Milloin palaamme aikaan, jolloin romantiikka on coolimpaa kuin erotiikka?

Vai onko sellaista aikaa ollut? Joka tapauksessa, seksiin kykenee yksinkertainenkin ihminen. Miksi tehdä siitä ylpeydenaihe?

Romantiikka sen sijaan on paljon haastavampaa ja se vaatii kykyä tuntea syvästi. Eikä se saa ihmistä näyttämään halvalta. Tuntuu, että typerien ihmisten parissa romantiikka on jopa noloa, ikään kuin se olisi jonkinlainen kompromissi johon tyydytään seksin puutteen vuoksi.

Eikö irtosuhteet ole nolompia? Miksi ylpeillä sillä, että epätoivon hetkellä tarvitsee toista ihmistä tyydyttämään eläimelliset tarpeet? Tietysti jos kokee seksin jonkinlaisena hengellisenä tapahtumana, jonka avulla halutaan päästä uusiin tietoisuuden ulottuvuuksiin (kuten ehkä Rasputinin tapauksessa), niin ymmärrän että siinä on jotain hienoa. Mutta tuommoisesta tyypillisesti ei ole kyse.