Mies suuttui joululahjakarkkieni syömisestä
Hieman taustaa: olen koko suhteemme ajan syönyt enemmän karkkia ja yleisesti herkkuja kuin mies. En ole lihonut (päinvastoin olen laihtunut 10kg siitä kun tapasimme) enkä ole koskaan esittänyt muuta kuin olen, eli olen jo alussa myöntänyt olevani sokerikoukussa enkä jaksa piilotella tätä. Mies on itse taipuvaisempi esim. alkoholiin, eli mikään puhdas pulmunen ei ole hänkään. Mies on sanonut haluavansa lopettaa juomisen (huom. minä en ole koskaan sanonut haluavani lopettaa kokonaan sokeria) mutta ei ole onnistunut siinä. Mies on siis jossain määrin alkoholisti, minä herkuttelija. Tämä on ollut alusta asti molemmille selvää.
Noin puoli vuotta seurusteltuamme mies alkoi kytätä syömisiäni ja huomauttelemaan painosta ja herkuista. Olin tosi loukkaantunut, kun olin juuri saanut laihdutettua ylipainoisesta normaalipainoiseksi. Mieheltä tuli joitakin kuukausia tosi ikäviä ja ilkeitä kommentteja, joten sanoin hänelle että jos hän ei hyväksy minua tällaisena kuin olen ja lopeta ilkeilyä, joudumme eroamaan. Minä en voi lopettaa sokeria vain miehen mieliksi, enkä itse näe ulkonäössäni mitään vikaa. Mies tajusi itsekin kuinka pinnallinen ja pikkumainen onkaan, ja lupasi lopettaa kommentit ja kyttäyksen ja hyväksyä minut. Olen miehelle parasta mitä hänelle on tapahtunut, meillä on muuten loistava suhde eikä minusta keksi mitään oikeita vikoja joten tällaiset paheet on ainoita asioita missä minut voi tuomita.
Noh, nyt on mennyt kuukausia niin ettei mies ole enää kontrolloinut ruokiani tai painostanut laihduttamaan. (Vielä joitakin kuukausia sitten oli esim. sellainen "riita", että mies näki kuvan minusta bikineissä 14-vuotiaana ja kysyi ihan tosissaan haluaisinko laittaa kyseisen kuvan vaikka jääkaappin oveen tavoitekuvaksi... olin tuon ikäisenä vielä lapsekkaampi ja painoin 10-15kg vähemmän kuin nyt) Nyt joululomalla tuli kuitenkin taas uusi kriisi aiheesta ja mies suuttui/loukkaantui kun söin hänen mielestään tässä jouluviikolla liikaa karkkia ja kakunkin tein. Jatkuu... (1/2)
Kommentit (60)
Jo jatkoa lukematta voin sanoa, että opettele kertomaan asiasi hieman lyhyemmin tai kukaan ei jaksa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Jo jatkoa lukematta voin sanoa, että opettele kertomaan asiasi hieman lyhyemmin tai kukaan ei jaksa lukea.
Kannatetaan lämpimästi.
Siis mies on juoppo, sä tykkäät karkeista. Sä olet laihtunut ja laihtumisen jälkeen on ukkeli alkanut ilkeäksi. Tossa on jo monta juttua miksi ette sovi yhteen. Viinaan menevä ja ilkeä sua kontrolloiva mies ei kuulosta miltään ihannekumppanilta.
Johan tosiaan stoorin pykäsit, etkä ilmeisesti päässyt vielä alkua pidemmälle:)
Heivaa koko mies. Elämäsi paranee kertaheitolla.
Minä alkaisin tilanteissa jossa mies nälvii, nälviä miehen juomista. Kysyisin olisikohan anopilla jotain kuvaa sinusta nuorempana, jossa et ole vielä viinan pöhöttämä, voisimme laittaa sen motivoimaan juomattomuutta jääkaapin oveen. Sanoisin että jos vielä koet tarvetta mäkättää herkkujen syönnistä, tiedät missä ovi on.
Alkoholistia en muutenkaan kauaa katsoisi. Jokainen juotu känni tuhoaa aivosoluja ja vaikuttaa ensimmäisenä juurikin empatiakykyyn ja tunteiden säätelyyn.
Jatkuu... Aluksi ihmettelin, miksi miehestä tuli yhtäkkiä niin hiljainen ja etäinen. Hän vaikutti monta päivää surulliselta ja masentuneelta ja yritin kysellä mikä vaivaa, mutta mies ei osannut kertoa. Väitti olevansa vain väsynyt. Jatkettiin joululoman viettoa normaalisti ja minä olen tässä lähipäivät syönyt tottakai joululahjoiksi saamiani suklaita. Eilen mies sitten myönsi, että hänen mielialansa johtuu siitä ettei kestä katsoa karkin syöntiäni. Kaikki oli alkanut muutama päivä sitten siitä, kun olin joulupäivänä telkkaria katsellessa hakenut kakkusiivun ja syönyt sen miehen vieressä. Tämä oli ollut kuulemma todella epäviehättävä näky ja mies pelkää että tämä asia "hyökkää suoraan seksiin", eli minusta tulee lihava ja epäeroottinen. Voitte kuvitella, miltä tuntui kuulla tuo ja miltä tuntuu jatkossa syödä miehen seurassa mitään. Hän siis myönsi tuomitsevansa minut edelleen ja että hänen on tuskallista seurata vierestä, kuinka "tapan itseäni sokerilla". Mies itse on juonut alkoholia edes vähän melkein päivittäin myös. Tästä minä en kuitenkaan kommentoi hänelle mitään, koska se ei ole minulle tuskallista tai edes kiinnostavaa. Se on ihan vain miehen asia.
Puhuttiin aiheesta perin pohjin (ensin vain itkin ja itkin kun tuntuu niin nöyryyteyltä) ja mies sanoi että kärsii omasta tuomitsevuudesta eikä haluaisi loukata. Hän ei haluaisi olla niin pinnallinen ja pikkumainen, ja tietää että asiat joista hän loukkaantuu ovat vähäpätöisiä. Mies myönsi myös, että tuomitsevuus on tässä se itse ongelma, ei sokeri. Joten vaikka alkaisinkin syömään terveellisemmin, mies keksisi sitten vain jonkun uuden vian minusta johon puuttua. Seuraavaksi alkaisi ärsyttää esim se, että nukun pidempään kuin mies tai jotain muuta yhtä vähäpätöistä.
Mies on ollut todella syyllisen oloinen ja kyselee selvitäänkö me tästä. Hän haluaa lopettaa kontrolloinnin ja tuomitsemisen, mutta ei osaa. Kumpikaan ei halua erota. Minä kuitenkin tiedän, etten loputtomiin jaksa tällaista enkä voi seurustella ihmisen kanssa joka suuttuu syömisistäni tai etääntyy kakkupalan takia. Auttaisiko terapia? Miten voin auttaa miestä? Entä pidänkö sinnikkäästi herkuista kiinni jos niitä tekee mieli, vai onko kohtuullista yrittää lopettaa jos miestä sattuu katsoa? Tämä kuulostaa niin naurettavalta mutta on minulle aivan valtava ongelma... Mies sai taas sanoillaan sellaisen olon että tunnen olevani säälittävä läski, mitä en edes ole. En enää edes tiedä mitä kohtuus on, jos joulunakin joutuu miettimään kuinka monta suklaata on ok syödä ja miten pakotan tappavaa elintapaani tässä myös toiselle. Mies myös vähättelee alkoholia sokerin haittojen rinnalla ja hänestä on paljon pahempi asia syödä joka päivä vähän sokeria, kuin vetää kännit silloin tällöin (= usein, mutta ei joka päivä). Minun mielestäni taas alkoholi on se joka saa enemmän tuhoa aikaan ja pilaa suhteet ja terveyden varmasti. (2/2) Ap
Kuka tahansa mies, joka haluaa asettaa aikuiselle tavoitteeksi 14-vuotiaan kropan, ansaitsee kengänkuvan takalistoonsa.
Onko täällä nykyään joku kommenttien hyväksyntä käytössä?
En minä ainakaan viitsisi tuollaista naista, joka on heikkoutensa orja eikä mitään edes asialle halua yrittää.
Tuo 14-vuotiaan pikkulikan laittaminen tavoiteeksi on jotenkin ällöä. Tulette kumpikin olemaan onnettomia, koska ethän sinä tuosta nuorru.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan viitsisi tuollaista naista, joka on heikkoutensa orja eikä mitään edes asialle halua yrittää.
Aika surkuhupaisen kuuloista alkoholistimiehen suusta kuultuna.
Sano sille juopolle viimeiseksi sanoiksi ikinä:
Suksippa v-ttuun ja vie tyhjät pullot mennessäsi kauppaat, voit ostaa niillä rahoilla omakotitalon.
On tosiaan mulkvistilla pokkaa arvostella, kattos vaan omia tekemisiään ja juomisiaan.
Seuraavaksi on joku muu asia, josta alkaa sinua syyllistää. Haluaa ottaa sinut valtaasi ja määräillä kaikesta,
siis ihan kaikesta. Mieti ja poista ääliö mitä pikemmin seurastasi, lopullisesti.
Kai sä ymmärrät, että se sun "miehesi" on sairas päästään? Ratkaisisin ongelman eroamalla tai (etenkin kun paino-ongelmia ei ole) mässäilemällä kerran viikossa "miehen" nenän edessä tuijottaen syvälle silmiin nauttien jokaisesta suupalasta, jonka suuhuni laitan. Siedätyshoitoa.
Suuttui? Missä kohtaa tekstiä mies suuttui? Ei huomauttelu ole suuttumista.
Jätä se. Jos jättäminen ei ole sinulle vaihtoehto, niin sovi miehen kanssa että mies saa kommentoida sinun epäterveellisiä elämäntapoja vain kun mies on ollut edelliset 24 tuntia täysin ilman alkoholia (ja todellakin täysin ilman alkoholia, 1 olut sisältää alkoholia, yskänlääke sisältää alkoholia jne). 24 tunnin aikarajan täyttymisen jälkeen miehen kommentit saavat koskea vain sen hetkistä epäterveellistä ruokavaliota, ei saa muistella miten eilen söit konvehdin tai viime viikolla otit kakkupalan.
Lopeta se sokerin mässytys sai syö vähän aikaa niitä piilossa mieheltä, niin näet keksiikö toisen ongelman.
Olisi tosi hyvä sijoitus tulevaan terveyteen jos sinä lopettaisit sokerin syönnin ja mies alkoholin juonnin. Toisianne tukien voisitte yhdessä harrastaa jotain mukava ja terveellstä noiden pahojen tapojen sijaan, jotka kyllä jossain vaiheessa lihottavat teidät molemmat ja sitten riitelette soffalla yhdessä paksuina kuin syöttöporsaat.
Ei kannata jatkaa (viestiä saatikaan suhdetta.)