Tuntuiko sinusta lapsena että vanhempasi häpesivät sinua?

Aina tuntui siltä. Häpesivät ujouttani.

Lapsena eivät hävenneet mutta nyt aikuisena häpeävät. Siitä ovat puhuneetkin suoraan. Ruma luuseri kun olen.

Ei, vaan minä häpesin heitä.

Häpesivät kyllä, koska olin ruma, paksu enkä urheilullinen.

Mun vanhemmille oli tärkeää, ettei pistäisi millään tavalla silmään. Ei hyvällä eikä huonolla. Olin koulussa hyvä oppilas, harrastin luovantoiminnan kerhoa ja myöhemmin teatteria. Häpeä oli jatkuvaa ja mun oli tosi vaikea tuota käsittää.

Nyt kun olen aikuinen, häpeävät itseään. Tai siis luulevat, että eivät kelpaa minulle, kun minä ja mun perhe "ollaan niin hienoja". Omasta näkökulmastani ollaan ihan tavallisia, vaikka toki olemme mieheni kanssa enemmän koulutettuja kuin vanhempani. En jaksa enää vanhempieni temppuiluita, saavat olla niinkuin olevat. Eivät juurikaan osallistu perheemme elämään, omasta valinnastaan.

Häpesivät kuulemma silmät päästään kun synnyin, olivat tosi vanhat vanhemmat. Yllättäen minusta ei tullutkaan luuseria, vaan menestyin aika hyvin, niin sitten alkoivat ottaa itselleen jotain kunniaa minusta. Vähän liian vähän liian myöhään, sanoisin.

Eivät vanhemmat hävenneet minua, mutta, voi luoja, minä häpesin vanhempiani.

Hei

Kyllä häpesivät koska olin lihava, sukulaisten ja tuttujen edessä

Sain kyllä myös rakkautta ja minulla on jostain kumman syystä hyvä itsetunto