Onko tupakoinnin lopetuksen tarkoitus että elämänilo katoaa ja kaikki on hermostuttavaa pakkopullaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni se polttaminen loppui ihan siihen, kun en jaksanut ostaa uutta askia. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa?

Sitäkin on tutkittu ja havaittu, että toiset koukuttuvat paljon rankemmin kuin toiset. Joten turha läpsiä itseäsi olalle mahtavasta mielenlujuudesta. Olet todennäköisesti vain niitä onnekkaita, joiden aivot eivät kehitä voimakasta riippuvuutta helposti.

Eikö sitten kannata ruveta riippuvaiseksi jostain muusta kuin juuri siitä mikä näyttää pitävän hermot kurissa.

Koko elämä rakennettu sen mukaan että tupakka auttaa jaksamaan ja nyt tämä.. Jos toinen halvaantuu täysin vuodeksi ja perhe koittaa pysyä poissa tieltä ettei pala hermo, niin vuosi on pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta ilman tupakkaa, nyt sen haju ällöttää, mutta eka vuosi oli yhtä tuskaa. Lopettaminen kannatti, on paljon reippaampi olo, vaikka tuo 40 vuoden käryttely on varmasti tehnyt peruuttamatonta tuhoa.

Eka Vuosi??? En mä rupea kuuntelemaan ja katselemaan vuotta tuota hermokimppua!

Varmaan mukavaa tupakoinnin lopettaneelle, että läheiset tukevat noin hyvin.

Eikö ookki?

No itse irvistelin ja raivosin metsässä silloin.

Heittelun myös kotona tavaroita pitkin ja raivosin.

Söin 2 vuotta 4mg nikotiinipurkkaa.

Nyt syön 2mg.

Ei tee enää mieli tupakkaa.

Kesti kyllä jotain kuukauden verran, että pystyin tekemään mitään ilman, että se tuntuisi pakkopullalta.

Olin tosi masentunut...

Enää en ole, muuta kuin joskus muista syistä. Kyllä se tupakkapiru on kova pitämään otteessaan. Nyt haluaisin lopettaa purkan, mutta joo ei ole helppoo sekään.

Koitetaan pysyä miehen kanssa eri huoneissa.

Taidan olla tällä hetkellä maailman ärsyttävin olento. Kaikki mitä teen tai sanon, on väärin. Kiva.

N. 40v tuli tupakoitua , välillä taukoja. Nyt tuli 6v. täyteen savuttomana! Ei olisi ehkä loppunut ilman hengitystieoireita. Lisääntyvä yskä ,lievä hengenahdistus (vinkumista) jne...Lisäksi muistin , että toinen eno kuoli keuhkoahtaumaan (ikävä tapa kuolla tukehtumalla!) samoin isoisäni , toisen enon vei keuhkosyöpä! Työskentelin n.10v. eräässä laitoksessa , jossa oli useita keuhkoahtauma tapauksia. Osa kuoli sinä aikana. Oli myös ns.loppusuoralla olevia happipulloineen! Ei ollut mukavaa katseltavaa.Silloin alkoi hiipiä ajatus , että tuo on myös kohtaloni! Nyt on hyvä olla. Hengitys toimii hyvin eikä yskitä! Jaksankin paremmin. Tsemppiä kaikille lopettaneille ja sitä yrittäville!