Miksi suomalaiset ihannoivat koulutusta?

Koulutus on tapa tappaa aikaa nyky-yhteiskunnassa, jossa järkevää tekemistä on enää harvoille. Kun saadaan kansa pysymään enemmän ja vähemmän näennäiskoulutuksessa 20-25 vuotta, todellinen työttömyysaste saadaan näyttämään paljon paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni korkeakoulututkinto (muutamaa suoraan ammattiin valmistajaa tutkintoa esim. lääkärit lukuun ottamatta) on ihan huuhaata ja hommat oppii työpaikalla. Korkeakoulututkinnon idea on lähinnä karsia sopivia hakijoita. Oletetaan, että jos olet jaksanut lukea tuollaisen tutkinnon, olet todennäköisesti parempi hommaan kuin sellainen, joka ei ole jaksanut lukea. Mutta jos tämän karsinnan voisi tehdä jotenkin toisella tavalla, ei siitä itse tutkinnosta ole työn kannalta juuri mitään hyötyä.

Tällaiset kommentit paljastavat, että ihmisellä itsellään ei ole mitään koulutusta. Olet nimittäin NIIN pihalla etten jaksa edes selittää, miksi. Ja juuri sinunkaltaistesi amisaivojen takia moni vaatii kumppaniltaan sen koulutuksen - että saisi helposti karsittua kaltaisesi pöljät joukosta pois.

Minulla taas on koulutusta vaikka muille jakaa, mm. kaksi korkeakoulututkintoa ja yksi työtutkinto. Siksi juuri olen vakuuttunut, että suurin osa koulutuksesta on pelkkää silmänlumetta. Toki jos opiskelija on täysin aloitekyvytön eikä omaa minkäänlaista henkilökohtaista kiinnostusta opiskelemaansa alaan, hän hyötyy muodollisesta koulutuksesta, jonka puitteissa joku muu määrää hänelle jotain opiskelumateriaaleja. Jos taas ihmisellä on henkilökohtaista kiinnostusta johonkin asiaan, koulutuksesta ei juuri ole hyötyä. Maailma on täynnä tietoa, ja jonkun sattumanvaraisen koulutusviranomaisen määräämän opetussuunnitelman läpikahlaaminen ei todellakaan ole paras tapa hankkia tietoa. Tutkinnot ylipäätään ovat menneen maailman juttu - toki varmasti tarpeellisia aikana, jolloin tietoa oli saatavissa vain yliopiston kirjastosta. Nykyisin on kuitenkin internet.

Sinun mielestäsi siis esim proviisorin ei tarvitse ymmärtää yhtään mitään kemiasta tai ihmiset fysiologiasta, diplomi-insinööri pärjää ihan hyvin ilman matematiikkaa ja fysiikkaa, ja tietojenkäsittelytieteilijän ei tarvitse tietää mitään esim. loogisesta ohjelmoinnista tai tietokantojen toiminnoista? Sen kun lukevat vain wikipediasta pari artikkelia?

Yliopistokoulutus nimenomaan antaa sen POHJAN tehokkaalle ja innovatiiviselle työnteolle. Kyllähän ne valelääkäritkin voivat tuurilla työskennellä useamman vuodenkin, mutta jos ei ymmärrä mitään alan teorioista ja MIKSI asiat tehdään niinkuin tehdään, on työtapoja mahdoton esim. kehittää, tai soveltaa. 

Sinun ajattelutapasi sopii suorittavaan työhön, jossa tehdään asioita vain mallin mukaan. Yhtään teoreettisempaan työhön se ei todellakaan sovellu, kun pitäisi ymmärtää miksi ja miten ja mikä on asioiden historia. Esim. ne "itseoppineet" koodarit on niin nähty - koodia kyllä syntyy ehkä joo, mutta kun se teoriaosaaminen puuttuu, eivät osaa ottaa yhtään huomioon sitä ympäröivää toimintaympäristöä ja lopputulos onkin sitten useimmiten hirveää sotkua, joka toimii tasan siihen mihin on tehty (jos siihenkään), mutta esim. kaikki jousto ja ylläpidettävyys puuttuvat. Kun vaan ei ymmärretä miksi.

Koodaaminen on ehkä huonoin mahdollinen esimerkki minkä olisit voinut ottaa esille. Väitän, että maailman ohjelmistotuotannosta merkittävä osa on tehty itseoppineiden työpanoksella. Käytännössä niin monella on se yliopistotason osaaminen hallussa jo lukioikäisenä.

t. ammatikseen ohjelmoiva joka ei ole virallisesti alaa opiskellut päivääkään

Sinä nimenomaan todistat sen parhaimmaksi mahdolliseksi esimerkiksi. Kuinka tietäisit tekeväsi jotain tyhmästi, kun et ole alaa opiskellut? Ja kyllä, merkittävä osa maailman ohjelmistotuotannosta on aivan hirvittävää, tuurilla pystyssä pysyvää kuraa. 

Häh?

Näkeehän sen lopputuloksesta onko se sitä mitä pitää. Hommat onnistuu ja projektit valmistuu ajallaan. Siitä sen tietää, että ammattitaito on hallussa.

Koulutus sucks.

Vierailija kirjoitti:

Muodollinen koulutus on Suomessa niin arvostettua yksinkertaisesti siksi, että suomalaiset eivät osaa puhua. Useimmat työt voisi opettaa tekijälleen muutaman viikon perehdytysjaksolla, jos jostain löytyisi puhekykyisiä ohjaajia. Ikävä kyllä suomalainen on mieluummin hiljaa ja maksetaan sitten verorahoilla vuosien typerät ja turhat koulutukset, jotta itse ei tarvitsisi opettaa omaa työtään kenellekään.

Väärä tulkinta. Koulutus ei ole ammatin opettamista vaan tapa laittaa ihmiset paremmuusjärjstykseen valmiiksi työnantajalle. Ilman koulua työnantajalla olisi toivoton tilanne seuloa massasta mitään

Suomessa ei ole vapaan markkinatalouden perinnettä, jossa voisi omalla työllään nostaa statustaan. Olemme torpparikansaa. Täällä menestyksen korkein huippu on ollut se, että on päässyt virkamieheksi. Maalaiskuntien "kuninkaalliset" ovat olleet pappi (tutkinto), apteekkari (tutkinto) ja pankinjohtaja (tutkinto). Meiltä puuttuvat tarinat kullankaivajista ja menestyneistä kauppiaista, jotka loivat omaisuuden tyhjästä. Kaiken tämän loogisena seurauksena koulutusta pidetään suuressa arvossa ja toisaalta rikkauksien keräämistä jopa vierastetaan. Jos menestyy liikaa, niin sekin on huono asia. Parempi vaan hankkia se tutkinto ja päästä virkamieheksi.

Miten niin Suomessa erityisesti kiinnostaa? Muualla maailmassa koulutusta vasta arvostetaan ja miehen status on tärkein valintakriteeri parisuhdemarkkinoilla!

Koulutus kertoo ihmisen älystä ja pitkäjänteisyydestä. Tottakai kouluttamatonkin voi olla älykäs ja pitkäjänteinen, mutta korkea koulutus nyt takaa yleensä edes jonkun minimitason noilla alueilla. Sen sijaan kouluttamattomissa on näitä... no, tyhmiä aika paljon ja ylipäätään luusereita.

Olisikohan siksi, että pojallani 49 v on kaksi akateemista loppututkintoa. Ja jo nyt 6,8 miljoonan euron omaisuus!

Minut on myös korkeakoulutettu ja melkein onnistuivat tehdä minusta ylimielisen paskiaisen. Onnekseni ja muiden onneksi menin rakastumaan kouluttamattomaan, mutta minua moninverroin sivistyneempään ja viisaampaan mieheen, ja sain kokea sellaiset nöyryytykset, etten hevin niitä unohda.

Mielelläni opiskelen edelleen tarpeelliset asiat itse tai koulussa, jotta saan työni tehtyä, mutta enää en kuvittele olevani jotain, koska pärjään kouluissa.

Parhaat kaverit on myös olleet kaikenkarvaisia ihmisiä puutteineen ja ehkä käyttämättömine lahjoineenkin, mutta ikinä en valikoi kenen kanssa suvaitsen keskustella ja sen takia uskon tulevani vielä jonain päivänä vanhaksi ja viisaaksi elämänkoululaiseksi, vaikka luonnostani olenkin aika blondi.