siis voiko vauva vuoroasua isällä ja äidillä?

Esikouluikäinen.

Ei sovi pienille lapsille.

Yli 5 v vuoroasuminen alkaa onnistua.

T. Nimim. Kokemusta on

Sen ikäinen, ettei se ota jokaista vaihtoa hylkäämiskokemuksena. Tapailin joskus miestä, jolla oli viikkosysteemi eksänsä kanssa puolivuotiaasta vauvasta. Tuntui ihan hirveän julmalta ja luonnottomalta, että vauva ja äiti erotettiin toisistaan viikoksi. Tasa-arvoasioissa kannattaisi pitää mielessä, että lapsi ei ole mikään astiasto, jonka voi jakaa tasan puoliksi kun ero koittaa, tai että lapsen tarpeet eivät muovaudu aikuisten ideologioiden mukaan. Minun nuoruudessani joitain vuosia sitten, 1,5v pikkuveljeni oli vuoroviikoin meillä ja isällään, ja silloin jo 15v ikäisenä sitä touhua katsellessani mietin, millainen lastenvalvoja suostui moiseen. 

Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?

https://yle.fi/uutiset/3-8470774

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää erolasten vuoroasumisen: "Naurettava, mekanistinen lähestymistapa"

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien eron jälkeen lapselle on paras vaihtoehto yksi koti ja runsaat kontaktit etävanhempaan. Suomessa vahvasti valloillaan olevaa vuoroviikkoasumista Sinkkonen ei hyvällä katso.

– En liputa sen puolesta, voin sanoa näin. Se on silloin tällöin selvästi ikään kuin se pienin paha tai siitä seuraa vähiten jatkuvaa riitelyä, konservatiivisemman linjan kannattajaksi tunnustautuva Sinkkonen toteaa.

– Se on naurettava, ikään kuin mekanistinen tapa lähestyä asiaa, että kun lapsi on puolet ajasta äidillä ja puolet isällä, niin lapsi saa yhtä paljon vanhemmuutta kummaltakin biologiselta vanhemmaltaan. Näinhän se ei välttämättä ollenkaan ole, Sinkkonen sanoo.

Lapsi on aina "saattaen vaihdettava"

Sinkkonen lainaa amerikkalaista avioerotutkija Mavis Hetheringtonia, jonka mukaan vuoroasuminen toimii, kun lapsen kaveripiiri, koulu tai päiväkoti ei muutu ja vanhemmat pystyvät hyvin kypsään vuoropuheluun.

Siinä käy hyvin usein niin, että jonkin ajan kuluttua vanhemmat väsyvät tähän ja lapsen asiat eivät lopulta ole kenenkään hanskassa ja tästä meillä ei saa oikein puhua.

JARI SINKKONEN

Hänen mukaansa lapsi pitää aina saattaen vaihtaa kodista toiseen.

– Eli kertoa viikon kuulumiset. Mitä viikon aikana on tapahtunut, mitä seuraavalla viikolla tapahtuu, päiväkotiin pitää viedä sitä ja kouluun tätä. Kaikki tämä vaatii tavattoman paljon energiaa, Sinkkonen kuvaa.

– Hetheringtonin kriteereitä kuunnellessa kysyy, että miksi vanhemmat ovat koskaan eronneet, jos he ovat niin kauhean kypsiä, harkitsevia ja pohdiskelevia, Sinkkonen huomauttaa.

Vanhemmilla voi olla jo uusi parisuhde muodostumassa tai uuteen perheeseen odotetaan vauvaa. Lisäksi vanhemman pitäisi jaksaa vielä pyörittää lapsen vuoroviikkoasumiseen liittyvää ruljanssia.

– Siinä käy hyvin usein niin, että jonkin ajan kuluttua vanhemmat väsyvät tähän ja lapsen asiat eivät lopulta ole kenenkään hanskassa ja tästä meillä ei saa oikein puhua, Sinkkonen kuvaa.

Tärkeintä on luonteva kontakti etävanhempaan

Sinkkosen mukaan lapsi kuormittuu ja stressaantuu, jos koko ajan pitää rampata ja pakata ja aina joku tärkeä tavara jää juuri sinne toisen vanhemman luo.

Hän muistelee vuosien takaista keskustelua yksin- ja yhteishuoltajaliiton toiminnanjohtajan kanssa.

– Kun hänelle soitettiin ja kysyttiin vuoroasumisesta, niin hän sanoi, että kokeilkaa ensin itse kolme kuukautta, Sinkkonen kertaa.

– Se on minusta aika hyvä ohje. Jos on, että "jee, koskaan minulla ei ole ollut näin kivaa kun pakkailen koko ajan laukkujani", niin sitten sitä voit ajatella lapsillesikin. Mutta mieti, Sinkkonen ohjeistaa.

Tutkimuksissa 1970-luvulta lähtien on tuotu esiin, että jomman kumman vanhemman luona asuvat lapset voivat parhaiten, kunhan heillä on lupa ja vapaus tavata etävanhempaansa.

– Jos vanhemmat pystyvät järkevään yhteistyöhön ja lapsella on lupa olla kontaktissa vanhempaan, jonka luona ei asu ja hän voi olla siellä yötä, niin silloin se on lapsen kannalta hyvin vapauttavaa ja se on hänelle hyvä ratkaisu, Sinkkonen sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Sen ikäinen, ettei se ota jokaista vaihtoa hylkäämiskokemuksena. Tapailin joskus miestä, jolla oli viikkosysteemi eksänsä kanssa puolivuotiaasta vauvasta. Tuntui ihan hirveän julmalta ja luonnottomalta, että vauva ja äiti erotettiin toisistaan viikoksi. Tasa-arvoasioissa kannattaisi pitää mielessä, että lapsi ei ole mikään astiasto, jonka voi jakaa tasan puoliksi kun ero koittaa, tai että lapsen tarpeet eivät muovaudu aikuisten ideologioiden mukaan. Minun nuoruudessani joitain vuosia sitten, 1,5v pikkuveljeni oli vuoroviikoin meillä ja isällään, ja silloin jo 15v ikäisenä sitä touhua katsellessani mietin, millainen lastenvalvoja suostui moiseen. 

Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?

Hohhoijaa. Sen naisenko pitää olla sidottu YHTEISEEN lapseen, kun isä juoksentelee vapaana? 

Tuosta "Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?"

Kyllä minä jaksaisin, jos asunnot on hyvin järjestetty sopivalle etäisyydelle ja molemmissa on kaikki tarpeellinen. Voisi olla ihan vaihtelevaakin asua aikuisena vuoroviikoin kahdessa eri asunnossa. Vielä, jos molemmissa asunnoissa olisi joku, joka tekisi minulle ruokaa, niin sehän olisi luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Sen ikäinen, ettei se ota jokaista vaihtoa hylkäämiskokemuksena. Tapailin joskus miestä, jolla oli viikkosysteemi eksänsä kanssa puolivuotiaasta vauvasta. Tuntui ihan hirveän julmalta ja luonnottomalta, että vauva ja äiti erotettiin toisistaan viikoksi. Tasa-arvoasioissa kannattaisi pitää mielessä, että lapsi ei ole mikään astiasto, jonka voi jakaa tasan puoliksi kun ero koittaa, tai että lapsen tarpeet eivät muovaudu aikuisten ideologioiden mukaan. Minun nuoruudessani joitain vuosia sitten, 1,5v pikkuveljeni oli vuoroviikoin meillä ja isällään, ja silloin jo 15v ikäisenä sitä touhua katsellessani mietin, millainen lastenvalvoja suostui moiseen. 

Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?

Olisi ihanaa vaihtaa asuntoa kerran viikossa. Olen sillä tavalla asunutkin vuosikaudet. Asunut osan viikosta yhdessä asunnossa, osan viikosta toisessa. Paras tapa elää.

Jos lapsesta huolehtiminen ei kiinnosta kumpaakaan ja lasta kohdellaan taakkana, jota heitellään puolelta toiselle, olisi syytä antaa lapsi heti adoptioon ja pistää oma sterilisaatio äkkiä vireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ikäinen, ettei se ota jokaista vaihtoa hylkäämiskokemuksena. Tapailin joskus miestä, jolla oli viikkosysteemi eksänsä kanssa puolivuotiaasta vauvasta. Tuntui ihan hirveän julmalta ja luonnottomalta, että vauva ja äiti erotettiin toisistaan viikoksi. Tasa-arvoasioissa kannattaisi pitää mielessä, että lapsi ei ole mikään astiasto, jonka voi jakaa tasan puoliksi kun ero koittaa, tai että lapsen tarpeet eivät muovaudu aikuisten ideologioiden mukaan. Minun nuoruudessani joitain vuosia sitten, 1,5v pikkuveljeni oli vuoroviikoin meillä ja isällään, ja silloin jo 15v ikäisenä sitä touhua katsellessani mietin, millainen lastenvalvoja suostui moiseen. 

Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?

Hohhoijaa. Sen naisenko pitää olla sidottu YHTEISEEN lapseen, kun isä juoksentelee vapaana? 

Kyllä, sillä vauvan tarpeet ovat tärkeämmät kuin se, että äitiä saattaa kiukuttaa isän "vapaus". Äiti on vauvan ensisijainen kiintymyksen kohde, äidin jokainen solu on ihan omalla tavalla virittäytynyt vauvaan ja vauvan tarpeisiin.  Vauvalle äiti on ensisijainen, isä tulee tärkeämmäksi ajan kuluessa. 

Juu, ihan kuukauden iästä tietenkin. Äiti on äitiyslomalla ja isä palkattomalla joka toinen viikko. Man boopseista kun saisi vielä maitoa herutettua :-))

No niin! Kiitos mammat!

Eräs mies nimittäin väitti, että KAIKENIKÄISET lapset voivat vuoroasua. Itse en pidä alle vuoden iässä sitä mitenkään mahdollisena. Siis että tyyliin 2 kk vauva vaihtaisi edes päivittäin vanhemmalta toiselta.

Itsellä ei vauvaa, joten ei ole ns. oma lehmä ojassa, mutta on silti maalaisjärki päässä.

Sopii jotenkuten tuollaisille 10 vuodesta eteenpäin ja silloinkin niin, että vanhemmat asuu lähekkäin osana sitä lapsen normiarkea.

Ei niin että toinen asuu Lopella ja toinen Vantaalla tms.

Mielestäni Jari Sinkkonen on ihan oikeassa. Kyllä se on kelle tahansa parempi niin, että on yksi vakituinen koti. Mikä minusta on typerää eroperheiden järjestelyissä, on liian tarkat aikataulut lapsen ja vanhemman yhteisessä ajassa. Tietysti pitää hoitaa asiat niin, ettei esim. nukkumaanmeno tai muu viivästy, mutta minusta on kohtuutonta, että tietyllä kellonlyömällä lapsen pitää poistua toisen vanhemman asunnosta, vaikka mitään tärkeää tekemistä tai menemistä ei olisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Jari Sinkkonen on ihan oikeassa. Kyllä se on kelle tahansa parempi niin, että on yksi vakituinen koti. Mikä minusta on typerää eroperheiden järjestelyissä, on liian tarkat aikataulut lapsen ja vanhemman yhteisessä ajassa. Tietysti pitää hoitaa asiat niin, ettei esim. nukkumaanmeno tai muu viivästy, mutta minusta on kohtuutonta, että tietyllä kellonlyömällä lapsen pitää poistua toisen vanhemman asunnosta, vaikka mitään tärkeää tekemistä tai menemistä ei olisikaan. 

Joskus nuo tarkat säännöt vaan on pakko olla aikuisten takia, jos välit on niin tulehtuneet että normaali joustavuus ei onnistu . Ja parempi se on lapsillekin kuin aikatauluista riitelevät tai niillä pelailevat vanhemmat.

Ystäväni poika erosi, kun vauva oli muutaman kuukauden vanha. Sopivat viikonloput isällä. Kun oli isän vuoro ottaa lapsi, toi sen äidilleen eli lapsen mummille. Kundilla ei olut kykyä eikä haluakaan hoitaa pientä vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisitko sinä, aikuinen, itse asua viikon asunnossa Y ja viikon asunnossa X, vuosia putkeen?

Olen ex-vaimoni kanssa asuneet jo 4 vuotta vuorotellen 2 päiväkoti-ikäisen lapsemme kanssa ja vuorotellen omissa asunnoissamme. Meillä siis lapset asuvat koko ajan samassa paikassa eli ovat kuitenkin vuorohoitosysteemillä. Aluksi kun tytöt olivat 1- ja 2-vuotiaat, vuorottelimme 2-4 päivän pätkissä ja nykyisin mennään yleensä viikko-viikko-systeemillä.

Ei ole ollut mitään ongelmia lasten kannalta ja meille vanhemmillekin tämä sopii edelleen erinomaisesti. Helpommin minä itseni kuljetan kahden asunnon välillä kuin kuljettaisin lapsiani. Ja halvempaa ja helpompaa on mun pitää osa vaatteista tuplana kuin kaikki lasten vaatteet ja tavarat. Tämä on erittäin hyvä järjestely.

Exälläni on uusi mies, joka ymmärtää järjestelymme eli että exäni asuu vain puoliksi uuden miehensä ja puoliksi lastemme luona. Minulla ei ole ollut intoa uuteen pysyvään parisuhteeseen, ja jotkut treffikumppaneistani ovat ihmetelleet järjestelyämme. Yleensä se kertoo enemmän ihmettelijän rajoittuneesta ajatuksesta, kun kysyvät joskus, että "oletko sä sitten edes oikeasti eronnut, kun asut vuorotellen edelleen exäsi kanssa?"

Eikö avioeroista osata ajatella kuin A) avioerot on aina riitaisia ja B) vain lapset voivat siirtyä asuntojen välillä?

Mun exä on aivan huippu isä ja ollaan jaettu vanhemmuus erottuamme lapsen ollessa 10 kk. Aluksi mentiin muutamien päivien vaihdolla ja nykyään vko-vko-systeemillä. Lapsi nyt 4 vuotta. Hyvin on mennyt ja lapsi on reipas ja onnellinen! Riippuu todella paljon vanhemmista.

Eli jos ero tulee vauvaiässä, ei se tarkoita sitä, että isän pitää automaattisesti olla vauvasta erossa. En todellakaan ois halunnut tätä omalle lapselleni. Minusta hänellä on ja oli oikeus molempiin vanhempiin.

Minun lapseni ovat asuneet vuoroviikoin minun ja isänsä kanssa 5- ja 7-vuotiaista ja olemme kuluneiden kohta 10 vuoden aikana jutelleet asumisjärjestelyistä paljonkin. Kummankin mielestä tämä järjestely on paras. Tuntuukin, että eroperheiden asumisjärjestelyistä ovat eniten huolissaan täysin ulkopuoliset. Lapsilla on kaksi kivaa kotia kävelyetäisyydellä toisistaan ja koulusta, molemmissa kaikki tarvittavat vaatteet ja tarvikkeet. Toki halusin tarjota heille ydinperheen mutta aina elämä ei mene niinkuin suunnittelee ja väittäisin että ovat eläneet ja elävät varsin hyvää lapsuutta ja nuoruutta.

Tietysti pienikin lapsi voi asua vuorotellen vanhempiensa luona, kunhan vanhemmat ovat niin hyvissä väleissä, että aidosti ajattelevat lapsensa parasta eli joustavat aikatauluissa ja kommunikoivat toisiaan arvostaen ja ystävinä sekä ovat kiinnostuneita lapsen olosta myös toisen vanhemman luona.

Lapset eivät saa olla avioeron este. Avioerossahan parhaimmillaan molemmat vanhemmat voivat paremmin ja voivat siten olla paljon parempia ja läsnäolevampia vanhempia pienelle lapselleen kuin jos väkisin yrittävät pysyä yhdessä ja kiukuttelevat / nalkuttavat toisilleen. Jos molemmat haluavat erota, silloinhan molemmat varmasti myös haluavat toiselle kaikkea hyvää ja pysyä ystävinä. Toimiva ystävyyssuhde vanhempien välillä on erittäin hyvä pohja vanhemmuudelle verrattuna ei-toimivaan parisuhteeseen.