Lue keskustelun säännöt.
Vähän hölmö(?) kysymys mutta pitääkö pukeutumistyylin vastata jotenkin kantajaansa
29.12.2017 |
Haittaako jos on punkkari/rokkari/"älykkö"/sporttinen ulkoisesti muttei sisäisesti?
Kommentit (27)
Noh, minusta on aina hämmentävää jos joku kohtelee esimerkiksi goottityyliä pelkkänä tyylinä. Siinähän on vahva, vuosikymmeniä vanha alakulttuuri ja yhteys musiikkiin, jota ei voi mielestäni sivuuttaa.
Muuan tuttuni, arkena veltot-farkut-ja-t-paita -tyyppi pukeutuu juhlissa huonolaatuisiin Morticia-mekkoihin, vain, koska tykkää joistain tummasävyisistä animeista. Ei ole gootti, ei kuuntele goottimusiikkia, aiheuttaa minussa vahvaa myötähäpeää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän sama kuin että kirjan kannessa olisi räjähdyksiä ja toimintaa mutta sisällä sitten jane austenin ylpeys ja ennakkoluulo.
Jos haluaa halvan wannabe-leiman niin mikäs siinä.
Olisi outoa, jos pukeutuisin joksikin ja käyttäisin jonkun arvomaailman koruja tai logoja, jota en kannata.
Itse olen fiftariin päin kallellani oleva älykköroolin kantaja enkä ikinä kyllä käytä kellohameita tms vaikka se musiikki ja elämäntapa olisi mahtavaa! Olen kuitenkin liian nörtti mihinkään pin up -tyyliin, harmi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voin varsin vapaasti valita vaateeni, mutta en taida voida valita sitä, mitä muut saavat päähänsä minun tekemistäni valinnoista.
Valtaosa kyllä pukeutuu luonteeseen sopivasti. Ei tule ketään ristiriitaista mieleen nytkään.
Välillä kyllä näkee hipiksi pukeutuvia nuorehkoja aikuisia, joita ei hippien arvot oikeasti kiinnosta (päivällä kasvissyöjä, kännissä mäkki).
Itse yritän pukeutua siististi, mutta kiharat vallattomat hiukset ja roikkuvat lapaset paljastavat sisäisen taiteilijani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko mutta onhan se aika luontevaa, että ihminen päätyy itseään miellyttäviin vaatteisiin. Minä yhdistän alakulttuurityylit nuoruuteen ja itsensä etsimiseen/korostamiseen, on vähän outoa jos sellainen jämähtää päälle 20 vuodeksi.
Itselleni olen tietoisesti luonut työlookin, jonka uskon sopivan miesvaltaiselle ja kovalle alalle - tummaa, asiallista ja laadukasta. Vapaalla pukeudun värikkäämmin ja naisellisemmin.
Vaatteista en tiiä mutta jos olet esim lastentarhajohtaja niin bimmeri tai audi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, vastaako tää nyt ihan suoranaisesti tuohon kysymykseen, mutta itse olen nuori nainen, joka rakastaa rokkia ja metallia, mutta se ei aina todellakaan näy musta päällepäin. Tykkään silti pukeutua naisellisesti ja joskus todella tavallisestikin, meikata nätisti jne. Joskus sen ehkä huomaa, bändipaita tai nahkatakki.
Inhoan yli kaiken sitä, kun jotkut elitisti-hevarit itkevät ja ulvovat, kun joku "ei näytä oikealta hevarilta". Eli siis jos kuuntelet heviä, sun pitäisi pukeutua pelkkään mustaan ja näyttää tietyltä, jos et,niin et voi "tosissasi kuunnella sitä musaa". Wtf? Pukeudun juuri niin kuin haluan ja kuuntelen juuri sitä mistä tykkään. Näiden kahden ei pitäisi mitenkään sulkea toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteista en tiiä mutta jos olet esim lastentarhajohtaja niin bimmeri tai audi.
Hyi, BMW!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, minusta on aina hämmentävää jos joku kohtelee esimerkiksi goottityyliä pelkkänä tyylinä. Siinähän on vahva, vuosikymmeniä vanha alakulttuuri ja yhteys musiikkiin, jota ei voi mielestäni sivuuttaa.
Muuan tuttuni, arkena veltot-farkut-ja-t-paita -tyyppi pukeutuu juhlissa huonolaatuisiin Morticia-mekkoihin, vain, koska tykkää joistain tummasävyisistä animeista. Ei ole gootti, ei kuuntele goottimusiikkia, aiheuttaa minussa vahvaa myötähäpeää...
Eikö tuo ole laajemmalle vietynä vähän turhaa yksinkertaistamista ja ennakkoluuloisuutta? - Itse ainakin pidän siitä, että voin ottaa erilaisia vaikutteita tyyliini ja vaihdella sitä; en ole vain yhden tyylin vanki. Olen toki onnekas, että se sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen heidän tyyliinsä, joilla se on hyvin vahva ja "oma" ilman, että sallisivat tai hyväkyisivät siihen mitään muutosta. Toisaalta on ihailtavaa, jos on löytänyt "oman juttunsa" ja suorastaan intohimonsa, jota voi ja haluaa ylläpitää, mutta eikö se ole myös melko raskasta? - Vai tuleeko vapaus siitä, että sen on voinut itse vapaasti valita, koska raskasta sekin on jos aina pitäisi olla onnistunut löytämään juuri kulloiseenkin tilanteeseen tai aikaan parhaiten sopiva tyyli, joka on tai voi olla hyvin itselle vieras.
Itse tykkään goottiestetiikasta, johon kyllä liittyy paljon muutakin kuin goottimusikkki huomhuom, historia on kuitenkin vähän pidempi... Mutta kun en tykkää leimoista niin feidaan mieltymyksiäni, käytän esim. mustaa pitsiä mutten korsetteja (päällysvaatteena), meikkaan tummat silmät mutten tummia huulia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa kyllä pukeutuu luonteeseen sopivasti. Ei tule ketään ristiriitaista mieleen nytkään.
Välillä kyllä näkee hipiksi pukeutuvia nuorehkoja aikuisia, joita ei hippien arvot oikeasti kiinnosta (päivällä kasvissyöjä, kännissä mäkki).
Itse yritän pukeutua siististi, mutta kiharat vallattomat hiukset ja roikkuvat lapaset paljastavat sisäisen taiteilijani.
Saahan sieltä Mäkistä kasvisvaihtoehtojakin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, vastaako tää nyt ihan suoranaisesti tuohon kysymykseen, mutta itse olen nuori nainen, joka rakastaa rokkia ja metallia, mutta se ei aina todellakaan näy musta päällepäin. Tykkään silti pukeutua naisellisesti ja joskus todella tavallisestikin, meikata nätisti jne. Joskus sen ehkä huomaa, bändipaita tai nahkatakki.
Inhoan yli kaiken sitä, kun jotkut elitisti-hevarit itkevät ja ulvovat, kun joku "ei näytä oikealta hevarilta". Eli siis jos kuuntelet heviä, sun pitäisi pukeutua pelkkään mustaan ja näyttää tietyltä, jos et,niin et voi "tosissasi kuunnella sitä musaa". Wtf? Pukeudun juuri niin kuin haluan ja kuuntelen juuri sitä mistä tykkään. Näiden kahden ei pitäisi mitenkään sulkea toisiaan pois.
Kuulostaa kyllä todella oudolta ja jotenkin huumorintajuttomalta. Miksi ihminen ei saisi kuunnella juuri sitä musiikkia ja pukeutua kuten haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, vastaako tää nyt ihan suoranaisesti tuohon kysymykseen, mutta itse olen nuori nainen, joka rakastaa rokkia ja metallia, mutta se ei aina todellakaan näy musta päällepäin. Tykkään silti pukeutua naisellisesti ja joskus todella tavallisestikin, meikata nätisti jne. Joskus sen ehkä huomaa, bändipaita tai nahkatakki.
Inhoan yli kaiken sitä, kun jotkut elitisti-hevarit itkevät ja ulvovat, kun joku "ei näytä oikealta hevarilta". Eli siis jos kuuntelet heviä, sun pitäisi pukeutua pelkkään mustaan ja näyttää tietyltä, jos et,niin et voi "tosissasi kuunnella sitä musaa". Wtf? Pukeudun juuri niin kuin haluan ja kuuntelen juuri sitä mistä tykkään. Näiden kahden ei pitäisi mitenkään sulkea toisiaan pois.
Kuulostaa kyllä todella oudolta ja jotenkin huumorintajuttomalta. Miksi ihminen ei saisi kuunnella juuri sitä musiikkia ja pukeutua kuten haluaa?
No sitähän se onkin, mutta valitettavasti ihan normaalia "metallipiireissä". :D Siis joskus näkee näitä kuvia näteistä, "normaalin näköisistä" naisista joilla on bändipaita päällä, niin nää elitistit huutelee että "poser" ja mitä vielä, koska eihän "tavallisen näköinen" nainen bändipaidassa voi oikeasti kuunnella sitä bändiä, kun ei muuten näytä "hevarilta". Huoh. T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään goottiestetiikasta, johon kyllä liittyy paljon muutakin kuin goottimusikkki huomhuom, historia on kuitenkin vähän pidempi... Mutta kun en tykkää leimoista niin feidaan mieltymyksiäni, käytän esim. mustaa pitsiä mutten korsetteja (päällysvaatteena), meikkaan tummat silmät mutten tummia huulia jne.
Katopa Angela Benedictin videoita Youtubesta. Ehkä saat niistä jotain käsitystä siitä, miksi pelkät "gootti"vaatteet ja "gootti"estetiikasta pitäminen ei tee kenestäkään goottia, vaan pelkän wannabeen. Eikö se ole kuitenkin vähän ikävämpi leima kuin gootti?
Mistä tiedät millainen joku on sisäisesti? Minä esim. voisin kertoa olevani gootti, koska pidän ko. tyylisuunnasta 1800-luvulta alkaen (ja se todella ulottuu paljon musiikkia laajemmalle). Mutta olen myös kiltti 50 v perheenäiti ja virkanainen, ja hevosetkin nauraisivat, jos alkaisin pukeutua goottityyliin. Olen myös monta muuta asiaa, jotka eivät näy päälle. Toisaalta arjessa odotetaan tämän ikäiseltä aika maltillista tyyliä, ja toisaalta en myöskään pitkään aikaan ole tuntenut tarvetta kertoa vaatteilla mitään sen suurempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, vastaako tää nyt ihan suoranaisesti tuohon kysymykseen, mutta itse olen nuori nainen, joka rakastaa rokkia ja metallia, mutta se ei aina todellakaan näy musta päällepäin. Tykkään silti pukeutua naisellisesti ja joskus todella tavallisestikin, meikata nätisti jne. Joskus sen ehkä huomaa, bändipaita tai nahkatakki.
Inhoan yli kaiken sitä, kun jotkut elitisti-hevarit itkevät ja ulvovat, kun joku "ei näytä oikealta hevarilta". Eli siis jos kuuntelet heviä, sun pitäisi pukeutua pelkkään mustaan ja näyttää tietyltä, jos et,niin et voi "tosissasi kuunnella sitä musaa". Wtf? Pukeudun juuri niin kuin haluan ja kuuntelen juuri sitä mistä tykkään. Näiden kahden ei pitäisi mitenkään sulkea toisiaan pois.
Kuulostaa kyllä todella oudolta ja jotenkin huumorintajuttomalta. Miksi ihminen ei saisi kuunnella juuri sitä musiikkia ja pukeutua kuten haluaa?
No sitähän se onkin, mutta valitettavasti ihan normaalia "metallipiireissä". :D Siis joskus näkee näitä kuvia näteistä, "normaalin näköisistä" naisista joilla on bändipaita päällä, niin nää elitistit huutelee että "poser" ja mitä vielä, koska eihän "tavallisen näköinen" nainen bändipaidassa voi oikeasti kuunnella sitä bändiä, kun ei muuten näytä "hevarilta". Huoh. T. Sama
Kuulostaa ikävältä. :(
Tämä ketju aiheutti minulle jokseenkin ahdistavan flashbackin omaan nuoruuteeni 90-luvulle. Silloin omassa koulussani oli joitakin ns. persoonallisesti pukeutuvia ns. erilaisia nuoria, jotka haukkuivat lähes kaikkia muita "massanuoriksi". Itselläni oli aina sellainen tunne, etten kuulunut oikein mihinkään porukkaan. Olin liian epämuodikas, liian nössö, liian tavallinen, aina vähän vääränlainen.
Nyt aikuisiällä olen iloinnut siitä, ettei minun tarvitse olla muodikas tai cool tai mitään muutakaan. Mielestäni on ok näyttää tavalliselta, ja kuuntelen useita musiikkilajeja. Jotenkin kuvittelin katu-uskottavuushöpötyksen ja alakulttuurielitismin jääneen jonnekin 90-luvulle - olin näemmä väärässä.
- 16
Saat päättää ihan itse.