehdä mutta teinityttönä erittäin kiusallinen ja tahditon tilanne. Olisinhan voinut myös olla vaikka neitsyt.

Vierailija kirjoitti:

Olin uupumuksen partaalla yksinhuoltajana kahdelle pikkupojalle. Oli jokin tulehdus ja jouduin tietysti ottamaan pojat mukaan lääkäriin. Sanoin että poikani ovat odotustilassa. Lihava naislääkäri nousi tuoliltaan, laittoi oven lukkoon ja sanoi että näin saadaan olla rauhassa. Minusta se oli vapaudenriistoa.

Ehkä lääkäri ajatteli omaa parastasi. Jos pennut tulevat aukomaan ovea samaan aikaan kun tutkitaan niin siinähän voi näkyä vaikka rinnat muille asiakkaille. Mitäpä jos lääkäri olisi kaivelemassa alapäätäsi ja oma revasi näkyisi kaikille aukinaisen oven kautta lapsillesi. Olisiko se ollut mukavaa? 

Vapaudenriisto on kyllä väärä termi käytettäväksi jos olet tullut vapaaehtoisesti lääkärin vastaanotolle. Olen varma että halutessasi olisit saanut aivan vapaasti poistua. 

- Vietin  elämäni ensimmäiset 20 vuotta kirkonkylällä, jonka tk:ssa oli töissä vain muutama lääkäri. Yksi oli oikein kiihkouskovainen mies, jolta oli turha pyytää mitään pillerireseptejä ja esim. ihosairaus oli kuulemma jumalan rangaistus. Jouduin juuri 18 täyttäneenä tämän lääkärin luo kovien päänsärkyjen vuoksi ja lääkäri totesi minun saaneen säryn estämään esiaviollisen seksin! Äiti  ajoi minut sitten 15km toiselle lääkärille ja sain migreenidiagnoosin. Tuo uskovainen seko oli vieläpä iso kiho tk:ssa, joten vaikka miten tuli valituksia äijää ei saatu potkittua pois.  Jäi sitten eläkkeelle ja nyt on kuulemma kuollut.

- Menin kurkkukivun takia päivystykseen kun en pystynyt enää kunnolla nielemään ja kuolasin . Lääkäri hohotteli että  "vai  oikein kuolaat,  heh heh" mutta vaikeni kun näki naamastani että nyt ei potilasta huvita.

- Olin varma että 7v tytölläni oli  migreenikohtaus, mikä on perinnöllistä. Lääkäri sai raivokohtauksen ja tiuski tietävänsä ettei lapsilla esiinny migreeniä ! Kun tyttö sai sitten migreenidiagnoosinsa ja on joutunut sen takia käymään päivystyksessä(koska sopiva lääkitys on vielä hakusessa) tämä lääkäri on aina ihan hiilenä mikäli törmäämme. Kerran tyttö makasi tipassa ja  lääkäri pysähtyi tuijottamaan sen näköisenä että repii ne letkut  irti, on pelottavaa miten väärässä oleminen voi käydä noin luonnon päälle ! 

- Ja yleislääkäri yksityisellä lääkäriasemalla taas ihmetteli miksi tulin lastentaudin takia näytille, minulla oli korvatulehdus. Ei sanonut kyllä sen jälkeen enää mitään kun näki miten korvakäytävästäni valui mätää ja kun kuumemittari piippasi lukeman 40c.

'

Ähäspiti kirjoitti:

Hieman tukeva nuori mieslääkäri epäili urheillessa kaatumisen seurauksena tulleen polvikivun syyksi nivelrikkoa, jota 'ylipaino mahdollisesti vielä pahentanut'. No, ei ollut nivelrikkoa eikä tästä johtuen sitä ollut voinut ylipaino pahentaakkaan.

Millä tavalla tämä oli asiatonta? Lääkärin paino ei siihen ainakaan vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suutahdin terveyskeskuksessa, jääköön nyt tunnistamisen estämiseksi kertomatta miksi.

Hoitaja: "Mä teen susta valituksen."

Jes hyvä, hoitaja! Kilahtelevat potilaat on saatava vastuuseen.

Vastuuseen mistä? Suutahtamisesta terveyskeskuksessa?

Kyllä. Näitä suutahtelijoita on niin nähty, mikään ei ole koskaan hyvin ja hoitajat ovat syypäitä maailman paskuuteen.

Oon oppinut, et päivystyksessä hoitohenkilöstön mielestä, että sinne ihminen on aina tullut väärän syyn takia. Ei ole tarpeeksi kipeä ja voisi odottaa aikaa omaan terkkaan tai haluu lääkkeitä, joten vakio ohje on burana. Sillä paranee, niin munuaisiin matkalla oleva VTI, kuin hypoksemia. Valmistaudun aina ja puhun vaan "lääkäriä" (täsmälliset oireet ja mittaustulokset, jne) ja on sit hoidettu lopulta. Mut n.6 vuotta sitten menin su iltana, kun en saanut happea. Kuumetta 38,8 ja saturaatio 92 ilmoittautumisessa. Odotin 6h ja olo vaan huononi ja hoitaja lupasi avaavaa spirolla lääkärin jälkeen. Lääkäri kuunteli keuhkot ja sanoi, että normaalit hengitysäänet ja toi nuhakuume menee buranalla ohi. Lääkäristä turha antaa avaavaa, koska ne auttaa max 48h. SH antoi sen silti toisen lääkärin luvalla. Onneksi tai en ois enää tässä. Klo 8:15 olin jo lääkärillä ja spirolla terkassa. Sit kuvat ja labra. Bronkiitti kehittynyt keuhkokuumeeksi.

Niin, että semmonen nuhakuume

Sen jälkeen en oo suostunut menemään päivystyksiin millään, vaik on painostettu. Oon sanonut kaikki kuolee joskus ja päivystyksessä on viimeiset hetket perseestä ja oottanut terkkaan pääsyä. Maaliskuus murtui nilkka ja oli 90 esteen kulmassa väärään suuntaan ja ensihoitajat huijasi mut päivystykseen. Sanoin niille, että teipatkaa se vaan läjään, että pääsen himaan. Suostuin lähtemään niiden kanssa Tölikkään kuviin ja kipsiin vain, koska ne vakuutti pyhästi, että 2h ja pääsen kotiin. Kävin kuvissa ja kipsissä ja sit takaisin päivystysosastolle. Pistin miehelle viestin, että lähtee kohta hakemaan mut kotiin, kun vaan kepit saan.

Lopulta meni lääkäri ohi ja kysäsin, että mistä saan kepit, että pääsen kotiin. Se totes, että kukas rouvalle on uskotellut, että kotiin pääsee selkeästi leikausta tarvitsevalla jalalla. Myöhemmin huomasin, että kannassa luki ensihoito toimittanut vastaanotolle siististi pukeutuneen asiallisen 45-vuotiaan naisen. Potilas suhtautuu kielteisesti päivystyshoitoon.

Jouduin 16-vuotiaana yllättäen melko vakavien oireiden takia sairaalaan, lääkäritkään eivät moneen viikkoon tienneet mistä oireeni johtuivat. Olin ollut sairaalassa noin viikon ja olin tottakai uupumuksestani ja pelostani itkeskelin hiljaa omalla sängylläni. Lisäksi oli huolissani koulunkäynnistäni.

Yllättäen sairaanhoitajani, joka oli myös vastuussa saman huoneen kolmesta muusta potilaasta rupesi vertailemaan minua näihin muihin potilaisiin, jotka olivat 80-90-vuotiaita. Hän muun muassa sanoi: "Mieti vähän miltä näistä muista tuntuu, kun itket. Ainakaan sulla ei oo syöpää" ja pitkin päivää kävi jauhamassa ihan turhaa paskaa esim. "ihan turhaa kiukuttelet, ei tälle kukaan mitään voi. Elämä on. ", en siis ollut itkemiseni lisäksi tehnyt mitään muuta kun kysynyt lääkärin käydessä arviota kotiinpääsystä. Välillä hoitaja yritti ehkä vaikuttaa mukalta, mutta siinä vaiheessa oli mennyt jo maku koko henkilöön, ja vastasin vain muutamilla sanoilla, esim. kysysymykseen lempibändistäni vastasin vaan että ei ole, sillä en halunnut olla kyseisen henkilön kanssa yhtään enempää tekemisissä, tähän vastaus oli "just". Ja tämän hoitajan äänestä huokui vittumaisuus, mitä ikinä hän sanoikaan.

Onneksi ei tarvinnut kyseisen hoitajan kanssa olla tekemissä ennen kuin vasta 7 viikon kuluttua. Sillon hänellä olikin hiukan eri ääni kellossa, kun sai tietää että olin ollut kahdessa leikkauksessa ja tosiaan edelleen sairaalassa.

suhteen päätyttyä kävin sukupuolitautitesteissä, ja jonkin ajan jälkeen hakeuduin aika lyhyehkön ajan sisällä uudestaan sen jälkeen kun tulin raiskatuksi.

Olis varmaan pitänyt valaista tätä tilannetta että miksi hakeuduin uudestaan mutta siinä vaiheessa en pystynyt sanomaan tätä ääneen.

Hän vaan tokaisi että pitäiskö sun viettää sellaista elämää että sun ei tarvisi ravata näissä testeissä jatkuvasti ja pitää ne jalat kiinni.

Jes kiva.

Tosiaan hän ei tiennyt taustoja mutta silti..

Olin lääkärissä jalassa olevan imusuonitulehduksen takia. Olin jo yhden antibioottikuurin syönyt, eikä tulehdus ollut lähtenyt parantumaan. Yhtäkkiä lääkäri tokaisi: "Onko emättimessä ollut hiivaa?". Joo, ymmärrän, että antibiootit voivat sitä aiheuttaa, mutta jotenkin se yllätti. No, ei ollut hiivaa ja jalkakin parani sittemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin masennuksen ja sopimattomien mielialalääkkeiden vuoksi (jälleen) lääkärissä. Taisivat olla silloin kolmannet mielialalääkkeet kokeilussa, ja kaikista oli tullut niin pahoja sivuoireita, että ne päädyttiin vaihtamaan. Tuolla kertaa oli mm. hengenahdistusta ja koko kehon kattavaa ihottumaa.

Ulkomaalainen mieslääkäri piti minulle pitkän saarnan siitä, että suomalaiset naiset masentuvat, koska eivät tee lapsia. Suomalaisten naisten pitäisi elää niin kuin naisten kuuluu elää, tehdä lapsia ja hoitaa koti. Suomalaiset naiset ovat kuulemma luonnottomia.

Olin mieheni kanssa yrittänyt lasta yli seitsemän vuoden ajan, kunnes luovutimme, kun ei keinohedelmöityskään onnistunut useamman kokeilun jälkeen. Sen hetkinen vaikea masennus johtui aivan muista syistä, sillä tuosta lapsien yrittämisestä oli luovuttu jo paria vuotta aiemmin. Repi auki vanhan haavan. Tein valituksen, ei johtanut mihinkään.

Olikohan sama lääkäri kuin mulla :o Otti molemmista käsistä kiinni, katsoi syvälle silmiin ja sanoi: paras lääke masennukseen on hankkia lapsia. Muuten hyvä, mutta olen vela, ja vakaasti sitä mieltä, että lasten saaminen pilaisi elämäni :D

Joo no minun masennukseeni lienee vaikuttanut äitini masennusjaksot varhaislapsuudessa. En voisi kuvitella itselleni mitään epäsopivampaa elämänmuotoa kuin perhe-elämä.

Kuinka ääliö pitää ihmisen olla, kun menee laukomaan moista sontaa, että JOKAISELLE ihmiselle on lisääntyminen sopivaa ja kiinnostavaa puuhaa.

Tekisi mieleni huutaa päin naamaa tuollaisille "ammatti-ihmisille".

Minulle ei ole lääkärit ehdotelleet lisääntymistä onneksi, mutta uskontoa on eräs kummelihahmo tarjotellut ratkaisuksi. Ulkomaalainen kummelihahmon näköinen täysin absurdi tapaus, oli hän.

Vierailija kirjoitti:

Nasu-75 kirjoitti:

Ala-asteen terveydenhoitaja sanoi vuositarkastuksen yhteydessä, että toi sun selkä on niin mutkalla, että 18-vuotiaana et enää sängystä pääse ylös. Minulla siis lievä skolioosi.

Edelleen reilu 40-kymppisenä selkä on toiminnassa.

No aika outoa on loukkaantua tuollaisesta. Itselläni ei tietääkseni ole skolioosia, mutta tavallista isompi notko on. Onpa hurjaa.

Ei kyll terveydenhoitajan tarvitsisi ala-asteikäistä peloitella tuolla tavalla.

Onko se kipeä muulloinkin vai ainoastaan silloin kuin räpläät sitä? Mieslääkäri pitkään kipuilleesta toisen rinnan nännistä.

Dextran miespuolinen iäkäs yleislääkäri naureskeli nähtyään minut 17-vuotiaana potilaana ja kommentoi kasvojani sanoen että kasvojen leikkaus niin eiköhän minustakin normaali saada. Tästä kymmenen vuotta aikaa mutta yhäkin muistan kohtaamisen kuin eilisen

Olin peruskouluikäinen hammaslääkärissä kun hammaslääkäri katsoi suuhuni ja repesi nauramaan sanoen "ai kauhea! " nähdessään ikeneni joka etuhampaiden välissä luonnostaan vähän erilainen. Sama hammaslääkäriasema mokasi poistaen minulta väärän hampaan. Sen jälkeen tuli hammaslääkärissäkäyntipelko

Minulla oli hampaan juurihoidossa tapahtuneen hoitovirheen seurauksena  paise hampaan juuressa ja sementit poskiontelossa perforaation takia. Hammashoitaja ihan tosissaan sanoi, että minulla on vika korvien välissä. Ei uskonut, että olen oikeasti kipeä. Toisen perforaation jälkeen hammaslääkäri totesi, että nykyään ei ihmisiltä poisteta hampaita,  kun pyysin mukaan tulleen sukulaiseni kanssa poistamaan hampaan, jos muu ei auta. On sitten entinen hammashoitola se paikka.

Normilääkäri teki minulle nuorena tyttönä jotain tutkimusta alapäähän. Oli kovat menkkakivut. Kehotti minua nostamaan alapäätä ylemmäs sanoen ”pesä ylös”.

Tuo on kummallisin kommentti jonka olen lääkäriltä saanut.

Isäni kuoli sairaalan hoitovirheeseen jonka jälkeen häntä päivystyksessä hoitanut sairaanhoitaja oli intona sanoessaan minulle että hyvä kun kuoli