Miten ihminen, joka haluaa lapsia tai joita eivät toisen lapset haittaa, voi olla sinkku?

Koska ihmisten ongelmat ovat pään sisällä. Eivät ne tarjonnasta johdu. Monet ihmiset ovat sellaisia, että heillä voisi olla loputon määrä "ehdokkaita", mutta he eivät silti onnistuisi solmimaan suhdetta, koska oma ajattelu, omat tunteet, oma persoonallisuus ei sovi sillä hetkellä yhteen parisuhteen kanssa.

Koska ihmisessä on merkitystä myös muilla asioilla kuin sillä, haluaako hän lapsia. Jos ap tyytyy vain siihen, että joku ei halua lapsia, ei kovin hyvin mene.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmisessä on merkitystä myös muilla asioilla kuin sillä, haluaako hän lapsia. Jos ap tyytyy vain siihen, että joku ei halua lapsia, ei kovin hyvin mene.

Kyllä sillä vain on merkitystä, onko näitä kaikin puolin sopivia ja hyviä tarjokkaita Suomessa x vai 100x kappaletta. Todennäköisyydet löytää sellainen ovat tavattomasti huonommat.

Ja ongelmaahan pahentaa juuri se, että niillä muillakin asioilla on väliä. Jos kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat kelpaisivat, tilanne ei olisi ollenkaan paha. Mutta jos kumppanin pitäisi olla myös omaa silmää viehättävä, samanhenkinen, samalta maantieteelliseltä alueelta, samanlaiset arvot omaava, samoja asioita elämältä haluava jne., määrä kutistuu eksponentiaalisesti jokaisen rajauksen myötä.

Tämä on ihan peruskoululogiikkaa.

Se ei ole ainoa syy olla suhteessa haluaako lapsia vai ei. Sopivaa kumppania ei vain löytynyt. Nyt olen 45, lapsia ei enää ole suunnitelmissa mutta en ole ajatellut olla sinkku loppuikääni. Katsotaan mitä elämä tuo.

Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton. Toisen lapset ei haittaa tietenkään. Miksei ole suhdetta? En ole etsinytkään, ikää on, ulkonäössä ongelmia...