Puoliso pettää

Olen kerran aikaisemminkin tehnyt aiheesta aloituksen tänne, missä mietin miehen epäilyttävää käytöstä. On pidempään ollut omituinen, etäinen ja kylmä. Fyysinen läheisyys on vähentynyt huomattavasti. Käyttäytyy puhelimensa kanssa epäilyttävästi, aivan kuten salailisi jotain.

Eilen alkoi sitten humalassa hourimaan jotain siitä, että voisimme asua erillään hetken. Tiedän että parisuhteemme on ollut hänellekin stressaavaa viimeaikoina; menetin erään läheisen, hänellä on ollut asioita meneillään omassa elämässään ja olemme olleet kumpikin stressaantuneita. Stressin vuoksi olemme riidelleet tavallista enemmän, mutta että väliaikaisesti muuttaisimme erillemme?

Epäilykseni heräsivät uudestaan, kysyin miksi haluaisi nyt yhtäkkiä ottaa takapakkia suhteessamme. Selitti syyksi stressin ja sanoi haluavansa enemmän omaa aikaa vain miettiä "asioita". Kysyin, liittyykö meidän suhteemme noihin mietittäviin asioihin ja kielsi. Ymmärrän että tahtoo tavallista enemmän omaa aikaa, mutta ei mielestäni terveessä suhteessa se vaadi erillään asumista.

Nukuin tuon takia viimeyön todella huonosti ja heräsin ikävä ja outo tunne sisälläni. Rupesin yhdistelemään asioita mielessäni ja yhdistin epäilyttävän käytöksen eiliseen ehdotukseen erillään asumisesta. Päättelin, että meneillään on pakko olla muutakin, vaikka kielsi ettei ole lähdössä eikä todellakaan halua erota. Tunne siitä, että hänellä on joku toinen vahvistui tuon ehdotuksen myötä. Aloin pelätä, että syy tuon takana olisikin se, että hänellä on kiikarissa joku toinen ja haluaa aikaa miettiä miten päättää tämä suhde, ehkä myös tapailla tuota ihmistä tai ainakin pitää yhteyttä pelkäämättä kaiken aikaa että jää kiinni.

Tiedän, että saan nyt vihat niskaani ja tiedän helvetin hyvin toimineeni aivan hiton väärin. Päädyin epätoivoiseen tekoon koska nyt jo monta kuukautta hän on käyttäytynyt oudosti ja olen yrittänyt puhua, kysyä ja saada vastauksia. Hän ei tule mitenkään vastaan, kieltää että olisi onneton, haluaisi erota tai että hänellä olisi joku toinen. Sisimpäni kuitenkin huutaa että kaikki ei ole hyvin, ja että salailee jotain. Epätoivoisena, tunteiden vallassa katsoin hänen puhelintaan kun nukkui. Ja vaistoni oli koko ajan oikeassa. Siellä oli keskustelu (jota en avannut) missä oli minulle ennestään tuntemattomalta naiselta viesti missä oli hymiöitä ja sydämiä. Ilmoitukset tuon keskustelun viesteistä oli myös mykistetty. Salassa siis asia on ollut tarkoitus pitää.

En oikeasti tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kliseinen "en olisi ikinä uskonut hänestä" pyörii mielessä. Luulin oikeasti tuntevani hänet. Olen luottanut häneen enemmän kuin kehenkään, hän oli ensirakkauteni. Olen ihan rikki.

Nyt en tiedä miten ottaa asia puheeksi. Ahdistaa että tiedän jo liikaa, mutta silti liian vähän. En voi jatkaa näin, asia on pakko jotenkin selvittää. Ahdistaa koko ihmisen läsnäolo juuri nyt, mutta en haluaisi lähteä omasta kodistani - mitä edes sanoisin syyksi hänelle? Tiedän hyvin, että olen tehnyt väärin - ihan lainkin mukaan. Moni ei varmasti ymmärrä eikä hyväksy syitäni, mutta tunsin oikeasti olevani ahdettuna nurkkaan ja hapen loppuvan. Tuntui, ettei vaihtoehtoja jätetty ja tarvitsin jonkun selvyyden.

Miten otan asian puheeksi hänen kanssaan? Kannattaisiko minun ottaa yhteyttä tuohon naiseen itse ja kysyä onko tietoinen että mies on varattu ja että pelaa tällaista peliä?