Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista
02.01.2018 |
ja niiden hankinnasta. Siis luistimet, jalkapllovarusteet, sukset jne. Mies oli heti, että joo, totta kai! Kerro vaan mitä ostaa ja minkäkokoista ja koska tarvitaan niin kyllä hän hoitaa. Just...
Mulla kilahti: yritän tässä kovasti päästä eroon projektipäällikön roolista (minkä mies kyllä tietää, juuri siitä keskustelimme), mutta ilmeisesti puolison aivokapasiteetti ei todellakaan ymmärrä mitä vastuulla tarkoitetaan. Onko muilla tällaista?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tapeltu vuosikausia. Olen ollut varmaan aiemmin liian armollinen miehen mielenterveysongelmien takia. Mutta kun ei hae niihin apua, olen päättänyt olla niitä huomioimatta. Vastuu on molemmilla sama. Ihan sama tekeekö vuorotöitä vai mitä. Meillä kolme kouluikäistä lasta, pieniä vielä, eivät pysty itse omia hankintojaan tekemään. Heillä kotihommissa kyllä vastuuta, tiskikone, roskat ja omat huoneet. Ja mies hoitaa ihan ok siivousjuttuja, mutta se yleinen vastuu lasten harrastuksista, hankinnoista, koulusta jne on minulla.
Ja tosiaankaan en tee kaikkea miehen puolesta. Esim. Syksyllä kun vei lapsen (minun varaamaani) lääkäriin, ei hoitanut hommaa loppuun saakka ja jälkitarkastukset tekemättä ja laskut hakematta vakuutuksesta. Taitaa jäädä ne kokonaan koska en aio kaikkea tehdä.
Vanhenmuutta ei voi mitenkään jakaa käytännössä tasan vaan perheen pyörittäminen pitäisi tapahtua rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä niin että toinen piiskakourassa vaatii toista tekemään jotain josta ei suoriudu. Miksi ette vaan voisi tehdä niin, että sinä vastaa noista harrastuksista, kouluista, jne ja mies sitten taas vastaa enemmän sen kodin ylläpitämisestä kaupat, ruuat, siivoukset jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tapeltu vuosikausia. Olen ollut varmaan aiemmin liian armollinen miehen mielenterveysongelmien takia. Mutta kun ei hae niihin apua, olen päättänyt olla niitä huomioimatta. Vastuu on molemmilla sama. Ihan sama tekeekö vuorotöitä vai mitä. Meillä kolme kouluikäistä lasta, pieniä vielä, eivät pysty itse omia hankintojaan tekemään. Heillä kotihommissa kyllä vastuuta, tiskikone, roskat ja omat huoneet. Ja mies hoitaa ihan ok siivousjuttuja, mutta se yleinen vastuu lasten harrastuksista, hankinnoista, koulusta jne on minulla.
Ja tosiaankaan en tee kaikkea miehen puolesta. Esim. Syksyllä kun vei lapsen (minun varaamaani) lääkäriin, ei hoitanut hommaa loppuun saakka ja jälkitarkastukset tekemättä ja laskut hakematta vakuutuksesta. Taitaa jäädä ne kokonaan koska en aio kaikkea tehdä.
Vanhenmuutta ei voi mitenkään jakaa käytännössä tasan vaan perheen pyörittäminen pitäisi tapahtua rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä niin että toinen piiskakourassa vaatii toista tekemään jotain josta ei suoriudu. Miksi ette vaan voisi tehdä niin, että sinä vastaa noista harrastuksista, kouluista, jne ja mies sitten taas vastaa enemmän sen kodin ylläpitämisestä kaupat, ruuat, siivoukset jne?
Jotenkin arvaisin, että ei se mies kaupassa käydessään tietäisi yhtään sen paremmin, mitä sieltä pitäisi tuoda...
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tapeltu vuosikausia. Olen ollut varmaan aiemmin liian armollinen miehen mielenterveysongelmien takia. Mutta kun ei hae niihin apua, olen päättänyt olla niitä huomioimatta. Vastuu on molemmilla sama. Ihan sama tekeekö vuorotöitä vai mitä. Meillä kolme kouluikäistä lasta, pieniä vielä, eivät pysty itse omia hankintojaan tekemään. Heillä kotihommissa kyllä vastuuta, tiskikone, roskat ja omat huoneet. Ja mies hoitaa ihan ok siivousjuttuja, mutta se yleinen vastuu lasten harrastuksista, hankinnoista, koulusta jne on minulla.
Ja tosiaankaan en tee kaikkea miehen puolesta. Esim. Syksyllä kun vei lapsen (minun varaamaani) lääkäriin, ei hoitanut hommaa loppuun saakka ja jälkitarkastukset tekemättä ja laskut hakematta vakuutuksesta. Taitaa jäädä ne kokonaan koska en aio kaikkea tehdä.
Vanhenmuutta ei voi mitenkään jakaa käytännössä tasan vaan perheen pyörittäminen pitäisi tapahtua rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä niin että toinen piiskakourassa vaatii toista tekemään jotain josta ei suoriudu. Miksi ette vaan voisi tehdä niin, että sinä vastaa noista harrastuksista, kouluista, jne ja mies sitten taas vastaa enemmän sen kodin ylläpitämisestä kaupat, ruuat, siivoukset jne?
Jotenkin arvaisin, että ei se mies kaupassa käydessään tietäisi yhtään sen paremmin, mitä sieltä pitäisi tuoda...
Eihän miehet osaa, eihän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran voit vinkata, että säkään et maagisesti tiedä, minkä kokoiset vehkeet pitää olla, mutta on olemassa sellainen keksintö kuin mittanauha, jolla asiaa voi lähteä selvittelemään.
Ja muistuta vielä, että hiihtoakin harrastetaan useimmin talvikuukausina, koulun järjestämänä. Ehkäpä koululla joku voisi auttaa tarkemman ajan selvittämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
Ja näin sitä kasvatetaan niitä uusavuttaomia, jotka ei tule pääsemään kouluun ja töihin kun joutuu näkemään itse vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
En minä ainakaan teini-ikäisenä enne mopoa kulkenut leffaankaan itse, sinne kun oli myös se 10 km matka, kuin harrastuksiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
...koska kaikkihan asuvat kaupungissa, mistä löytyy toimiva julkinen liikenne.
Eiku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
...koska kaikkihan asuvat kaupungissa, mistä löytyy toimiva julkinen liikenne.
Eiku...
Ja kenen valitan se on asua palveluiden ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tapeltu vuosikausia. Olen ollut varmaan aiemmin liian armollinen miehen mielenterveysongelmien takia. Mutta kun ei hae niihin apua, olen päättänyt olla niitä huomioimatta. Vastuu on molemmilla sama. Ihan sama tekeekö vuorotöitä vai mitä. Meillä kolme kouluikäistä lasta, pieniä vielä, eivät pysty itse omia hankintojaan tekemään. Heillä kotihommissa kyllä vastuuta, tiskikone, roskat ja omat huoneet. Ja mies hoitaa ihan ok siivousjuttuja, mutta se yleinen vastuu lasten harrastuksista, hankinnoista, koulusta jne on minulla.
Ja tosiaankaan en tee kaikkea miehen puolesta. Esim. Syksyllä kun vei lapsen (minun varaamaani) lääkäriin, ei hoitanut hommaa loppuun saakka ja jälkitarkastukset tekemättä ja laskut hakematta vakuutuksesta. Taitaa jäädä ne kokonaan koska en aio kaikkea tehdä.
Vanhenmuutta ei voi mitenkään jakaa käytännössä tasan vaan perheen pyörittäminen pitäisi tapahtua rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä niin että toinen piiskakourassa vaatii toista tekemään jotain josta ei suoriudu. Miksi ette vaan voisi tehdä niin, että sinä vastaa noista harrastuksista, kouluista, jne ja mies sitten taas vastaa enemmän sen kodin ylläpitämisestä kaupat, ruuat, siivoukset jne?
Tästähän se juuri lähti: halusin sopia tehtävien jaosta. Esim. nää harrastusvälineet olisi kokonaan miehen hommia kun itse hoitaisin vaatetuksen jne. Mutta kun mies ei ymmärrä mitä tarkoittaa vastuu ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Ja keskustelu nyt jumissa koska *kilarit* :D
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi jättänyt kysymättä olisit edelleen tyytymätön häneen. Ei olisi kuitenkaan osannut ostaa oikeanlaisia juuri oikeaan aikaan, jne.
Nimenomaan. Mies tietää, ettei ne koskaan tule olemaan oikeat kuitenkaan, jos itse menee hankkimaan konsultoimatta päällepäsmäriä, joka jo innolla odottaa sitä seuraavaa hetkeä jolloin saa tuntea itsensä tärkeäksi valittamalla kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
Hakeeko se jalkapalloilija itse myös kaupasta varusteensa ja huolehtii kamojen pesut ja pakkaamiset? Vau!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
...koska kaikkihan asuvat kaupungissa, mistä löytyy toimiva julkinen liikenne.
Eiku...
Itseppä he tekevät elämästään hankalaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Ja lapsen ikä 7?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi jättänyt kysymättä olisit edelleen tyytymätön häneen. Ei olisi kuitenkaan osannut ostaa oikeanlaisia juuri oikeaan aikaan, jne.
Nimenomaan. Mies tietää, ettei ne koskaan tule olemaan oikeat kuitenkaan, jos itse menee hankkimaan konsultoimatta päällepäsmäriä, joka jo innolla odottaa sitä seuraavaa hetkeä jolloin saa tuntea itsensä tärkeäksi valittamalla kaikesta.
Lakkaa nyt jo. Varmasti tuollaista on paljonkin, mutta mikään ap:n viesteissä ei vaikuta siltä että tästä olisi kyse. Asiat voi hoitaa monella tapaa, tai ne voi kerta kaikkiaan jättää hoitamatta. On lapsellista marttyyriutta esittää, että ei olisi eroa sen hoitamatta jättämisen ja omalla tavalla hoitamisen välillä ja ottaa itseensä sitä, jos hoitamatta jättämisestä ei saakaan kiitosta ja mitalia.
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D