Lue keskustelun säännöt.
Onko neulomista opetettu kunnolla lapsellenne?
02.01.2018 |
7-luokkalaisella pojallanme on tämän joululoman läksynä on neuloa sukat. Työ on aloitettu koulussa kuukausi sitten ja tällöin saanut aikaiseksi tunneilla n. 1,5 cm neulosta. Valmista pitää olla tammikuun puolessavälissä. Ei minkäänlaisia ohjeita. Oli kysynyt opelta miten lanka vaihdetaan raidoissa, ope oli neuvonut kysymään vanhemmilta.
Nyt on neulonut ekan sukan varren. Seuraavaksi aiotaan googlettaa miten kantapää tehdään. Olen itse neulonut viimeksi pojan ollessa vauva (vauvasukat tein).
Minusta tämä on aika outoa, että pitää itsenäisesti opetella koko homma. Sukkien arvosana on lähes puolet kässäarvosanasta, joka siis tulee päättötodistukseen.
Onko muille opetettu neulomista koulussa kunnolla? Onko vaadittu näin vaativia tuotoksia? Alakoulussa neuloivat vaan jonkun tontun.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Ennen koulussa opetettiin jo ala-asteella opettajan neuvoilla ja opetuksella kaulahuivi, lapaset ja sukat. Yläasteella kudottiin villapaita sekin opettajan opastuksella ja ohjeilla.
Näin ei varmaan enää toimita?!
Koska tytöt ja pojat ovat samoissa tekstiili- ja teknisen työn ryhmissä. Tekstiilityön opettajalta menee kaikki aika poikuen neuvomiseen ja auttamiseen. Kutomista on tehty vain tilkkutasolla eli maks. patalappu tyyliin ja lapsi on jo 7. luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan kertakaikkiaan voi uskoa, että seiskaluokkalainen, joka on syksyn aikana saanut pikkuisen sukan vartta neulotuksi, saisi joululomalle käsityönopettajan antamana läksynä neuloa sukat! Kiva jos olette neuloneet pojan kanssa yhdessä, mutta koululäksystä tässä ei ole kyse.
t. kässänope
Ohis mutta ammatti-ihmisenä osaatko selventää minulle neulomisen ja kutomisen eron. Olen aivan peukalo keskellä -kämmentäihminen, enkä pystyisi lastani auttamaan sukkien teossa. Olen aina luullut että se on kutomista. Neulominen taas sitä kun laitetaan lanka neulan silmään ja ompelu kun otetaan kone esille. Olen ihan tosissani, älkää lytätkö.
Tuntuu pelottavalta jos joutuisi tuon opettamaan lapselleen, kun en itse edes ymmärrä käsitteitä. Asun etelä-suomessa, onko kyse murteesta?En ole tuo, jolta kysyit, mutta kyse on murre-eroista. Yleiskielessä kangasta tai mattoa kudotaan kangaspuilla. Esim. sukkaa tai lapasta neulotaan. Ompelu on sitä, että on neula ja lanka. Ommeltiin sitten käsin tai koneella. Anoppi tikkuaa sukkaa. Taitaa olla yleistä Etelä-Pohjanmaalla.
Just, meillä oli kotona noista kinaa, kun yksi on lännestä ja toinen idästä kotoisin. Toinen neuloi ja ompeli, toinen teki samaa kutoen ja neuloen. Eli idässä neulotaan sukkaa, lännessä neulotaan pudonnut nappi paikalleen. Idässä kudotaan kangasta. lännessä lännessä kudotaan sukkaa jne.
Ellei nykyisin jo ole sovittu jotain virallista noista sanoista.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tämä yhdessä neulominen on ollut ihan kivaa. Minäkin olen saanut kohta sukat tehtyä, koska halusin kokeilla kantapäätä ensiksi itse. Tehtiin kantapää nyt tuolla simppelillä tyylillä kun kerran ei mitään ohjeita tullut.
Pojalla itsellään ei ole mitään käsitöitä vastaan. Pelkää vaan että numero laskee jos lopputulos ei ole hyvä. Minusta nuo sukat ovat melko siistit. Tasaista käsialaa ja pystyy jo neulomaan telkkaakatsellessa.
Se on kyllä totta että rättikässän lisäksi liikunnassa ei ole saanut mitään ohjeita, mikä on yhtä kummaa.
Ap
Mukava kuulla, että on ollut kivaa, siinähän sitä yhdessä oppii.
Kyllä minusta sukan kutominen on aika vaikeaa sellaiselle, joka ei ole ennen neulonut ja se jos mikä tarvitsisi kädestä pitäen neuvomista, ei kai opettajalla mitenkään ole sellaiseen aikaa kun on paljon neuvottavia.
Koulun olisi ollut järkevää aloittaa vaikka patalapusta tai piposta ihan suoraa neuletta tekemällä.
Jo kauan sitten koulua käydessäni äiti taisi lopulta neuloa ne sukat valmiiksi kotona, kun ei niistä mitään tullut kässätunneilla. Ja hassuinta on se, että minusta tuli lopulta ahkera ja taitava käsityöihminen. Sukkia en kyllä vieläkään neulo, kun niitä pitäisi tehdä kaksi ja ei riitä into tehdä kahta samanlaista neuletta, koska hauskinta on juuri erilaisten kuvioiden ja mallien kokeilu.
Netistä löytyy kyllä ohjeita ihan alkeista alkaen-
Meillä molemmat tyttäret ovat opiskelleet käsitöitä edellisen opsin mukaan vielä melko perinteisesti. Kumpikin onnistui neulomaan seiskalla villasukkansa vain ja ainoastaan siksi, että minä pystyin opettamaan heille ne hankalimmat vaiheet (kantalapun neulominen, kantapään kääntäminen, kiila- ja kärkikavennukset). Kumpikin on fiksu ja hoksaavainen, mutta ei näissä mikään sanallinen selittäminen riittänyt vaan piti ihan konkreettisesti näyttää, miten homma tehdään. Kantapään kääntämisessä olin koko ajan vieressä neuvomassa suunnilleen silmukka silmukalta, miten homma etenee. En kuitenkaan varsinaisesti neulonut lasteni puolesta, koska sen ope olisi kaiken järjen mukaan huomannut heti. :-) Opettajalta kumpikaan ei saanut juuri minkäänlaista opastusta, vaikka ryhmä oli tavallista pienempi ja ylipäätään vain osa neuloi villasukat. Suurin osa neuloi ihan tavalliset säärystimet.
Tämä ketju sai minut hämmentymään, en nimittäin yhtään muista, että lapseni olisivat neuloneet lapasia ja sukkia koulussa 1980-luvulla. Eikö siihen aikaan neulottu? Vai sujuiko lapsiltani neulonta niin hyvin, että meni "sivujuonessa"!
Omasta lapsuudesta muistan patalapun virkkaamisen koulussa, monen lapusta tuli "kirkontorni" ja opettaja oli kiukkuinen. Itselle virkkamisen opettelu oli erittäin vaikeaa ja opettaja huusi keskustelleensa äitini kanssa ja minua ei kuulemma edes huvittanut opetella. Omituiseksi tämän teki se, että äitini ei eläissään osannut virkata, saati sitten opettanut minua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat tyttäret ovat opiskelleet käsitöitä edellisen opsin mukaan vielä melko perinteisesti. Kumpikin onnistui neulomaan seiskalla villasukkansa vain ja ainoastaan siksi, että minä pystyin opettamaan heille ne hankalimmat vaiheet (kantalapun neulominen, kantapään kääntäminen, kiila- ja kärkikavennukset). Kumpikin on fiksu ja hoksaavainen, mutta ei näissä mikään sanallinen selittäminen riittänyt vaan piti ihan konkreettisesti näyttää, miten homma tehdään. Kantapään kääntämisessä olin koko ajan vieressä neuvomassa suunnilleen silmukka silmukalta, miten homma etenee. En kuitenkaan varsinaisesti neulonut lasteni puolesta, koska sen ope olisi kaiken järjen mukaan huomannut heti. :-) Opettajalta kumpikaan ei saanut juuri minkäänlaista opastusta, vaikka ryhmä oli tavallista pienempi ja ylipäätään vain osa neuloi villasukat. Suurin osa neuloi ihan tavalliset säärystimet.
Säärystimet olisikin mukava ja suhteellisen helppo neulottava, jos vihaa sukan kantapäiden tekemistä. Ja nykyisin niiden ei tarvitse edes täysin samanlaisia keskenään olla. Voisi vaikka kokeilla erilaisia kuvioneuleita. Kiitos vinkistä!
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sai minut hämmentymään, en nimittäin yhtään muista, että lapseni olisivat neuloneet lapasia ja sukkia koulussa 1980-luvulla. Eikö siihen aikaan neulottu? Vai sujuiko lapsiltani neulonta niin hyvin, että meni "sivujuonessa"!
Omasta lapsuudesta muistan patalapun virkkaamisen koulussa, monen lapusta tuli "kirkontorni" ja opettaja oli kiukkuinen. Itselle virkkamisen opettelu oli erittäin vaikeaa ja opettaja huusi keskustelleensa äitini kanssa ja minua ei kuulemma edes huvittanut opetella. Omituiseksi tämän teki se, että äitini ei eläissään osannut virkata, saati sitten opettanut minua :D
Minäkin olen tehnyt kirkontornipannulapun. Osasin jo ennen kouluunmenoa perusneulomisen, mutta sitten kun tein pannulappua, niin äiti ja mummi vilkaisivat sitä ja neuvoivat, että jätä ensimmäinen silmukka neulomatta, niin tulee siisimpi reuna.
No omalla logiigallani tietysti pudotin sen ensimmäisen silmukan kokonaan pois puikoilta.
Eli vierestä pitäisi neuvojan katsoa, että ohje on oikeasti ymmärretty.
Virkkaamisesta en pidä vieläkään, osaan kyllä tarvittaessa, mutta en vain pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko lastasi pyydetty katsomaan ohjetta netissä. Siellähän videolla opastetaan silmukka silmukalta miten neulotaan ja edetään työssä.
Eikö teidän lapset neuloneet jo ennen kouluun menoa? Meillä lapset olivat innokkaita neulojia tuossa 5v iässä. Varmaan idea oli tullut jo päiväkodissa.
En muista, että olisin erityisen paljon neuvonut, tosin meiltä löytyy käsikirjasto käsitöistä ja tosiaan netistä löytyy parhaimmat videot.
Omia lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin olisin opettanut heidät neulomaan jo pienestä pitäen, samoin kuin minut opetettiin alle kouluikäisenä, ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan. Kouluun mennessä olin jo neulonut itselleni lapaset ja ekaluokkalaisena neuloin sukat, sen verran helpotettuna, että en tehnyt vahvistettua kantapäätä, jota en silloin vielä osannut. Senkin opin varsin pian. Koulussa jouduin käsityötunneilla opettajan apulaiseksi, koska sain omat työt niin nopeasti valmiiksi. Olen neuvonut ja usein myös neulonut lukemattomia kantapäitä ja kärkikavennuksia sukkiin. Mutta minähän olenkin syntynyt sukuun, jossa moninaiset kädentaidot ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ja olen siitä todella ylpeä. Lisäksi 50-luvulla oli aivan normaalia, että lapset oppivat jo varhain tekemään käsillään hyödyllisiä askareita kuten parsimaan ja paikkaamaan, virkkaamaan ja neulomaan, ulkotöistä puhumattakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koulu on vissiin Porvoossa. Ei kotona tehtävä työ ole koskaan puolta koko aineen arvosanasta kun eihän ope voi silloin mitenkään tietää onko työn tehnyt lapsi vai äiti tai joku kumminkaima.
On aika tavallista, että ne sukat kutoo lopulta joku muu kuin lapsi. Itse tein pikkusiskon sukat loppuun. Äitini sukat teki mummoni ja anoppinikin äiti kutoi hänen sukkansa.
Minun sukkani kutoi aikoinaan mummo. Minä taas olen kutonut lasteni sukista ison osan. Samoin suuri osa työkavereistani (opettajia) on kutonut lastensa sukkia koulua varten. Näin se perinne mene.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin olisin opettanut heidät neulomaan jo pienestä pitäen, samoin kuin minut opetettiin alle kouluikäisenä, ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan. Kouluun mennessä olin jo neulonut itselleni lapaset ja ekaluokkalaisena neuloin sukat, sen verran helpotettuna, että en tehnyt vahvistettua kantapäätä, jota en silloin vielä osannut. Senkin opin varsin pian. Koulussa jouduin käsityötunneilla opettajan apulaiseksi, koska sain omat työt niin nopeasti valmiiksi. Olen neuvonut ja usein myös neulonut lukemattomia kantapäitä ja kärkikavennuksia sukkiin. Mutta minähän olenkin syntynyt sukuun, jossa moninaiset kädentaidot ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ja olen siitä todella ylpeä. Lisäksi 50-luvulla oli aivan normaalia, että lapset oppivat jo varhain tekemään käsillään hyödyllisiä askareita kuten parsimaan ja paikkaamaan, virkkaamaan ja neulomaan, ulkotöistä puhumattakaan..
Olisitko opettanut, vaikka lapsesi inhoaisi noita kädentöitä yli kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin olisin opettanut heidät neulomaan jo pienestä pitäen, samoin kuin minut opetettiin alle kouluikäisenä, ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan. Kouluun mennessä olin jo neulonut itselleni lapaset ja ekaluokkalaisena neuloin sukat, sen verran helpotettuna, että en tehnyt vahvistettua kantapäätä, jota en silloin vielä osannut. Senkin opin varsin pian. Koulussa jouduin käsityötunneilla opettajan apulaiseksi, koska sain omat työt niin nopeasti valmiiksi. Olen neuvonut ja usein myös neulonut lukemattomia kantapäitä ja kärkikavennuksia sukkiin. Mutta minähän olenkin syntynyt sukuun, jossa moninaiset kädentaidot ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ja olen siitä todella ylpeä. Lisäksi 50-luvulla oli aivan normaalia, että lapset oppivat jo varhain tekemään käsillään hyödyllisiä askareita kuten parsimaan ja paikkaamaan, virkkaamaan ja neulomaan, ulkotöistä puhumattakaan..
Olisitko opettanut, vaikka lapsesi inhoaisi noita kädentöitä yli kaiken?
Harva alle kouluikäinen lapsi kokee käden taidot inhottavasti, vaan kokevat onnistumisen ja tekemisen iloa ja riemua ja luovuus on huipussa. Jostakin syystä, lasten luovuus heikkenee merkittävästi kouluikäisenä, kun aikuiset haluavat tehdä omanlaisiaan töitä.
Meillä kaikki kolme lasta ovat olleet jo innokkaita käsitöiden tekijöitä, vaikka en itse niitä kovin paljon harrasta. Jostakin se kipinä tuli ja jo muutaman vuoden ikäisenä tekivät tupsuja ja ketjusilmuklita ja myöhemmin nukeille ja nallelle vaatteita. Tosin olen aina kannustanut tekemään ja opettanut. Ja nyt teineinä ovat käteviä käsistään.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin olisin opettanut heidät neulomaan jo pienestä pitäen, samoin kuin minut opetettiin alle kouluikäisenä, ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan. Kouluun mennessä olin jo neulonut itselleni lapaset ja ekaluokkalaisena neuloin sukat, sen verran helpotettuna, että en tehnyt vahvistettua kantapäätä, jota en silloin vielä osannut. Senkin opin varsin pian. Koulussa jouduin käsityötunneilla opettajan apulaiseksi, koska sain omat työt niin nopeasti valmiiksi. Olen neuvonut ja usein myös neulonut lukemattomia kantapäitä ja kärkikavennuksia sukkiin. Mutta minähän olenkin syntynyt sukuun, jossa moninaiset kädentaidot ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ja olen siitä todella ylpeä. Lisäksi 50-luvulla oli aivan normaalia, että lapset oppivat jo varhain tekemään käsillään hyödyllisiä askareita kuten parsimaan ja paikkaamaan, virkkaamaan ja neulomaan, ulkotöistä puhumattakaan..
Kiitos tästä lapsettoman vanhuksen puusilmäisestä puheenvuorosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ei ole, mutta jos olisi, niin olisin opettanut heidät neulomaan jo pienestä pitäen, samoin kuin minut opetettiin alle kouluikäisenä, ensin virkkaamaan ja sitten neulomaan. Kouluun mennessä olin jo neulonut itselleni lapaset ja ekaluokkalaisena neuloin sukat, sen verran helpotettuna, että en tehnyt vahvistettua kantapäätä, jota en silloin vielä osannut. Senkin opin varsin pian. Koulussa jouduin käsityötunneilla opettajan apulaiseksi, koska sain omat työt niin nopeasti valmiiksi. Olen neuvonut ja usein myös neulonut lukemattomia kantapäitä ja kärkikavennuksia sukkiin. Mutta minähän olenkin syntynyt sukuun, jossa moninaiset kädentaidot ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ja olen siitä todella ylpeä. Lisäksi 50-luvulla oli aivan normaalia, että lapset oppivat jo varhain tekemään käsillään hyödyllisiä askareita kuten parsimaan ja paikkaamaan, virkkaamaan ja neulomaan, ulkotöistä puhumattakaan..
Niin. Nykyään kannustetaan kuulostelemaan sen lapsen omia vahvuuksia ja omia mielenkiinnonkohteita, eikä junttaamaan siihen suvun valmiiseen muottiin.
Itse tulen kirjailijasuvusta. Silti esikoiseni ei tykännyt lukemisesta alta 10-vuotiaana yhtään. Vaikka kirjaimellisesti kasvoi kirjojen ja kirjailijoiden keskellä.
Meillä tehtiin 90-luvulla säärystimet ja jotkut vauvasukat/-tossut. Säärystimien teko meni suullisilla neuvoilla, tossuja varten saatiin printattu ohje, jota seurata ja opettaja neuvoi ongelmakohdissa. En muista, että tekniikkaa olisi mitenkään sen kummemmin opetettu, tosin se saattoi hyvin jäädä minulta huomaamatta, kun olin oppinut jo kotona kutomaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo noin voi mennä, että annetaan koulusta tehtävä joululomaksi, mutta ei opeteta. En ole edes kuullut, että pojat neuloo sukat käsityössä. Antaisin tiukan palautteen kun koulut alkaa ja kehottaisin opettajaa opettamaan. Ei kai koulussa tarvi tehdä asioita, joita ei opeteta. Kotikoulu on eri asia.
Ei siihen sukankutomiseen pippeliä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa ja voisi lapsen kanssa lähentyä, kun yhdessä opettelisi jotain käsityötä tekemään.
Mutta ei kai sitä ehdi, jos lapsen kaikkien taitojen opetus jää koulun varaan ja vanhemmat ei yhtään vaivaudu, niin ei ihme jos nuoret tyhmentyy.
Tässä maailmassa on nykyisin niin paljon kaikenlaista muuta kuin puikkojen heiluttelu, ettei elämä siihen kaadu, ettei lapsen kanssa yhdessä nyhverretä villasukkaa.
On aika tavallista, että ne sukat kutoo lopulta joku muu kuin lapsi. Itse tein pikkusiskon sukat loppuun. Äitini sukat teki mummoni ja anoppinikin äiti kutoi hänen sukkansa.